maanantai 17. kesäkuun 2019

Helppoa ja herkullista juhannusruokaa

4

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vestmansin ja Indieplacen kanssa.

 

”Aurinko alkaa painumaan pikkuhiljaa vastarannan taakse ja koko mökkitontin valtaa kullanhohtoinen ilta-auringon huntu. Katamme kesähuoneen pellavapöytäliinan kauniisti, haemme servietteihin koristeeksi puolukan oksat ja kannamme herkut keittiöstä tarjolle. Istumme alas ja nautimme. Tilliperunat ja piparjuurikurkkusillit muodostavat makunautinnon, joka saa suun virneeseen. Ilta on lämmin ja auki olevista pariovista kulkee pieni tuulenvire. Terassin elävä tuli tuo tunnelmaa yhdessä kynttilöiden kanssa. Vaikka istumme pitkälle yöhön, ei yö kuitenkaan lankea pimeänä. Keskikesää parhaimmillaan ♥” 

Juhannuksen alusviikko polkaistiin käyntiin ja tiedättekö, että mitä lähemmäs juhannusta mennään sitä enemmän päässäni risteilee juhannustarjottavien kavalkadi. Juhannuksena, kuten muinakin juhlapyhinä ruoka näyttelee suurta osaa perheessämme. Pääroolissa meillä tulee olemaan tänä juhannuksena jälleen kalat. Niin kuin aina ennenkin. Tämä juhannus tosin eroaa aiemmista juhannuksista, sillä ajattelin että tämän juhannuksen pääroolin varastavat sillit ja silakat. Sen perinteisen savustetun lohen sijaan. ID

Kaupallisen yhteistyön myötä Vestmansin kanssa pääsimme viikonloppuna virittäytymään jo hieman juhannustunnelmaan mökillä. Nauttimaan herkullisista Vestmans Deli -tuotteista. Hyvin äkkiä kävi selväksi, että näistä tuli meidän tämän kesän hitti. Nimittäin nuo pienet rasiat sisältävät islantilaisia sillipaloja tai silakkapaloja täyteläisessä kastikkeessa. Kastikkeessa maistuvat yrtit, vihannekset, marjat ja hedelmät. Ja vaikka etikan ystävä olenkin, niin nämä sisältävät vain vähän etikkaa, mikä tekee sen, että kastikkeen ja kalan maut tulevat paremmin esiin.

Itse näkisin nämä kalaherkut parhaimmillaan kesäruokailua helpottavana tekijänä; lisäksi tarvitaan vain uusia perunoita tai saaristolaisleipää. Kastiketta on sen verran reilusti, että sitä perinteistä kermaviilitillikastiketta ei perunoille tarvitse. Leivätkin nautimme ilman voita, pelkällä silli- ja silakkaherkulla kuorrutettuna. Juhannuspöydän ilostuttajaksi tuotteet ovat mainioita, mutta näkisin nämä myös oivana piknik-eväänä. Haarukat mukaan vaan ja laiturin nokkaan nauttimaan suoraan rasiasta!

Tuo pieni (180 g) kerralla syötävä annosrasia on helppo nostaa suoraan pöytään tarjolle. Me vähän fiilistelimme ja testasimme myös keraamista kalatarjoiluastiaamme. Niin harvoin sitä tulee käytettyä 🙂 Mutta oikeastaan nuo pienet annosrasiat tyhjenivät ennen kalatarjoiluastiaa.

Vestmans Deli -tuotteiden maut hellivät makunystyröitä. Osaatko arvata, mitkä alla olevista mauista nousi meidän suosikiksemme?

🌱 Piparjuuri-kurkkusilli
🌱 Tilli-korianterisilakka
🌱 Currysilli
🌱 Puutarhan yrtit -silakka
🌱 Peruna-tillisilli

Edellä mainittujen lisäksi löytyy vielä kaksi makua nimittäin punajuurisilli sekä persikkakarpalosilli, joita emme vielä päässeet testaamaan, mutta toiveissa on saada sellaiset juhannuspöytää koristamaan.

