maanantai 12. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki

MOIKKAMOI!

Nyt kun arkea on eletty pian kolme päivää (mikäli arjen alkaminen tapahtui koulujen alkaessa), huomaa sitä lipsuneensa kuin varkain niihin totuttuihin arkirutiineihin. Niihin sellaisiin, joita esikoisen aloittaessa koulutiensä hiottiin aika kauan, jotta arki saatiin helpommaksi. Vaikka ex tempore -ihminen olenkin, niin silti kaipaan arjessa jotain rotia. Sellaisia rutiineja, jotka eivät pelkästään helpota arkea, vaan tuovat myös tiettyä turvallisuuden tunnetta. Sitä sellaista tunnetta, että I’ve got this!

Ajattelin jakaa teille nyt muutamia meidän perheessä hyväksi todettuja tapoja, joilla helpottaa arkea. Osa on ihan varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta yhdessä nämä asiat tekevät arjesta aikas kivutonta. Sellaista, että ei tarvitse juurikaan laskea aamuja viikonloppuun.

Viikottainen ruokalista ja isompi kauppakäynti / ruokien kotiin toimitus

Tästä en voi tarpeeksi paasata 😀 Siinä missä aiemmin pähkäilin työpäivän aikana, että mitähän me tänään syötäisiin ja kurvasin kaupan kautta kotiin on vaihtunut selviin säveliin. Viikottaisen ruokalistan lisäksi naputtelen ostoslistaan aina valmiiksi muut ruokatarvikkeet, kuten välipalat. Arjen sujumisen kannalta on sangen tärkeää, että koululaisille löytyy helposti napattavat välipalat jääkaapista koulun jälkeen. Jotenkin sitä omalta osaltaan äitinä haluaa auttaa toisten koulutaivalta. Sen takia usein teen aamupalankin valmiiksi tytöille. Senkus tulevat alakertaan ja istuvat pöytään. Hemmottelua? Ehkä, mutta aika aikansa kutakin.

Myös se meal prepping on muuten työn alla. Usein sunnuntaisin teen ruoan valmiiksi maanantaille. Mutta pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja valmistella vielä enemmän. Ehkä tulevina viikkoina on pakko, kun vietän suurimman osan viikosta toimistolla kotitoimiston sijaan. Kotitoimistolla kun on usein aikaa laittaa perunat kiehumaan ja valmistella iltaruokaa.

Siisti vaatekaappi

Tämä! Tällä hetkellä tytöillä on vaatteet järjestyksessä, mutta tuo oma vaatekaappini on katastrofi. Täytyy joku ilta ottaa pari tuntia ja siivota se. Tällä hetkellä elän vaihetta ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa”. Varsinkin kun loppuvuoden olen uusien vaatteiden ostoskiellossa. Saan ostaa vaatteita vain kirppareilta. Enkä ole vielä kirppareille asti ehtinyt. Tosin olen aivan varma, että kun vaatekaappi on järjestyksessä, niin sieltä löytyy vaikka mitä kivaa 🙂

Koulu- ja työvaatteiden valmiiksi katsominen

Joskus tein niin, että katsoin viikon työvaatteet valmiiksi makuuhuoneessa olevalle rekille. Se oli ihanaa. Siinä oli valmiiksi laitettuna viisi asukokonaisuutta ja sai valita fiiliksen mukaan päällensä. Tätä nykyä katson edellisenä iltana työvaatteet valmiiksi. Myös kotitoimistopäiviin. Tyttöjä muistutan koulua edeltävinä iltoina tekemään saman. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että aamulla kuulee ”Äiti, miks ne mun farkut on vieläkin pesukasassa. Mun piti laittaa tänään just ne päälle.”.

