Pikaisesti ennen iltaruoalle lähtemistä tulin kertomaan, että niin se maailma muuttuu; mies tokaisi toissapäivänä, että voitaisko kokeilla täysin kasvispohjaista ruokavaliota (oli katsonut aiheesta jonkun dokkarin). Whaaat?! Se sama jöröjukka, joka on aiemmin ollut sitä mieltä, että mies tarvitsee lautaselleen punaista lihaa ehdotti täysin vegaanista ruokavaliota tai ainakin kiinnostusta moiseen suuntaan. Voi, kuinka alun hämmästyksen jälkeen myhäilin sisäisesti. Ehdotin, että otamme pehmeän startin aiheeseen.
Punaista lihaa olemme vähentäneet viimeisen parin vuoden aikana radikaalisti ja nyt ajattelimme reissun jälkeen pitää täysin punalihattoman kuukauden. Mutta myös pienesti ruuvataan muutakin ruokavaliota. Maitotuotteita meillä käytetään tosi vähän, mutta juustoja kyllä menee. Juustot ajateltiin korvata vegaanisilla. Mutta, mutta…ne pari hassua, joita olen kotiin ostanut eivät ole oikein olleet mieleen. Onko antaa vinkkiä? Näpyttelen tässä pikkuhiljaa kauppakassitilausta reissun jälkeiselle maanantaille ja olen googletellut kasvisreseptejä.
Ajattelin todistaa miehelle (jälleen kerran), että kasvisruoka on parhaimmillaan erittäin maukasta ja täyttävää. Loman jälkeisen kuukauden ajattelin keskittyä papujen ja linssien ihmeelliseen maailmaan. Tehdä kalaruokia (suosia suomalaisia järvikaloja!) ja kaikkia ihania kasvishässäköitä. Kape tekee keittiöitä kaapatessaan aika ihania ja helppoja kasvisruokia paistinpannulla. Pitääkin katsoa moisiin reseptit.
Mutta hei, nyt kaipaisin vegaanisten juustojen lisäksi vinkkejä seuraavien tuotteiden maidottomiin korvikkeisiin:
maitorahka
ranskankerma
turkkilainen jugurtti
Tarkoitus ei ole ihan täysin jättää maitoproteiinia tässä välissä pois, mutta silleen 50/50 -meiningillä, you know. Ainut mitä itse en halua edes jättää tässä vaiheessa pois on kananmunat. Mä rakastan kananmunia. Eikös se niin ole, että niissä kantsii suosia luomua?
Tämä kaikki siis edessä loman jälkeen ja asteittain (sekä omaa kroppaa kuulostellen), nyt mennään vielä fiiliksen mukaan ruokailuissa. Itselläni fiilis on ollut vahvasti kohti tofupohjaisia ihanan mausteisia curryja. Joten tänä iltana sellaista. Kuvien kukkakaalicurryn resepti löytyy täältä vuoden takaisesta.
Jos joku olisi vielä pari kolme vuotta, tai saatikka vuosi sitten kysynyt multa, että voisinko kuvitella juovani teetä enemmän kuin kahvia, olisin pyöräyttänyt silmiäni ja huudahtanut, että en missään nimessä. Tykkään teestä, mutta olen ollut pahemman luokan kahvin kittaaja jo kuusivuotiaasta lähtien. Aina siitä asti, kun Terttu-mummu opetti mulle, miten kahvin kanssa syödään keksiä. No tietysti niin, että keksi dipataan kahviin ja kokeillaan nopsaa kalastaa löllöstynyt keksi suuhun. Kahvin loputtua kauhotaan lusikalla keksit mukin pohjalta. Ah!
Teehen sain ensimmäisen kosketuksen esiteininä ratsastusleireillä, joissa poikkeuksetta aina oli aamu-, väli- ja iltapalaksi Liptonia ja näkkileipää. Margariini näkkärin päälle oli luksusta, teehen ei maitoa lorauteltu. Silloin päätin, että tee on mun osaltani nähty. Ei ollut mun juttu. Kunnes esikoista imettäessäni jouduin luopumaan monesta ruoka-aineesta pikkuisemman kovien vatsanvääntöjen takia. Muistan pitäneeni pari päivää valkoinen tee + voileipäkeksi -dieettiä. Jep, maidon koostumus meni vetiseksi ja itse voin huonosti. Mutta tuolloin sain kipinän teen juomiseen. Se jotenkin rauhoitti koliikinhuuruisten öiden jälkeen.
