keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään :) Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin :) Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,


lauantai 25. heinäkuun 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä :)

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi :D

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 15. heinäkuun 2020

Suussasulava tomaatti-mozzarellapiirakka

HIIOHOI!

Mökillä yksin Just me, myself & I. Vähän kunnossapitotöitä, vähän siivoilua, paljon auringonottoa, vähän koulujuttuja ja ex tempore -lounasta. Yksi lasi jääkylmää valkkaria. Järvelle katsoen ja kesästä täysin rinnoin nauttien. Kesähuoneessa, jossa eilen maalattiin kattopalkit valkoiseksi ja jonka lattiaan sutaisin tänään toisen kerroksen harmaata puuöljyä.

Mies ja lapset lähtivät aamusta kaupunkiin ja me jäätiin karvakorvan kanssa saareen. Meillä olikin vähän erilaisempi yö, kun toinen halusi pitkästä aikaa ulos keskellä yötä. Yleensä nukkua posottaa kuin tukki 12 tuntia putkeen, mutta nyt käytiin ulkona pariin otteeseen. Selvästi oli huono olo, kun ryntäsi suoraan heinää syömään. Nyt onneksi jo parempi. Mutta sen verran väskiä ollaan molemmat, että pieni ruokalepo tulee tarpeeseen.

Piti tekemäni aluksi linssisoppaa lounaaksi, mutta viime aikainen tomaattihimoni pakotti keksimään lounaan tomaatin ympärille. Mä voisin elää suomalaisilla mehukkailla tomaateilla. Tuoreilla sellaisilla, mutta myös tomaatti-mozzarellapiirakan mehustuttamilla. Valkosipulilla, pestolla ja kapriksilla maustetuilla tomaateilla.

Tomaatti-mozzarellapiirakka

Suolainen piirakkapohja
4 dl jauhoja
150 g voita
2-3 rkl kylmää vettä

1. Nypi voi jauhoihin
2. Lisää kylmää vettä pikkuhiljaa, kunnes saat aikaiseksi taikinan
3. Painele taikina voidellun (tai leivinpaperilla vuoratun) piirakkapohjan pohjalle ja reunoille

Täyte
4 tomaattia
2 rkl vihreää pestoa
2 valkosipulin kynttä
1 rkl kapriksia
1 mozzarellapallo
tuoretta basilikaa

4. Levitä pesto piirakkapohjalle
5. Lisää viipaloidut tomaatit, murskatut valkosipulit ja kaprikset
6. Revi päälle mozzarellaa
7. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 22-25 minuuttia, kunnes juusto on ruskeaa ja pohja paistunut
8. Tarjoile tuoreen basilikan kanssa

Nyt sinne päikkäreille. Toivottavasti sielläkin nautitaan kesäpäivistä ja tunnelmallisista kesäilloista täysillä. Mä olen taas ottanut tavakseni tehdä aamulla ennen nousemista ihan muutaman minuutin läsnäoloharjoituksen. Hitsivie, että tuo homma antaa niin paljon enemmän päiviin. Pari minuuttia päivässä on pieni hinta siitä, että pystyy keskittymään hetkeen. Antaa ajatusten tulla ja mennä. Tuomitsematta ja ärsyyntymättä. Sillain, että on helppo hengittää

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. olen saanut hurrrjan määrän kyselyitä tuosta meidän pizzauunista ja muutamia toiveita postauksesta pizzoista ja niiden tekemisestä. Perjantaina luvassa siis perinteisiä pizzaperjantaimyyssejä :)