Suunnitelmallisuus ja kalenterin täyttäminen viikoksi eteenpäin

Koulujen lukkarit meillä on jääkaapin ovessa, mutta lisäksi itselläni on työpöydällä tuollainen kalenteri, jota täytän aina viikoksi-kuukaudeksi eteenpäin. Huomaan, että itseäni helpottaa suunnattomasti se, että kun tiedän minä päivinä ehdin urheilemaan. Tiedän, että yhtenä arki-iltana mulla on pienemmän treenien ajan puolitoista tuntia aikaa käydä hölkällä. Mutta pyrin myös varaamaan pilatestunnit pari viikkoa aina etukäteen. Silloin kun arki on kovin kiireistä on tärkeää löytää kalenterista niitä ”hengähdystaukoja”. Niin kuin ollaan monasti teidän kanssa juteltu, niin liikunta on mulle se, joka pitää pään kasassa ja josta saan eniten energiaa arjessa.

Läksyt ja kokeisiin lukeminen

Kuinka monta kertaa olen mielessäni kiittänyt äiskää siitä, että lapset saivat tulla tänne mummulaan koulun jälkeen. Äiti piti tiukan kurin siitä, että ihan ensin koulun jälkeen tehtiin läksyt. Kuulusteli ja tarkisti matikan tehtävät. Kyseli sanoja ja kummasi siististi lasten huonosti kumittamat kohdat 😀 Sen jälkeen vasta oli kavereiden aika. Esikoinen ehti niiden neljän vuoden aikana oppia tämän tavan niin, että se tulee selkärangasta. Pikkuisemman kanssa välillä vielä opetellaan, mutta aika hyvin läksyt tulee tehtyä heti koulun jälkeen. Tänä syksynä me panostetaan läksyihin niin, että kun tulee aika lukea kokeisiin, on asia jo tavallaan tuttua. Ja hei, ei enää niitä kokeita edeltävän illan klo 22.00 istuntoja keittiön pöydän äärellä, kun huomataan, että huomenna on hissan koe. Se ei ole kellekään kivaa 😉

Nukkumaanmenoajat ja sulavat aamut

Mä olin aiemmin tosi tarkka lasten nukkumaanmenoajoista, mutta nykyään luotan siihen, että itse tietävät milloin mennä nukkumaan. Tai milloin nukahtavat. Kuinka teillä muuten menee 12- ja 14-vuotiaat nukkumaan? Meillä vaihtelee, mutta kyllä kympiltä yleensä ovat molemmat sängyssä. Riippuu varmastikin lapsen unen tarpeesta, mutta itse näkisin, että kyllähän nuo tarvitsisivat unta vielä 9-10 tuntia. Mikä tarkoittaa sitä, että kasin aamuina pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä. Mutta ”Ei kukaan mun kaveri mee niin aikasin nukkuun…” ;D

Vaikka nukkumaanmenoaikoja katsonkin vähän sormien läpi, niin arkisin pidän kiinni kotiintuloajoista. Se on klo 20. Ellei ole joku koulun disko, harrastusmeno tms. joka menisi pidemmälle. Kotiintuloajoista meillä ei onneksi ole jouduttu vielä vääntämään. Ehkä pitkälti sen ansiota, että lasten kavereilla on samansuuntaiset kotiintuloajat. Aamuisin meillä ei torkutella. Olen huomannut meidän perheelle sopivan tämän tavan. Kun kello soi kuudelta, nousen samantien. Lapset herätän tunti ennen koulun alkua ja hienosti (vielä tässä vaiheessa kouluvuotta) nousevatkin, eikä tarvitse montaa kertaa herätellä.

Rauhoita sunnuntai-illat ja tee niistä suloisia

Muistan lapsuudenkodissani sunnuntai-iltojen ihanuuden. Aika usein sunnuntaina meillä oli iltaruoaksi mannapuuroa ja mustikkakiisseliä. Tai sitten jos oikein hyvä säkä kävi niin suklaamannapuuroa 🙂 Äiti kävi usein sunnuntaisin pari tuntia töissä tekemässä töitä, mutta lopun päivää vietti essu päällä keittiössä. Muistan makoilleeni yläkerrassa omassa huoneessani kuunnellen kolinaa keittiöstä. Sunnuntai oli myös saunapäivä.