Kaapistamme alkoi löytymään yhtäkkiä Keisarin Morsianta, Sadepäivien Iloa ja Uskollista Ystävää. Ja hei yksi ihana uskollinen ystäväni, joka on teenjuoja varmastikin ilahtui, että tarjolla alkoi olemaan hänen meillä kyläillessään muutakin kuin sitä perinteistä keltapussista 🙂 Jos en nyt juonut teetä ihan päivittäin, niin ainakin viikottain. Kunnes vuosi sitten hampaiden valkaisun jälkeen päätin vähentää kahvinjuontia radikaalisti. Ei sen takia, että se värjää hampaita, sillä niin monet teelaadutkin tekevät, vaan sen takia, että elin elämäni tuskallisimmat pari vuorokautta.
Ne kahviniksat olivat niin järkyttävät, että en ollut ennen kokenut moista. Päänsärky, tärinä ja kokonaisvaltainen fyysinen sekä henkinen pahoinvointi sai mut kurvaamaan apteekin kautta kotiin. Kofeiinitabletit auttoivat pahimpaan tärinään. Tuon jälkeen päätin, että en halua olla mihinkään noin koukuttunut kuin olin kahviin.
Aamukahvista en luovu, en todellakaan. Se edustaa mulle sellaista henkireikää. Aamulla tulee juotua pari kuppia kahvia vaahtoavalla kauramaidolla, mutta sitten saattaa olla, että ei enää tule juotua kupin kuppia koko päivänä. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Vieläkin illalla iskee joskus pääkipu. Pieni pirulainen siellä pään sisällä jumpsuttaa vasaralla ja vaatii päivittäistä kahviannostustaan. Enpäs ole antanut periksi.
Sen sijaan teetä tulee juotua tällä hetkellä kolmesta neljään kuppia päivässä. Töissä ja kotona. Rakastan teetä ja siinä missä itse käytän pussiteelaatuja hifistelee mieheni niillä irtoteillä. Mä kerran kokeilin valmistaa irtoteetä sellaisella siiviläpihdillä, mutta mun teekuppi oli täynnä putua. Mies välillä valmistaa mulle teen irtoteestä ja onhan se hyvää. En tiedä eroaako se oikeasti pussitetusta teestä, vai kuvittelenko vain, mutta maku on jotenkin syvempi.
Mä rakastan rooibos-teetä ja kaiken maailman yrttiteesekoituksia. Mun tämän hetken lemppariteemakuja ovat:
Niin ja matcha-jauheesta teen välillä matchalattea. Olen tainnut joskus kipeänä syödä liikaa kurkkupastilleja mustaherukan tai sitruunan maussa, mutta noiden makuiset teet eivät oikein uppoa. Koska mun teehifistely on vasta alkamassa, niin olisin oikein iloinen, jos kertoisit sun suosikkiteen ja miksi siitä tykkäät. Mä olen aika fakkiintunut noihin tiettyihin laatuihin ja ostan uudelleen vain niitä.
Mulle muuten tuli pienenä yllätyksenä, että teet eivät ole mitään edullisia. Mä olen aina ollut siinä uskossa, että ovat jotenkin paljonkin edullisempia kuin kahvi, mutta tuossa yksi päivä hintoja hyllyn edessä tutkaillessani huomasin, että helposti saa kulumaan viisi-kuusi euroa yhdestä teepaketista. Mutta tiedättekö, että mä koen teen panostuksena hyvinvointiini. Tee edustaa mulle jotain sellaista rauhallisuutta ja luksusta. En lorauttele teehen hunajaa tai maitoa, vaan juon teeni sellaisenaan.
