perjantai 10. heinäkuun 2020

Tervetuloa kesä ja kesäloma! ☀️

MOIKKAMOI!

Kesä tuli takaisin – ihanaa 🙂 Tänään ei ole a) satanut pisaraakaan ja b) aurinko on lämmittänyt. Jos on löytänyt tuulensuojaisan paikan, niin on jopa voinut sanoa nauttivansa kesän kuumuudesta. Vaikka sadepäivät oli ihanan tunnelmallisia, niin mieleni tekee rohkaista säästä vastaavaa ylempää tahoa, että keep it comin’. Olen visusti sulkenut korvani säätiedotuksilta, jotka povaavat myrskyä huomiselle 😀

Nimittäin mulla alkoi tänään loma. Oikeastaan tänään oli jo puoliksi lomapäivä. Herättiin nimittäin yllättäen liki 12 tunnin yöunien jälkeen vasta klo 11. Kasin maissa havahduin, että pitäisiköhän nousta. Kunnes olin nukahtanut uudelleen. Ja mikä siinä onkaan, että tuollain kun nukahtaa aamusta uudelleen, näkee ihan ihmeellisiä unia. Mä olin jalkautunut asiakkaiden pariin ja olipas hassua nähdä unissa sellaisia asiakkaita, joita ei ole oikeasti livenä nähnyt. Pakko tehdä lomien jälkeen asiakaskiertue ja katsoa, kuinka hyvin uni piti paikkansa.

Päivällä tehtiin reissu mökkikaupunkiin kirppikselle. Tarkoituksena oli löytää jotain tuonne esikoisen mökkiin, mutta emme löytäneet sitä jotain, niin jäi ostamatta. Mökki on just hyvä tuollaisenaan. Lisäksi etsimme kirpparilta vohvelirautaa, mutta sitäkään ei löytynyt. Se haettiin viereisestä kaupasta.

Perjantai-iltasaunan jälkeen pidettiin vohvelinpaistotalkoot. Kaikkien teki mieli myös vähän suolaisempaa versiota, niin mies laittoi lohenpalan savustumaan. Sen kanssa smetanaa ja sitruunaa. Vain tilli jäi puuttumaan. Jälkkäriksi vohvelia mansikkahillolla.

Aika hyvä setti näin loman alkuun. Mun suurin suunnitelma loman varalle on se, että ei ole suunnitelmia lainkaan. Mennään fiilispohjalta. Liikutaan, nukutaan ja pidetään hyvinvoinnista huolta. Ladataan akkuja tulevaa syksyä varten, kun kalenteri tulee taas kerran olemaan hyvällä tavalla täynnä. Jotta on paukkuja alkaa uuden opiskeluun. Vaikka eletään kesä täysillä, niin odotan syksyä jo innolla.

Blogissa loma tulee näkymään niin, että ihan joka päivä ei ehkä tule postausta. Tai sitten jatketaan samaan malliin. Aika näyttää 🙂 Lomalla tehdään just sitä, mikä hyvältä tuntuu, eikös niin? Toivottavasti sielläkin nautitaan kesästä täysin rinnoin

Järven pinta on tyyntynyt ja sen yllä väreilee hyönteisparvia. Linnut pitävät iltakonserttiaan. Laskeva aurinko värjää koko mökkitontin oranssiksi. Me lähdetään ehkä vielä kalaan ja sitten kalliorannalle auringonlaskua katsomaan. Josko paljuvesi tuosta vähän viilenee niin sinnekin voisi mennä hetkeksi lillumaan. Nyt saa valvoa myöhään ja nukkua puolille päivin. Paitsi niinä aamuina, kun on pakko päästä torille aamiaiselle. Muuten ei ole kiire minnekään.

KAUNIITA KESÄPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni kuvatulvasta, tämä sähköinen mökkikirja toimii henkireikänäni syksyn ja talven pimeillä…silloin palaan näihin kuviin ja tunnelmiin 🙂


torstai 09. heinäkuun 2020

Teinin viihtyisä oma mökki

HEIPPA!