Sillit ovat islantilaisia, mutta tuotteita on tehty suomalaiseen makuun jo 20 vuoden kokemuksella, parhaista raaka-aineista. Hävikkiäkään ei juuri synny, sillä tuo kerta-annos on sopivan kokoinen. Nyt täytyy myöntää, että itse hurahdin silleihin sen verran paljon, että olen elänyt nyt kaksi päivää silleillä; eilen lounaaksi tein tanskalaistyyppisiä leipiä currysillistä ja illalla söin edellispäivän perunoiden kanssa piparjuuri-kurkkusilliä. Joka muuten on suosikkimakuni silleistä.

Silakkaherkuista tänään töissä eväänä on tilli-korianterisilakkaa, joka iskee minunlaiseni korianterifanin makuhermoihin täysin, sekä varsin ruokaisaa peruna-tillisilliä.

Meillä on siis juhannuksen ruokasuunnitelmat tätä myöden taputeltu; helppoa ja herkullista, silliä ja silakkaa. Kylkeen perunaa ja saaristolaisleipää. Nämä Vestmans Deli -tuotteet ovat muuten sellaisia aineksia, joita on saatavilla ihan mökkikylänkin S-Marketista. S-Markettien lisäksi ne löytyvät myös Prismojen hyllystä.

Miltä näyttää teidän juhannuspöytänne tarjoilut tänä vuonna? 🙂

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,


keskiviikko 12. kesäkuun 2019

Kesäsuunnitelmia

6

HEI HELLUREI

ja vitsit, että tunsin eilen kuulkaas pienen syyllisyyden piston illalla; kun on tottunut tekemään joka päivä postauksen, niin nuo postauksettomat päivät tuntuvat siltä, että rotjailisin. Kunnes käänsin asian niin, että te lukijatkin kesällä nautitte kesästä toivottavasti muualla kuin mobiililaitteiden ja tietokoneiden äärellä. Eli tuskin blogipostauksille on edes tilausta niin usein 🙂 Itse olen nauttinut kesästä nyt kahtena iltana rangella. Kipinä tuohon rakkaaseen harrastukseen on syttynyt monien vuosien jälkeen.

Kesäsuunnitelmiin kuuluu ehdottomasti valkoisen pallon rei’ittämistä ja sitä myötä kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Suomen luonnosta  nauttimista ja koko perheen kesken harrastamista. Sen lisäksi muutamia suunnitelmia olemme kesälle tehneet. Vaikka mökkeily tulee olemaan kesän kohokohta, niin kesään mahtuu myös toinen kohokohta eli rakkaiden ystävien kanssa reissu ulkomaille. Koska tuo ulkomaanreissu ja henkiin herätetty harrastus tekevät melkoisen loven lompakkoon, tulevat muut kesäriennot olemaan sellaisia lompakkoystävällisiä.

Yhdelle kaupunkipäivälle lomalla olemme miehen kanssa suunnitelleet ”Turistina Tampereella” -päivää. Hävettää oikein myöntää, mutta jos multa kysyttäisiin, että mitkä ovat niitä must see -juttuja täällä kauniissa kotikaupungissani, niin Pyynikin ja Pispalanharjun jälkeen menisi sormi suuhun 😀 Joten ajattelimme tehdä kävellen sellaisen museo/nähtävyyskierroksen. Tämä ajoittunee perjantaipäiviin, sillä huomasin että esimerkiksi Vapriikkiin, Tampereen taidemuseoon ja Muumimuseoon pääsee perjantai-iltapäivisin ilmaiseksi.

Sen lisäksi haluan käydä samanlaisen kierroksen museoihin tutustumisen ohessa kuin mitä kutosluokalla käytiin; eli kaikki nuo Tampereen ihanat patsaat läpi. Tai noh, ainakin ne mitä matkan varrelle osuu. Käydä ihastelemassa Hugo Simbergin taiteellisia maalauksia Tuomiokirkossa ja Arboretumin kukkaloistoa. Näihin ”Hävettää sanoa, mutta…” -juttuihin kuuluu myös Ahlmannilla käyminen. Nimittäin en ole koskaan sielläkään käynyt. Uskon, että tuon päivän jälkeen silmäni avautuvat viimeistään sille, että ihan läheltä voi löytyä tosi kivoja ja mielenkiintoisia juttuja.