Koen teen enemmän nautintoaineeksi kuin kahvin. Siinä missä mulle ei tulisi mieleenikään raahata kahvia termosmukissa alakerran joogamaton viereen, otan usein teemukillisen valmiiksi mukaan. Harjoituksen jälkeen siemailen rauhassa teetä ennen kuin jatkan arjen askareita. Kahvin saatan heittää vielä puolikylmänä ohi kulkiessani ”huiviin”, mutta teen äärelle tulee pysähdyttyä.
Tämän teefiilistelijän ongelmana on nyt se, että meillä ei ole teekuppeja. Tiedättekö sellaisia isoja korvallisia. Lasista tykkään juoda kahvini, mutta teen kanssa lasi on helposti turhan kuuma. Teetä tulisi myös helposti juotua enemmän kerrallaan kuin kahvia, joten muki saisi olla puolen litran vetoinen…joutuuko tässä nyt lähteä ostoksille moisien mukien perässä? 😀
Te, jotka liikutte paljon tiedätte, kuinka sitä pikkuisen murenee henkisesti, kun ei syystä tai toisesta pääse hikiliikkumaan. Maanantai-iltana kävin juoksemassa, mutta tiistai-iltana noussut lämpö teki sen, että eilinen oli vapaapäivä liikunnasta. Torstaina sitten, ajattelin. Tänä kotitoimistopäiväaamuna heräsin nokka tukossa ja kylmän horkkaan. Aamupäivän tein koulujuttuja ja päätin, että lounastauolla käyn kyllä juoksemassa. Ikään kuin ignoorasin koko kuumemittarin, joka huuteli nimeäni eteisen laatikossa. Sitten tajusin, että pahinta, mitä voin itselleni tehdä on lähteä hikiliikkumaan puolikuntoisena. Vaikka koen, että mulla on itsemyötätuntoa, niin näin pikkuisessa flunssassa sitä voisi kieltämättä olla hitusen enemmän.
Pienen flunssan kourissa sitä tulee kiinnitettyä vielä enemmän huomiota terveelliseen ruokavalioon. Käykö teilläkin niin, että flunssainen kroppa huutaa kaikkea vihreää ja rouskuvaa, sielulle ja pääkopalle mannaa tekevää ruokaa? Mun kroppani on tänään huutanut passionhedelmää ja parsakaalia. Erikseen. Mutta myös näitä yhtenä päivänä valmistamiani herkullisia kikhernepihvejä. Joiden hieman ehkä krouvi ulkonäkö ei korreloi sitten millään muotoa herkullisen maun kanssa 😉 Tästä kokonaisuudesta tuli niin kertakaikkisen hyvä, että tunsin astuneeni ruokataivaaseen. If you know what I mean.
Vaikka kuvissa vilahtelee tuo mun kaikkien aikojen lemppari (keitto)kirja, niin kikhernepihvien ohje ei ole sieltä peräisin. Aina aika ajoin tartun Gwynnien kirjaan inspiraation toivossa. Ja joka ikinen kerta suljen kirjan kannet inspiroituneena. Puhdasta, hyvää tekevää ruokaa. Sitä on tuo kirja tulvillaan. Sitä ovat tulvillaan myös nämä kikhernepihvit, hedelmäinen salaatti ja mangovinaigrettekin. Kikhernepihvit tein tällä reseptillä, hieman taas sitä muokaten. Mangovinaigretteen olisi ollut ihana käyttää tuoretta mangoa, mutta sen puuttuessa kävin lasten välipalahyllyllä ammentamassa tarjontaa 😉
Kikhernepihvit ja hedelmäinen salaatti
Kikhernepihvit 1 tlk kikherneitä 1 pieni punasipuli 2 valkosipulin kynttä puolikkaan sitruunan mehu 1 dl korppujauhoja 1 kananmuna kourallinen tuoretta korianteria pari rkl fetaa 1 tl juustokuminaa pari kierrosta mustapippurimyllystä
-valuta kikherneet lävikössä ja huuhtele ne
-kuori sipulit ja pienistele niitä hieman
-lisää kaikki aineet kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi (voit jättää halutessasi vähän rosoiseksikin)
-muotoile käsin neljä pihviä ja paista paistinpannulla noin kolme minuuttia / puoli
-tarjoile hedelmäisen salaatin ja mangovinaigreten kanssa
-sekoita keskenään ja tarjoile mangovinaigreten kanssa
Mangovinaigrette puoli purkkia mangososetta loraus valkoviinietikkaa pikkuisen hunajaa ripaus suolaa
-sekoita ainekset keskenään
Inspiraation tähän annokseen sain sunnuntaina, kun kävimme pitkästä aikaa ulkona syömässä perheen kanssa. Ravintola valikoitui sen mukaan, missä saimme tuhlattua miehen työreissuilla keräämät ateriaedut. Kas jotain hyötyä reissumiehen reissuistakin 😀 Kasvispihvit ovat ihanan helppoja tehdä ja kaiken lisäksi herkullisia. Jälleen mietin, että miksei niitä tule tehtyä useammin?
