sunnuntai 02. kesäkuu 2019

Lasten loma on lomaa myös vanhemmille

HEISSULIHEI!

Olen tehnyt sen aiemminkin ja himskatti, että menin tekemään sen taas. Sillä seurauksella, että pilkka osui omaan nilkkaan. Muitutus itselleni; älä enää koskaan aliarvioi miesflunssaa. Never ever again. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta, kun kohauttelin harteitani toisen äärimmäisen kipuiselle tuskastelulle. Eilen aamulla heräsin kaktus kurkussa ja pärskin koko päivän. Tänä aamuna sama jatkui ja ajattelin, että kyllä se Buranalla ja Duactilla siitä lutviutuu.

Kunnes nousin aamiaispöydästä ja silmissä vilisi. Tuskanhikeä pukkasi ja samaan aikaan oli kylmä. Harvoin mittaan kuumetta, mutta nyt sen tein. Lämpöä. Tältäkö miehestä tuntui, kun oli aivan tuskaisena sohvalla? Murahteli vain iloiselle palpatukselleni. Miesflunssan kourissa kuume ei juurikaan nouse, mutta olo on kettumainen. Miesflunssa ei näemmä katso sukupuolta.

Ajoitus on täydellinen, nimittäin jo kouluaikoina muistan heränneeni ekana loma-aamuna kurkkukipuun. Sairastaneeni ekan viikon, jonka jälkeen loppulomat menivät terveinä. Ehkä kroppa jotenkin huokaisi helpotuksesta jälleen lasten loman alettua. Antoi tilaa flunssapöpölle. Itse kun olen sitä mieltä, että lasten loma on lomaa myös meille vanhemmille. Vaikkei itselläni varsinaista kesälomaa vielä olekaan.

Viimeisen kouluvuoden aikana olen syventänyt espanjantaitojani, muistutellut mieleeni sijamuodot, tutustunut antiikin Kreikan temppeleiden eri pylväsmalleihin ja lukenut Sokrateksesta. Opetellut kirkollisten juhlapyhien merkitykset koko vuoden osalta ja mieltänyt käsitteet hyvinvointivaltio ja pakolainen uudelleen. Tutustunut presidentin viiteen eri tehtävään ja hapuillen muistutellut mieleeni asioita fysiikan saralta, joita en koskaan edes ole kunnolla itse oppinut.

Kuluneen vuoden aikana olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja IG Directin puolella. Usein tuli laitettua kuva koulukirjasta ja kokeisiinlukusessioistamme. Osa ihmetteli, että enhän mä niihin kokeisiin lue. Että antaisin lasten vaan lukea. Osalta sain peukutuksia ja tukea.

Niin kauan kuin asia on minusta riippuvainen, meillä luetaan kokeisiin yhdessä. Ei mene päivääkään (lasten mielestä tuntiakaan), etten kysy onko läksyt tehty tai mitä kokeita on tulossa. Siinä missä jonkun mielestä tämä voi olla liian holhoavaa, tunnen että mun velvollisuuteni aikuisena on auttaa toisia koulunkäynnissä. Ihan niin kuin minuakin aikoinaan autettiin.

Koen, että en voi jättää opettajan vastuulle lapseni oppimista, vaan jos on jokin asia, jota lapsi ei koulussa syystä tai toisesta ole oppinut, se opetellaan kotona. Miehen reissatessa kevään aikana linjat kävivät kuumina ja facetime -puheluiden myötä opiskelimme parhaassa tapauksessa koko perhe yhdessä. Niitäkin iltoja oli, että kirjat muistettiin avata vasta kympin maissa illalla. Kokeiden ollessa seuraavana päivänä.

Muistan sen yhden ehkä hieman tuskaisenkin sunnuntaiaamun, kun toinen lapsista oli unohtanut hissan kirjan kouluun ja maanantaina oli koe. Sai onneksi whatsupilla kavereiltaan kuvat koealueesta. Mutta ei suinkaan siinä järjestyksessä, kun missä ne kirjassa oli. Yksi kaveri lähetti yhden aukeaman ja toinen toisen. Monesta sivusta puuttui rivien vikat kirjaimet.

