*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI,

ja suloista palmusunnuntaita! Tunsitteko sen tänään? Nimittäin sen, että aurinko lämmitti ihan todenteolla! Oltiin Tobyn kanssa virpojia etsimässä ulkona, kun ei oikein meinannut ovikello soida ja hikinoro valui selkää pitkin toppatakin alla. Sen muutaman kerran, kun ovikello soi, niin toinen ryntäsi vastaanottamaan noitia haukun kera. Pääsiäistipu ponnarissa kiinni 😀

Sunnuntaissa on jälleen tänään ollut sitä sellaista rauhallisuutta, jota sunnuntailta kaipaankin. Leppoisuutta ja ripaus kotikutoisuutta. Keittelin meidän pikkuvirpojille riisipuuroa lounaaksi ja paistoin aamuisesta kaurapuurosta rieskoja. Sellainen kotikutoinen meininki on ollut tänään ja hyvä niin.

Olenkin tainnut kertoa teille, että meillä kotona oli sunnuntai-iltana usein puuroa ruoaksi. Mannapuuroa tai riisipuuroa. Sunnuntaipuurosta on tullut myös meidän perheemme yhteinen juttu. Sitä ei välttämättä nautita iltaisin vaan juuri sunnuntaipäivisin. Tietyt rutiinit ja muistot omasta lapsuudesta ovat omiaan tuomaan varsinkin sunnuntaihin sen suloisen olotilan. Itse rakastin sitä ääntä, joka kuului kun äiti hääräsi keittiössä. Mieli oli levollinen silloin, kun näin äiskän essu päällä puuhastelemassa sunnuntaipuuhastelujaan. Olen huomannut, että meidän lapset ovat tulleet äitiinsä; silloin on hyvä olla kotona, kun äiti ei suhaile paikasta toiseen, vaan puuhailee keittiössä. 

Tänä sunnuntaina aikaa on vietetty tuossa uudessa ruokatilassamme. Ja hei, te ketkä ette tuosta Katesta tykkää, niin lohdutuksen sanana; Kate on vain pikaisella visiitillä ruokatilan seinällä 😉 Ne pari ihanaa julistetta, joita tuohon haaveilin olivat seinälle armottoman liian pieniä. Arviointivirhe itseltäni. Nyt nuo julisteet ovat olohuoneessa muutaman muun julisteen kanssa. Tuo ruokatilan seinä kaipaa ison taulun tai julisteen. Haaveissa olisi joku väritön abstraktimaalaus, mutta omista kätköistä sellaista ei löydy tähän hätään. Vanhoja kunnon öljyvärimaalauksia maalaismaisemista löytyy sitten senkin edestä 😀

Pöydäksi ruokatilaan päätyi suorakaiteen muotoinen pyöreän sijaan ja näin jälkikäteen ajateltuna teimme oikean ratkaisun. Rakastan istua ihan ikkunan vieressä ja katsella ulos kadulle. Pöytä on myös jatkettava molemmista päistä, joten siihen mahtuu enimmillään 10 henkilöä. Nuo ruokailuhuoneessamme vuorokauden ajan olleet Jotexin Nattavaara -tuolit sopivat valkoisen pöydän kanssa kuin nenä päähän. Ne ovat kyllä niin mahdottoman kauniit tuolit, että en ole vähään aikaan nähnyt noin kauniita tuoleja! Edes se seikka, ettei niitä saa täysin pöydän alle, ei haittaa käytännössä laisinkaan. Molemmilla puolin pöytää on riittävästi tilaa, että tuolit saa vedettyä riittävästi taaksepäin istuutumisen hetkellä.

Harmi, ettei tuota ruokapöytäämme ole enää saatavilla Jotexilla, mutta tuo Townsville -valaisin sieltä vielä löytyy! Myös valaisimeen olen erittäin tyytyväinen. Aluksi mietin kuparista, mutta kyllä musta sopii tuohon tilaan sittenkin paremmin.

Sain jaettavaksi teille lukijoille 20% alennuksen Jotexin verkkokauppaan! Alekoodi on voimassa huomisesta maanantaista lähtien eli ajalla 26.3.-1.4. Koodi on: JOTEXALL20 (alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin, tilaajaetuihin tai alehintaisiin tuotteisiin)

Voi kun tämä alennuskoodi olisi ollut silloin käytössä, kun itse kävin huonekalu- ja valaisinostoksilla 🙂 Tosin tuon alennuksen turvin saisi nytkin esimerkiksi noista tuolikaunokaisista niin hyvän alennuksen, että tekisi mieleni tilata niitä muutama lisää. Tai käydä katsomassa muuten Jotexin ruokatuolivalikomaa. Kuten totesin, niin jotenkin nuo meidän Vitran valkoiset DSR:t eivät natsaa tuonne tummanpuhuvaan ruokahuoneeseen. Tila tarvitsisi lämpimän puun kosketusta.

Lämpimän puun kosketusta tarvitsisi nyt tuo meidän takkammekin. En ymmärrä, miksen saa puita palamaan. Toinen pikkuisista virpojistamme kehitti itselleen tähän hätään kuumeen ja kovin kylmä kuulemma on. Takan lämpöä kaivattaisiin. Toivottavasti tämä on sitä lyhyempää taudin sorttia eikä sitä viikon kestävää. Pääsiäinen ja pohjoinen kutsuu viikon puolivälissä, joten nyt ei olisi oikein aikaa sairastella ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI

ja ai vitsit, että meni taas myöhäiselle tämän päivän postauksen kanssa! Se on jännä juttu, että vaikka kuinka suunnittelee pitävänsä blogista välipäivän (mikä on usein tilanne näinä työtyöpäivinä), niin viimeistään tässä illansuussa alkaa tuntumaan, että jotain puuttuu. Niin koukussa tähän blogiini ja teihin olen.

Hei, tuossa kipeänä makoillessani oli aikaa ajatella. Kuten tiistaina matkapostauksen myötä kerroin. Sen lisäksi, että liihottelin ajatuksissani maailmalla liihottelin tuohon meidän keittiön viereiseen tilaan tämän tästä. Siihen, missä nyt on se lukunurkkaus tai lähinnä nojatuoli, jossa mies viettää aikaa ja pitää mulle seuraa, kun kokkailen keittiössä. Joka viime elokuussa näytti tältä:

Nyt kun aamut alkavat olla valoisia muistelin viime kesää, kun tähän kotiin muutettiin. Sitä kuinka ihana tuossa ruokapöydän äärellä oli juoda aamukahvia samalla kun nautti aamuauringosta. Pitää ikkunaa auki ja kuunnella lintujen laulua. Ruokailuhuoneeseenhan meille ei juuri paista aamuaurinko, vaikka ikkuna antaa samaan suuntaan. Mutta keittiön viereen paistaa. Kaipaan aamuaurinkoa ja sitä ikkunan viereistä paikkaa. Tuo ruokapöytämme oli tilaan hiukan liian pitkä. Joten haaveeni on kuulkaas seilannut nyt sellaisessa neljän hengen pöydässä. Arkiruokapöydässä, joka ei poissulje sitä, etteikö tuota erillistä ruokailuhuonetta voida pitää.

Joskus muinoin, kun keskusteltiin tämän tilan käyttötarkoituksesta, moni teistä oli sitä mieltä, että tilaan kuuluu ehdottomasti arkiruokapöytä. Sisimmässäni olen totesin jo silloin, että näinhän se on. Keittiön jatkeena ruokapöytä on aivan luonnollinen valinta. Ja näin, kun lapsien synttäriaika lähestyy, niin mieleeni tuli että olisikohan nyt se oikea aika muuttaa tuo tila ruokatilaksi. Saisi lisää istumapaikkoja siinä samalla 🙂 Ei se ruokapöytä tuossa paikassa ainakaan käyttämättä jäisi. Se on ihan selvä. Kuten olen kertonutkin, niin nuo aamun tunnit ovat itselleni tärkeitä. Se on sellaista meditaatiota ja aivojen nollausta ennen päivän touhuja. Tuo tila on nyt harmoninen nojatuolin kanssa, mutta uskon, että siitä saisi myös houkuttelevan ruokapöydän kanssa.

Mietin hieman pyöreää pöytää ja pinnatuoleja. Kunnes löysin tuolin, joka kummitteli mielessäni myös öisin. Kyseessä on Jotexin Nattavaara -tuoli. Nimenomaan puunvärisenä. Katsokaa nyt kuinka kaunis hän on. Ainoa, mikä ei ole kovin kaunista on hinta. Mutta toisaalta, haaveilemaani y-tuoliin verrattuna, tämä on ihan mukavanhintainen 😉 Tuohon valkoinen simppeli pöytä ja päälle musta Townsville -valaisin! Pöydälle maljakkoon sireenejä omasta pihasta. Toim. huom. piha on edelleen mutavelliä, mutta eiköhän se siitä pian sula, jotta saadaan piharemontti alulle!

Mitä mieltä olette? Olisiko korkea aika tehdä tuosta tilasta se, mikä se kaiken järjen mukaan tulee olla eli ruokailutila? 🙂

TORSTAI-ILTATERKUIN,