Nyt takaisin koulujuttujen pariin, hikiliikuntahaaveet siirtyvät jälleen eteenpäin. Ehtiihän sitä (tää on tätä self-talkia ja sen aikaan saamaa mielenhallintaa…tiukkaa tosin tekee). Sitäpaitsi, aurinkoisesta pakkaskelista pystyy hienosti nauttimaan sisätiloissakin. Varsinkin kun sulkee silmänsä siltä näyltä, joka paljastaa, että ikkunat on unohtunut pestä sisäpuolelta 😉
AURINKOA TORSTAIHINNE TOIVOTELLEN,
PS. lupailin tälle viikolle toivepostausta meidän keittiön pienkodinkoneista. Valitettavasti se siirtyy ensi viikolle, pahoitteluni ♥
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rosten Siemenrapeat & Indieplace
PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!
Vuodenvaihteen jälkeen monet meistä laittavat elämänsä raiteilleen liikunnan ja ruokavalion suhteen. Itsekin kuulun tähän porukkaan, joka arjessa syö terveellisesti, mutta joka joulun aikaan antaa itselleen luvan herkutella hyvällä omalla tunnolla. Parin viikon konvehti- ja kinkkurumban jälkeen kroppa ja sielu huutavat terveellisiä herkkuja. Paluuta siihen tuttuun ja turvalliseen arkirytmiin. Siihen, jossa pääosaa näyttelevät ravintorikkaat ja tasaisesti energiaa antavat, sielulle mannaa tekevät ruoat. Sellaiset terveelliset ruoat, joiden avulla koen oikeasti herkuttelevani jokaisena arkipäivänä. Terveellisen arjen ei kuulu olla kituuttamista ja herkuista kieltäytymistä. Terveelliset ja kuitupitoiset Siemenrapeat -tuotteet näyttelevät omassa arjessani suurta osaa.
Siemennäkkileivät ovat olleet mulle arjen herkkuja jo vuosien ajan. Aluksi itse tehtynä, sitten kiireisen arjen keskellä kaupan hyllyltä ostettuna. Iltapäiväkahvin kanssa siemennäkkileipä menee sellaisenaankin, mutta jos oikein haluan herkutella, niin levitän leivän päälle vähän turkkilaista jugurttia ja kuorrutan sen vadelmilla ja mustikoilla.
Kaupallisen yhteistyön myötä kotimaisen perheyritys Leipomo Rostenin kanssa tulin jakamaan teille ilosanomaa terveellisten, herkullisten ja ravintorikkaiden Siemenrapeat-tuotteiden myötä. Itselleni näistä tuttuja entuudestaan olivat Siemenrapeat-näkkileivät, mutta tämän kampanjan myötä tutuksi tulleet Siemenlastut ovat tulleet jäädäkseen meidän perheen ruokavalioon. Molemmat tuotteet kun sopivat myös lapsille.
