maanantai 21. lokakuun 2019

3 a.m. club

03:01 ihan jäätävä nälkä, soikohan kello pian?
03:03 pakko nousta vessaan…mitä hemmettiä kello on vasta noin vähän. Ja rannekello toivottelee hyvää huomenta ja kertoo kokonaisunimäärän olleen 4h17mins. Ei muuta kuin takaisin sänkyyn. Törmäään vessan ulkopuolella esikoiseen, joka ei saa unta.
03:12 jos tavan bageliin laittaa phillyn lisäksi rusinoita ja kanelia päälle, niin tuleekohan siitä cinnamon raisin bagel?
03:20 hengitä sisään ja hengitä ulos. Keskity hengittämiseen. Kyllä tää tästä, pian nukahdan.
03:23 ei mut hei, jos siihen bageliin laittaisi vielä lisäksi kookossokeria, niin se vois olla ihan jees
03:27 toivottavasti mahan vieressä nukkuva Toby ei herää tuohon mun mahan kurinaan.
03:37 voi kun saisi nyt niitä Cheesecake factoryn taivaallisia SkinnyLicious Tacoja. Ne oli niiiin hyviä. Tai edes muutaman lusikallisen sitä not-so-skinnylicious syntisenhyvää salted caramel -juustokakkua
03:52 äh, tästä ei tule yhtään mitään. On kuuma ja on kylmä.
04:09 muistinkohan mä tilata tänä iltana tulevaan ruokakuormaan Mön kaurajugua?
04:13 herääköhän muu perhe, jos käyn lämmittämässä mikrossa vähän lauantaisia perunamuusin jämiä?
04:30 äänikirja ei nyt nappaa, olen nukahtanut siihen illalla ja se on aivan väärässä kohtaa
04:33 hei, mikäs se asmr muuten on? Pitääkin kysyä tytsyiltä, että mistä niitä sellaisia voi kuunnella.
04:44 ok, vartin päästä nousen jos en ole nukahtanut.
04:47 onkohan mulla kaikki valmiina iltapäivän palaveria varten?
04:48 muista guuglettaa heti herättyäsi, että mikä päivä on aurinkoisin loppuviikolla. Pari kuvausprojektia vaatii valoa.
04:49 ai että, ensi sunnuntaina päästään rakkaiden ystävien kanssa brunssille. Aion ottaa koko listan läpi.
04:50 mitäs jos mies onkin syönyt iltapalaksi ne loput bagelit?
04:51 voikohan bagelin korvata tarvittaessa paahtoleivällä? Jos laittaisi siihen päälle sitten ne rusinat sun muut.
04:52 hivutan pikkuisen itseäni irti Tobysta ja teen pesäeroa, ettei sitten havahdu hereille, kun nousen sängystä.
04:53 vähänkö mä oon trenditietoinen; oon melkein sen 5 a.m. -klubin jäsenyydessä kiinni. Ai niin, mutta siinähän pitäisi tehdä 20 minuutin sykettä nostava treeni heti kärkeen. Jos mä jätän sen tänään välistä, kun reidet tuntuu olevan eilisistä ylämäkivedoista näin levossakin pikkuisen maitohapoilla
04:54 oli muuten niin hyvää lihapataa eilen anoppilassa. Miten mä olen tyystin unohtanut lihapadat? Ensi viikonloppuna voisi haudutella pataruokaa. Nehän on luvannut luntakin, niin talvi talviruokineen saa tulla.
04:55 kävelen hiljaa alakertaan, napsautan kahvinkeittimen päälle ja kun tulen hammaspesulta huomaan, että esikoinenkin hipsii alakertaan. Passitan takaisin nukkumaan.
05:01 no ei tää bagelssi nyt ihan sellaisesta cinnamon raisin bagelista mene, mutta yllättävän hyvää!
05:06 toinen kuppi kahvia, kiitos!

HYVÄÄ MAANANTAIHUOMENTA IHANAT!