Olin just saanut ruokakassit purettua mökin jääkaappiin ja kuivamuonakaappiin, kun esikoinen jo pyyteli mua mukanaan viemään hänen tavaransa vierasmökkiin. Ei kuulemma uskaltanut mennä sinne yksin, kun talven jäljiltä siellä olisi hiiriä ja mitä lie ihmiset nielemättä syöviä olentoja 😀

Lähdin mukaan vaihtamaan lakanoita ja siistimään paikkoja. Vierasmökki kun on ajanut talvet muutenkin varaston virkaa. ”Pitäiskö luopua tuosta kerrossängystä…” sanoin ääneen. Ja kuulkaa, mies kuuli sen. Puolta tuntia myöhemmin kerrossänky oli viety puuvajan luokse jatkokäsittelyyn, parisänky siirretty keskelle lattiaa, vierasmökki imuroitu, lakanat laitettu, tuotu matto saunakammarin sängyn alta, viritetty esikoisen saunakammariin viemät pallovalot vierasmökin seinälle, laitettu hylly seinälle ja tuuletettu ummehtunut haju pois.

Ja hei naulattu tuo löytö sängyn alta eli ihana rottinkihylly seinälle. Mä rakastan rottinkia

Ei siinä kauaa nokka tuhissut ja nyt esikoisella on ihana oma soppi mökillä. Tähän asti on tykännyt nukkua saunatuvassa, mutta nyt kuopus majailee siellä ystävänsä kanssa. Valvovat sen verran myöhään, että eivät halua olla enää päämökissä. Tämä sopii meille loistavasti 🙂

Vierasmökin seinät maalasimme joitain vuosia sitten valkoiseksi. Esikoinen haaveilee katon ja lattiankin maalaamisesta. Josko katon vetäisi jonain sadepäivänä, lattia saa olla puulla.

ID

Mikäs tuolla on ollessa, viikonloppukarkki- ja sipsikippo käden ulottuvilla. Läppärille ladattujen sarjojen kanssa. Sähköpatterinkin kävin just laittamassa päälle, ettei yöllä tule kylmä.

Voipi olla, että itsekin suuntaan tuonne joku kaunis päivä lomalla päikkäreille. Sateen ropistessa huopakattoon ♥ Hei, huomisen jälkeen alkaakin kolmen viikon loma. Onneksi säätiedotuskin nyt näyttää himpun verran lämpimämpiä kelejä!

IHANAA TORSTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 08. heinäkuun 2020

Kesäillan kattaus eli kesäillan myyssitunnelmia

HEIPPAHEI IHANAT!

Instagramin puolella kerroinkin viime viikolla, että mulla on ollut hurja ikävä perinteisiä fredagsmys-postauksia. Jotenkin ne ovat jääneet ajan saatossa kiireen jalkoihin. Muistan silloin kun moiset postaukset aloitin mooonta vuotta sitten, niistä tulleen hetkessä perjantai-iltojen henkireikiä. Töistä tultuani pääsin hääräilemään keittiöön ja se fiilis oli jotain ihan uskomattoman ihanaa. Mieleen tuli aina viikolla ihania, hieman normi arkiruoista poikkeavia reseptejä enkä malttanut odottaa perjantaita ja kokkailuja.

Viime aikoina on tullut kyllä tehtyä ruokaa ja olen ruoanlaitosta nauttinutkin, mutta en sillä tavalla kuin perjantaimyysseissä…sillä sellaisella ”Jee, viikonloppu on edessä…kutkuttavan ihanaa tehdä ruokaa.” Tänään päivällä mies oli golfaamassa ja mä päätin, että koska vietämme vielä ensi yön kaupungissa, tänään kokkailen jotain ihanaa. Sellaista perjantaimyyssisen ihanaa. Koska sadeilta ja siivottu koti.  Pizzaa ollaan tehty tänä vuonna enemmän kuin laki sallii. Pizzaa ei tosin koskaan voi tehdä liikaa. Aluksi ajattelin tehdä suussa sulavaa ja mehukasta tomaatti-valkosipulipiirakkaa, kunnes mieleni vaelsi sen ja pizzan yhdistelmään.