Siemennäkkileipiä on saatavilla kuusi herkullista makuvaihtoehtoa, joista kaksi on täysin gluteenittomia:
Omiksi lemppareiksini näistä ovat nousseet Kurpitsa & Pellavansiemen (72% siemeniä) sekä Kaura & Chia (64% siemeniä). Siemennäkkileivät ovat herkullisia sellaisenaankin, mutta soveltuvat loistavasti myös leivontaan ja ruoanlaittoon. Ajattelin jakaa teille alla muutamia ideoita, joihin voisin käyttää siemennäkkileipiä:
suolaisen juustokakun pohjaan panzanella-salaatissa vaalean leivän sijaan paneroiduissa kalan/kanan paloissa leivitykseen pizzapohjana pellille aseteltuna granolassa rusinoiden ja kuivattujen marjojen kanssa
granolamuffinssessa
banaanivuokaleivässä lasagnessa
Itse päätin kokeilla siemennäkkäreitä lasagnessa pastalevyjen sijaan. Niin paljon kuin pastaa rakastankin, niin välillä se turvottaa ja saa olon niin väsyneeksi, ettei iltapäivän töistä enää juuri tule mitään. Gluteenittomilla siemennäkkileivillä lasagnesta saa helposti gluteenittoman version!
Näkkärilasagneen valitsin Kaura, Speltti & Merisuola -siemennäkkäriä sekä yhteen kerrokseen Kaura & Chia -siemennäkkileipää. Tämä suussa sulava, lihaton lasagne yllätti koko perheen. Se, että siinä ei ollut sitä perinteistä lihaa ei haitannut lainkaan. Siemennäkkileivät mehustuivat ihanasti suloisen tomaattikastikkeen syleilyssä uunin lämmössä. Papuchilisalsa toi lasagneen pientä potkua. Jos tätä lasagnea haluaa vielä tuunata jollain, niin uskoisin että pienet ranskankermanokareet kerrosten välissä toimisivat myös hyvin. Halutessaan reseptistä saa helposti täysin vegaanin vaihtamalla juustot vegaanijuustoraasteeksi.
-laita uuni lämpenemään 175 asteeseen
-kuori sipulit, pienistele ne ja kuullota muutama minuutti öljytyllä pannulla
-kuori ja raasta porkkanat, lisää pannulle
-lisää pannulle myös tomaattimurska, kirsikkatomaatit ja papuchilisalsa
-pilko sekaan tuoretta oreganoa ja persiljaa, anna seoksen porista kymmenisen minuuttia
-mausta tomaattikastike hunajalla, mustapippurilla ja paprikalla, lisää tarvittaessa ripaus suolaa
-lado vuoan pohjalle kerroksittain kastiketta, sitten siemennäkkileipää
-viimeisen siemennäkkileipäkerroksen jälkeen ripsottele päälle juustoraastetta ja revittyä mozzarellaa
-paista uunin keskitasolla 175 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes juusto on kauniisti alkanut ruskettumaan
-anna lasagnen vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua
Olenkin kertonut teille, että harrastan ruoanlaittoleipiä. Kyllä, niitä sellaisia, joita tykkään napostella tehdessäni ruokaa ja odotellessani ruoanvalmistusta. Ei niin paljon, että täyttyisin, vaan niin että pahin nälkä tulee taltutettua. Mikäli sellainen on jostain syystä päässyt yllättämään. Rosten Siemenrapeat Siemenlastut toimivat ruoanlaittonaposteluina siinä missä terveellisinä välipaloina, eväsretkellä tai vaikka tapaslautasen tähtivieraina. Itse ihastuin tuohon Paahdettu sipuli & Seesami -siemenlastuun, jota dippasin hummukseen ja punajuuritahnaan. Muita Siemenlastujen makuja ovat Seesami & Chia, Rosmariini & Merisuola sekä Inkivääri & Maissi.
ARVONTA
Onko Siemenrapeat-tuotteet teille tuttuja? Sain arvottavakseni herkullisen ja terveyttä uhkuvan Rosten Siemenrapeat-tuotepaketin (arvo 30 euroa) yhdelle teistä. Arvontaan voitte osallistua tämän postauksen kommenttiosioissa vastaamalla kysymykseen:
Millaiselle Siemenrapeat-tuotteelle olisi mielestäsi kysyntää?
Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä perjantaina eli 7.2.2020 klo 15.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Terveelliset Siemenrapeat -tuotteet ilostuttivat myös tänään täällä töissä iltapäiväkahvipöydässä 🙂 Nyt vielä muutama työjuttu, sitten kone kiinni, kohti kotia ja viikonloppua. Ihanaa!