Yksi mielenkiintoinen kohde jota voin lapsiperheille (ja miksei ihan aikuisillekin) suositella on Kiviniityn kotieläinpuisto. Siitä, kun olemme siellä viimeksi käyneet on kulunut aikaa neljä vuotta, mutta olen kuullut että se on edelleen kiva kohde. Grillattavaa mukaan, joten lounas hoituu paikan päällä ja siitä saa myös kivan aktiviteetin lapsille. Täältä löytyy muuten postausta Kiviniitystä sekä muista kivoista kesätekemisvinkeistä, joita silloin sain teiltä lukijoilta. En nyt lähtenyt tarkistelemaan ovatko nuo kaikki tekemiset vielä mahdollisia, mutta kantsii tsekata 🙂

Lisäksi mökin vierestä löytyy luontoa kauneimmillaan; joku nätti päivä puetaan lenkkarit jalkaan, laitetaan Tobylle viiden metrin hihna, pakataan reppuun eväät ja lähdetään patikoimaan päiväksi tuonne Seitsemiseen. Koska tänä päivänä elämä keskittyykin pääosin kaupunkiin, niin mun mielestä on ihanaa viedä lapsia luontoon aina kun mahdollista. Siinä samalla toki opettaa sitä, miten luontoa kohdellaan.

Kesäsuunnitelmien ykkösenä on kuitenkin suunnittelemattomuus. Se, että mennään virran mukana. Elokuusta toukokuuhun mennään aikataulutetusti, niin nämä pari kuukautta nautitaan kokolailla aikatauluttomuudesta silloin kun se mahdollista on. Edes tuo golfharrastus ei saa mennä niin hulluksi kuin taannoin; silloin äidin kanssa meillä oli yleensä tiiaika kuudelta aamulla ja jos pelattiin kaksi kierrosta päivään, niin lopeteltiin toinen kierros silloin kun aurinko kävi laskemaan. Päivän kuumin hetki oltiin kotosalla ja yöllä käytiin kotona nukkumassa ja taas mentiin 🙂

Kesäsuunnitelmiin kuuluu myös Tampereen kauniiden torien lounasanneista nauttiminen. Eilen lounastettiin alarannassa salaatilla ja miten ihana olikaan seurata kesäihmisiä. Hymyjä, jäätelöpartoja ja sirittäviä silmiä. Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? ♥

KESÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. hei nuo alppiruusut pianon päällä; tuo alennuksesta ostamani alppiruusupuska kukkii niin kauniisti ja runsaasti, että siitä riittää sisälle asti iloa! Oman pihan syreenissä on myös kukkia, mutta niistä en sitä yhtä ja ainutta vartta raaskinut sisään napsaista 🙂


maanantai 03. kesäkuun 2019

Yrttimaan antia

16

HEIPSUN IHANAT!

Tänä maanantaina valtakunnassa on kaikki niin kovin hyvin; nuhasta muistuttaa enää rikkinäiset nenänpielet, poskipäiden jomotus talttui vain yhdellä särkylääkkeellä ja saariston lapsi palasi parin yön jälkeen kotiin täynnä saaristolaisilman antamaa energiaa. Myös se toissayön teltassa valvonut kullannuppu oli saanut levolliset yöunet alleen ekaan varsinaiseen lomapäivään lähdettäessä. Alles gut!

Viime viikolla juttelin fyssarini kanssa yrteistä ja hän sanoi, että kuivaa yrttejä. Sillä yrtit tuottavat satoa juuresta lähtien lisää, kun niitä leikkelee. Enpäs tätä tiennyt. Nyt on mäkimeirami, piparminttu, timjami ja rosmariini osin leikelty ja hei, niin vain sieltä juuresta pukkaa uutta versoa. Kuivatan yrtit ja jahka ovat kuivanneet otan niiden lehdet pieniin lasipurkkeihin säilöön. Rakastan tätä tunnetta, kun saa hyödynnettyä oman maan antimia. 