Pienet vuohenjuustotomaattipizzaset veivät kielen mennessään. Ylipäätään yhdistelmä kuutamokuivatut tomaatit + vuohenjuusto + hunaja on aika lyömätön 🙂 Rakkauteni kuutamokuivattuihin tomaatteihin on kestänyt jo yli 10 vuotta. Aina siitä lähtien kun reseptin jossain keittokirjassa näin.  Alunperin tein kuutamokuivatut tomaatit tällä ohjeella:

Kuutamokuivatut tomaatit

kirsikkatomaatteja
suolaa
kuivattua basilikaa
öljyä

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Aseta tomaatit leikkauspuoli ylöspäin öljytylle vuoalle, ripsottele päälle oliiviöljyä, himpun verran suolaa ja kuivattua basilikaa. Nosta vuoka uuniin. Laita uuni pois päältä ja anna muhia yön yli.

Sittemmin himo kuutamokuivattuihin tomaatteihin on tullut yhtäkkiä eikä todellakaan ole ollut aikaa odotella yön yli, niin olen paistanut sadassa asteessa sen aikaa, että tomaatit ovat ”nahistuneet”. Jos on oikein hätähousu, niin olen heittänyt uunin grillivastukselle 200 asteeseen. Ihan niin mehukkaita tomaateista ei tule nopealla valmistustavalla, mutta ajavat asiansa.


Oli aika, että tein kuutamokuivattuja tomaatteja ison läjän. Niitä sitten viikon varrella laitoin pastaan ja salaatteihin. Tällaista meal preppausta (vähän pidemmälle vietynä) luvassa viimeistään elokuulla. Uusi arki kun koittaa, niin mä aloitan ruokien valmistelun etukäteen.

Mutta sitä ennen nautitaan näistä kesäisistä ex-tempore iltaruoista. Niin kuin tänään.

Tomaatti-vuohenjuustopizzaset

Pizzataikina
n. 400 g 00-jauhoja
2 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
2-2,5 dl kädenlämpöistä vettä

oliiviöljyä
pehmeää vuohenjuustoa
kuutamokuivattuja tomaatteja
hunajaa
mustapippuria
tuoretta minttua

-sekoita kuivat aineet sekaisin keskenään
-lisää pikkuhiljaa vettä samalla vaivaten
-anna kohota noin tunti
-leivo kuusi pitkuliaista pikkupitsaa
-voitele oliiviöljyllä
-paista liki kypsäksi (mä paistoin uunin pizzatoiminnolla 230 asteessa 8 minuuttia)
-murustele päälle vuohenjuusto ja lisää kuutamokuivattuja tomaatteja
-paista, kunnes juusto vähän sulaa
-lorota pizzasten päälle hunajaa ja ripsota mustapippuria, tarjoile tuoreen mintun kanssa

Mä tein lisäksi tuon meidän kesän vakkarisalaatin eli tomaattifetasalaatin. Ajattelin alkuun, että mitenkähän vuohenjuusto ja feta keskustelevat keskenään samassa pöydässä, mutta sulassa sovussa olivat 🙂

Mutta hei nyt kuulkaas valmistautumaan videopuheluun sielunsiskojen kanssa ja sitten mies höpisi jostain kaupunkireissusta, terassista ja kuplajuomasta. I’m in! 😀

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,


tiistai 07. heinäkuun 2020

Ilahduta tunteella. Kosketa kortilla.


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.


