tiistai 09. kesäkuun 2020

Mangojäätelö ilman jäätelökonetta

MOIKKAMOI!

Kuten eilen kerroinkin, niin tämä(kin) viikko mennään hyvinvointi edellä. En sitä sano, etteikö se viikonlopun Aakkos-pussi olisi kohottanut hyvinvointiani. Sitä se teki enimmässä määrin, hetkellisesti samalla kun ahmittiin neljä jaksoa Chicago PD:tä putkeen. Mutta kun kropassa on tulehdustila, niin tuo ei ollut fiksu veto. Joten tällä viikolla valkoinen sokeri joutaa minimiin. Tai ainakin karkkipussit jää kaupan hyllylle :)

Kesän omistan herkuttelulle ja mulle kesän ykkösherkkuina toimii kotimaiset mansikat ja herneet. Vielä niitä ei juuri ole ollut saatavilla, joten herkutellaan muulla keinoin. Jäiset mangot on meillä käytössä smoothieissa, mutta eilisissä mangojätskihimotuksissani (ihan ykkösmaku jätskikioskien valikoimista) päätin kokeilla mangojäätelön tekemistä itse. Ilman jäätelökonetta. Ja ilman valkoista sokeria. Makeutustahan tähänkin tuli, mutta välttämättä ei olisi tarvinnut. Varsinkin, jos ei ole tottunut juuri makeaan, niin mangon makeus toimii yksinäänkin.

Mangojäätelö

2 pss pakastemangopaloja
1 prk jääkaappikylmää kookosmaitoa
1-2 rkl vaahterasiirappia

-sekoita ainekset blenderissä sileäksi (lisää tarvittaessa vähän vettä, että sekoittuu)
-nauti heti tai
-kaada pakastimen kestävään astiaan (ja sekoittele pari kolme kertaa pakastamisen alun aikana, ettei jäähilettä muodostu)
-anna olla pakkasessa noin 6-8 tuntia
-ota sulamaan noin puoli tuntia ennen tarjoilua
-nauti

Nämä ns. nice creamit ovat olleet pitkään jo pinnalla eikä suotta. Niin helppoja ja iskee samantien herkkuhampaan kolotukseen. Täältä aiemmasta postauksestani löytyy lakritsi-, matcha- ja mansikka nice creamin ohjeet. Nyt kun syreenit ovat kauneimmillaan, mietin syreenijäätelön valmistamista. Syreenin lisäksi jätskiin voisi laittaa hieman kuusenkerkkäsiirappia. Nam!

Jes, nyt alkoi aurinko paistamaan, joten mars takapihalle! ☀️ Aamusta sai vetää farkkutakin päälle, sen verran viluinen keli oli. Katsoin viikon sääennustetta eteenpäin ja huh, en villeimmissä kuvitelmissa olisi edes uskaltanut haaveilla näin lämpimästä kesäkuusta. Vielä kun pääsisi mökille nauttimaan helteistä. Viikonloppuna viimeistään :)

TIISTAITERKUIN,

 


sunnuntai 07. kesäkuun 2020

Rakkaustarinoita kasvisten ympäriltä & arvonta


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.


 

HEIPPA IHANAT!

Ruoka tuo mieleen muistoja. Ruokatarinat ovat mun mielestä ihania. Rakastan kertoa niitä ja rakastan kuunnella sekä lukea niitä. Ruoka yhdistää saman pöydän ääreen ja ruoanlaiton parissa sitä ylittää itsensä kerta kerran jälkeen. Tänään tulin kaupallisen yhteistyön myötä Apetinan kanssa kertomaan teille muutamia ruokatarinoita. Sekä innostamaan kasvisten ahmimiseen!

Kasvisten ahmiminen on varsinkin näin kesäaikaan helppoa. Helposti sitä tulee pitäydyttyä niissä tutuissa ja turvallisissa, mutta menneellä viikolla rikoin hieman rajoja. Tutustuin muun muassa Mr. Mustajuureen. Aluksi suhteemme mustajuuren kanssa oli ikään kuin viha-rakkaussuhde, mutta sitten kun olin saanut pestyä käsistäni mustajuuren mullat ja tahmaisuuden sekä istuttua pöytään tutustumaan uuteen tuttavuuteeni paremmin, tuo viha-sana jäi suhteestamme pois. Pelkkää rakkautta tästä eteenpäin.