Tänä päivänäkin tykkään tehdä sunnuntai-illoista leppoisia. Eilen illalla syötiin iltaruoka melko myöhään, mutta siinä ruokapöydän äärellä koko perheen kesken uuniperunoita syödessämme kävimme läpi viikonlopun kohokohtia ja juteltiin tulevasta viikosta. Siivottiin ruokailun jälkeen keittiö ja painuttiin sänkyihin rauhoittumaan yöunia varten. Huudeltiin vielä hyvät yöt toisillemme ja nukahdettiin.

Onko teillä jotain vippaskonsteja jakaa helpompaan arkeen? Arkihan on lasten kasvamisen myötä helpottunut suunnattomasti. Näin jälkikäteen ne aamut kun vedettiin kurahaalarirallia 1,5 ja 3,5 -vuotiaan päikkyyn itkupotkuraivareiden kanssa vietävien nassikoiden kanssa tuntuu ihan utopistisilta. Miten sitä on silloin jaksanut? Se on ollut sitä arkea isolla aalla. Tosin muistan noi ajat ihanina myös. Työpäivän jälkeen kun kaarsi päikyn parkkipaikalle ja haki kotiin kaksi hymysuuta, jotka olivat maistelleet mutakakkujansa. Ne höpöttelyt auton takapenkiltä turvaistuimista kotimatkalla. Ihania arkimuistoja!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA 

Takaisin ruotuun -postaussarjan muut osat (seuraavaksi luvassa liikunta arjessa -osio :):

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan

Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

 

 


sunnuntai 11. elokuun 2019

Syksyn tuntua & omenakaurapaistosta

HEIPPAHEI!

Oi mikä suloinen sunnuntai saatiinkaan; rakastan sadepäiviä, mutta sadesunnuntait ovat jo ihan lottovoittoja. Ainakin näinä tällaisina päivinä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kun on saanut nukkua kahdet päikkärit ja vain olla. Siirtyä sohvalta jääkaapille ja takaisin. Täytin eilen 44 vuotta ja en tiedä onko tämä tänään vallinnut vähän raihnainen ja vanha olotila seurausta uusista lukemista iässä vai eilisistä firman kesäjuhlista. Mutta täytyy sanoa, että oli kummin vain tai molemmista johtuvaa, niin olipahan ihana päivä ja ilta.

Vaikken nyt mikään Rammstein -fani ole, niin olihan tuo keikka nyt ihan huikea. Korvatulpille oli käyttöä, mutta silmille oli katseltavaa koko reilun pari tuntia. Onneksi olin tilannut miehen hakemaan meidät keskustasta heti keikan jälkeen kotiin, niin pääsi ajoissa nukkumaankin. Tänä aamuna sitä pienesti kiitti itseään siitä, ettei kuunnellut illalla sisäistä ääntä, joka oli menossa vielä Paapan Kapakkaan 😉

Tein ensimmäistä kertaa tänä vuonna omenakaurapaistosta ja se yhdistettynä ikkunaan ropisevaan sateeseen toi kivan syysfiiliksen kotiinkin. Pitkästä aikaa tein omenakaurapaistoksen ehdalla voilla ja fariinisokerilla. Parina viime vuotena kun olen kokeillut kaiken maailman rasvattomia ja sokerittomia versioita. Mutta ei ole tämän rapean omenakaurapaistoksen voittanutta! Reseptin olin jakanut ekan kerran blogiin vuonna 2012. Sen olen vissiin ottanut Myllyn Paras -sivustolta, mutta en tähän hätään sitä sieltä kyllä löytänyt.

Omenakaurapaistos

10 hapokasta omenaa
kanelia

Päälle:
150 g voita
1,5 dl fariinisokeria
4 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Omenat kuoritaan ja siemenkodat poistetaan. Omenan lohkot asetellaan esim. pyöreään piirakkavuokaan. Päälle ripotellaan kanelia. Voi sulatetaan ja siihen lisätään fariinisokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauho. Tämä seos levitetään omenalohkojen päälle. Kypsennä uunin alatasolla noin puoli tuntia.

Ruokahuoneessa on tullut aiemmin vietettyä hirmuisen vähän aikaa. Mutta nyt kun olkkarin vitriini siirtyi sinne, niin huoneesta tuli jotenkin valoisampi ja sitä myötä viihtyisämpi. Pitäiskin kutsua ystäviä joku sateinen ilta kylään. Kattaa kauniisti ja syödä pitkään hautunutta ruokaa. Ah, tuumasta toimeen!