 

”Moikka Anu!  Mitä sulle kuuluu? ♥ Muistatko ne ajat, kun läheteltiin toisillemme kirjeitä ja kortteja? Mitäs, jos elvytettäisiin tuo tapa uudelleen henkiin? Kun mä kuulin Postin kamppiksesta, jossa ideana oli ilahduttaa tunteella ja koskettaa kortilla, niin sä tulit ihan ekana mieleeni…”

Kuinka usein sinä lähetät kortteja? Kuinka usein piristät sukulaisiasi tai ystäviäsi postilaatikosta löytyvällä muistamisella? Mun täytyy myöntää, että viime vuosina olen ollut enemmänkin se vastaanottava osapuoli enkä niinkään se, kenen nimi on kaunolla nätisti korttiin tai kirjeeseen lähettäjän paikalle kirjoitettu.

Se oikeasti harmittaa, sillä mä rakastan kirjoittaa kortteja. Rakastan ilahduttaa muita. Rakastan valikoida Postin tai kauppojen hyllyiltä kauniita kortteja, joissa jo kuva kertoo puolestaan enemmän kuin kauniisti rustatut rivit. Muistatteko aikaa, kun elämään sisältöä toivat kirjekaverit? Kun kaupassa pohti kauniiden kirjepapereiden ja -kuorien välillä. Kun innolla odotti vastausta kirjekamulta ja sitä päivää, kun postiluukusta tipahti kirje tai kortti kauniilla postimerkillä varustettuna. Ne päivät oli oikeasti koulujen jälkeen kohokohtia. Kotiin tullessa reppu tippui samantien eteiseen, läksyt jäivät tekemättä ja välipala syömättä. Tai ne kyllä tehtiin ja syötiin, mutta vasta sen jälkeen, kun ystävän kuulumiset oli luettu kaikessa rauhassa.

Kaupallisen yhteistyön myötä Postin kanssa tulin kertomaan teille mun uudesta harrastuksesta. Siitä, mikä vielä kaksikymmentä vuotta sitten olisi tuntunut ihan normaaliarjelta, eikä niinkään luksukselta niin kuin nyt. Tästä lähtien mä otan tavakseni joka kuukausi lähettää ainakin yhden postikortin. Pieni vaiva ja kustannus, suuren suuri ilo vastaanottajalle. Tavalla, jolla pääsee tavallisia sanoja lähemmäs – toisen mieleen ja sydämeen. Tavalla, joka koskettaa ja tuntuu.

”Voitko kuvitella, että se oli 25 vuotta sitten juurikin näinä päivinä, kun tanssittiin siellä Ellinrannan yhdessä diskossa pöydillä? Kuinka yksi kohtaaminen muutti meidän molempien loppuelämän niin, että meidän väliin tuli yhtäkkiä tuollainen iso valtameri? Mutta eipä se valtameri ole onneksi meidän ystävyyttä haitannut, päinvastoin vaan kenties jopa lähentänyt.”

Muistan pikkutyttönä keräilleeni postimerkkejä. Liimasin ne sellaiseen punakantiseen vihkoon, jossa oli kaksi ponia kannessa. Joka kerta, kun sain kirjekaverilta kirjeen höyrytettiin äidin kanssa postimerkki pois. Tai sitten leikattiin se kirjekuoresta tai kortista leimoineen päivineen.

Vaikka nykyajan yhteydenpito on tehty helpoksi, niin mä olen sitä mieltä, että kaiken ei pidä olla liian helppoa. Vaikka maailma kehittyy, niin on hyvä pitää kiinni tietyistä tavoista, jotka on nuorena omaksunut. Meillä äitillä oli aina varastossa kauniita kortteja. Joka tilanteisiin sopivia. Tämän kampanjan tiimoilta seikkailin kaupan korttihyllyjen edessä ja ihastelin toinen toistaan kauniimpia kortteja. Ostin niitä jo varastoon tulevia kuukausia varten.

Tulevia kuukausia varten, kun ilahdutan ystäviä ja sukulaisia postikorteilla.