Mitä kuuluu? Tänne kuuluu sellaista kuten yleensä, eli hyvää :)Tasaisen ihanaa arkea vietellään. Sellaista joihin kotitoimistopäivät, blogityö, koulujutut ja työtyö tuovat vaihtelua. Tänään pääsen töiden jälkeen treffaamaan mun ihania koulukavereita. Meillä on ollut tapana treffata kerran kuussa, mutta nyt edellisistä treffeistä on jo reilu kuukausi. Sparraus noiden ihanien kanssa tulee just tarpeeseen; saa työputken katkeamaan.
Nyt kun elellään tammikuun vikoja päiviä, ajattelin päivittää vähän kuulumisia sokerittoman suhteen. Tämä oli nyt viides tai kuudes vuosi, kun katkaisen joulun sokerikierteen totaalikiellolla valkoisen sokerin suhteen. Ja olen todennut, että silloin kun olen sokerikoukussa tämä on minulle se paras vaihtoehto. Aiempina vuosina olen leiponut kaiken maailman korvikkeita pitämään makeanhimoa poissa, mutta yllätyksekseni tänä vuonna ei ole tullut syötyä niitä raakaherkkuja tai liiemmin lakritsitaateleitakaan. Ei vain ole tehnyt mieli. Kerran tammikuun aikana mulla iski ihan järjetön irttarihimo; hain kuopuksen koulusta ja heti repsikan paikalle istuttuaan haistoin sen. Nimittäin mun all time favorite irttarin. Vaaleanpunainen ufokarkki on sellainen, joka saa kielenkannat kutkuttamaan. Sellaisia voisin hakea viikonloppuna muutaman. Jos tekee mieli.
Nyt kun olen saanut sokerihiiren selkärangan jälleen vahvaksi jatkan samaan malliin. Totaalikieltoa ei ole, mutta niin kauan kuin tämä olotila tuntuu näin hyvältä, niin en näe yhtään syytä, miksi palata siihen joulunpyhien (lue: kahden viikon) sokerimässäilyyn. Olo on virkeä ja energinen. Yöunet maistuu ja lenkillä juoksutossu nousee kepeästi. Nyt on oikein hyvä olla. Voi toki olla, että tipatonkin on tehnyt asiansa. Ei sillä, että alkoholia olisi viime vuosina tullut humaltumistarkoituksessa nautittua, mutta kuten kerroinkin, niin usein jo yksi viinilasillinen saa seuraavana aamuina pöhnäisen olon. En kaipaa yhtään sitäkään olotilaa, joten jatketaan näillä. Kunnes toisin todistetaan.
Maitokaupasta tarttui mukaani ilmaislehti (Pirkka) ja siinä näin yhden ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Sen verran mielenkiintoisilta mustapavut kuulostivat fudgessa. Melkein yhtä mielenkiintoiselta kuin kukkakaali.Modifioin reseptiä hieman, sillä halusin siihen myös lakritsin makua.
-valuta mustapavut siivilässä ja huuhtele niitä kylmällä vedellä
-sulata kookosöljy
-sekoita aineet keskenään kulhossa ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi (mä jätin vähän rouheeksi)
-kaada pieneen (n. 15 x 15 cm) leivinpaperilla vuorattuun astiaan
-laita pakkaseen tunniksi
-leikkaa paloiksi
-säilytä jääkaapissa
Onni onnettomuudessa on se, että meillä ei muu perhe oikein ole innostuneita näistä raakaleivonnaisistani. Joten nämä 25 fudgea on kaikki itselleni. Voi äsh, nyt meni taas postauksen speksit punaiselle; wordpress näyttää sanojen määrän tuossa näytöllä ja kun se pomppaa yli kolmen sadan, vaihtuu luettavuus vihreästä oranssiksi. Ja niinko mä yritin tällä kertaa pitää jaarittelut lyhykäisenä 😀
Miten siellä on sujunut sokeriton?
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. pitkästä aikaa selasin tuota Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjaa ja hei su0sittelen sitä jokaiselle, joka haluaa inspiraatiota leivontaan. Kaikki reseptit ovat sokerittomia ja gluteenittomia!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