Aloitetaan kuitenkin toisenlaisella rakkaustarinalla. Elettiin huhtikuun loppua vuonna 2002. Tarinan lokaationa toimii tunnettu tamperelainen ravintola ja päähenkilöinä minun lisäkseni tuleva mieheni. Mitä en vielä tuossa vaiheessa voinut edes aavistellakaan. Kohtauksen nimi on vähemmän raflaavasti: Ensimmäisillä ravintolatreffeillä punaparran kanssa. Sukat pyöri jaloissani pöydän alla ja kun tuo komistus pöydän toiselta puolen ilmoitti ottavansa alkuun maa-artisokkakeittoa, niin en voinut muuta kuin myötäillä. Salaa toivoen, että se olisi jotain sellaista, josta tykkäisin.

Pienen kupposen eteeni saatuani mietin, että eipä tuossa ole juurikaan syötävää. Ensimmäisen lusikallisen miehen ylistämää maa-artisokkakeittoa maistettuani olin sitä mieltä, että olipas hyvä, että sitä tarjoiltiin niin vähän. Ei uponnut, ei sitten yhtään. Mutta maa-artisokkakeiton sijaan päätin keskittyä illan olennaiseen. Näin jälkikäteen en muista edes mitä söimme pää- tai jälkiruoaksi. Tuosta illasta muistona on ensituttavuus maa-artisokan kanssa. Ja se pöydän toisella puolella istuva hymyilevä rakas, jonka kanssa saan tänä päivänä jakaa arkeni.

Kahdeksantoista vuoden aikana olen tehnyt maa-artisokkakeittoa muistaakseni kerran. Ja tullut tulokseen, että se jotenkin todella työlästä valmistaa, sillä maa-artisokkien kuoriminen on yhtä vaikeaa kuin inkiväärien kuoriminen. Maa-artisokkakeitto maistui jo toisella kerralla paljon paremmalta. Tätä kampanjaa varten mietin, että mikä olisi sellainen kasvis, jota haluaisin lähteä sulostuttamaan Apetinan juustoilla. Mieleeni tuli heti maa-artisokka ja tuo samettinen soppa, jolle en ole ehkä antanut tarpeeksi montaa mahdollisuutta. Maa-artisokka ansaitsi uuden mahdollisuuden.

Leppoisassa kesäillassa siirsin ruoanlaiton liki kokonaan ulos. Lintujen visertäessä taustalla en edes tuntenut maa-artisokkien kuorimista työläänä. Lähinnä mieleeni tuli ajatus, että miten olen joskus voinut pitää tuota hommaa niin työläänä, että se on estänyt minut kokkaamasta tuota meidän rakkauskeittoa useammin.

Maa-artisokan hienostunut lempeys sai oivan ystävän murustetusta välimerellisen lempeästä Apetinan pala -juustosta, oliiviöljystä, mustapippurista ja rakuunasta.

Samettinen maa-artisokkakeitto

500 g maa-artisokkaa
2 salottisipulia
2 pientä perunaa
5 dl vettä
2 dl Arla Ruokakermaa
sormisuolaa
valkopippuria

Tarjoiluun
murusteltua Apetina pala -juustoa
oliiviöljyä
tuoretta rakuunaa
mustapippuria

1. pese, kuori ja pienistele maa-artisokat, sipulit ja perunat
2. laita ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen
3. anna kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet
4. soseuta ja lisää ruokakerma
5. mausta valkopippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa
6. tarjoile murustetulla välimerellisellä juustolla, oliiviöljllä, tuoreella rakuunalla ja mustapippurilla höystettynä

Vaikka rakastan ruoanlaittoa (ja varsinkin syömistä!), niin on silti tiettyjä ruoka-aineita, joita en ole koskaan valmistanut. Kauppojen hedelmä-vihannesosastot ovat mun lempparipaikkoja, mutta sielläkin tulee karteltua niitä oudoimpia vihanneksia ja usein tartuttua niihin tuttuihin ja turvallisiin. Tästä lähtien ajattelin tehdä just päinvastoin. Se on se hevi-osaston hylly, jossa köllöttelevät ulkomuodoltaan hieman ronskit uudet tuttavuudet, jonne suuntaan tästä lähtien.