Oli aika, että en tiennyt millaisen postimerkin korttiini tai kirjekuoreeni valitsisin. Nyt tiedän. Tiesittekö te, että Postin ikimerkit ovat ikuisia? Ne kelpaavat ostoajankohdasta riippumatta ikuisesti. Mä olin kyllä kuullut ikimerkeistä, mutta en tajunnut sitä, että tuo nimi viittaa juurikin siihen, että ne ovat ikuisia. Ne eivät mene ikinä vanhaksi, vaan ovat aina käyttökelpoisia.

Kotimaan  ikimerkit tunnistaa merkissä olevasta Suomen kartta -symbolista, kun taas ulkomaan ikimerkin tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. Enintään 50 gramman kirje tai kortti menee yhdellä ikimerkillä. Kirjeen tai kortin postimerkkien määrä määräytyy lähetyksen painon mukaan. Enintään 250 gramman painoiseen kirjeeseen tarvitset kaksi ikimerkkiä, 1000 gramman kirjeeseen neljä ikimerkkiä ja 2000 gramman kuusi ikimerkkiä.

Mun mielestä on aivan ihana ajatus, että postimerkit käsittelevät tärkeitä teemoja. Tämän vuoden teemoja Postin postimerkeissä ovat olleet esimerkiksi Muumi-postimerkkien kautta Itämeren suojelu ja runolliset lumottu metsä -postimerkit, joissa esiintyvissä mystisissä hahmoissa ovat jäätynyt mustikanvarpu sekä helmipöllö, jolla on perhosen siivet.

Made in Finland -sarja sisältää suomalaista innovaatioita juhlistavan postimerkin.  Suomen lippua kuvaava postimerkki syntyi suunnittelukilpailun kautta. Merkissä Suomen lipun puolikas kuvio heijastuu tyynen järven pinnasta ja muodostaa samalla siniristin. Sinisyyttä heijastaen -postimerkkiarkissa on 10 kotimaan ikimerkkiä.

Anun korttiin valitsin kuvan meidän rakkaasta kotikaupungista sekä ikimerkin, joka kantaa kortin aina tuolle USA:n länsirannikolle saakka.

”Meillä kaikilla on teitä kova ikävä. Vaikkei ihmisillä lastatut lentokoneet sinne suuntaan tai sieltä tänne nyt lennäkään, niin onneksi postikortit kulkevat. Toivottavasti pian nähdään. Hei ja lämpimät onnittelut tulevien synttäreidenkin johdosta! Olette rakkaita, kerro pojille terkkuja ♥  Terkuin, Maria & co”

Kortissa on todellakin voimaa – riveissä ja niiden väleissä. Kortti koskettaa ja kortti ilahduttaa. Kortin lähettäminen antaa niin paljon. Rohkaisen just sinua lähettämään kesäterkut kortilla jollekin, joka on ollut ajatuksissasi viime aikoina. Pieni vaiva, ilahduttavan iso ilo.

TIISTAITERKUIN,


maanantai 06. heinäkuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä

MOIKKELISMOI IHANAT!

Huhhahhei ja rommia pullo, sano kun myrskyn silmään itsensä tuuppasi 😀 Salamointia, ukkosta, jäätäviä tuulenpuuskia ja sadetta luvattiin, kahta viimeistä vain saatiin. Toistaiseksi. Onneksi mökin sisällä on hyvä olla.

Kuun ensimmäinen maanantai tietää hyvinvoinnin vuosikellon uutta postausta. Tänään yksi lemppareistani nimittäin juttua kiitollisuuden vaikutuksesta hyvinvointiin. Mutta ennen kuin mennään itse asiaan, niin tämä tuttu briiffi. Halutessasi voit skipata tämän ja siirtyä suoraan asiaan ensimmäisten kuvien jälkeen.

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Tiedättekö, että mä voin rehellisesti myöntää, että mä en olisi selviytynyt tähän astisesta elämästäni ilman tätä suurta lahjaa, jota kiitollisuudeksi kutsutaan. Se on antanut mulle voimaa puskea läpi harmaan kiven niinäkin hetkinä, kun toivo on ollut karkuteillä. Kun on tuntunut, että elämältä viedään pohja kovin epäreilulla tavalla. Kun on itkettänyt niin paljon, että on tuntunut, että sydäntä revitään ulos rinnasta.

