lauantai 22. huhtikuu 2017

Lauantaina lautasella / Lördagsmys

HEISSULIVEI!

Saanko tunnustaa jotain? Taidan olla ihan hiukkasen ihastunut. Ihastunut Samu Haberiin. Luulenpa, että meitä muitakin ihastuneita on tällä hetkellä täällä Suomen maassa ;) Huikea veto eilen. Huikea kappale nousi aivan uuteen uskoon. Ihastunut on lievästi sanottu, jos kerron mitä tunnen tuota mun lördagsmyskamuani kohtaan. Juuri tuossa puhuttiin, että ollaan mekin kotihiiriä. Ystävätkin varmaan ihmettelee tätä meidän touhua, kun molempien mielestä paras paikka on kotisohvalla.

Toki sitä omaa aikaa ystävien kanssa aina silloin tällöin kaipaa, mutta aika harvassa ovat ne päivät. Yleensä ollaan sitten pariskunnittain menossa, jos menojalkaa vipattaa. Saa kutsua meitä nössöiksi, mutta sellaisia me ollaan :D Hei, oletteko katsoneet tänään tuota Insta Storiesia? Juu, aika tiukassa on mökkijärven jää. Saattaapi olla vappukin vain kaukainen haave. Suunnitelmat elää sitten tuon jäätilanteen mukaan. Jos jotain niin ainakin juhannus mökillä on 100% varma. Ainakin jäiden puolesta.

Eilen kurkkuun muuttanut kaktuskomitea onneksi jätti rauhaan, mutta jätti jälkeensä infernaalisen nuhan. Sellaisen, että tekisi mieli laittaa Nessutupot sieraimiin ;) Tosin flunssanuhan alkuvaiheen erottaminen allergiasta on ihan sikamaisen vaikeaa. Aivastuttaa ja silmät ovat tomaatilla. Nuhan lisäksi. Ainakaan allergialääke ei auta, joten voipi olla flunssaa. Siitäkin huolimatta uhmasin flunssapöpöjä ja kävin näyttämässä lenkkareille, miten juostaan. Reilun viikon päästä alkaa juoksukoulu ja sitä varten pitää taas vähän ottaa tuntumaa asfalttiin. Jaiks!  Lauantai-iltana lautaselle pääsi eräänlainen tapaslajitelma sekä Anna Bergströmin ohjeella tehtyjä leipiä. Jotka ovat täällä näkyneet tasaisin väliajoin.

OHUET MAUSTEISET LEIVÄT

12 gr hiivaa (mä laitoin kuivahiivapussista ripauksen :)
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa
Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaiva. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja leikkasin tuoretta timjamia. Tein tänään puolikkaan annoksen (8 leipää). Ylläoleva resepti vain puoliksi, niin tulee ihan sopiva määrä kahdelle ihmiselle noita leipäsiä.

Se, että missasin tänään blogimaailman the tapahtuman BIDin ja IBAn harmittaa hiukan. Alunperin kun ko. tapahtumat jäivät väliin mökkikauden korkkaamisen takia. Mutta toisaalta, nämä kaksi lepopäivää tulevat tarpeen. Maalitelaakaan emme ole tänään viuhutelleet, nuha saa olon aivan vetämättömäksi. Joten nyt peitto korviin ja silmät kiinni. Päikkärit tähän aikaan voivat koitua kohtaloksi, mutta onneksi huomenna saa nukkua!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,


maanantai 10. huhtikuu 2017

Arkiruokien ehdoton kuningas

HELLUREI!

Ja ihanaa alkanutta tynkäviikkoa. Kaksi tynkäviikkoa kuulostaa ihanalle. Vielä kun nuo kaksi tynkäviikkoa yhdistyvät toisiinsa miniloman merkeissä. Laskettelun ja yhdessäolon merkeissä. Miten sitä voikaan ihminen tässä välissä kevättä kaivata lunta. Puhdasta lumimaisemaa ja lunta joka narskuu jalkojen alla. Laskettelua ja hiihtoa. Yleensä tässä vaiheessa kevättä sisäinen kelloni on vienyt mua kukkakaupan kautta takapihalle ensimmäisiä kesäkukkia istuttelemaan. Vain todetakseni, että halla vie ne. Tänä vuonna sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä uuden kotimme piha on kauniisti sanottuna pommin jäljiltä :DHei, mä tulin kertomaan teille kaveristani perunasta. Jep, luitte oikein perunasta. En tiedä olenko se vain minä ja mielipiteeni, mutta jotenkin tuntuu, että tuolla kaverillani on ollut viime vuosien aikana huono maine. Se lihottaa, pöhöttää ja sillä on aivan liian korkea glykeeminen indeksi. Se nostaa verensokeria liian nopsaa ja on muutenkin so last season.