Mutta nyt vielä yksi kuppi karpalo-kerma rooibosta ja sitten iltaruoan kimppuun. Pitkästä aikaa uuniperunoita lohitäytteellä. Sunnuntait on kyllä tosi jees! 

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


perjantai 09. elokuun 2019

3 asiaa, joista pidän itsessäni

MOIKKAMOI!

Se olis perrrrjantai. Ekaksi aattelin, että tänään myysseillään, mutta koska mies on reissussa, niin taidetaan myysseillä tyttöjen kanssa noutopizzan muodossa 😉 Somessa (lähinnä IG:n puolella) on kiertänyt haaste, johon päätin perjantain kunniaksi tarttua ihan täällä blogin puolella. Nimittäin aiheeseen, joka ei mene koskaan pois muodista. Aihe, joka on kovin tärkeä. Varsinkin näin teini-iän kynnyksellä olevien tyttöjen kanssa. Aiheesta ollaan aika ajoin käyty erittäin antoisia keskusteluja blogin puolella. Jo se kertoo, että aihe on monia koskettava.

Haasteessa tulee kertoa kolme asiaa, joista pitää itsessään. Meille suomalaisille ehkä vähän vaikeampi juttu. Mutta viimeisten vuosien aikana, kun olen tehnyt tietoista matkaa hyvinvointini eteen olen matkan varrella kuin varkain oppinut rakastamaan itseään. Tykkäämään niistäkin asioista, joita vielä muutamia vuosia sitten inhosi. Tai jos ei tykkäämään, niin ainakin olemaan inhoamatta niitä. Vasenta käsivarteani koristaa pitkä kahdeksan tikin jättämä arpi. Nenän pielessäni on edelleen tuo väritön luomi ja vuosi vuodelta aamulla herätessäni tajuan, että se kollageenintuotanto on totisesti loppunut. Mutta hei, sen sijaan, että ahdistuisin näistä ulkonäöllisistä jutuista olen oppinut elämään niiden kanssa. Keskittymään hyviin puoliin itsessäni.

Asenne

Tykkään elämänasenteestani ihan kamalan paljon. Välillä tosin joudun itsekin kysymään itseltäni, että miten mä teen tämän. Miks mua ei v*tuta, kun kuuluis v*tuttaa ;D (toim. huom. kyllä joskus ketuttaa ja sekin on ihan ookoo) Se, että jaksaa nähdä ne elämän ihanat puolet, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, on kyllä sellainen lahja, että siitä en suostu ihan heti luopumaan. Tämän asenteeni kanssa olen  päässyt keski-iän karikoista yli kriiseilemättä. Asenteeni ansiosta olen pystynyt auttamaan myös ympärillä olevia. Luomaan toivoa, jopa silloin kun sitä ei ole. Tai olemaan empatiani kanssa se lohtu, jota tarvitaan.

Asenteeni ansiosta osaan myös antaa piutpaut muiden arvosteluille, silloin kun tiedän ja tunnen itseni paremmin. Varsinkin näin julkisesti itsensä paljastamisella ja kertomalla itsestään on tietysti aina se riski, että kaikki ei tykkää. Ja se on fine, mutta mä olen opetellut tietyissä tapauksissa olemaan teflonista. Törmäsin taannoin sanontaan, joka meni jotenkin näin: ”I was taught not to play with shit, but to flush it down right away.”

Siniset silmät

Meillä oli äidillä ruskeat silmät. Pienenä tyttönä mietin aina, että miksei mulle voinut tulla myös ruskeita silmiä. Aikuisiällä olen ollut varsin onnellinen noista sinisistä silmistäni. Joista aika monesti saan kyselyitä, että onko mulla piilarit. Pilvisellä säällä silmät ovat syvän siniset, kun taas auringossa helakan vaaleansiniset. Terttu-mummullani oli aivan prikulleen samanväriset silmät ja voin muuten sanoa, että nämä silmät mätsäävät hyvin vanhuudenharmaaseen tukkaankin 🙂 Silmät ovat sielun peili ja uskon, että mun silmistä paistaa se hyväntahtoisuus, jota sisällä tunnen. Ystävällisyys muita kohtaan, mikä tekee musta lähestyttävän.