Noina hetkinä jostain on noussut pinnalle se ääretön kiitollisuuden tunne. Kiitollisuus kaikesta, mitä elämä on mulle antanut. Sen oivaltamisen kautta olen nähnyt vaikeinakin aikoina valoa tunnelin päässä. Loppuviimein uskonut siihen, että elämällä on annettavana vielä ihan hurjan paljon juttuja, joista tuntea kiitollisuutta.

Kiitollisuus voi joidenkin korvaan kalskahtaa meidän positiivisten ihmisten hypetykseltä. Mutta ei se ole sitä. Mä olen sitä mieltä, että jokaisen meistä pitäisi, oman hyvinvointinsa tähden, tehdä töitä kiitollisuuden eteen. Ellei sitä taitoa ole syntymähetkellä annettu. Katsotaan ensin mitä kiitollisuus on ja miten se liittyy hyvinvointiin. Mitä hyötyjä kiitollisuuden tuntemisesta on ja miten kiitollisuutta voi opetella. Tervetuloa mukaan ihanat, mä olen hurjan kiitollinen, että just sä siellä luet tätä postausta

Mitä on kiitollisuus?

Usein kiitollisuus sisältää arvostamisen, kiitollisuuden ja tietynlaisen todellisuuden tajunnan ja siitä haltioitumisen näkökulmat (engl. sense of wonder) (Emmons & Sheldon, 2002). Emmonsin ja Sheldonin määritelmä kiitollisuudesta on laaja ja kätkee sisäänsä myös haltioitumisen tunteen, joka itselläni liittyy vahvasti kiitollisuuteen. Tiedättekö sen tunteen, kun tunturin laella jää tuijottamaan maisemaa? Tai kun auringonlaskun edessä ei voi muuta kuin tuntea suurta hämmästystä?

Tuo haltioituminen ei pelkästään lisää merkityksen kokemista, vaan myös kiitollisuutta. Mulla ainakin sydän pakahtuu kiitollisuudesta juurikin auringonlaskujen edessä (ehkä olette tämän ig:ssä huomanneet…;). Tulee tunne, että ketä mä voin tästä auringonlaskusta kiittää. Universumia tulee kiitettyä aika usein.

Miten kiitollisuus korreloi hyvinvoinnin kanssa?

Positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, saavat ihmiset tekemään suotuisampia arviointeja elämäntyytyväisyydestään ja yleisestä hyvinvoinnistaan (Diener, 2000) ja näiden tunteiden kokemisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta (Fredrickson & Joiner, 2002). Silloin tällöin tulee pohdittua myös sitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Monet tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiitollisuus on pikemminkin avain elämäntyytyväisyyteen ja hyvinvointiin eikä toisinpäin. Kiitollisuuden kasvun on todettu johtavan elämäntyytyväisyyden kasvuun (Wood et al, 2010). Itse näkisin kuitenkin myös siltä kantilta, että hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen on varmastikin myös alttiimpi olemaan kiitollinen asioista. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, tässäkään tapauksessa.

Yksi syy, miksi kiitollisuus lisää elämäntyytyväisyyttä johtuu sen kyvystä vahvistaa menneisyyden hyviä muistoja (Seligman, 2017).  Elämä on prosessi, jonka varrella kiitollisuus ikään kuin kulminoituu. Koen, että kiitollisuus ruokkii kiitollisuutta ja sitä myötä tyytyväisyyttä elämään. Huonoina hetkinä sitä muistaa helpommin elämän kultareunat, jos on aikoinaan osannut olla niistä kiitollinen.

Mitä konkreettisia hyötyjä hyvinvointiin kiitollisuudella on?

Kiitollisuutta on tutkittu kautta aikain runsaasti. Tutkimuksissa on todettu kiitollisuuden mm.