Muka. Mä olen aivan toista mieltä. Peruna on meidän arkiruokien ehdoton kuningas. En tulisi toimeen ilman perunaa. Kaikki markkinoille tulleet trendikkäät hipsteriruoat pitäisi löytyä jokaisen vähänkään linjoistaan huolehtivan jääkaapista. Mutta ei sitä pientä pyöreää perunaa. Joka saattaa joskus vielä olla vähän multainen ulkoilun jäljiltä. Joskus se voi olla jopa punainenkin, mutta sitä makeampi.

Pikkutyttönä pääsin jo papan ja iskän kanssa mummulassa perunapellolle. Keväällä heti maaperän kuivumisen jälkeen istutettiin perunaa. Iskä tai pappa teki traktorilla ne vaot ja me mummun kanssa tiputeltiin niihin siemenperunat. Meidän tulevan kodin, mummulan, takapihalla oli pitkään myös pieni perunamaa. Iskä keväisin möyhensi maan keltaisella Texas Rangerilla (maanmöyhennyskone ;), äiskä teki kuokalla vaot perunoita varten ja sitten tiputeltiin siemenperunat vakoihin. Mikään ei maistunut paremmalle kuin omasta maasta nostettu tuore siikli. Kera voin ja tillin.

Iskän kuoleman jälkeen meillä ei ole ollut perunamaata. Tähän tulee muutos. Ensi keväänä meillä on taas perunamaa. Näin me päätimme miehen kanssa. Rakkaus perunaan ei poissulje sitä, että syö terveellisesti. Jotenkin tuntuu, että ruokatrendeissäkin ehdottomuus on se, joka saa allekirjoittaneen kavahtamaan. Kyllä mulla voi olla sitä härkistä ja perunaa samaan aikaan tarjolla. Peruna on kaiken lisäksi vielä edullista arkiruokaa. Eilen miehen kotiinpaluun kunniaksi vietimme söndagsmyyssejä, kun ei perjantaimyyssejä kummemmin ollut. Tein älyttömän helppoa ruokaa, joka oikeastaan menisi arkiruoastakin ihan heittämällä. Uuniperunat ja rakastamani potato skinssit samassa.

Kaapista löytyi rosamunda-perunoita, joten pesin ne ja halkaisin. Sivelin öljyllä ja ripsotin päälle merisuolaa. Paistoin 225 asteisessa uunissa kiertoilmatoiminnolla noin 25 minuuttia ja tarjoilin kahden eri täytteen kanssa. Toisesta täytteestä löytyi savukinkkurouhetta ja purkki mustapippurituorejuustoa, toisesta katkarapuja ja purkki ruohosipulituorejuustoa. Hyvää ja ah niin helppoa. Jos olisi ollut, niin olisin ehkä vähän keventänyt täytteitä vähärasvaisella kermaviilillä. Nuo täytteet on muuten sellaisia, joita tulee tehtyä aina kaikkiin juhliinkin. Tarjoilen ne juhlissa ruisnappien kera.

Käytiin muuten Tobyn kanssa aamusta ennen työtyöpäivää eläinlääkärillä kyselemässä punkkilääkityksistä sekä siitä, että suosittelevatko kastraatiota. Toinen ulisee tyttökoiraikäväänsä eteisessä, merkkailee sisälle ja nyt on alkanut rähisemään leikkaamattomille uroskoirille vallan kamalasti. Mikä ei ole lainkaan Tobyn tapaista, sillä ei yleensä rähise tai hauku millekkään. Lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa leikata, kun ei ole pentuhaaveita. Ihan jo koiran omankin terveyden kannalta. Mutta miksi mun sydäntä riipiikin ajatus kastraatiosta? Enkä ole ainoa kenen sydäntä riipii; pikkuisempi tytöistä itki vuolaasti autossa kotimatkalla, sillä on leikkausta vastaan; ”En mä halua äiti, että Toby leikataan, kun sitten se ei voi enää pissata. Mieti nyt ite!” Hups, olenkohan mä joskus päästänyt kiireessä suustani sammakon, kun multa on kysytty, mitä se koiran leikkaus tarkoittaa. Täytynee valistaa toista, että ei sitä pippeliä pois leikata ;D

Hei, nyt takaisin työtyön touhuun. Niin ihania kuin tynkäviikot ovatkin, niin sehän tarkoittaa vaan sitä, että pitää mahduttaa viiden päivän työt neljään päivään. Jaksaa jaksaa! Mutta palatakseni perunaan; hot or not? Meillä hottistakin hotimpaa :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 09. huhtikuu 2017

Helpotusta lomaltapaluuseen

MOIKKA,

ja ihanaa palmusunnuntaiaamua! Muistatteko sen tunteen, kun palaa lomalta arkeen ja kaikessa ihanuudessaan se arki alkaa vähän takkuisasti? Kun on kaksi viikkoa syönyt muiden tekemää ruokaa ja oma mielikuvitus arkiruokiin sahaa siskonmakkarasopan ja makaronilaatikon välillä? Siihen sain helpotusta kaupallisen yhteistyön myötä; Sannan ruokakassit saapuivat kotiovellemme loman jälkeisenä maanantaina. Kreivin aikaan.

Tieto siitä, että joku muu on suunnitellut arkiviikon ruokailut puolestani, oli vallan helpottavaa. Varsinkin kun oli se Thaimaan tuliaistauti päällä ja olo oli jotenkin vetämätön. Tytsyt auttavat usein ruoanlaitossa ja nyt innostuivat vallan seuraamaan reseptejä ja kokkailemaan. Reseptivihkonen on erittäin helppolukuinen ja reseptit laitettu muotoon, että vähän vähemmänkin kokkaileva pystyy niitä hyvin seuraamaan. Tuon viikon ruokalistasta kirjolohigratiini nousi koko perheen suosikiksi. Sekä jauhelihawrapit tzatzikilla, jotka toivat mukavasti vaihtelua niiden perinteisten tortillojen makuun.

Tuona sateisena maanantai-iltana meillä soi ovikello sovittuun aikaan. Jälleen kohtasin oven toisella puolella kohteliaan ja hymyllä varustetun nuoren miehen, joka ojensi meille yhden paperikassin ja yhden muovikassin. Molemmat täynnä ruokaa. Viiden päivän ruokailuihin tarkoitetun perhekassin (neljälle henkilölle) normaali hinta on 95,00 €, ensimmäistä kertaa tilaaville 79,00 €. Kassi sisältää raaka-aineet ja reseptit neljään illalliseen, joista yksi on mitoitettu kahdelle päivälle. Valittavana on myös kolme illallista sisältävä kassi, gluteeniton perhekassi, pikakassi ja hedelmäkassi.

Terveellistä, hyvää ja helppoa arkiruokaa. Siinä on meidän arkiruokailujen perusta. Siinä on myös Sannan ruokakassin perusta. Sannan ruokakassin tuotteet ovat huolella valittuja. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kananpoikaa, paljon kotimaisia kasviksia sesongin mukaan ja usein luomutuotteita. Tuontikasviksia käytetään etenkin talvisin, monipuolisuuden takaamiseksi. Sannan ruokakassi seuraa WWF:n kalaopasta, ja kasseissa ei käytetä koskaan punaisella merkittyjä kalalajeja.

Tämä toinen kokeiluni Sannan ruokakassista vain vahvisti positiivisesti kokemuksiani. Ensimmäisen postaukseni löydätte täältä ja siinä keskityin siihen, kuinka arkiruokailua voi helpottaa kotiovelle tuotavan ruokakassin kera.  Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, kuinka monikäyttöinen palvelu on. Reissusta kotiin palattaessa helpottaa arkeen paluuta huomattavasti. Voisin jopa kuvitella tilaavani Sannan ruokakassin lahjaksi ystävälleni, jolla on tällä hetkellä menossa raskaampi elämänvaihe eikä paukkuja arkiruokien keksimiseen välttämättä ole.
Suosittelen kokeilemaan palvelua! Itse olen näiden kahden kokeilukerran aikana saanut niin paljon inspiraatiota ruoanlaittoon ja kivoja reseptejä tulevaisuuden varalle. Olen myös oppinut käyttämään uusia ruoka-aineita. Kuten kyssäkaalia :) Ei sellainen ilman Sannan ruokakassia olisi ehkä eksynyt ostoskärryyni. Rakastuin kyssäkaaliin kertaheitolla. Liian usein sitä tulee pyöritettyä niitä samoja arkiruokia. Vaihtelu repertuaariin tuli todella tarpeeseen. Koko perheen mielestä! Lisäksi tarvitsee vielä mainita, että ruokaa tulee runsaasti. Melkein kaikista saimme vielä seuraavalle päivälle lounaat miehelle ja minulle.

Nyt jatkamaan suloisen sunnuntain askareita. Tänä sunnuntaina tosin nekin poikkeavat perinteisistä. Ensimmäisenä listalla on pienten noitien puvustaminen ja meikkaaminen. Sitten toki tartutaan siihen imurin varteen. Iltapäivästä saadaan isikin kotiin reissusta. Kiva sunnuntai tulossa!

PALMUSUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ SANNAN RUOKAKASSI