perjantai 23. maaliskuu 2018

Yhden naisen varietee a.k.a fredagsmys

HEI HELLUREI!

Kuvissa yhden naisen varietee, tuttavallisemmin perjantaimyyssit. Piti muuten oikein googlettaa, että mitä tuo varietee oikeastaan tarkoittaa :D Wikipedia sanoo, että ”Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree– tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.”. No juu, näyttämönä Marian keittiö ja kukaan muu ei laula kuin Kelly Clarkson. Sitä samaa ihanaa Radioheadin biisiä, joka on soinut meillä koko päivän. En tiedä, miksi tuo Creep ottaa jotenkin otteeseensa. Sitä on vain pakko kuunnella uudelleen ja uudelleen. Mitä tuohon tanssiosuuteen tulee, niin kyllä sitä tuli ruoanlaiton ohessa hiukka tapailtua askeleita ;)

Ennen kuin käyn kommenttien kimppuun, niin oli pakko tulla vilauttamaan meidän tai siis minun, iltaruokaa. Mies kotiutuu puolenyön tietämillä, joten saa tästä sitten yöpalaa. Onhan näitä salaattipiirakoita tullut täällä blogissa ennenkin esiteltyä, mutta nyt jotenkin maistui erityisen hyvälle. Ehkä sen takia, että viikko oli, jälleen kerran, älyttömän kiireinen ja ehkä sekin vaikutti asiaan, että tämä perjantai-iltapäivä ja -ilta on tullut suhailtua sinne sun tänne. Hyvän ruoan äärelle sitä tulee rauhoituttua. Eikä siinä mitään, tykkään kuskailla tyttöjä kavereineen. Niin muakin kuskattiin tuossa iässä :) Toby on ollut meiningeissä mukana, sillä edelleen pelkää kovin autossa. Pikkuhiljaa näyttäisi, että alkaa tottumaan autossa olemiseen, vaikka vielä vähän läähättääkin.

Salaattipiirakkaan palatakseni; se koostui valmiista piirakkapohjasta (itsetehtynä toki parempi!), lehtikaalista, salaattisekoituksesta, kurkusta, fetajuustosta, oliiveista ja punasipulista. Ja itse asiassa lorautin päälle vielä balsamicoakin ennen kuin söin. Lehtikaalilla ja minulla on ollut jotenkin kinkkinen suhde. Ensin oltiin liian tiivisti vuoden päivät ja sitten tehtiin bänksit. Viime aikoina olen pikkuhiljaa ottanut lehtikaalin jälleen valikoimiin. Nauttinut siitä oliiviöljyllä pehmennettynä. Välillä myös pannun kautta pyöritettynä tai uunissa rapsakoituna.ID

Kuohuviinihammasta on kolottanut koko viikon, joten pakkohan se oli vaimentaa. Nyt ongelmana on vain se, että millä sulkea tuo pullo, ettei kuplat haihdu? Pitäisi alkaa ostamaan piccolopulloja, sillä nuo isot ovat vähän ongelmallisia juuri sen takia, että yleensä se lasillinen riittää! Tänä perjantaina iski yhtäkkiä ikävä jälleen mökille. Niitä perjantai-iltoja kun kurvataan venerantaan ja hurautetaan saareen. Tietkin näyttivät siltä, että kevät on täällä. Vaikkei nuo lumipenkat ihan vielä keväästä vakuutakaan. Kyllä se siitä! 

PERJANTAI-ILTATERKKUSIN,

PS. uutta ruokatilaa esittelyssä näillä näkymin sunnuntaina. Onko antaa vinkkiä, millä rullalla olleet julisteet saa suoristettua? Ne ovat olleet painavien kirjojen alla nyt viitisen tuntia ja vieläkin käpristyvät.


tiistai 20. maaliskuu 2018

Tiistai-illan taivaallinen arkiruoka

HELLOU HELLOU

ja hei ihan mahtavan pirtsakkaa tiistai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle! Tiedättekö ne arki-illat, kun on töiden jälkeen vähän sellainen vetopoisolo, eikä ihan hirveesti huvittais muuta kuin oikaista sohvalle? No tänään oli sellainen ilta. Työreissusta palannut mies makoili toisella sohvalla ja itse otin koiran kainaloon ja lösähdin toiselle sohvalle. Tätä ennen toki olin laittanut lohen uuniin ja täysjyväriisin poreilemaan. Siinä vaihdoimme kuulumisia ja manasin ääneen energian puutetta. Töissä oli kiirettä, mutta sekään ei selittänyt sitä, että miksi olin kuin kuiviin puristettu tiskirätti.

Sitten kuulkaas sen tajusin; mitä enemmän makaan sitä flegmaattisemmaksi muutuin. Nousin ylös aivan fantastisen ruokaidean kanssa. Koska riisiä ja lohta tulee syötyä vähintään kerta viikkoon, niin päätin että tänä tiistai-iltana meillä jatkojalostetaan tuota ruokaa. Lohiburritovuoka tuli ensimmäisenä mieleeni, kun aloin miettimään jatkojalostuskohdetta. Mustapapuja löytyy tätä nykyä aina kaapista, samoin maissia. Korianteria, limeä ja tacosalsaa. Salaattia jääkaapista löytyy silloinkin kun siellä on vain valo sekä myös punaista paprikaa ja avokadoa.

