perjantai 17. toukokuun 2019

Turhamaisuuksien äärellä: hampaiden laservalkaisu

HEIPPA IHANAT!

Huhhuijakkaa kuulkaas, että eilen oli sangen ristiriitaiset fiilarit. Jäätävä migreenikohtaus ja sen mukanaan tuoma alipaine. Tietäen, että tuo migreenikohtaus oli itse itselleni aiheuttama pahensi tilannetta. Let me tell you, why. Rohkenin vuosien pähkäilyn jälkeen huhtikuulla varata ajan suuhygienistille laservalkaisukonsultaatioon. Suuhygienisti oli ihana, sanoi että mulla oli jo valmiiksi valkoiset hampaat. Ne, joita minä olen pitänyt ihan keltaisina. Noh, varattiin kuitenkin aika laservalkaisuun. Ja se valkaisu oli toissa päivänä. Jännitti niin maan pirskatisti. Olin ihan varma, että kuolen hampaiden vihlomiseen.

Yksi aivoissa asti tuntuva vihlaisu oli, mutta muuten en tuntenut vihlomisia. Enkä ole sen jälkeen tuntenutkaan. Hampaat vaalenivat ihanasti ja mikä tärkeintä niin, että niistä ei tullut luonnottoman valkoiset. Vaan sellaiset, että tekee mieli koko ajan vähän hymyillä suu auki. Minä, joka en yleensä jenkkihymyä ole väläytellyt, olen keskiviikon jälkeen sitä tehnyt tämän tästä. Eilen ei iltapäivällä tosin hymyilyttänyt. Tuon laservalkaisun jälkeen on tosi tärkeää olla syömättä ja juomatta värjääviä aineita 48 tuntiin. Itselleni pahin rajoite on kahvi. Eilen tajusin kantapään kautta kuinka kofeiinikoukussa olenkaan ollut. Aamupäivästä alkoi pienoinen päänsärky ja sain veljeltä särkylääkkeen.

Kahteen mennessä olo oli jo niin infernaalisen kamala, että epäilin oksitaudin tekevän tuloaan. Mietin tosissani, että pystynkö ajamaan edes kotiin, sillä silmissä vilisi ja vatsassa kiersi. Otin muovipussin mukaan autoon, kurvasin lähiapteekin kautta (kofeiinitablettipurkin hakemassa), tulin kotiin, pimensin huoneen, otin lääkkeet ja nukahdin. Heräsin ja kuulostelin. Vieläkin samperin jomotus. Ja tiedättekö mitä sitten menin tekemään? Keitin kahvit. Oli pakko. Pillillä join, reilusti iKaffella lantrattua kahvia ja se tunne noin viiden minuutin jälkeen. Se oli euforinen. Päänsärky oli tiessään. Ja hampaat edelleen valkoiset 🙂

Turhamaista ehkä, mutta mitä enemmän olen tästä asiasta jutellut ja nettaillut niin olen tullut tulokseen, että suurin osa heistä, keiden hymyä olen ihaillut on suorittanut vastaavan operaation. Ja kun sen tekee hammaslääkäriasemalla, se tulee tehtyä ainakin turvallisesti. Sain muuten myös kuulla, että maitokaupan valkaisevat tahnat ovat yhtä tyhjän kanssa. Kuulemma itse asiassa vielä voivat pahentaa hampaiden värjäytymistä, kun rikkovat kiilteen (!) pinnan ja näin hammas imee enemmän itseensä väriaineita. Tiedä häntä, mutta ostin hammaslääkäriltä jatkoa varten valkaisevaa tahnaa.

Kyllä kauniit hampaat ovat yksi iso osa itsetuntoa. Alakouluikäisenä en päässyt kunnalliseen oikomahoitoon (vaikka hampaani olivat oikeasti yksi risti kaksi ja suuni aivan liian pieni ottamaan vastaan kaikki hampaat), mutta olen loppuelämäni kiitollinen siitä, että mummuni ja pappani kustansivat oikomahoitoni, kun omilla vanhemmillani ei ollut siihen varaa. Vähintä mitä voin tehdä, on pitää hampaistani ja suustani huolen. Ihan jo kunnioitukseksi heitä kohtaan, jotka suorat hampaat mulle mahdollisti.

Turhamaisuuksien äärellä ollaan, mutta eikös näin perjantaina sekin ole sallittua 😉 Hei ja koska tälle tielle lähdettiin niin nuo hiukset. Uuh, curly girl -metodi ei ole ihan vielä hallussa. Täytyy opiskella lisää. Ei ole kiva herätä harakanpesä päässä. Mutta toisaalta, en muista koska olen ollut viisi päivää ilman suoristusrautaa tai edes harjaa. Nyt olen ollut. Ja se näkyy 😀

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 

 


torstai 21. maaliskuun 2019

Kun luonnonkosmetiikkaan hurahtanut syrjähypyn teki

HELLOU IHANAT!

Tänään koiran kanssa ulkoillessani tunsin auringon lämmittävän kasvojani, samalla kun linnut visersivät konserttiaan. Lumipenkat tien pielillä valuivat tielle ja meidän hienohelma Toby ”Nuusku” Nurmi yritti väistää lammikoita. Mokomakin 🙂 Virallisesti on kuulkaa kevät. Niin ihanaa! Siinä missä kevät ja tuoksut ovat vieneet tuon karvakorvan mennessään, on kevät saanut myös suuria suunnitelmia tekemään ja jälleen kerran miettimään niitä valintoja, joita tekee. Ja ehkä näin ekan kvartaalin loppupuolella tekemään tietynlaista välitilinpäätöstäkin. Tällä kertaa puhun kosmetiikasta, mutta kuten todettua aiemmissa postauksissa, niin myös ruokavalion ja liikunnan suhteen on ollut tapetilla viime aikoina pienenmoinen evaluointi.

Olen monta kertaa kertonut löytäneeni itselleni sopivat luonnonkosmetiikkatuotteet. Varsinkin ihonhoidossa. Ja tuntenut niin hyvää mieltä, että pienin teoin pystyn vaikuttamaan maapallon hyvinvointiin että hoitamaan omaa ihoani luonnollisemmin keinoin. Käyttämäni Evolven hyaluronihapposeerumi pääsi loppumaan just ennen reissua enkä ennättänyt ostamaan uutta. Kaivoin kaapin perukoilta vanhan luottotuotteeni eli Excuviancen Vespera Bionic seerumin. Ja hei, käytin sen loppuun iltaisin. Varsin hyvin tuloksin. Ihoni oli silminnähden sileämpi ja kirkkaampi jo viikon jälkeen. Voi olla, että seerumin kanssa käyttämälläni c-vitamiinijauheella (seerumiin sekoitettuna) oli myös osuutta asiaan.

Arvatkaas, mitä sitten menin tekemään? Sen sijaan, että olisin ostanut lisää Evolven luottotuotettani, tilasin Excuviancen seerumia sen loputtua. Tilasin myös toista hyväksi havaitsemaani saman sarjan seerumia ja näitä välillä sekoittelen keskenään. Tuota Antioxidant Line Smooth -seerumia käytän myös aamuisin meikin alla. Molemmat seerumit ovat aika hintavia (omalla mittapuullani ainakin), mutta hurjan riittoisia.

Lempeys on tämänkin vuoden teemani ja päätin olla itselleni asian suhteen lempeä. Sillä alkuun tunsin oikeasti huonoa omatuntoa sen suhteen, että hienosti luonnonkosmetiikan pariin siirryttyäni tunsin tehneeni syrjähypyn siirtyessäni osin takaisin synteettisiin tuotteisiin. Mutta jos havaitsee jonkun toisen tuotteen omalle ihotyypilleen paremmaksi, niin eikös ole ihan ok tehdä tällaisia syrjähyppyjä? Käytin pitkään Excuviancen tuotteita aikoinaan ja ne sopi iholleni aivan loistavasti.

Excuviancen Triple Microdermabrasion Face Polish -kuorintavoide oli pitkään yksi luottotuotteeni, mutta siitäkin luovuin siirtyessäni luonnonkosmetiikkaan. Toisaalta, enpäs ole löytänyt sen veroista luonnonkosmetiikan saralta, joten ehkä syrjähyppy ulottuu nykyisen kuorintavoiteen loppuessa myös takaisin tuohon tuotteeseen. No hard feelings.

On monia luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotteita, joita en suostu vaihtamaan. Esimerkiksi Whamisan putsari tai ne ihanan tehokkaat kuorintalaput. Myös Whamisan kasvovesi on käytössä joka ilta. Madaran Detox naamiota parempaa en ole myöskään kokeillut. Eli hei, sekakäyttäjänä jatketaan.

Onko siellä ruutujen toisella puolella muita syrjähyppyjä luonnonkosmetiikasta takaisin synteettisen puolelle tehneitä? Mä olen sitä mieltä, että elämässä pitää elää niin että on sinut itsensä kanssa. Tehdä valintoja, joiden takana pystyy kuitenkin hyvillä mielin seisomaan 

IHANAA TORSTAI-ILTAA,

 


tiistai 29. tammikuun 2019

Onko blondeilla oikeasti hauskempaa?

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Viime marraskuun lopulla kampaaja-Kristan penkkiin istuessani olin vakaasti päättänyt, että urani tummatukkaisena (omalla mittapuullani tummatukkaisena) saa jäädä. Nuo himskatin platinanväriset raidat, kun olivat lisääntyneet huolestuttavasti viimeisen vuoden aikana ja huomasin, että tummalla tukalla tyveä olisi pitänyt värjätä ihan koko ajan. Lisäksi koin, että tuo lämmin ruskea sävy, joka hiuksissani oli ei tullut toimeen niiden platinanväristen kuontalon valtaajien kanssa. Joten pyysin saada vain vaaleita raitoja, tiuhaan tehtynä. Näin me tehtiinkin ja olemus raikastui heti. ID

Tarkoituksena on kasvattaa oman värinen hius esiin, mutta niin että nuo platinat (miksi harmaiden hiuksien kirjoittaminen tässä kohtaa tuntuu niin masentavalta?) sekoittuisivat vaaleaan raitaan. Nyt tehtiin samanlainen käsittely eli tiuhalla raidalla päällyhiukset ja vielä sävykäsittely pesupaikalla. Se oma itseni, joka on tottunut olemaan blondimpi, kuoriutui heti esiin.

Aina sanotaan, että blondeilla on hauskempaa ja allekirjoitan tämän väitteen täysin. Olen vuosien varrella oppinut, että tämä sanonta ei välttämättä ole riippuvainen hiussävystä. Itselläni nimittäin on välillä blondin luonne, jota ei tumminkaan hiussävy peitä. Eli hauskaa on likipitäen aina. Yleensä oman itseni kustannuksella. Tosin kampaajalta kotiin ajaessani ajattelin, että eihän tämä voi kertalaakista muuttua näin hiusten vaalennettua. En meinannut nähdä ajaa kotiin, sillä pikkuisemman viikonloppuna kertoma vitsi sai aikaan ihan järkyn kikatuskohtauksen.

Nyt ollaan siinä blondiusasteessa hiuksissa, joka on se sellainen luonnollinen. Jota olen kaivannutkin. Oma hiukseni vetää helposti liikaa kellertäväksi, joten tarkoituksena olisi pitää se tällaisena hiekkablondina. Ja samalla kasvattaa tuota omaa tyveä tuolta kokonaan esiin. Se onkin aika tumma, joten toisaalta on ihan hyvä että sisäinen blondius puskee sieltä niitä kirkasteraitoja oma-alotteisesti esiin 😉 Hiekkablondi hius kaipaa mielestäni hieman kylmempiä meikkisävyjä. Poskiin pääsi kylmää roosaa ja pitkästä aikaa tein silmiin rajauksen. Kunnon tujaus vielä ripsaria ripsiin, niin avot. Harvemmin sitä kesken kotitoimistopäivän tälläin tälläytyy. Mutta täytyy sanoa, että piristää kummasti ja on miehenkin illalla kivempi tulla työreissusta kotiin, kun ei ole se tavanomainen näky vastassa.

Siihen vitsiin palatakseni; ”Mitä tarkoittaa pilates?  No melilosvoja tietenkin” 😀 Tänä iltana tosin ohjelmassa sitä toisenlaista pilatesta, ei mitään naamioleikkejä. Hei, olitte sitten punapäitä, blondeja tai brunetteja, niin muistakaahan että elämä ei ole liian vakavaa, vaan se sujuu paljon mutkattomammin, kun osaa pitää hauskaa. Vaikka sitten vähän hölmöjen vitsien ansiosta 

TIISTAITERKUIN,


keskiviikko 23. tammikuun 2019

Kolme uutta (luonnonkosmetiikka)suosikkia meikkipussissani

HEIPPATIRALLAA!

On jo muutaman tovin pitänyt kirjoittaa teille, että vakka on löytänyt kantensa. Tai ainakin oma kasvojeni iho meikkivoiteensa 😉 Viime marraskuussa kurkistimme meikkipussini luonnonkosmetiikatuotteisiin ja sen heti sen jälkeen ihossani tapahtui muutos. Siihen asti luonnonkosmetiikkameikkivoiteeni olivat toimineet loistavasti, mutta pakkaset (?!) aiheuttivat sen, että tuo Inika Organicin bb-voide ja  Absolutionin meikkivoide eivät enää levittyneet nätisti. Tiedän, että syy oli ihossani eikä käyttämissäni tuotteissa ja koska en saanut ihoani kuntoon, päätin kokeilla uutta vaihtoehtoa.

Cremorlabin Freshly Styled BB-voiteesta olin jostain lukenut ja pelkkää hyvää. Hieman ennen ostamista itseäni mietitytti tuo, että vaikka tuote on kovassa huudossa olevaa korealaiskosmetiikkaa, niin se tuskin kuuluu luonnonkosmetiikan pariin. Vaikka sisältääkin kaikkia iholle erinomaisia aineita eikä sisällä parabeenejä, mineraaliöljyjä, petrolaattia,  bentofenonia, keinotekoisia väriaineita eikä pra-amonobentoehappoja. Mutta kuten todettua, en usko, että tätä täysin luonnonkosmetiikan piiriin voi lukea.

Mullahan on tapana rakastaa kaikkia ja kaikkea. Mutta rakkauteni tähän bb-voiteeseen on jotain sellaista, jota en ole vähään aikaan kokenut. Ainakaan meikkituotteiden suhteen. Sillä luvataan olevan kirkastavia ja anti-ageing vaikutuksia ja näin reilun kuukauden käyttämisen jälkeen allekirjoitan tuon kaiken. Ihoni ei ole enää niin pintakuiva kuin ennen joulua, mutta silti tämä bb-voide tasoittuu sille varsin nätisti. Ja hei, tässä tuotteessa on paras annostelija ikinä. Pumppupullosta riittää pieni painallus ja tuosta määrästä usein vielä jää ylikin kaulalle levitettäväksi. Tämän kanssa en ole käyttänyt mitään puutereita vaan sipaissut vain aurinkopuuteria tai sitten voidemaista poskipunaa.

Eli vaikken varma tuotteen luonnonmukaisuudesta olekaan, niin silti aion jatkaa sen käyttöä, niin kauan kuin ihoni ei tule toimeen noiden aiemmin käyttämieni luonnonkosmetiikkavoiteiden kanssa! Jos jollain on parempaa tietoa Cremorlabin luonnonmukaisuudesta, niin mielelläni otan tietoa vastaan. Netti vastausta ei ihan suoraan antanut 🙂

Cremorlabin bb-voide antaa kasvoille hehkua, mutta välillä sutaisen Zuii Organic Flora Luminiser Cremea poskipäille. Olenpas jopa sekoittanut tätä hyvin tuloksin tuon BB-voiteenin joukkoon. Tuo Cremorlabin BB-voide on muuten suhteellisen vaalea, ainakin omalle iholleni, joten Zuiin tuotteella saan siihen myös kaivattua tummuutta. Zuiita olen levittänyt myös avokaulaisen yläosan kanssa decoltee-alueelle. En malta odottaa kesää ja päivetystä. Silloin veikkaan, että tämä tuote menee ihan yksistäänkin, ilman mitään bb- tai meikkivoiteita.ID

Ja sitten, kiitos teidän ihanien, löysin vihdosta viimein luonnonkosmetiikka ripsivärin, joka sopii mulle. Reilut parikymmentä vuotta olen vannonut Sensai 38:n nimeen, mutta nyt olen reilun kuukauden käyttänyt Avrilin Le Mascara waterproofia. Kuten taannoin kerroin, niin silmäni eivät tykkää mistään meikinpoistoaineista. Tämän Avrilin ihanuus on siinä, että se lähtee tuolla mun Whamisan puhdistusvaahdolla ihanasti, ilman hankauksia. Se on toiminut loistavasti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tiedättekö, kun välillä on niitä päivä, että on tuskis. No kerran toimistolla oli tuskis ja silmäluomeni hikosivat paljon. Silloin havahduin veskissä käydessäni pandasilmiin. Muuten on toiminut aivan äärettömän hyvin!