Vaikka en pidä itseäni kovin ennakkoluuloisena, niin siinä vaiheessa, kun olin jynssännyt kynsiharjalla ja saippualla juuri valmistamaani mustajuurta pois käsistäni, ajattelin hetken verran itsekseni, että tämä oli nyt tässä. Mun ja mustajuuren kumppanuus ei tule jatkumaan pidemmälle.

Keitin mustajuuret hieman al denteksi, minkä jälkeen grillasin ne kypsäksi. Sillä aikaa, kun mustajuuret paistattelivat kuumalla parilalla tein niille kaveriksi välimerellisen raikkaan juustokastikkeen. Minttu ja Apetinan välimerellinen juusto yhdistettynä majoneesin ja kermaviilin sekoitukseen muodosti niin älyttömän hyvän kombon, että hetken aikaa lusikalla sitä suuhuni lapatessani pelkäsin, riittäisikö sitä mustajuurien seuraksi. Onneksi riitti, sillä jos mustajuuret osaisivat myhäillä tyytyväisenä, niin sen ne olisivat tehneet päästessään tarjoiluvadille parhaaseen seuraan.

Grillatut mustajuuret & raikkaan välimerellinen juustokastike

5 kpl mustajuurta
sitruunamehulla höystettyä vettä
vettä keittämiseen
suolaa

Välimerellinen juustokastike
1 dl majoneesia
1 dl Arla Lempi Kermaviiliä
100 g Apetina pala -juustoa murusteltuna
tuoretta minttua
suolaa
mustapippuria

1. pese ja kuori mustajuuret
2. leikkaa ne puoliksi (ja jos paksuja, niin myös pituussuunnassa puoliksi)
3. laita mustajuuret kylmään sitruunaveteen, etteivät ne tummu
4. keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia
5. grillaa joko grillin parilalla tai paistinpannulla, kunnes mustajuuret ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä
6. sekoita sillä aikaa kastikkeen osat keskenään
7. tarjoile mustajuuret raikkaan juustokastikkeen kanssa

Mustajuuret yllätti ja pelkästään positiivisesti! Jatkossa pitää muistaa vain kuoria ne muovihanskat kädessä, sillä vielä näin 24 tuntia myöhemminkin sormissani ja kynsissäni on muistoja mustajuureen tutustumisesta. :)

Koska rakastan kertoa ruokatarinoita, niin en malta olla kertomatta meidän äidin suosikkisalaattia. Musta tuntuu, että äidille riitti, että kesäisin jääkaapissa oli hunajamelonia, kirsikkatomaatteja ja monta pakettia Apetina Snack aurinkokuivatut tomaatit -juustoa. Tuo yhdistelmä on jäänyt mulle yhtenä muistona kesistä, jolloin vietimme silloin vielä pienten tyttöjemme kanssa aikaa mummulan pihalla. Molemmat tytöt nukkuivat päiväuniaan, toinen sisällä ja toinen rattaissa omenapuun varjossa. Usein istuimme äidin kanssa ulos lounaalle nauttimaan raikasta hunajamelonisalaattia. Vielä tänä päivänäkin tätä salaattia valmistaessani lapset toteavat, että mummu teki tuota aina!

Kesäinen hunajamelonisalaatti

1 hunajameloni
250 g kirsikkatomaatteja
1 pkt Apetina Snack, aurinkokuivatut tomaatit -juustoa

1. kuori ja pienistele hunajameloni
2. puolita kirsikkatomaatit
3. sekoita keskenään ja lisää juustopaketti

Meidän äiti tarjoili tämän helpon ja herkullisen salaatin tällaisenaan, mutta itse laitoin sen tarjolle lollo rosso -salaatilla vuorattuun kulhoon.

Arvonta!

Onko sinulla ruokamuistoja liittyen kasviksiin? Tai mikä on lempikasviksesi ja miksi?