Sormisuolan sekaan ripsottelin pikkuisen timjamia ja taisi sinne muutama syreeninkin kukka mennä. Tuo timjami tuoksuu todella voimakkaalle (kuten kaikki muutkin takapihan yrtit), joten tämä on vasta ensikokeilu, että kuinka paljon tuoretta yrttiä tarvitsee, jotta suolaan tulee makua. Loput timjamit pääsivät nippuun alassuin roikkumaan. Samoin kävi myös muille yrttikavereilleen. Täytyy myöntää, että ikinä en ole tietoisesti ainakaan, käyttänyt mäkimeiramia mihinkään. Mihin te käyttäisitte mäkimeiramia? Sen verran sitä tuossa maistelin, että ehkä liharuokiin olisi oiva mauste. Vai olenko ihan hakoteillä?

Piparminttu on aivan äärettömän voimakkaan makuinen myös. Siitä tekisi mieleni tehdä jonkin sortin sorbettia. Ei välttämättä kuivatusta mintusta, mutta tuoreesta mintusta. Pari mintun lehteä tuo myös smoothieen ihanan raikkaan fiiliksen. Rosmariini on näistä ehkä tutuin kaveri. Sitä käytän ruoanlaitossa paljon; keitoissa ja suolaisissa leivonnaisissa.

Nyt nuo yrtit roikkuvat keittiön seinävalaisimesta alassuin. Kuivamista odotellessa. Saas nähdä, miten luvatut helteet vaikuttavat kuivamisprosessiin…vai pitäisikö suosiolla laittaa yön yli uuniin matalalle lämmölle. Oppia ikä kaikki. Tekemällä oppii. Näitä vanhoja, mutta ah niin päteviä sanontoja rakastan myös 😉 Kuten kerrottua, niin tänään on niin kovin helppo rakastaa. Aurinko paistaa ja hellejakso on edessä. Vielä kun löytäisi jostain kaapin perältä työkelpoisia hellevaatteita!

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 02. kesäkuun 2019

Lasten loma on lomaa myös vanhemmille

10

HEISSULIHEI!

Olen tehnyt sen aiemminkin ja himskatti, että menin tekemään sen taas. Sillä seurauksella, että pilkka osui omaan nilkkaan. Muitutus itselleni; älä enää koskaan aliarvioi miesflunssaa. Never ever again. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta, kun kohauttelin harteitani toisen äärimmäisen kipuiselle tuskastelulle. Eilen aamulla heräsin kaktus kurkussa ja pärskin koko päivän. Tänä aamuna sama jatkui ja ajattelin, että kyllä se Buranalla ja Duactilla siitä lutviutuu.

Kunnes nousin aamiaispöydästä ja silmissä vilisi. Tuskanhikeä pukkasi ja samaan aikaan oli kylmä. Harvoin mittaan kuumetta, mutta nyt sen tein. Lämpöä. Tältäkö miehestä tuntui, kun oli aivan tuskaisena sohvalla? Murahteli vain iloiselle palpatukselleni. Miesflunssan kourissa kuume ei juurikaan nouse, mutta olo on kettumainen. Miesflunssa ei näemmä katso sukupuolta.

Ajoitus on täydellinen, nimittäin jo kouluaikoina muistan heränneeni ekana loma-aamuna kurkkukipuun. Sairastaneeni ekan viikon, jonka jälkeen loppulomat menivät terveinä. Ehkä kroppa jotenkin huokaisi helpotuksesta jälleen lasten loman alettua. Antoi tilaa flunssapöpölle. Itse kun olen sitä mieltä, että lasten loma on lomaa myös meille vanhemmille. Vaikkei itselläni varsinaista kesälomaa vielä olekaan.

Viimeisen kouluvuoden aikana olen syventänyt espanjantaitojani, muistutellut mieleeni sijamuodot, tutustunut antiikin Kreikan temppeleiden eri pylväsmalleihin ja lukenut Sokrateksesta. Opetellut kirkollisten juhlapyhien merkitykset koko vuoden osalta ja mieltänyt käsitteet hyvinvointivaltio ja pakolainen uudelleen. Tutustunut presidentin viiteen eri tehtävään ja hapuillen muistutellut mieleeni asioita fysiikan saralta, joita en koskaan edes ole kunnolla itse oppinut.