💕 lisäävän optimismia
💕 lisäävän elämäntyytyväisyyttä
💕 vähentävän materialismia
💕 vähentävän burnoutin mahdollisuutta
💕 lisäävän fyysistä terveyttä
💕 parantavan unenlaatua
💕 vähentävän henkistä pahoinvointia
💕 vähentävän solujen tulehdusastetta
💕 vahvistavan resilienssiä eli muutosketteryyttä
💕 lisäävän kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä
💕 vahvistavan ihmissuhteita
💕 lisäävän työtyytyväisyyttä
💕 lisäävän työntekijöiden tehokkuutta
💕 vähentävän stressiä

Itse en näe yhtään syytä, miksi kiitollisuutta ei kannattaisi ottaa elämänpituiseksi kaveriksi. Kiitollisuuden tunteminen ei poissulje elämästä negatiivisia tunteita, vaan päinvastoin. Se auttaa niiden tunnistamisessa ja auttaa yli vaikeiden aikojen. Kiitollisuuden tunteminen elämän karikoissa on se, joka ainakin itselläni nostaa enemmän hyvinvointia kuin kiitollisuuden tunteminen positiivisten asioiden johdosta.

Helppoja keinoja lisätä kiitollisuutta elämään

Ihan ensiksi kannattaa avata silmät elämälle. Aamuisin miettiä, että mikä just sun elämässä on hyvin. Mistä olla kiitollinen. Olkoon se vaikka se, että on katto pään päällä ja peitto suojaamassa kylmyydeltä. Jääkaappi, josta ammentaa aamupalatarvikkeita. Ja hei se, että samaan aikaan elämässä voi olla paljonkin huolta ja murhetta ei estä sitä, etteikö elämän hyviin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Siinä samalla, kun itkin ikävääni äidin saattohoitosängyn vierellä tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että olin saanut pitää äiskän niin pitkään luonani. Kiitollisuutta siitä, että mulla oli koti, jonne sairaalasta ajaa. Perhe, joka lohduttaa. Muistan tunteneeni suurta kiitollisuutta hoitohenkilökuntaakin kohtaan.

Mä olen joskus pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka ilta kirjoittanut alas kolme päivän varrella ollutta asiaa, joista olla kiitollinen. Miettien samalla, miksi olen niistä kiitollinen. Aikansa, kun pitää kiitollisuuspäiväkirjaa sitä alkaa automaattisesti huomioimaan päivän varrella ne pienet jutut, joista tuntea kiitollisuutta.

Hidasta elämää. Kyllä, istu alas kahvikuppi kädessä ja pysähdy miettimään sun ihanaa elämää. Niitä asioita, jotka on hyvin. Helposti itsekin kiireessä porskutan vain eteenpäin ja teen tarvittavat tehtävät miettimättä sen kummemmin. Nykyään mulla on rutiini, joka tulee selkärangasta. Noin kerran tuntiin mietin kotitoimistolla tai toimistolla, mikä on viimeisen tunnin aikana ollut hyvää ja mikä ansaitsee mun täyden kiitollisuuden. Se voi vaikka olla kiitollisuus ihanista työkavereista tai kiitollisuus karvakorvasta, joka on majoittautunut lämmittämään mun varpaitani. Välillä kiitollisuuden tunteminen vaatii oikeasti täysstoppia. Eihän sitä muuten pysty havainnoimaan ja tuntemaan. Täysstoppia myös henkisesti. Negatiivisista ajatuksista irtipäästämistä ja mielen rauhoittamista. Mindfulness-harjoituksia toitottaisin taas tässä kohtaa, mutta jos ei ne ole sun juttu, niin on muitakin keinoja hidastaa elämää 🙂

Muista kiittää. Mä tiedän hokevani kiitosta aivan liian usein. Tai en sittenkään, aivan liian usein kun ei voi kiitosta ääneen sanoa. Kiitos kulta, kun imuroit hirsien välit. Kiitos kivasta viikonlopusta. Kiitos murut kun tyhjäsitte tiskikoneen. Kiitos työkaveri, kun korjasit sen mun mokailun laskussa. Kiitos, kun soitit. Kiitos tilauksesta. Kiitos, kun saan kassahenkilökunnalta kuitin ostoksistani. Kiitos sanana on yksi maailman kauneimmista. Sitä kannattaa viljellä, ei vain muille ihmisille, vaan myös itselleen.

Liiku luonnossa ajan kanssa ja näe kuinka kaikki on harmoniassa keskenään. Ihastele pieniä kauniita yksityiskohtia ja pysähdy hetkeksi sen ajatuksen äärelle, että joku jossain on meille suonut tuon mahtavan voimavaran nimeltä luonto. Joka antaa niin paljon. Ei vain aiheita olla kiitollinen, vaan oikeastaan koko elämän.

Kirjoita kiitollisuuskirje. Voit pitää sen itselläsi tai saadaksesi siitä kaiken hyödyn irti viedä se vastaanottajalle. Kiitollisuuskirjeen ääneen lukeminen vastaanottajalle on tutkimusten mukaan tehokkaampi tapa vahvistaa kiitollisuuden tunnetta kuin vain kirjeen toimittaminen esimerkiksi postitse. Kiitollisuuskirjeen lyhyempi muoto on kiitoskortti. Kiitä synttärivieraita muistamisesta, parasta ystävää päivän piristyksestä.

Kiitollisuus toimii itselleni myös hurjan hyvänä avittajana halussa tehdä muille hyviä tekoja. Enkä nyt tarkoita siinä mielessä, että odottaisin hyvien tekojen kohteen tuntevan minulle kiitollisuutta, vaan siltä kantilta että kun olen himskatin kiitollinen esimerkiksi tuolle miehelleni ihan vain olemassa olosta, passaan hänelle ruoan kynttilöin katetulle pöydälle. Kiitollisuudesta sen teen. Kun olen kiitollinen elämälle, annan sen kuulua ja näkyä. Autan ja hymyilen, rakastan niin ettei muulla väliä. Positiivinen kiitollisuuskierre syntyy juuri tällaisesta toiminnasta. Se on ikään kuin hurrikaani, joka imaisee sisäänsä ja kasvattaa kiitollisuuskorkoa koron päälle.

Olisi kiva kuulla, oletko sä tehnyt kiitollisuusharjoituksia? Elämässä tulee tilanteita, että kiitollisuus voi olla kateissa. Se on ihan normaalia, kun arki taloushuolineen jyrää päälle. Mutta ennen kuin päästää itsensä täysin solmuun voisi olla paikallaan istua alas miettimään, mitkä asiat ovat hyvin elämässä. Sillä vaikka elämässä on välillä vaikeaa, niin ihan varmasti elämästä löytyy ne kultareunat. Kiitollisia ajatuksia ansaitsevat asiat ♥ Näiden pohtimisen avulla asiat saavat usein uuden perspektiivin ja hyvät asiat voittavat ne, jotka just tällä hetkellä ovat kenties vähän huonosti.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Emmons et al: Gratitude and the Science of Positive Psychology
Wood et al (2010): Gratitude and well-being: A review and theoretical integration
Positive Psychology: 14 Health Benefits of Practicing Gratitude According to Science
Toepfer et al (2009): Letters of Gratitude: Improving Well-Being through Expressive Writing
Seligman et al (2005): Positive Psychology Progress: Empirical Validation of Interventions
McCullough M., E. (2013) . The Gratitude Questionaire (GQ-6)
Watkins et al (2003): Gratitude and happiness: Development of a measure of gratitude, and relationship with subjective well-being. Social Behavior & Personality: An International Journal, 31, 431-452.
GRAT, Gratitude Resentment and Appreciation Test
Fredrickson & Joiner (2002): Positive Emotions Trigger Upward Spirals Toward Emotional Well-Being