perjantai 27. elokuun 2021

Perjantai-iltana mökillä / Makeantulinen katkarapukeitto

HEI IHANAT!

Mitä kuuluu? Täällä hengittelen mökki-ilmaa ja nautin siitä ihanasta tunteesta, kun viikonloppu on vasta edessä. Siitä, kun työviikon jälkeen on hymy huulilla. Aurinko on jo laskenut. Himpun verran taas aiemmin kuin viikko sitten perjantaina.

Mies lähti just ruoan jälkeen lämmittämään saunaa. Itse pääsin pitkästä aikaa blogin pariin. Ihanaa!

Viikko sitten ajelin työpäivän jälkeen mun upean valmennusasiakkaan kotiin valmennustärskyille ja hän ihanainen oli tehnyt meille sellaista katkarapukeittoa, että olisin voinut syödä koko kattilallisen. Niin hyvää! Tomaattipohjainen, pikkuisen valkosipulia, ehkä chilistä potkua ja makeutta joko balsamicosta tai hunajasta. Reseptin unohdin pyytää, mutta ruokabloggaaja-wannabenä kehittyneet makuhermoni (heh!) päättivät kuitenkin yrittää valmistaa moisen itse. Mutu- ja makutuntumalla.

Makeantulinen katkarapukeitto

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni mieto punainen chili
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyrettä
4-5 dl vettä
1 dl ruokakermaa
1 kalaliemikuutio
180 g MSC-sertifioituja katkarapuja
loraus hunajaa
(suolaa)
mustapippuria
timjamia

Tarjolle: ranskankermaa ja lehtipersiljaa

1. Kuori ja pilko sipulit, pienistele chili (poista siemenet). Kuullota em. kattilassa pari minuuttia.
2. Lisää tomaattimurska, tomaattipyree, vesi, kalaliemikuutio ja anna porista noin 10 minuuttia
3. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää ruokakerma, mausta hunajalla, mustapippurilla ja timjamilla
4. Lisää juuri ennen tarjoilua sulatetut ja huuhdellut katkaravut

Ja hei se mututuntuma osui nappiin. Aika jees! Liian harvoin tulee tehtyä katkaravuista yhtään mitään. Katkarapukeiton lisäksi tarjolla oli kovakuorista rouhepatonkia, mätiä, smetanaa ja punasipulia. Tervetuloa elokuun viimeinen viikonloppu! Koska söimme viime viikonloppuna rapuja, niin tänä viikonloppuna ei niitä tehnyt mieli. Hummerihaaveet muuttuivat matkan varrella ja huomenna syödäänkin sitten jotain ihan muuta :)

LEPPOISAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


perjantai 22. toukokuun 2020

Hetki, johon ei juuri sanoja kaivata ♥

Laskeva, mutta vielä lämmittävä aurinko. Joutsenen laulu ja ohi kiitävän kalastusveneen moottorin putputus. Pläkityyni järvi. Ulkotulen rätisevät puut. Puusaunan tuoksu, joka kantautui saaren toiselta puolen. Saaressa on saunapäivä joka päivä.

Pikkuisen iltapalaa ja uusin juorulehti. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulkosohvalla. Villasukat jaloissa vierekkäin. Maailmassa kaikki niin hyvin. Ainakin täällä mökkikuplassa.

Yksi tontiltaan karannut egoltaan iso, mutta kooltaan pieni karvainen kaveri. Räksytys kymmenen kertaa isommalle viilipyttykoiralle tuloksetta. Häntä koipien välissä varvikkoa pitkin omalle tontille kieli pitkällä juokseva kesäillan ilo. Nyt jaloissa umpiväsyneenä jo yöunillaan pian sänkyyn kannettava kaveri.

Kesän ensimmäinen ilta ei sanoja enempää kaipaa. Saatiin lupaus tulevista lämpimistä illoista, kun aurinko kultaa maiseman. Kun illalla meikit pestessään huomaa auringon saaneen pisamat esiin. Kun huomaa, ettei ole muistanut katsoa peilistä koko päivänä. Kun hymähtää sille mörökölliminälleen peilissä ja päättää, että näitä tällaisia iltoja tulee vielä paljon lisää

IHANAA KESÄN EKAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 17. toukokuun 2020

Toivepostaus: Mitä mukaan mökkikassiin?

HEI HELLUREISSAN!

Siinä missä mökillä oli eilen illan suussa varsin syksyinen keli on täällä Mansessa kesä. Jep, kesän kriteerit lienevät höllentyneen…enpäs ikinä ennen olisi kutsunut sellaista vuodenaikaa kesäksi, jolloin mittarissa on nafti kymmenen astetta. Mutta se tuntuu auringossa lämpimältä. Naapurin syreeniaita loistaa ihanissa väreissä. Siinä missä muu luonto heräilee vaaleanvihreänä, erottaa syreeniaidan nupuista liilan eri sävyjä vihreällä höystettynä. Luonnossa sävyt eivät ikinä riitele keskenään.

Sain postaustoiveen (kiitos ♥) koskien sitä, mitkä ovat niitä tavaroita, joita kuljetetaan saareen mukanamme ja mitä meillä vastaavasti löytyy saaresta.

Saaresta meiltä löytyy vaatteita, pyyhkeitä ja vuodevaatteita sen verran, että niitä harvemmin mukana roudataan. Paitsi silloin, kun ne ovat olleet pesussa mantereella. Meillä oli edellisten omistajien toimesta mökillä pesukone ja oli kyllä kätsyä pestä pyykkiä saaressa. Ja hei, tuulessa kuivatetun pyykin tuoksua ei voita mikään. Pieni ja pippurinen pesukone on investointilistalla tälle kesälle.

Saareen vien aina kesän ekalla reissulla myös kattavan kuivamuonavaraston. Sellaisen, että jos joutuisimme (hih, ihan väkipakolla pakotettaisiin ;)) jäämään saareen pidemmäksi aikaa, niin ruokaa riittäisi. Ollaan aika ex tempore -ihmisiä myös esimerkiksi ruokailujen suhteen, joten on hyvä olla valinnan varaa niillekin päiville, kun ei enää jaksa syödä grilliruokaa. Välillä kesälläkin tuo arjen pelastajaruoka, pestopasta, toimii yllättävän hyvin.

Meillä saaressa on myös aina juomavettä yksi kymmenen litran kanisteri, just in case. Mutta silti viedään mukanamme toiset mokomat vettä. Meillä kuluu juomavettä ihan älyttömästi. Saaren venerannan lähellä on lähde, josta juomavettä saa tarvittaessa tankattua mukaan.

Mökkikassiin pakataan useimmiten niitä kirjoja, joita luetaan. Kamerakalusto, kannettava ja lukemattomia lehtiä. Myös ruokakauppakassit (tuore ruoka) pääsee mukaan. Aika usein tyhjentelen kotoa jääkaapin, mutta silti käymme matkalla kaupassa vielä ostamassa puuttuvat ruoat. Saaressa on oppinut siihen, että sovelletaan. Lähimpään kauppaan on matkaa noin puolisen tuntia, niin yllättävän harvoin tulee lähdettyä mielihalujen perässä. Nimimerkillä kerran lapsille lettuja luvanneena ja niitä ilman kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja leiponeena – hyvin onnistui :D

Välillä, jos mökillä tarvitaan esimerkiksi trimmeriä tai työkaluja, niin sellaisia otetaan mukaan. Meillä edelliset omistajat jättivät myös varaston pullolleen mökkityökaluja, joten siinäkin suhteessa olemme olleet onnekkaita. Eli periaatteessa mökille voisi lähteä vain yhden kauppakassillisen kera. Poikkeuksetta aina venelaiturilla venettä lastatessamme sanomme ääneen ”Miten meillä voi olla taas näin paljon tavaraa mukana!”.

Aina silloin tällöin saan kyselyitä, miten me ja tuo meidän mökki päädyttiin yhteen. Täältä voitte lukea, miten meistä tuli mökkihöperöitä ja miten tuolla mökillä osa mun iskän historiaa jatkaa elämäänsä

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,