Tuosta 5 a.m. -klubista olen lukenut paljon ja miettinyt, että se ei olisi lainkaan hullumpi juttu. Sitä voisi joskus kokeilla. Heti, kun pääsee tästä 3 a.m. -klubista eroon. En muista, että aikaero olisi koskaan ottanut näin koville. Reissussa heräsin kolmen neljän aikaan aamuyöllä ja nyt kotiin tultuani jatketaan osin samoilla linjoilla. Tässä ei ole päätä eikä häntää. Lauantai-sunnuntaiyönä nukahdin vasta neljältä ja eilen aamulla nousin väkisin kympiltä ylös. Illalla nukahdin reilusti ennen yhtätoista ja tässä tulos. Unta kokonaiset neljä tuntia ja seitsemäntoista minuuttia 😀 Ymmärtäisin tämän, jos olisin nukkunut viikonloppuna päikkäreitä, mutta niitäkään ei ole tullut harrastettua. Ellei ota huomioon vartin pikapäikkyjä autossa, kun tultiin anoppilasta kotiin.

Saadaan töihin tänään pari taksvärkkiläistä ja sitten iltapäivästä mulla on töissä tärkeä palaveri. En tiedä mitkä hammastikut viritän silmiin lounaan jälkeen, jotta pysyn hereillä. Mutta hei, tää on nyt tätä muutama päivä. Kuulen takaraivossani äiskän ”niin makaa kuin petaa” -viisauden. Jep, mitäs lähdettiin niin pitkälle ;D Illalla pikkuinen juoksulenkki, koiran pesuprojekti ja rauhoittuminen ajoissa yöunille. Josko huomenna sitten kuuluisi edes tuohon 5 a.m. -klubiin. Tätä 3 a.m. -klubia en suosittele kenellekään.

Nyt vielä kolmas kuppi kahvia ja sohvannurkkaan äänikirjan kanssa. Pitänee laittaa varmuuden varalta herätys soimaan seiskalta, ettei nuku onnensa ohi. Toivottavasti siellä lähdetään uuteen viikkoon levännein ja rennoin mielin 

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. reissupostauksia on toivottu vielä hurjasti, joten luvassa ainakin reissubudjetti- ja menovinkkipostauksia 🙂


sunnuntai 13. lokakuun 2019

Luurangotkin hymyilee

HYVÄÄ SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!

Kaksi kokonaista päivää takana ja tiedättekö, että olen nyt jo saanut tankattua energiatasot takaisin. Ollakin, että yöunet ovat olleet vähän niin ja näin, mutta päivän aikana on tullut niitä ihania hetkiä, jolloin on saanut ladattua akut täyteen.

Ja ei, päikkäreitä ei olla nukuttu, mutta kaikin muin tavoin imetty itseemme tätä aurinkoenergiaa, joka täällä on läsnä joka paikassa. Ei vain hymyinä ihmisten huulilla ja silmäkulmissa, vaan myös jopa luurankojen huulilla. Eilen kävelimme tuossa Hermosa Beachillä ja monessa rantatalossa oli jo koristeltu Halloweenia varten. Panin merkille, että ihan oikeasti nuo himskatin luurangotkin hymyilevät! Kuvaa niin tätä elämäntyyliä täällä.

Jos Suomessakin paistaisi (liki) koko ajan aurinko, niin hymyilisimmekö mekin enemmän? Antauduttaisiinko mekin hyväntahtoiseen small talkiin tuntemattomien kanssa ja heittäisimme tuntemattomille kohteliaisuuksia? Olen nauttinut täysin siitä, että kerrankin saan hymyihini vastahymyn. Kerrankin kukaan ei pidä mua outolintuna, kun alan juttelemaan. No kyllä Suomessakin ihmiset lähtevät useammin juttelemaan mitä aiemmin, mutta vielä tullaan perässä.

Enkä lainkaan sano, että tuo tietynlainen pidättyväisyys olisi välttämättä aina huono asia. Me ollaan silti ihania. Me suomalaiset.

Tämän parin päivän aikana olen jutellut eräässä kaupassa myyjän kanssa Suomen koulutuspolitiikasta. Ihastunut yhteen kultaiseen noutajaan, samalla kun mies jutteli tuon noutajan isännän kanssa. Olivat Bostonista täällä lomalla ja tottakai karvainen perheenjäsen seurasi lomalla (tuli ihan hirmuinen ikävä Tobya). Suomessa harvoin pääsee käyttämään englantia, joten olen heittäytynyt täysin keskusteluihin ja huomannut, että eipäs se kielitaito sieltä minnekään ole ruostunut.