Kuluneen vuoden aikana olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja IG Directin puolella. Usein tuli laitettua kuva koulukirjasta ja kokeisiinlukusessioistamme. Osa ihmetteli, että enhän mä niihin kokeisiin lue. Että antaisin lasten vaan lukea. Osalta sain peukutuksia ja tukea.

Niin kauan kuin asia on minusta riippuvainen, meillä luetaan kokeisiin yhdessä. Ei mene päivääkään (lasten mielestä tuntiakaan), etten kysy onko läksyt tehty tai mitä kokeita on tulossa. Siinä missä jonkun mielestä tämä voi olla liian holhoavaa, tunnen että mun velvollisuuteni aikuisena on auttaa toisia koulunkäynnissä. Ihan niin kuin minuakin aikoinaan autettiin.

Koen, että en voi jättää opettajan vastuulle lapseni oppimista, vaan jos on jokin asia, jota lapsi ei koulussa syystä tai toisesta ole oppinut, se opetellaan kotona. Miehen reissatessa kevään aikana linjat kävivät kuumina ja facetime -puheluiden myötä opiskelimme parhaassa tapauksessa koko perhe yhdessä. Niitäkin iltoja oli, että kirjat muistettiin avata vasta kympin maissa illalla. Kokeiden ollessa seuraavana päivänä.

Muistan sen yhden ehkä hieman tuskaisenkin sunnuntaiaamun, kun toinen lapsista oli unohtanut hissan kirjan kouluun ja maanantaina oli koe. Sai onneksi whatsupilla kavereiltaan kuvat koealueesta. Mutta ei suinkaan siinä järjestyksessä, kun missä ne kirjassa oli. Yksi kaveri lähetti yhden aukeaman ja toinen toisen. Monesta sivusta puuttui rivien vikat kirjaimet.

Kaksi tuntia siihen meni, mutta sain kuin sainkin tulostettua kuvat, laitettua ne järjestykseen (sivunumeroita ei kuvissa liiemmin myöskään näkynyt) ja kirjoitettua sivuihin puuttuvat kirjaimet. Opeteltiin yhdessä ne Kreikan temppeleiden pohjapiirrustukset ja sen, mihin suuntaan oviaukko maantieteellisesti sijoittuu. Seuraavaan kokeeseen alettiin lukemaan kolmea päivää ennen koetta.

Itselläni järjettömän hyvä muisti on ollut se, mikä on auttanut koulutiellä paljon. Kuvamuisti, mutta myös numeromuisti. Viiden vuoden aikana olen oppinut sen, että kaikilla ei ole sitä hyvää muistia. Silloin on pitänyt tehdä töitä vielä enemmän. Yhdessä ollaan opeteltu muistisääntöjä. Rimpsuja ja assosiaatioita. Ilman ”Hauki on kala” -mentaliteettia.

Oppimisen ilo, se on mun mielestä se avain koulujuttujen hanskaamiseen. Ei pakottamalla eikä väkisten. Lapsilähtöisesti, mutta tiiviisti kannustaen. Tukien silloin, kun tukea tarvitsee. Itse olin keskiverto-oppilas, ei stipendejä eikä hymypatsaita meillä näkynyt. Mutta siitäkin huolimatta olen mielestäni pärjännyt hyvin. Päässyt kauppakorkeaan nippanappa sisään ja saanut paperit ennätysajassa ulos. Nauttinut samalla elämästä. Tämän kun saisin iskostettua myös meidänkin tyttöihin. Varsinkin siihen toiseen, kunnianhimoisempaan. Koulu on suuri osa elämää, mutta elämässä on niin paljon muutakin.