Käytöstavat & ystävällisyys

Kiitos äiskän ja iskän, koen olevani erittäin hyväkäytöksinen. Sen takia tulen toimeen ihan kaikkien ihmisten kanssa. Vaikka ei aina tarvitsisi tulla, mutta sen verran korrekti osaan olla, että ei tuota ongelmia olla sellaisessakaan porukassa, jossa olisi ihmisiä, joiden kanssa en muuten vapaaehtoisesti hengailisi. Kiitos ja anteeksi sanat kuuluvat mun jokapäiväiseen repertuaariini. Niitä viljelen. Ja niitä ei voi koskaan sanoa liian paljon. Ystävällistä hymyä, joka tulee syvältä sisältä, ei kannata myöskään säästellä.

Ystävällisyyteni näkyy muun muassa siinä, että olen aina valmis auttamaan muita, jos he apua tarvitsevat. Tässä vaiheessa elämää olen oppinut balanssin, enkä koe enää kärsiväni kiltin tytön syndroomasta, vaikka ystävällinen olenkin. Osaan myös sanoa ei.

Mistä asioista sä pidät itsessäsi? Muistetaanhan tykätä itsestämme. Kävellä peilin ohi ja tsuumata päästä varpaisiin.
Vinkata peilin kautta silmää ja antaa itsellemme oikein leveä hammashymy. Me kaikki ollaan sen arvoisia 

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 08. elokuun 2019

Enkeleitä koulutielle ♥

HEIPPA IHANAT!

Sinne ne lähti. Toinen alakoulun vikalle ja toinen yläkoulun tokalle. Isoja tyttöjä jo, mutta silti haikeus iski silmäkulmaan katsoessani reput aamulla selkään heittäneitä. Reippaita rakkaita. Ei siitä ole kuin silmänräpäys, kun elettiin ensimmäisen luokan ensimmäistä päivää. Silloin jännitti. Niin meitä vanhempia kuin tuota vaaleanpunaisen koirarepun selkään laittanutta ekaluokkalaistakin. Jonka reppu oli aivan liian suuri pienen koululaisen kokoon nähden. Sitä toivoi sydämensä pohjasta, että toiselle tulisi mukava koulutaival. Ettei toinen joutuisi kiusatuksi ja ettei toinen koskaan kiusaisi muita. 

Sitä samaa toivon sydämestäni kaikille koulunsa aloittaville. Kenenkään ei kuuluisi pelätä kouluun menoa. Sydän särkyy heidän puolestaan, ketkä joutuvat välitunneilla viettämään aikaa ison koulurakennuksen suojissa. Toivoen olevansa näkymättömiä. Keiden kenties ainoa keskustelu käydään koulupäivän aikana opettajan kanssa. Ketkä toivovat, ettei kukaan kiinnitä heihin huomiota. Toisaalta toivovat hartaasti edes yhtä ystävällistä katsetta. Rohkaisevaa sanaa koulukavereilta.

Toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus koulun jälkeen kikattaa kavereidensa kanssa koulun pihalla ennen kotiin lähtöä. Kävellä bestiksen kanssa käsi kädessä kotimatkalla. Ojanpenkoista aarteita poimien. Toivon, että jokainen pieni ja iso koululainen voisi kertoa silmät säihkyen illallispöydässä koulupäivästä. Siitä uudesta pojasta takapulpetissa, joka on kuulemma aivan höhlä. Sillain hyvällä tavalla. Josta kertominen saa posket hieman punastumaan.