Kaikki on siis erittäin ”awesome”. Ne bagelit ja Phillyt aamuisin. Aurinko, joka on saanut pisamat esiin piilostaan. Autossa pauhaava country -kanava ja hei ne joulukoristeita notkuvat hyllyt kaupassa. Harmi, ettei sitä tikapuita pitkin kiipeävää joulupukkia ole vielä löytynyt 😀

SUNNUNTAITERKUIN,

 

 


sunnuntai 18. elokuun 2019

Sateinen sunnuntai saaressa

HEIPPAHEI IHANAT!

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä, mutta eipä mennyt kauaakaan, kun sumutinpullosade saartoi saaren. Kesäsunnuntait saaressa on ihania. Ne, kun vietetään koko päivä laiturilla uiden. Illan suussa tullaan mökkiin käsien iho rusinana. Muina merenneitoina.

Mutta nämä loppukesän tai alkusyksyn (hih, katalogi-ihmisenähän mä elän jo alkusyksyä) sateiset sunnuntait ovat saaressa omalla tavallaan ihania myös. Aamulla ei malta nousta sängystä, vaan voi hyvillä mielin nukahtaa uudelleen. Aamupalan nauttimisessakaan ei ole mikään kiire. Voi lukea vielä muutaman aukeaman lisää. Aamupalan jälkeen voi sujahtaa takaisin sänkyyn. Niin halutessaan.

Kauniilla kelillä sitä helposti ajattelee, että on pakko olla ulkona. Nyt ei ole. Saa olla ihan rauhassa sisällä ja olla tekemättä mitään. Joutenolon jalo taito on yksi tärkeimmistä taidoista. Telkkarissa rullaa sarjat ja pelikortit odottavat levällään keittiön pöydällä. Yksi räväytysturnaus on jo takana, toinen edessä. 

Välissä päiväsaunaa ja pitsanpaistamista. Illan suussa kotiin ja hyvillä mielin kohti uutta työviikkoa ♥ Huomenna maanantain kunniaksi luvassa seuraava Takaisin ruotuun -postaussarjan osa, joten pysykäähän kuulolla!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

PS. karvainen kaverikin näyttää siltä, että on nauttinut sateisesta saaresta täysin. Ei sisätiloissa kuten me, vaan tuolla räpiskässä varpujen keskellä 🙂

 


torstai 08. elokuun 2019

Enkeleitä koulutielle ♥

HEIPPA IHANAT!

Sinne ne lähti. Toinen alakoulun vikalle ja toinen yläkoulun tokalle. Isoja tyttöjä jo, mutta silti haikeus iski silmäkulmaan katsoessani reput aamulla selkään heittäneitä. Reippaita rakkaita. Ei siitä ole kuin silmänräpäys, kun elettiin ensimmäisen luokan ensimmäistä päivää. Silloin jännitti. Niin meitä vanhempia kuin tuota vaaleanpunaisen koirarepun selkään laittanutta ekaluokkalaistakin. Jonka reppu oli aivan liian suuri pienen koululaisen kokoon nähden. Sitä toivoi sydämensä pohjasta, että toiselle tulisi mukava koulutaival. Ettei toinen joutuisi kiusatuksi ja ettei toinen koskaan kiusaisi muita. 

Sitä samaa toivon sydämestäni kaikille koulunsa aloittaville. Kenenkään ei kuuluisi pelätä kouluun menoa. Sydän särkyy heidän puolestaan, ketkä joutuvat välitunneilla viettämään aikaa ison koulurakennuksen suojissa. Toivoen olevansa näkymättömiä. Keiden kenties ainoa keskustelu käydään koulupäivän aikana opettajan kanssa. Ketkä toivovat, ettei kukaan kiinnitä heihin huomiota. Toisaalta toivovat hartaasti edes yhtä ystävällistä katsetta. Rohkaisevaa sanaa koulukavereilta.

Toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus koulun jälkeen kikattaa kavereidensa kanssa koulun pihalla ennen kotiin lähtöä. Kävellä bestiksen kanssa käsi kädessä kotimatkalla. Ojanpenkoista aarteita poimien. Toivon, että jokainen pieni ja iso koululainen voisi kertoa silmät säihkyen illallispöydässä koulupäivästä. Siitä uudesta pojasta takapulpetissa, joka on kuulemma aivan höhlä. Sillain hyvällä tavalla. Josta kertominen saa posket hieman punastumaan.