Joten lasten loma on meidän perheessä lomaa myös aikuisille. Hengähdystauko ennen uuden oppimista. Kroppani otti nyt hengähdystauon kirjaimellisesti. Sohvan nurkassa on hyvä olla peiton alla. Samalla kun kuuntelen keittiöstä perunamuusia ja nakkikastiketta tekevän kaksikon juttelua. Toinen heistä taitaa suunnata ruoan jälkeen viereiselle sohvalle vaakatasoon; ystävien kanssa vietetty yö teltassa taisi olla kovin uneton. Niin kuin se kesälomalla saa ollakin ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis kommenteistanne lapset ja raha -postaukseen – siellä on vielä muutamia kommentteja vastaamatta, mutta palaan niihin kyllä hetimiten. Nyt silmät vähäksi aikaa kiinni ja syreenin tuoksuisten unien pariin. Ninni Schulmanin äänikirjan siivittämänä.

 


torstai 30. toukokuun 2019

Lapset ja raha

10

HEIPSKUKKUU IHANAT!

Ja oikein aurinkoista helatorstain iltaa 🙂 Me käytiin minilomailemassa mökillä. Yksi yö kiireen keskellä riittää. Jo se mökkisängyssä nukuttu yö seitsemän (!) tyynyn keskellä on luksusta. Pitäisi kotiinkin uusia noiden flusien ja lättänöiden tyynyjen tilalle kunnon tyynyt.

Eilen yllätimme lapset totaalisesti. Istuimme olohuoneessa, mies nuokkui hitusen orastavan miesflunssan kourissa sohvalla ja mä kaipasin äksöniä. Nyt oli se hetki; passitimme toiset hetkeksi saunamökkiin ja sillä aikaa otimme miehen kanssa yksityiskohtakuvia mökkitontista. Laitoimme perheviestiryhmään ohjeet miten toimia; etsikää kuvan kohde, ottakaa siitä kuva ja lähettäkää meille. Näin toimivat ja saivat aina uuden kuvavihjeen. Vika kuva oli otettu kassista, joka oli leikkimökissä. Leikkimökkiä pidetään lukossa, koska se toimii varastotilana. Joten päästäkseen tuon kassin luokse, joutuivat etsimään avaimen.

Olisitte nähneet tuon aarteen etsinnän tuoksinnassa, miten toiset juoksivat pitkin mökkimantuja silmät kiiluen. Kikattaen. Yksi valkoinen karvapallero perässä hihkuen. Koko kolmikko oli ihan innoissaan. Karvakorvalle aarrearkusta ei tällä kertaa paljastunut muuta kuin golfpallo, jonka senkin otimme pois, ettei mennyt kurkkuun. Lapsille aarrearkusta tai kassista paljastui uudet puhelimet. Meidän lapset elivät 12- ja 14-vuotiaiksi ennen kuin saivat uudet, omat puhelimet. Aina ennen ovat saaneet meidän vanhempien vanhat puhelimet. Voi sitä vilpitöntä onnea ja kiitollisuutta!

Joku voisi ajatella, että aikamoinen lahja hyvin suoritetusta kouluvuodesta. Itse näen asian syvemmältä; molemmat tytöt olivat säästäneet puhelimiin puolet. Eivät tienneet, koska uudet puhelimet saavat. Loppumetreillä teimme kuitenkin niin, että annoimme tyttöjen pitää säästönsä ja ostimme itse heille puhelimet. Tarinan opetus? Se, että tytöt oppivat säästämään.

Meillä on käytössä kuukausiraha, 50 euroa molemmille. Tuota vastaan tyhjäävät/täyttävät vuorotellen astianpesukoneen, viikkaavat omat pyykkinsä kaappiin, ulkoiluttavat vuoropäivinä koiraa, siivoavat huoneensa, valmistelevat arki-iltoina ruokia, vievät roskia ja tekevät muita askareita. Ja arvatkaas, mikä on ollut hieno huomata. Yhtään urputusta ei ole kuulunut. No ok, koiran viemisestä joskus, mutta esimerkiksi apk:n tyhjäämisestä ei usein edes tarvitse mainita, kun se on jo tyhjätty. Kuukausirahan lisäksi saavat pullonpalautusrahat, kun tulevat niitä yhdessä kauppaan palauttamaan. Meillä on myös avattu molemmille säästötilit heti syntymähetkellä, johon toiset isovanhemmat ovat tallentaneet aina synttäri- ja nimpparirahat. Lisäksi niitä olemme miehen kanssa sopivan sauman tullen ruokkineet. Ihan pienilläkin summilla. Saavat nuo tilinsä käyttöön sitten jossain vaiheessa elämän isoihin hankintoihin. Vähän olen miettinyt, että josko osan noiden tilien rahoista laittaisi rahastoihin…?