Sillä aikaa kun riisi ja lohi tekeytyivät, pilkoin salaatit kulhoihin. Pilkoin myös valmiiksi paprikat, avokadot ja korianterin. Siivutin limen ja puraisin yhdestä limen palasta maistiaisen. Tuossa vaiheessa huomasin jo hymyileväni. Yhtäkkiä se energia palasi takaisin ja Marian keittiössä oli tekemisen meininkiä. Ah, miten rakastankaan ruoanlaittoa! 

LOHIBURRITOVUOKA

uunilohta

keitettyä riisiä
(meillä oli tänään täysjyväriisiä, mutta kaikki käy)
purkki mustapapuja
korianteria
limen mehua
suolaa
-sekoita riisi, mustapavut, pilkottu korianteri ja limen mehu sekaisin
-mausta suolalla (ellet sitä tehnyt jo riisiä keitettäessä)

salaattisekoitusta
paprikaa
säilykemaissia
avokadoa
tacosalsaa
jalapenoja
korianteria
-asettele salaattisekoitus lautasille
-lisää riisi ja lohi
-lisää pilkottu paprika, avokado ja säilykemaissi
-mausta mielen mukaan tacosalsalla, jalapenoilla ja tuoreella korianterilla

Kuinka helposti syntyikään ruoka, joka maistui aivan taivaalliselle? Joka näytti ihanan värikkäältä? Joka oli kaiken lisäksi konstailematonta ja terveellistä? Erittäin helposti. Tämä oli sarjassamme puolessa tunnissa valmis arkiruoka. Puikot eivät ihan meksikolaishenkiseen ruokailuun taida sopia, mutta koska mä tykkään syödä likipitäen kaikki kulhoruoat puikoilla, niin vaistomaisesti ne tuli otettua nytkin esille. Hei, koska eilinen päivä meni harakoille, niin se tietää, että tänään painetaan yötä myöten. Onneksi se runosuonikin tuntuisi olevan jälleen kunnossa ;)

TIISTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 16. maaliskuu 2018

Pitkästä aikaa perjantaimyyssejä!

HIIOHOI,

viikonloppua näkyvissä! Eipäs kun taidettiin just muuten kosauttaa maihin. Noin kuvainnollisesti. Ihana viikonloppu on täällä. Perjantaimyyssit ovat myös täällä. Tunnelma Marian bistrossa on letkeä. Hyvää ruokaa, lasi viiniä ja myöhemmin leffaa, jonka alkutekstien aikana ennalta sopimattomat treffit nukkumatin kanssa. Viime viikonloppu kun meni sairastaessa, niin nyt on kiva pitkästä aikaa viettää viikonloppua täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huomenna meillä molemmilla on töitä, mutta illalla päästään kaksille eri synttäreille koko perheen voimin. Josko sunnuntaina uskaltaisi jo hiihtämään?

Jotenkin olen tosi varovainen urheilun kanssa tälläin flunssan jälkeen. Tai siis lähinnä sen takia, että kun ei vieläkään tiedetä mikä tuo mysteeritauti oli. Vaikka olo on hyvä, niin taas tänään töissä huomasi, että väsyy edelleen tosi helposti. Joten parempi ottaa nyt iisisti.

Hei, niitä myyssiruokia piti tulla esittelemään eikä jaarittelemaan sairauskertomuksia. Mutta noiden ihanien sielunsiskojeni kanssa ollaan todettu, että mitä vanhemmaksi tullaan, niin sitä enemmän jutut pyörii niiden kremppojen ympärillä :D Ruoaksi meillä oli tänään salaattia (yllätyys…) sekä tuollaista bruschettapannua. Jossain aikoja sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sotkettu paistinpannulle leipää, juustoa ja tomaattia. Siitä lähtien olen miettinyt, että sitä pitäisi kokeilla. Tulipahan kokeiltua ja voin sanoa, että eipä jäänyt viimeiseksi kokeiluksi. Sieluni silmin näen tämän herkun valmistuvan kesällä mökillä grillissä. Ympärillä kesäillan lämpö ja poskilla päivän auringon hehku.

BRUSCHETTAPANNU

1 patonki
rasiallinen luomukirsikkatomaatteja
mozzarellaa
basilikaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
pari valkosipulin kynttä

-leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi
-pese tomaatit ja levitä ne sekä patongit uunipellille
-ripsottele päälle oliiviöljyä ja suolaa
-paista uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes tomaatit ovat ottaneet hieman väriä
(käännä patonkeja, kun ruskistuneet)
-kun tomaatit ovat saaneet vähän väriä, ota uunipelti pois uunista
-lado uuninkestävään paistinpannuun (tai uunivuokaan) patonkia, tomaattia ja revittyä mozzarellaa
-pienistele sekaan pari valkosipulia sekä tuoretta basilikaa
-kierrä koko komeuden päälle muutama kierros mustapippuria
-paista 225 asteessa, kunnes juusto alkaa sulamaan

Kyllä se perjantai tuntuu taas astetta mukavammalle näin, kun ei ole viettänyt päivää kotitoimistolla. Perjantaimyyssithän lähtivät aikoinaan siitä, kun aloitin työt äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Töiden jälkeen kaarsin kotiin kauppakassien kanssa ja vaatteet vaihdettuani huomasin löytäväni itseni usein keittiöstä ruoanlaitosta. Se on mulle se rentouttava juttu. Varsinkin perjantai-iltaisin. Se nollaa jotenkin menneen työviikon ja toivottaa viikonlopun tervetulleeksi. Niin tänäänkin 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni jälleen kerran, että kommenttien vastaamisten kanssa kestää; huomenna olen omistanut puoli päivää blogitöille, joten ensi töikseni silloin vastaan teille. Ellen jo tänään sitä intoudu tekemään :)