Toivon, että autoilijat muistaisivat nuo pienet liikenteessä. Ajaisivat maltilla, puhelin pois käden ulottumattomista. Pysähtyisivät suojatien edessä ja antaisivat tilaa. Niin, että jokaisella olisi mahdollisuus turvalliseen koulutiehen. Toivon oikein paljon enkeleitä koulutielle ♥ 

Niin herkässä mielentilassa olin tänä aamuna, että unohdin tyystin ottaa perinteiset ekan koulunpäivän kuvat 🙂 Mennään siis parin vuoden takaisilla. Ihanaa, nyt tuntuu että arki lähti kunnolla käyntiin. Talo on hiljainen ja taustalta kuuluu vain kahvinkeittimen porina. Toivottavasti sielläkin otetaan arki vastaan ilolla. Levännein mielin ja uudella innolla!

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 07. elokuun 2019

Neljän viikon arkiruoat

MOIKKAMOI!

Niin paljon multa on kyselty lisää arkiruokavinkkejä, että täältä pesee 🙂 Viime vuonnahan tarjoilin samanlaista postausta ja vanhaa postausta vilaistessani huomasin, että edelleen mennään osin samoilla resepteillä ja ruoilla. Mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan, eikö?

Tein neljäksi viikoksi eteeenpäin ruokalistan. Näiden mukaan teen viikottaisen ruokakauppalistan myös. Tulen palaamaan lupaamani postauksen kanssa myöhemmin, jossa katsotaan vähän kuinka paljon meillä viikossa menee ruokaan rahaa. Niin kiveen nakutettu tämä listani ei yleensä ole, etteikö siellä sisällä voisi vähän vaihdella ruokia viikonpäivien välillä. Varsinkin niiden ainesten kanssa, jotka säilyvät hyvin. Kalat pyrin käyttämään heti alkuviikosta. Ne kun eivät välttämättä kaikessa muodossaan säily loppuviikkoon.

Aika perusmeiningillä mennään, mutta arjessa tuttu ja turvallinen tuo joskus sitä ihanaa fiilistä. Sitä, mikä tekee arjesta arjen. Sitten on toki vielä erikseen ne arjen kultareunukset, ruoat jotka rikkovat tuttua ja turvallista.

VIIKKO 33
MA: Viiden aineksen pastavuoka
TI: Pinaattiletut savulohitäytteellä
KE: Kinkkukiusaus
TO: Kinkkukiusaus
PE: Broilervuoka

VIIKKO 34
MA: Itämainen uunilohi & riisi
TI: Porkkanaletut
KE: Rapeat silakkapihvit & perunamuusi
TO: Makaronilaatikko
PE: Makaronilaatikko

VIIKKO 35
MA: Lohilasagne
TI: Täytetyt salaattinyytit
KE: Bataattisosekeitto
TO: Pinaattinen juustofrittata
PE: Sitruunainen risotto

VKO 36
MA: Lohirisotto
TI: Punainen linssisoppa
KE: Kanacouscoussalaatti
TO: Nakkisoppa
PE: Kinkkupiirakka & salaatti

Olen aiemmilta kerroilta huomannut, että jos joku ruoka jää tekemättä, niin se on perjantain ruoka. Se siirtyy siinä tapauksessa lauantaille. Usein perjantaina töiden jälkeen tekee mieli vähän fiilistellä ja tehdä ruokaa ex tempore. Usein kuitenkin niistä aineista, joita kaapeista löytyy. Tai ainakin niin, että kaupassa pyrähdys ei vaadi ostoskärryjä vaan pärjää sylikärryillä 😀

Toivotaan hei, että tänään saadaan sitä sadetta, mitä on lupailtu. Tekee niin hyvää luonnolle! Tuntuu, että takapihan kasvit ovat aivan nuupahtaneet ja kun ei viitsisi olla koko ajan kastelemassa. Puutarhapostaustaon toivottu, joten voisin sellaista tehdä loppuviikosta/ ensi viikolla. Pupuset pirulaiset oli mennyt syömään gladiolukseni. Noita pupuja asuu takapihallamme ainakin yhden suurperheen verran. Söpöjähän ne ovat kuin mitkäkin. Ehkä sen takia annan anteeksi noi gladiolukset. Uusi yritys niiden kanssa ensi vuonna.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Tsekatkaahan myös taannoin kirjoittamani 15 x arkiruokavinkki, jossa 15 reseptiä maukkaisiin arkiruokiin 🙂