Toivon, että autoilijat muistaisivat nuo pienet liikenteessä. Ajaisivat maltilla, puhelin pois käden ulottumattomista. Pysähtyisivät suojatien edessä ja antaisivat tilaa. Niin, että jokaisella olisi mahdollisuus turvalliseen koulutiehen. Toivon oikein paljon enkeleitä koulutielle ♥ 

Niin herkässä mielentilassa olin tänä aamuna, että unohdin tyystin ottaa perinteiset ekan koulunpäivän kuvat 🙂 Mennään siis parin vuoden takaisilla. Ihanaa, nyt tuntuu että arki lähti kunnolla käyntiin. Talo on hiljainen ja taustalta kuuluu vain kahvinkeittimen porina. Toivottavasti sielläkin otetaan arki vastaan ilolla. Levännein mielin ja uudella innolla!

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 07. elokuun 2019

Neljän viikon arkiruoat

MOIKKAMOI!

Niin paljon multa on kyselty lisää arkiruokavinkkejä, että täältä pesee 🙂 Viime vuonnahan tarjoilin samanlaista postausta ja vanhaa postausta vilaistessani huomasin, että edelleen mennään osin samoilla resepteillä ja ruoilla. Mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan, eikö?

Tein neljäksi viikoksi eteeenpäin ruokalistan. Näiden mukaan teen viikottaisen ruokakauppalistan myös. Tulen palaamaan lupaamani postauksen kanssa myöhemmin, jossa katsotaan vähän kuinka paljon meillä viikossa menee ruokaan rahaa. Niin kiveen nakutettu tämä listani ei yleensä ole, etteikö siellä sisällä voisi vähän vaihdella ruokia viikonpäivien välillä. Varsinkin niiden ainesten kanssa, jotka säilyvät hyvin. Kalat pyrin käyttämään heti alkuviikosta. Ne kun eivät välttämättä kaikessa muodossaan säily loppuviikkoon.

Aika perusmeiningillä mennään, mutta arjessa tuttu ja turvallinen tuo joskus sitä ihanaa fiilistä. Sitä, mikä tekee arjesta arjen. Sitten on toki vielä erikseen ne arjen kultareunukset, ruoat jotka rikkovat tuttua ja turvallista.

VIIKKO 33
MA: Viiden aineksen pastavuoka
TI: Pinaattiletut savulohitäytteellä
KE: Kinkkukiusaus
TO: Kinkkukiusaus
PE: Broilervuoka

VIIKKO 34
MA: Itämainen uunilohi & riisi
TI: Porkkanaletut
KE: Rapeat silakkapihvit & perunamuusi
TO: Makaronilaatikko
PE: Makaronilaatikko

VIIKKO 35
MA: Lohilasagne
TI: Täytetyt salaattinyytit
KE: Bataattisosekeitto
TO: Pinaattinen juustofrittata
PE: Sitruunainen risotto

VKO 36
MA: Lohirisotto
TI: Punainen linssisoppa
KE: Kanacouscoussalaatti
TO: Nakkisoppa
PE: Kinkkupiirakka & salaatti

Olen aiemmilta kerroilta huomannut, että jos joku ruoka jää tekemättä, niin se on perjantain ruoka. Se siirtyy siinä tapauksessa lauantaille. Usein perjantaina töiden jälkeen tekee mieli vähän fiilistellä ja tehdä ruokaa ex tempore. Usein kuitenkin niistä aineista, joita kaapeista löytyy. Tai ainakin niin, että kaupassa pyrähdys ei vaadi ostoskärryjä vaan pärjää sylikärryillä 😀

Toivotaan hei, että tänään saadaan sitä sadetta, mitä on lupailtu. Tekee niin hyvää luonnolle! Tuntuu, että takapihan kasvit ovat aivan nuupahtaneet ja kun ei viitsisi olla koko ajan kastelemassa. Puutarhapostaustaon toivottu, joten voisin sellaista tehdä loppuviikosta/ ensi viikolla. Pupuset pirulaiset oli mennyt syömään gladiolukseni. Noita pupuja asuu takapihallamme ainakin yhden suurperheen verran. Söpöjähän ne ovat kuin mitkäkin. Ehkä sen takia annan anteeksi noi gladiolukset. Uusi yritys niiden kanssa ensi vuonna.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Tsekatkaahan myös taannoin kirjoittamani 15 x arkiruokavinkki, jossa 15 reseptiä maukkaisiin arkiruokiin 🙂