Sitä en kiellä, etteikö meidän lapset saisi paljon. Varmasti paljon enemmän kuin ikäisensä keskimäärin, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että lapset oppivat rahan arvon. Sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Se ei ole tullut meille vanhemmille, eikä se tule heillekään tulemaan. Ja kyllä on niitäkin hetkiä, että tulee ilmaiseksi. Jos mulla on mahdollisuus hemmotella välillä lapsia, niin ilomielin sen teen. Niin minuakin on aikoinaan hemmoteltu enkä mäkään mennyt pilalle.

Viime aikoina meillä on keskusteltu pankkikorteista (Visa electroneista). Koska ”Kaikilla muilla on sellaiset” 😀 Onko teidän lapsilla pankkikortit? Ymmärrän, että se helpottaa kun ei tarvitse pitää käteistä mukana. Sinne saisi siirrettyä joka kuun eka päivä tuon kuukausirahan ja tytöillä olisi tilillä ne säästöt, jotka nyt ovat lompakossa. Haluamme kuitenkin rohkaista tyttöjä ottamaan vastuun rahankäytöstä pikkuhiljaa. Ja nyt jo on nähtävissä se, että kun ostokset ostetaan kuukausirahalla (toki kalliimmat harrastusvaatteet yms. me ostamme), niin joutuu punnitsemaan, että tarvitseeko jotakin vain kannattaisiko jättää tuo tuote kaupan hyllyyn.

Ainakin pienemmän kohdalla olen huomannut huikean muutoksen siinä, että missä aiemmin (ennen kk-rahaa, kun sai kaupunkireissulle pienen setelirahan) osti Tigerin tyhjäksi pikkusälästä, niin nyt oikeasti miettii, että mikä on tarpeellista ja mikä ei. Enkä sitä kiellä, tuo pikkusäläkin on ihanaa, mutta silloin kun sitä tursuaa kaapeista ulos, niin sitä on jo vähän liikaa.

Itse muistan omassa rahankäytössäni merkittävän muutoksen silloin 14-kesäisenä kun ekan kerran menin kesätöihin. Olin maalaamassa mallilautoja kuukauden päivät ja sain palkan. Palkkaa varten mulle avattiin tili. Ja voi pojat, kun tilikirjalle piirtyi ensimmäistä palkkaa vastaava rahasumma. Se oli hitsin hieno kokemus! Sen jälkeen ei paljoa tarvinnut maanitella kesätöihin. Olin siitä onnekkaassa asemassa, että pääsin isän myötä maalitehtaalle aina kun halusin ja äidin kautta äidin työpaikalle.

Tänä vuonna meillä esikoinen ei mene vielä kesätöihin, mutta ensi kesänä ajattelin ainakin parin viikon pätkää hänelle. Saa tulla maalailemaan niitä mallilautoja. Äiskänsä jalanjäljissä. Tai voi vaihtoehtoisesti etsiä itselleen kesätyöpaikan, jos niin haluaa.

Monenko vanhana teidän lapset ovat aloittaneet kesätyöt? Tänä päivänä kesätöiden saaminen on kuulemani mukaan aika haasteellista. Pitää olla hyvät suhteet. Ilokseni olen huomannut kuitenkin, että muutama esikoisen kaveri on saanut ihan ilman suhteita kuukauden mittaiset kesätyöpätkät.

Mutta nyt nyppimään niitä pirskatin voikukkia. Toissa iltana aloitin projektin ja niitä sikiää kuin sieniä sateella. Sain IG:n kautta hyviä vinkkejä voikukkaraudoista. Sellainen on pakko käydä huomenna ostamassa. Ennen kuin selkä sanoo poks!

TORSTAI-ILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »