maanantai 27. tammikuun 2020

Toimivan keittiön salat

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Lunta, onko tämä unta? 😀 Saan aika ajoin kyselyitä keittiöstämme ja siitä olemmeko olleet siihen tyytyväisiä. Näin 2,5 vuoden jälkeen olen edelleenkin tyytyväinen. Muutama juttu on sellainen, jonka voisin muuttaa, mutta keittiön mallista ja koosta johtuen se ei ole mahdollista. Aina kun kyseessä on U-mallinen keittiö puhutaan poikkeuksetta kulmakaapeista. Ellei sitten jätä kulmia tyhjiksi. Me halusimme kuitenkin maksimoida säilytysratkaisut ja molemmissa kulmissa on kaksitasoiset ulosvedettävät ritilähyllyköt. Eikä näissäkään mitään vikaa ole, hienostihan nuo toimisivat jos me asukkaat täyttäisimme ne niin nätisti, että liukuisivat edes takaisin sillain jouheasti. Ilman pelkoa, että sieltä saattaa tipahtaa varpaalle painava valurautapannun kansi. Toinen kulmakaappi kätkee sisäänsä leivontakulhot, uunivuoat sun muut ja toisessa on kattilat, valurautapadat ja paistinpannut. Sekä kattiloiden kannet sikin sokin (onko teillä vinkata järkevää säilytysratkaisua kattilan kansille?).

Silloin kymmenen vuotta sitten sisustussuunnittelua opiskellessani piirsimme keittiöitä oikein urakalla. Käsivaralla ja tietokoneella. Muistan silloin jo ihan paperillakin tuskastelleeni kulmakaappeja ja usein, mikäli oli siihen mahdollisuus, jätin ne piirtämättä. Mutta tosiasia on, että meillä nuo kulmakaappien sisällöt eivät mahtuisi muualle keittiössämme, sen takia ne tähän keittiöön piirsin. Joten leuka rintaan ja kulmakaapit siistiksi! Jos mietitte, miksi niiden sisällöstä ei ole kuvia niin tässä syy 😉

Meidän keittiömme strategiset mitat ovat 3600 x 2600 mm. Eli ei puhuta järin suuresta keittiöstä, mutta toisaalta kompaktin toimivasta. Meillähän tilannetta tokia auttaa se, että alakerrassa Marian Bistrossa on myös keittiökaappeja, joissa säilytämme niitä astioita, joita harvemmin tulee käytettyä. Kuten häälahjaksi saamaamme astiasarjaa.

En tiedä onko vielä vallalla ajattelu, että jääkaapin, lieden ja vesipisteen pitäisi muodostaa ikäänkuin kolmio. Meidän keittiössämme tämä ei toteudu, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Pesualtaasta saa helposti nosteltua astiat astianpesukoneeseen ja astianpesukoneesta tyhjättyä aterimet, lautaset ja lasit pienen kurotuksen kautta omiin laatikkoihinsa. Eikä sinne liedellekään ole kovin pitkä matka vesipisteeltä tai jääkaapilta.


Nämä asiat tekevät meidän keittiöstä mun mielestä toimivan:

  • runsas laskutila
  • helposti puhdistettavat kaappien ovet (ollakin, että välillä haaveilen vähän rustiikkisimmista kaapinovista)
  • isot vetolaatikot ja yksi ”apteekkarin” kaappi ulosvedettävillä laatikoilla
  • valo, joka loistaa kahdesta ikkunasta
  • kivitaso, joka on helppo pitää puhtaana
  • avohylly, kunhan vain muistaa pitää sen pölyttömänä
  • hitaasti sulkeutuvat laatikot ja kaapin ovet

Näitä hieman kaipaan keittiööni:

  • mustan seinän laatoitus mustalla/valkoisella fasettilaatalla
  • saarekkeen (ei tosin tule tässä keittiössä onnistumaan)
  • aamiaiskaapin (ks. yllä)
  • altaan paremmilla kaadoilla
  • liesituulettomuutta (tai lähinnä sellaista vähäeleetöntä liesituuletinta)

Ja hei, jos unelmat saivat oikein lentää, niin suunnittelisin tämän hetken sisustusmakuuni enemmän sellaisen jenkkityylisen keittiön. Saisi olla vähän marmoria ja vähän messinkiä. Pikkuisen sellaista luksusta, you know. Osassa yläkaapeista lasiovet ja kaappien sisällä valot. Se keittiö sijaitsisi ruokahuoneessa, jonka seinät olisi kaadettu. Iso saareke antaisi olohuoneeseen päin. Sellainen, että saarekkeen ympärille mahtuisi neljä aamupalan nauttijaa konjakin värisille nahkajakkaroille syömään. Nykyinen keittiön paikka olisi valjastettu ruokahuoneeksi ja siitä pääsisi ranskalaisten pariovien kautta aamiaisterassille. Ah, miten rakastankaan haaveilua – eikä muuten maksa mitään!

Mutta oikein tyytyväinen olen silti tähän suunnittelemaani keittiöön, menee tähän kotiin ja elämänvaiheeseen loistavasti. Se on ajaton ja laadukkain materiaalein toteutettu. Pienillä sisustusesinemuutoksilla saa kivasti lämpöä ja kotoisuutta. Yrttien tuoma vehreys ja keittokirjojen lumoava maailma yhdistettynä kynttilän lepattavaan liekkiin ja astianpesukoneen hurinaan. Ah arki ja siisti keittiö. En ihan heti keksi just nyt parempaan. Paitsi ehkä sen, että seuraavat pari kolme tuntia kuluvat siistissä keittiössä ruokaa laittaen ja kuvaten.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 

PS. Täältä vanhasta postauksesta löytyy kuvin meidän keittiön säilytyratkaisut. Silloin noi kulmakaapitkin näyttivät olevan vielä varsin toimivat 😀


sunnuntai 15. syyskuun 2019

Aikuisten kesken ♥

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.

Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään. 

Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä 😀 Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.

Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää.  11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.

Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle 🙂

Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.

Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.

Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


sunnuntai 05. toukokuun 2019

Mökin ruokatilan muutos

HEIPPAHEI!

Tänä aamuna kävin varovasti avaamassa kasvimaan yhden istutuslaatikon hallasuojan reunaa ja tirkistin toisella silmällä suojan alle. Vain nähdäkseni, että kasvit ovat elossa. Ainakin toistaiseksi, jihuu! Tomaatti on edelleen kärsinyt, tai sen lehdet ovat kärsineet. Silti pukkaa uutta tomaattia. Joten toivoa sopii, että tuosta vielä olo kohentuu hälläkin 🙂

Mökillä katsoin eilen, että mansikat (viime vuonna istuttamani) näyttävät aivan kuolleilta. Mutta eipä tuolla juuri ole vielä edes lehtiä puissa, joten odotellaan hetki. Varvikko kyllä näyttää vihreältä paikka paikoin, mutta mustikkasadosta en vielä menisi sanomaan mitään. Muuta kuin toivomaan peukut pystyssä hyvää mustikkavuotta. Eilen olimme päivän miehen kanssa kaksistaan mökillä. Lapset halusivat jäädä ystäviensä kanssa kotiin ja se heille suotiin. Nyt aletaan elämään niitä aikoja, kun toisilla menee ystävien kanssa vietetty aika mökkeilyajasta tärkeämmäksi. Tätä toivetta pitää vanhempana kunnioittaa. Joten tänä kesänä pitänee tehdä kompromisseja. Kuunnella myös lapsiakin. Yöksi emme suostu vielä kaksistaan kotiin jättämään, mutta päiväseltäänkin mökillä on ihana käydä kaksistaan.

Eilen oli vuorossa pitkään haaveilemamme ruokatilan muutos. Miettikääs, että tuo mökin osa, jossa keittiö ja ruokatila sijaitsee on rakennettu vuonna 1963. Se on alkujaan toiminut ainoana mökkinä vuosikaudet tuolle ihanalle perheelle, keneltä mökin ostimme. Jossain vaiheessa laajensivat olohuoneen osan ja sitten myöhemmin vielä makkareiden osan. Ruokatilassa oli 80-luvulla Kruunukalusteesta ostettu ruokaryhmä, jonka mukavalla sohvalla oli ihana istua ja tuijotella järvelle. Silti kaikkina näinä kuutena mökkikesänä (miettikääs, että nyt lähti käyntiin jo 7. mökkikesä!) olemme miettineet, että jotenkin pitäisi tehdä tuo ruokatila avarammaksi ja toimivammaksi.

Suurimpana pelkona on ollut se, että miten uv-valo on kohdellut pyöröhirsiä. Onko sohvan tausta kovin vaalea verrattuna muihin seiniin? Huoli oli turha, sillä seinissä ei ole lainkaan sävyeroa. Lattiassa sitäkin enemmän maton jäljiltä. Mutta se on pieni murhe. Eiköhän se uv-valo korjaa asian ajan saatossa. Että rakastan noita hieman kellertäviä hirsiseiniä. Viime vuodet trendinä on ollut puupintojen valkaisu. Ja heh, olenhan töissänikin ollut mukana kehittelemässä ja markkinoimassa tuotteita tähän tarkoitukseen. Silti tuo meidän pieni vanha mökkerömme ruokatila ja keititö saavat olla puulla. Jos jotain joskus valkaisemme tuosta vanhasta mökin osasta, niin olkoon se sitten lattia tai katto. Tai molemmat. Mutta tällä haavaa ei mitään.

Raikkautta toi jo itsessään tuo valkoinen pöytä, jonka ostin kotiimme alennuksella vuosi takaperin Jotexista. Siihen saa molempiin päihin 50 cm jatkopalat eli siitä tulee pöytä tarvittaessa jopa 10 hengelle. Näin pienenä ollessaan siihen mahtuu hyvin molempiin päihin vielä tuoli eli menee kuudelle. Alunperin mietin, että tuomme kotoa nuo ihanat Nattavaaran tuolit, mutta huomasinkin, että meiltä löytyy mökin nurkista neljä ruokatuolia. Kaksi samanlaista ja kaksi tyystin erilaista. Ei sen pidä olla ihan justiinsa. Varsinkaan mökillä.

Poistimme ruokatilan seiniltä myös edellisten asukkaiden jättämät hyllyt ja ikonit. Seinä on ihana tuollain paljaaltaan. Mutta koska se kaipaa jotain, niin ostimme Jyskistä ison pyöreän peilin (alennuksessa 35,-) pöydän päätyseinälle. Se toistaa kauniisti vastakkaisen ikkunan järvimaiseman. Täältä vanhasta postauksesta näkyy ruokatilan aiempaa ilmettä.

En malta odottaa, että saan pöydälle maljakkoon sekalaisen ryhmän kesäkukkia. Pitää ristivetoa ovista ja ikkunoista. Leipoa kesän ekan mansikkakakun. Että saan poltella ruokatilan takkaa kylminä kesäpäivinä ja katsoa, kun vaahtopäät lyövät kalliorannalle. Kuikuilla vastarannalle veneliikennettä. Moikkailla ohi veneileville mökkeilijöille ja miettiä kahvikupin äärellä, kuinka paljon historiaa nuo pyöröhirsiseinät sisäänsä kätkeekään 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. telkkari ruokahuoneen nurkassa ei olisi ollut oma valintani, mutta koska sekin edellisten omistajien jäljiltä tuossa on ja siitä näkyy kuulemma niin kivasti tulosruutu, niin jääköön…toistaiseksi 😉


tiistai 30. huhtikuun 2019

Lankkupöydän lumoissa

HIPSHEI

ja hellurei! Jokos siellä ollaan ihan vappufiiliksissä? Täällä ollaan kyllä. Tai no, niin vappufiiliksissä kuin vain voi olla. Vappu on juhlana ihan kiva, mutta sitten opiskeluvuosien en ole juurikaan vappua juhlinut.  Toki nauttinut juhlatunnelmasta, serpenttiineistä, lasten vappupalloista ja munkeista täysin rinnoin. Tälle illalle saimme kutsun rakkaitten ystävien luokse, mutta niin mökkihöperöitä olemme, että kun jäätilanne näytti eilen olevan lupaava, niin suuntaamme mökille. Tietäen, että se on tästä eteenpäin seuraavat viisi kuukautta taas kamalaa kamppailua sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja mökkihöperyyden välillä. Onneksi mökillämme on aina ystäville avoimet ovet. Riittää, kun soittavat vastarannasta hakemaan. Vierasvarana on yleensä aina ruokaa myös pakkasessa.

Kuten kertoilin, niin tänä kesänä fiksaamme hieman mökin keittiö- ja ruokatila-aluetta. Kruunukalusteen (edelleen toimiva, mutta ah niin vanhanaikainen) sohvaruokaryhmä saa lähteä. Valkoinen ruokapöytä kotoa pääsee mökille. Tuon äärelle haaveilen pinnatuoleja. Pöydän saa tarvittaessa jatkopaloilla jopa kahdeksalle henkilölle sopivaksi, joten syksyn kylmillä keleillä ei tarvitse värjötellä kesähuoneessa. Tämän idean möin miehelle jo maaliskuussa. Taka-ajatuksena pitkään haaveilemani lankkupöytä. 

Olin törmännyt fb:ssä Lankkutuotteet -nimiseen yritykseen ja ilokseni huomasin yrityksen sijaitsevan tuossa ihan kivenheiton päässä, Ylöjärvellä. Katselin kauniita pöydän kuvia heidän uutisvirrassaan ja yritin pähkäillä, millainen lankkupöytä meille sopisi. Huhtikuun alussa pyysin tarjousta mittojen mukaan. Jaloiksi halusin mustat metalliset ja kansilevyksi ruskeaa lankkua. Tilasin pöydän kapeampana kuin aiempi valkoinen. Valkoinen kun oli inasen liian leveä tuohon tilaan.

Ja hei, eilen pöytä saapui kotiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En tiedä mikä tuossa puussa on, mutta tällä hetkellä puu kaikessa muodossa kiehtoo aivan älyttömästi. Mieltä lämmittää myös ajatus siitä, että sain annettua yksityisyrittäjälle töitä. Näin yrittäjänä sitä haluaa tukea muita samassa tilanteessa olevia aina kun siihen on mahdollisuus.

Vielä pähkäilen, että onko nuo ihanat tuolit liian raskaat lankkupöydän kanssa. Mutustellaan asiaa ajan kanssa, mutta nuo tuolithan eivät olisi itse asiassa pöllömmät mökille valkoisen pöydän kanssa. Voisivat sopia sinne aikas kivasti, kun menevät pyöröhirsien sävyynkin just eikä melkein. Tänään kun ollaan saatu vedet laitettua ja muutenkin mökki kesäkuntoon, pitää vähän mittailla tuota ruokatilaa. Lisäksi suunnitelmissa on kesän aikana keittiön fiksaus ainakin työtasojen osalta sekä kaappien kahvojen osalta. Jääkaappi kaipaa myös uusimista ja olemmekin miettineet, että pärjäisimmekö keittiössä tason alle sijoitetulla jääkaapilla. Meillähän on kesähuoneessa myös jääkaappi. Ai niin ja saunamökissä 😀 Saisi laskutilaa jonkin verran enemmän, kun laittaisi jääkaapin tason alle. Kuivauskaappi on aika must, mutta silti silmä haaveilee tuonnekin avohyllyjä. 

Mutta nyt haaveilen kohti keittiötä, pullataikina on kohoamassa. Seuraavaksi munkit uuniin ja sitten iltapäivästä työpäivän jälkeen kohti saarta. Toivotaan, että se ohut jääsuiro ei ole ihan tullut kiinni venekatokseemme. Jos näin on, niin sitten täytynee työntää venettä jään päällä tovi 😉

IHANAA JA ILOISTA VAPPUA YSTÄVÄT 🎈


torstai 25. huhtikuun 2019

Kerro minulle kesästä!


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa.


 

Kerro minulle kesästä! Siitä lapsuuden kesästä, jolloin suu maistui mansikalle. Kun avoimesta ikkunasta kuului linnunlaulu. Kun kesätuuli leyhytti verhon tanssimaan hiljalleen. Kerro minulle kesästä, siitä lapsuuden kesästä, kun vasta illalla pestiin tahmeat jäätelötahrat suupielistä. Kun peiton alta pilkisti kymmenen multaista mukulaa. Kun nenänpielet täyttyivät pisamoista ja kun iholla oli auringon jättämä lämpö. Kerro minulle kesästä, kehoitti pikkuisempi eräänä huhtikuun aurinkoisena päivänä. Kerroin mökkikesistä Teiskossa järven rannalla. Terttu-mummun ja Jussi-papan kanssa vietetyistä kesäpäivistä.

Heinäkuun helteisistä päivistä mökin verannalla, josta oli huikeat näkymät Näsijärvelle. Jonka pirttipöydän ääreen katettiin joka aamu, iltapäivä ja ilta keltavalkoinen Arabian astiasto. Tassista, jolle pappa kaatoi kahvia. Sokeripalasta, jonka asetti hampaiden väliin ja jonka läpi ryysti tassille kaatamaansa kahvia. Kerroin myös siitä, kun mummu opetti minut viisivuotiaana juomaan kahvia. Välillä ryystin papan oppien mukaan kahvin tassilta. Samalla kulmieni alta ylös katsoen. Saaden tuimakatseisen pohjanmaalaissyntyisen partasuun hieman virneeseen. Silmiin lämmön, jota harvoin näkyi.

Kuinka paljon muistoja, niin kesästä kuin vuoden varrellakin, tehdään ruokapöydän äärellä? Meidän perheessä niitä tehdään paljon. Katamme kauniisti, myös arkena ja istumme nauttimaan. Edes pieneksi hetkeksi. Arjen kultareunoja – niitä ovat nuo hetket. Suurta osaa arjen herkullisimmissa hetkissä näyttelevät kauniit astiat. Kun minulta kysyttiin halukkuutta yhteistyökampanjaan Arabian kanssa ja nimen omaan Arabian Huvila -sarjan kanssa, en epäröinyt hetkeäkään. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa.

Kauniit, suunnittelija Heini Riitahuhdan suunnittelemat astiat vievät minut samantien ajatuksissani niihin lapsuuteni mökkikesiin. Arabian taideosastolla työskentelevä Heini Riitahuhta on tunnettu keramiikkataiteilija ja muotoilija. Arabialle Heini on suunnitellut tuotteita vuodesta 1998 alkaen. Suunnittelija on kiinnostunut vanhoista koristelumenetelmistä ja pehmeästä jäljestä, joka yhdistää monia Arabian tuotteita.

Vaaleanpunasävyinen Huvila-koriste jatkaa Arabian Rakastetut kuviot -sarjaa. Herkkä, vaaleanpunainen koriste on saanut inspiraationsa unelmista, unista ja lapsuuden kesistä mummolassa. Käsivarapiirrolla tehtyyn Huvila-koristeeseen on tuotu pehmeyttä kahdella kauniilla värillä. Syntyi koriste, jossa on ripaus menneitä aikoja ja vanhojen Suomi-filmien tunnelmaa. Koristeen kukkasen esikuvana on toiminut villiruusu.

Huvila-astiasarjaan kuuluvat Suomi 100 mukikokoelmasta tuttu 0,3 l muki, joka on mielestäni oikein hyvänkokoinen siinä mielessä, että menee niin kahvin- kuin teenjuojallekin. Myös mansikkamehun juomiseen oli oikein oiva. Sarjasta löytyy kahta eri kokoa lautasia, joista pienempi 19 cm lautanen menee mukin parina vaikka kakkulautasena. Isompi, 24 cm lautanen toimii toki ruoka- ja tarjoilulautasena, mutta meillä se toimitti myös kakkuvadin virkaa. Kuinka hyvälle maistuikaan kevään ensimmäinen mansikkapavlova!

Kauniista Huvila-kulhoista maistui tuona huhtikuun iltapäivänä jäätelö ja mansikat. Sen jälkeen myös aamupuuro. Valoisat kevätaamut ja nostalginen puurokulho ovat olleet minun aamujeni herkkuhetkiä viime aikoina. Huvila-sarjaan kuuluu myös nostalgisen muodon omaava tarjoilualusta. Sen muoto on identtinen aiemmin tuotannossa olleiden Arabian tarjoilualustojen kanssa. Kaunis litran vetoinen Huvila-kannu houkuttelee sisuksiinsa kesäistä tuoreista mansikoista mehustettua mehua, mutta se menee myös loistavasti maljakkona.

Istuimme rauhassa perheen kesken ruokapöydän äärellä ja juttelimme keväästä. Kesän odotuksesta ja meidän molempien vanhempien kesämuistoista. Mutta myös niistä muistoista, joita lapsilla on muodostunut kesistä. Toivottavasti meidänkin lapset pystyvät joskus kertomaan omille lapsilleen rakkaita kesämuistoja. Niitä muistoja, kun istuivat aikoinaan mummun ja vaarin kanssa keittiönpöydän äärellä.

Tuossa samassa kohtaa, jossa nykyinen ruokapöytämme sijaitsee. Kun vaari oli käynyt hakemassa Tammelantorilta mansikoita ja herneitä. Niistä hetkistä, kun siirtyivät ulos perkaamaan mansikoita omenapuiden katveeseen ja pakastamaan niitä talven mansikkakiisseleitä varten. Kun naapurin koira tuli omin luvin vierailulle mummulan pihaan ja sai nuolla lasten jäätelökulhot.

Mietin, mitkä ovat sellaisia tuotteita, joita muistan lapsuudestani. Ja joita meillä vieläkin käytetään. Arabian astiat ovat ehdottomasti sellaisia tuotteita. Arabia kun kattaa koko elämän, arjen ja juhlan. Minulle, kenelle kauniisti kattaminen on puoli ruokaa ja rakas harrastus, tulee Arabia kulkemaan rinnalla koko elämän ajan. Se on kuin ystävä, joka mukautuu uusiin elämänvaiheisiin ja tilanteisiin. Ystävä, joka piristää ja ystävä, joka muistuttaa niistä juurista. Muistoista, joihin kerta kerran jälkeen palaa. Varsinkin näin kesän kynnyksellä 

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,