Kaksi tuntia siihen meni, mutta sain kuin sainkin tulostettua kuvat, laitettua ne järjestykseen (sivunumeroita ei kuvissa liiemmin myöskään näkynyt) ja kirjoitettua sivuihin puuttuvat kirjaimet. Opeteltiin yhdessä ne Kreikan temppeleiden pohjapiirrustukset ja sen, mihin suuntaan oviaukko maantieteellisesti sijoittuu. Seuraavaan kokeeseen alettiin lukemaan kolmea päivää ennen koetta.

Itselläni järjettömän hyvä muisti on ollut se, mikä on auttanut koulutiellä paljon. Kuvamuisti, mutta myös numeromuisti. Viiden vuoden aikana olen oppinut sen, että kaikilla ei ole sitä hyvää muistia. Silloin on pitänyt tehdä töitä vielä enemmän. Yhdessä ollaan opeteltu muistisääntöjä. Rimpsuja ja assosiaatioita. Ilman ”Hauki on kala” -mentaliteettia.

Oppimisen ilo, se on mun mielestä se avain koulujuttujen hanskaamiseen. Ei pakottamalla eikä väkisten. Lapsilähtöisesti, mutta tiiviisti kannustaen. Tukien silloin, kun tukea tarvitsee. Itse olin keskiverto-oppilas, ei stipendejä eikä hymypatsaita meillä näkynyt. Mutta siitäkin huolimatta olen mielestäni pärjännyt hyvin. Päässyt kauppakorkeaan nippanappa sisään ja saanut paperit ennätysajassa ulos. Nauttinut samalla elämästä. Tämän kun saisin iskostettua myös meidänkin tyttöihin. Varsinkin siihen toiseen, kunnianhimoisempaan. Koulu on suuri osa elämää, mutta elämässä on niin paljon muutakin.

Joten lasten loma on meidän perheessä lomaa myös aikuisille. Hengähdystauko ennen uuden oppimista. Kroppani otti nyt hengähdystauon kirjaimellisesti. Sohvan nurkassa on hyvä olla peiton alla. Samalla kun kuuntelen keittiöstä perunamuusia ja nakkikastiketta tekevän kaksikon juttelua. Toinen heistä taitaa suunnata ruoan jälkeen viereiselle sohvalle vaakatasoon; ystävien kanssa vietetty yö teltassa taisi olla kovin uneton. Niin kuin se kesälomalla saa ollakin 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis kommenteistanne lapset ja raha -postaukseen – siellä on vielä muutamia kommentteja vastaamatta, mutta palaan niihin kyllä hetimiten. Nyt silmät vähäksi aikaa kiinni ja syreenin tuoksuisten unien pariin. Ninni Schulmanin äänikirjan siivittämänä.

 


10 Responses to “Lasten loma on lomaa myös vanhemmille”

  1. Heidi sanoo:

    Moi.
    Meillä ihan samanlainen meininki tuon koulunkäynnin suhteen. Esikoinen hoitaa jo melko itsenäisesti ja niin kunnianhimoisesti kouluhommat. Kyselen kyllä edelleen kokeeseen (7 luokka loppui juuri). Hänellä äärettömän hyvä miisti ja varsinkin se kuva muisti. Hänelle joutuu välillä sanomaan, että täydellinen ei tarvitse olla.
    Sitten tämä nuorempi tapaus (5lk) Ollaan yhdessä opeteltu matikat, historiat, ruotsit ja ympät. Tehty läksyjä, luettu kokeeseen ym. Sanoin juuri, että myös mulla alkoi kesäloma koulusta. 😀 Hän pyrkii menemään sieltä mistä aita on matalin ja kaipaa sitä aikuista jonka kanssa käy asiat läpi. Ja menestyy kyllä ihan hyvin kun vaan viitsii tehdä vähän töitä sen eteen

    Joten nautitaan mekin nyt tästä kesälomasta. 😀
    -Heidi

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Heidi!

      Meillä on siis ihan tismalleen samanlainen tilanne; seiskaluokkalainen hoitelee hienosti kouluhommansa ja omaa äärettömän hyvän muistin. Myös kunnianhimo on sellaista luokkaa, että en tiedä keneltä on geenit perinyt :D

      Ja tämä kutoselle siirtyvä taas kaipaa enemmän apua ja on myös vähän sitä mieltä, että ei se koulu niin tärkeää ole ;) Joten hänen kanssaan ollaan tehty paljon töitä. Lähinnä opiskelumetodien kanssa.

      Nautitaan, ihanaa kesää ♥

  2. neito sanoo:

    Meillä lapset siirtyvät syksyllä 2. ja 4. luokalle, ja todellakin katson läksyt ja ne tehdään yhdessä. Isommalla oli nyt kolmosella ekaa kertaa, niin et kokeista ilmoitettiin etukäteen ja alue myös. Ykkösellä ja kakkosella kokeet/testit tehty salaisuustehtävinä ja lapset eivät juurikaan kiinnittäneet niihin huomiota. Itse olen kokenut tärkeänä sen, että tehtävät katsotaan ajatuksella kotona läpi, jos jotain ei ole ymmärtänyt, niin sitten käydään uudestaan läpi. Luokkaryhmät ovat niin isoja, ja meillä muksut hiljaisia ja hieman arkojakin kyselemään jos jotain eivät ole ymmärtäneet, niin olen halunnut varmistaa et asiat menee jakeluun. Viime vuosina olen ymmärtänyt aika selkeesti miksi äidin koulutus taso korreloi lasten koulu menestystä… Itse myös koulussa oli keskiverto kasin oppilas eivätkä YO-kirjoitukset kovin kummoisesti menneet. Pääsin ekalla haulla haluamaani kouluun lukemaan insinööriksi, ja ne opinnot sujuivat hyvin. Sen jälkeen mieleisiä töitä on riittänyt.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Neito!

      Nuo isot luokkaryhmät tekevät muuten juurikin sen, että yksi opettaja ei välttämättä riitä. Onneksi meilläkin pikkuisemman ison luokkakoon takia palkattiin apuope, josta on ollut suuri apu; osa tunneista on jopa jaettu ”pienryhmiin”, jolloin oppiminen ja opettaminen on yksilöllisempää.

      Oih, nuo salaisuustehtävät kuulostavat hyviltä! Usein sitä voisi vallata pieni paniikki varsinaisessa koetilanteessa. Varsinkin noin pienillä :)

      Ihania kesäpäiviä sinne ♥
      PS. just tänään löysimme mun vanhat todistukset ”Äiti, sullahan on täällä seiskoja ja jopa kutonen!” :D

  3. Rita sanoo:

    Kuulostaa niin kovin tutulta. Olen itsekin opiskellut ties mitä viime vuoden aikana ja täytyy sanoa, että koen sen tehtäväkseni vanhempana. Mun velvollisuus on huolehtia, että lapset hoitavat koulunkäyntinsä kunnialla ja tukea heitä siinä missä tarvitaan. Autetaan läksyissä, jotka onneksi molemmat lapset ovat hoitaneet alusta asti todella omatoimisesti, ja kysellään kokeisiin. Aina ei pelkkä kyseleminen riitä vaan vaaditaan myös asioiden selvittämistä, selittämistä ja avaamista. Jos se vaatii minulta tunnin-pari, niin se on pieni hinta siitä, että lapsi sen avulla pärjää koulussa paremmin ja toivottavasti myös elämässään :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Rita

      ja ihana kuulla, että sielläkin kuulustellaan ja opetetaan :) Juurikin muuten tuo asioiden selvittäminen ja avaaminen vie aikaa. Sen vaikean asian muotoileminen niin, että se aukeaa koululaiselle.

      Samoin lukuaineissa on pakko itse lukea eka koealue, että voi kysellä. Tosin ollessani meidän tyttöjen ikäinen, minua ei lukuaineista kiinnostanut kuin maantieto. Ja sen huomaa – nyt on nimittäin ihana opiskella hissaa sun muita ihan uusina tietoina ;)

      Ihania kesäpäiviä teille ♥

  4. Miina sanoo:

    Tutulta kuulostaa täälläkin. Esikoinen päätti juuri 7.luokan ja kovasti joudutaan kotona tukemaan ja lukemaan asioita yhdessä. Asiat menee hitaasti päähän ja kun yläkoulussa on varsin kova tahti esim. matikassa niin ilman asioiden kertaamista kotona nuori tippuisi kärryiltä kyllä nopeasti. Kuopus sen sijaan hoitaa läksynsä ja tehtävänsä tosi reippaasti ja oppii asiat tarkkaavaisesti kuuntelemalla- miten voi ollakin kaksi niin erilaista lasta!
    Ja siis tuo sairastaminen…me vietiin lapset eilen puoliväliin kohti Saimaata ja appivanhemmat tulivat heidät hakemaan- kun lähdimme miehen kanssa ajamaan kotiinpäin niin mulle iski hirvittävä väsy ja palelu, koko ilta meni sohvan pohjalla. Ihankuin kroppa olisi tajunnut että nyt saa vähän hellittää itsekin, läksyjä ei tarvi kuulustella eikä Wilmaa kytätä seuraavaan 10 viikkoon :)
    Neljä viikkoa vielä lomaan- jaksaa, jaksaa!

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Miina

      ja hei samaa olen miettinyt; miten voi olla kaksi niin erilaista lasta! Meillä toinen on myös tuollainen taivaanrannan maalari ”hälläväliä” -tyyppi ja tuo toinen taas niin kunnianhimoinen, joka oppii kerta kuuntelulla/lukemalla :)

      Voih, sullakin lomalaisen kroppa tajusi, että se on loma nyt! Nyt on aika hellittää ja nauttia tästä vanhempien lomasta :)

      Pikaista paranemista ja oikein ihanaa loman odotusta ♥

  5. R sanoo:

    Meillä tytär päätti juuri seiskaluokan. Seiskaluokkaa on monet sanoneet vaativaksi ja työlääksi, sekä nuoret ja valveutuneet aikuiset. Koulu tytöllä meni ihan hyvin, keskiarvon hieman pudotessa. Minä en auttanut missään vaiheessa, lähinnä patistelin lukemaan kokeisiin ja yleensäkin halusin pysyä kyllä kartalla kouluasioihin liittyen. Mutta kokeisiin meillä ei yhdessä luettu.
    Kuudennella hänelle ropisi mm. Lionsin stipendi ja hymytyttö- patsas. Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta siksikin luotto oli kova, että hän klaaraa koulun ja siihen liittyvät asiat. Minä itse taas olen kolmen tutkinnon ihminen (kohta kolmas) ja olen enemmän keskittynyt tulevaisuuden kuvioihin hänenkin opiskelussaan. Se, että mihin menee yläkoulun jälkeen ja mistä on kiinnostunut. Kilpailu on kovaa, kun opiskelusta puhutaan. Valitettavasti tämä on karu totuus.

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan R

      ja teillä myös hienosti suoritettu seiskaluokka takana :) Tuntui, että uutta asiaa tuli todella paljon ja luokka oli vaativa. Mutta niin vain meilläkin saatiin hyvä torkkari. Keskiarvo vähän tippui, mutta sanoinkin esikoiselle, että turha murehtia – ne on vain numeroita.

      Se on muuten jännä juttu (verrattuna omaan nuoruuteeni), että nykyaikana nimenomaan katsee pitää olla kaukana tulevaisuudessa. On meilläkin jo pohdittu lukiota, mihin mennään ja sen jälkeen korkeakoulua. Toinen on korkeakoulusta kiinnostunut ja toinen taas ei niinkään. Ihmisinä rakkaita, mutta molemmat niin erilaisia :)

      Ihania kesäpäiviä sinne teille – nautitaan ♥

Kommentoi