Kertomalla tämän postauksen kommenttikentässä kasvisruokamuistoistasi tai lempparikasviksistasi olet mukana huikeassa arvonnassa, joita järjestetään kaikkien kampaanjaan osallistuneiden blogeissa ja/tai Instagramissa! Kaikki blogeissa sekä Instagramissa kilpailuun osallistuneet ovat mukana arvonnassa, jossa arvotaan kesäkuun jokaisella viikolla 1x 100 € K-lahjakortti (yhteensä siis 4 kpl blogeissa ja Instagramissa). Muistathan jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteen, jotta saamme sinuun tarvittaessa yhteyden. Vastausaikaa blogissani on viikko eli ensi sunnuntaihin 14.6. asti. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Tästä lähtien en keksi enää yhtään syytä, miksi kartella niitä hevi-osaston skrodeimpia kavereita. Tiedän, että pehmeydellä, (esimerkiksi suloisella juustolla) niidenkin kovan ulkokuoren pinnan alta löytyy se herkkyys. Vähän niin kuin tuosta kaverista, joka silloin 18 vuotta sitten istui minua vastapäätä ravintolapöydässä. Muistelimme viikolla maa-artisokkakeittoa syödessämme ensimmäisiä kunnon treffejämme ja mietimme,  kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Kuinka paljon ollaan kasvettu ja hitsauduttu yhteen. Sitä, kuinka yllättävän moneen kohokohtaamme vuosien varrella liittyy jollain tavalla ruoka. 18 vuotta olen osoittanut rakkauttani ruoalla. Tuon tavan olen kokenut varsin hedelmälliseksi, joten ajattelin jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


sunnuntai 31. toukokuun 2020

Kesävieraita & raperperirahkapiirakkaa

HUHHELLETTÄ!

Kyllä nyt eilen kesälomansa alkaneita hellitään! Me muuten saatiinkin viime tinkaan tieto, että pääsemme laulamaan suvivirttä koulun pihalle. Eilen aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koululaiset edustivat kauniina ja hymy herkässä. Kyllä siinä muutamien puheiden aikaan meni roska silmään ja joutui nieleskelemään. Herkkä ja kovin kaunis tilaisuus.

Aikas kiva ilma tänään, eikö? Mä kesän lapsena rakastan aurinkoa ja lämpöä. Meillä oli tänään kesävieraita ja ensimmäisen kerran tänä kesänä kestittiin vieraat terassilla. Tuntui niin ihanalle! Tuuli tuiversi kohtalaisesti ja toi mukanaan kaivattua viileyttä. Kahvittelun jälkeen siirryttiin sohvalle istuskelemaan ja reilu tunti tuli istuttua suorassa auringossa. Nyt teki hyvää tulla vähäksi aikaa sisään ja blogin pariin – olikin jo ikävä, vaikkei oltu kuin päivä erossa

Viikolla selasin jompaa kumpaa iltapäivälehteä netissä ja törmäsin niin superhyvältä kuulostavan raparperirahkapiirakan ohjeeseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Ja hei, jos ei tämä ihan kesäherkkujen ykköspaikalle kiilaa, niin ainakin jaetulle sellaiselle. Britakakun kanssa. Niin älyttömän hyvää ja mehevää. Meillä on tulossa rippijuhliin kakku ja macaroneseja, mutta ehkä raparperirahkapiirakkaakin voisi leipoa muutaman pellin. Takuuvarmasti käy kauppansa! Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta kirjoitan sen alas tähän postaukseenkin, sillä muutin vähän sokerien määriä:

Raparperirahkapiirakka

Pohja
1,2 l vehnäjauhoja
4 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
3 tl ruokasoodaa
3 tl vaniljasokeria
375 g voita
2 munaa
3 dl piimää

Täyte
raparperia
2 dl sokeria
750 g maitorahkaa
3 munaa
3 tl vaniljasokeria
0,5 dl sitruunanmehua

-sekoita kuivat aineet keskenään
-lisää sulatettu voi
-ota taikinasta puolet eri kippoon ja sekoita siihen munat ja piimä
-kaada taikina uunipellille
-levitä päälle pilkotut raparperit
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada raparperien päälle
-lopuksi murusta lopputaikina uunipellille
-paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia

Kannattaa tehdä tämä hyvissä ajoin, että ehtii jäähtymään ennen tarjoiluja. Voisin kuvitella, että on parasta jääkaapikylmänä! Mä tykkään raparperista, olen aina tykännyt. Meillä äitillä oli tuossa takapihalla isot raparperi-istutukset. Ne kuitenkin hävitettiin piharempan myötä. Omat raparperit ovat vielä niiiin pieniä, että ostin kaupasta ekaa kertaa ikinä raparperia. Ehkä seuraavan piirakan teen jo omista raparpereista.

Nyt takaisin pihalle, sisällä hetken aikaa oleminen teki tehtävänsä! Hei huomenna olisi muuten luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus, joka käsittelee luonteenvahvuuksia. Ihan jo näin ennalta taas varoitan, että postaus on pitkä kuin mikäkin ;)

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT!