HEI IHANAT!

Enpäs olisi voinut kuvitella silloin loppuvuodesta Hyvinvoinnin vuosikellon -postausrunkoa suunnitellessani, että ihmissuhteiden osa-alueen vuoro tulee juuri silloin, kun ihmissuhteita eniten tarvitsisimme. Kun fyysinen kanssakäyminen suositellaan korvaamaan inhimillisellä kanssakäymisellä, mikäli mahdollista. Harvardin tutkimuksen mukaan merkityksellisten ihmissuhteiden vaikutus mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme on kiistaton. Ihmissuhteiden myötä olemme onnellisempia, meillä on matalammat stressitasot ja voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. On myös todettu, että pitkäikäisyys on yksi ihmissuhteiden hyödyistä.

Alkuun vielä aiemmista postauksista tuttu briiffi, joten jos tämä on sinulle tuttua kauraa, niin vieritä kursoria hyvillä mielin alemmas 🙂

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Optimistinen elämän asenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Aluksi ajattelin, että siirrän ihmissuhteiden osa-alueen tuonnemmaksi. Että aika on liian herkkä käsittelemään aihetta, joka varsinkin yksinäisillä tai yksin asuvilla on poikkeusolojen takia kenties normaalia haasteellisempaa. Jos jotain positiivista nykymaailman keskellä erakoitumisesta etsii niin se, että onneksi meillä on videopuhelut, netin kautta käytävät lautapeliturnaukset ja soitetut puhelut.

Olen kertonut olevani arjessa tosi huono pitämään yhteyttä ystäviini. Tämä poikkeusaika on tuonut mukanaan sen, että yhtäkkiä ystävien kanssa on tullut juteltua enemmän. Ehkä se on se, kun nyt on siihenkin aikaa enemmän. Toisaalta taas sitä oppii näinä päivinä arvostamaan ystävien merkityksen. Viikonloppuna juteltiin pitkästä aikaa yhden bestiksen kanssa puhelimessa. Sovittiin, että kun tilanne normalisoituu, niin lähdetään kesäisen Tampereen terasseille nauttimaan elämästä. Toisten rakkaiden ystävien kanssa soitetiin eilen videopuhelu hoidettiin pikkunoitien tehtävät siinä samalla. Illalla piti vielä ottaa ryhmäpuhelu sielunsiskojen kanssa, mutta se siirtyi tälle illalle.

On tutkittu (Harvard Grant Study), että ihmissuhteet ovat merkityksellisin osa-alue hyvinvointimme ja kukoistuksemme kannalta. Oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta tai ihan millaisesta vain ihmissuhteista, niin yhteys muihin ihmisiin on elämän kantava voima. Ja jos ajatellaan tätä siinä valossa, että meillä länsimaissa mennään koko ajan kohti yksilökeskeistä elämää yhteisöllisyyden sijaan, niin tekisi mieli painaa pausea. ”Kyllä mä pärjään yksin, ei tarvii auttaa” asenteen huomaan itsekin ottavani aika ajoin. Ihminen tarvitsee kuitenkin toista ihmistä elämäänsä. Evoluutio on ohjelmoinut aivomme luomaan ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat ensinnäkin olleet lisääntymisen elinehto. Ilman ihmissuhteita meitä ihmisiä ei olisi täällä maapallolla. Olemme tarvinneet toisiamme myös eloonjäämiseen. Meillä on psykologinen tarve kuulua yhteisöihin, tarve jakaa asioita.

Ihmissuhteisiin liittyy kiinteästi sellaiset termit kuin empatia, myötätunto, myötäinto, rakkaus, ystävällisyys ja altruismi. Kaikki nämä toimivat ikään kuin polttoaineena ihmissuhteissa. Ihmisillä on usein halu tuntea itsensä merkitykselliseksi jonkun muun elämässä. Haluamme, että meidän olemassa ololla on positiivinen vaikutus muihin. Ilman ihmissuhteita tämä ei olisi mahdollista.

Rakkauden mikrohetket

Ihmissuhteista voisi kirjoittaa romaanin, mutta tässä postauksessa haluan avata teille hieman rakkauden mikrohetkiä. Yksi Positiivisen Psykologian opintojen antoisimmista kirjoista oli Barbara Fredricksonin Love 2.0. Kirjassa kerrotaan siitä, mitä on Rakkaus 2.0. Tähän rakkauteen ei liity seksuaalista halua tai romantiikkaa, harvoin sitoutumista tai sidettäkään. Rakkauden mikrohetkiä voi kokea kenen kanssa tahansa, kun tuntee olonsa turvalliseksi ja on reaaliaikaisessa aistiyhteydessä toisen kanssa. Rakkauden mikrohetkiä ei tämän hetkisen tutkimuksen mukaan voi juurikaan kokea muuta kuin fyysisen kontaktin avulla, sillä se vaatii katsekontaktin toiseen henkilöön. Mä kyllä väitän kokeneeni tällaisia hetkiä myös puhelimitse, joten pikkuisen kritisoisin tutkittua näkökulmaa tässä kohtaa.

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jonkun ihan tuntemattoman kanssa tulee hetki, kun molemmat hymyilee. Kyse voi olla samaa sukupuolta olevasta, vanhemmasta tai nuoremmasta henkilöstä. Kun huomaat suusi kääntyvän hymyyn katsoessasi toista silmiin ja toinen vastaa hymyyn. Tällöin sitä kokee valtavaa tunneyhteyttä toiseen. Tätä värähtelyä aivojemme biokemiassa Fredrickson kuvaa positiiviseksi resonanssiksi. Se on ikään kuin lämmön ja yhteyden, rakkauden mikrohetki, jolloin jaamme positiivisia tunteita jonkun muun kanssa. Me peilaamme vastapuolen tunteita ja hän peilaa meidän tunteitamme. Olemme ikään kuin toistemme peilikuvia ja jatkeita.

Rakkauden mikrohetket vaikuttavat aivoihimme, oksitosiinitasoihimme ja vagushermoomme. Vagushermo yhdistää aivot ja sydämen. Rakkauden mikrohetkien myötä, voimme buustata tuon hyvinvointimme kannalta tärkeän hermon toimintaa.

Katsekontakti, hymy ja jaettu hetki. Kuulostaa helpolta tavalta lisätä hyvinvointiamme, eikö? Olen kertonutkin teille, että mulla on tapana lenkillä, kaupassa ja oikeastaan missä vain ihmisen kohdatessani ottaa katsekontakti ja väläyttää hymy. Usein en ole saanut hymyä takaisin, mutta voi pojat – ne hetket, kun hymyyni vastataan hymyllä, tekevät sieluuni mannaa. Ennen opiskelujani en tiennyt mihin tuo hymyn hyvää tekevä vaikutus perustuu. Nyt tiedän. Mä olen ollut rakkauden mikrohetkien metsästäjä. Ja sellaisena pysynkin 🙂

Barbara F & kumppanit ovat tutkimuksissaan todenneet, että nämä pienet ohikiitävät hetket vaikuttavat hyvinvointiimme positiivisesti ja kun olemme hyvinvoivia, meillä on paremmat edellytykset myös rakastaa. Syntyy positiivinen rakkauden kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkaus ruokkii rakkautta, mikä lisää hyvinvointiamme.

Voi vaikuttaa hämmästyttävältä, että kokemuksella, joka kestää vai mikrohetken, voi olla pysyviä vaikutuksia terveydelle ja pitkäikäisyydelle. Barbara Fredrickson on ryhmineen havainnut, että kyseessä on tärkeä takaisinsyöttöjärjestelmä, positiivinen kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkauden mikrohetket eivät vain tee terveemmäksi vaan lisäksi, kun olet terveempi, sinulla on paremmat edellytykset myös rakastaa. Vähä vähältä rakkaus tuo lisää rakkautta ja parantaa terveyttäsi. Ja terveys puolestaan tuo terveyttä ja lisää edellytyksiäsi rakastaa. Kuulostaa ihanalle, eikö? 🙂

Kolme pientä harjoitusta

Fredrickson jakaa kirjassaan Love 2.0. useita eri harjoituksia niin rakkauden mikrohetkien tunnistamiseen ja vahvistamiseen kuin positiivisen resonanssin luomiseenkin. Ajattelin jakaa teille nyt noista kolme itselleni tärkeintä.

Sosiaalisten yhteyksien reflektointi -harjoitus

Mieti iltaisin ennen nukkumaanmenoa kahden viikon ajan päivän aikana tapahtuneita sosiaalisia kohtaamisia. Valitse kolme kohtaamista, jotka merkisivät eniten (jotka kenties saivat sisäisesti värähtelemään). Kun mietit näitä kohtaamisia yhdessä, niin kuinka seuraavat väittämät pitivät paikkansa:

1. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani läheinen toisen osapuolen/lien kanssa
2. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani samalla aaltopituudella toisen osapuolen/lien kanssa

Arvoita väittämät asteikolla 1-7, jossa 1 = ei pidä lainkaan paikkansa ja 7 = pitää täysin paikkansa. Kahden viikon ajan voi tulokset kirjata vihkoon ja katsoa, että kuinka ajan saatossa käy. Itse huomasin kiinnittäväni kohtaamisiin erityistä huomiota sen jälkeen, kun aloin pitämään niistä kirjaa. Tähän harjoitteeseen voi lisätä myös tunnepäiväkirjan pitämisen; jälkeenpäin huomasin, että niinä päivinä, kun mulla oli merkityksellisiä kohtaamisia, arvioin oman tyytyväisyyteni elämääni myös korkeammaksi.

Luo kolme rakkauden täyttämää hetkeä päivittäin

Toisen osapuolen kanssa samalla aaltopituudella oleminen on energisoivaa ja antaa paljon. Pyri löytämään tällaisia hetkiä päivässä ainakin kolme. Käy juttelemassa naapurin kanssa, kysele työkaverilta kuulumisia, juttele lasten kanssa syvällisesti tai kysy päivän päätteeksi puolisolta kuulumiset. Kun teet sen, niin ole avoin, ole täysin läsnä, katso silmiin, luo turvallisuuden tunnetta vastapuolelle ja ole vastapuolen peili. Mikrohetkiä voi tietoisesti luoda päivän mittaan itsekin, ei aina tarvitse odottaa vastapuolen luovan niitä, vaan voi itse heittäytyä otollisena aikana rakkauden mikrohetkien vietäväksi.

Rakastavan ystävällisyyden meditaatio

Itsemyötätunto ja myötätunto ovat myös rakkauden mikrohetkissä kuumaa valuuttaa. Meidän tulisi olla itsellemme yhtä ystävällisiä kuin olemme muille. Rakastaa itseämme, jotta voimme rakastaa muita. Meditaation myötä opimme antamaan itsellemme rakkautta ja myötätuntoa. Kun olemme oppineet antamaan näitä itsellemme, meditaation myötä opetaan antamaan rakkautta myös muille.

Kun on lempeä itselleen ja hyväksyy itsensä, on helpompi olla avoimempi ja lempeämpi myös ihmissuhteissa. Rakastavan ystävällisyyden meditaatioita löytyy netistä paljon, mutta mä tykkään käyttää Marika Borgin Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota:

 

Rakkauden mikrohetkien ihanuus on siinä, että niitä voi kokea myös silloin, kun ei itse ole onnellisimmillaan. Fredricksonin mukaan rakkauden mikrohetket edellyttävät ystävällisyyttä, arvostamista ja empatiaa. Näitä voimme kokea myös elämän vaikeina aikoina. Kirjassa puhutaan myös paljon myötätunnosta, joka on merkittävässä roolissa elämän karikoissa. Myötätunto on yksi rakkauden vahvimmista ominaisuuksista. Sen takia kaikki erilaiset myötätuntoharjoitukset edesauttavat rakkauden mikrohetkien tuntemista. Ja sitä kautta hyvinvoinnin tunteen kasvattamista.

Jälleen kerran Hyvinvoinnin vuosikellon -postaus on pitkä, mutta aiempiin verrattuna lyhyempi. Tarkoitus ei edes ole, että nämä tekstini tulisi kerralla sisäistettyä, vaan niihin on tarkoitus palata ja niitä on tarkoitus pureskella pieninä palasina. Toivottavasti nautitte tästäkin postauksesta ♥ Ja hei, kuvia postaukseen etsiessäni tulin tulokseen, että mulla on ryhmäkuvia mun ihanien ystävien kanssa aivan liian vähän. Siinä taas yksi, jonka lisätä JK-aikaan; ota selfieitä enemmän ystävien kanssa!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Barbara L. Fredrickson: Love 2.0
Can relationships boost longevity and well-being? -artikkeli
Algoe, S. B., & Frederickson, B. L. (2011). Emotional fitness and the movement of affective science from lab to field
Brett C. Major, Khoa D. Le Nguyen, Kristjen B. Lundberg, Barbara L. Fredrickson (2018) Well-Being Correlates of Perceived Positivity Resonance: Evidence From Trait and Episode-Level Assessments
Barbara L. Fredrickson (2011) The Role of Positive Emotions in Positive Psychology. The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions
Rakkauden kielistä -blogipostaus
Kiitollisuus parisuhteessa -blogipostaus