Viimeksi sain suosituksen Dr Hauschkan aurinkopuuterista, joten se on seuraavaksi ostoslistalla, kun Lumenen aurinkopuuteri loppuu (se kestää muuten iäisyyden, ootteko huomanneet saman?)! Edelleen saa antaa vinkkiä luonnonkosmetiikkameikeistä ja miksei luonnonkosmetiikkatuotteista muutenkin. Vaikka vannon Whamisan nimeen, niin silti olen sitä mieltä, että ihoni on tottumassa siihen ja pian on aika pitää pieni breikki!

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 27. marraskuun 2018

Meikkipussini luonnonkosmetiikkatuotteet

*yksi postauksen tuote saatu Lifestä

HOLA CHICAS Y CHICOS

ja pahoitteluni varsin kansainvälisestä tervehdyksestä; pikkuisemman espanjankielen kokeisiin luku on jäänyt päälle. Myös äidille. Jep, meillä luetaan edelleen yhdessä kokeisiin. Jos jotain positiivista niin se, että olen oppinut hurjasti asioita. Esimerkiksi Napoleonista, Suomen sodasta, linnunradasta ja nyt viimeisimpänä espanjasta. Tälle viikolle opetteluun tai muisteluun tulee myös se, miten kulmia mitataan. Mies on meillä yleensä se matikkavastaava (sekä kemia- ja fysiikkavastaava), mutta miehen ollessa reissussa on pakko alkaa kaikkien aineiden vastaavaksi 😀

Vuoden alussa asetin muutamia tavoitteita hyvinvointini parantamiseksi ja yksi niistä oli se, että siirtyisin täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa myös meikkituotteissa. Ihonhoidossa käytän luonnonkosmetiikkatuotteita 100%, mutta meikeissä käytin luonnokosmetiikkatuotteita vain hyvin vähän. En voi sanoa, että olen täysin päässyt tuohon tavoitteeseeni, sillä on muutama tuote, jolle en ole löytänyt luonnonkosmetiikkatuotteista korvaavia tuotteita:

  1. ripsiväri; olen käyttänyt Kanebo (vai onko se nykyään Sensai…) 38° -ripsaria nyt parikymmentä vuotta. Aina silloin tällöin ostan jonkun muun vain todetakseni, että ei mikään toimi minulla niin kuin tuo 38. Silmieni ympärysiho on sen verran rasvainen, että näytän pandalta iltapäivästä, mikäli kyseessä on ihan vesiliukoinen ripsiväri. Ei-vesiliukoiset ripsarit on taas pannassa sen takia, että inhoan niiden pois pesemistä. Silmäni eivät tykkää mistään puhdistusaineista, vaan punoittavat ja kutisevat ihan julmetusti puhdistamisen jälkeen.
  2. aurinkopuuteri; olen käyttänyt Lumenen aurinkopuuteria liki yhtä kauan kuin tuota 38 -ripsariakin. Luottotuote, josta on vaikea luopua. Se tummempi sävy kun passaa mun iholle ihan täydellisesti. ID

No mutta, eikös pääasia ole se, että olen pyrkinyt muuttamaan meikkipussini luonnonkosmetiikkavoittoiseksi? Vaikka muutama tuote siellä vielä vaihtoa odotteleekin. Pakko muuten tähän väliin todeta, että mun ihoni on rakastunut luonnonkosmetiikkatuotteisiin. Luonnonmukaisen ihonhoidon myötä sain vihdosta viimein kuriin sen hormonaalisen näppylätaudin, joka aina silloin tällöin vaivasi. Ja päälle vielä luonnonkosmetiikan meikkituotteet, niin ihoni kiittää. Mutta nyt siihen meikkipussini sisältöön!

Aloitetaan ihon meikkauksesta. Nyt en ole aivan täysin 100% varma onko tuo bareMineralsin Complexion Rescue -pelastusvoiteeni täysin luonnonkosmetiikkatuotteiden piiriin menevä (en löytänyt netistä infoa), mutta esittelen sen silti. Ostin tuotteen kesällä laivalta ja aina tuonne syyskuun loppuun asti menin pelkästään tällä. Ilman meikkivoiteita. Ihosta tulee niin kuulas. Mikäli haluan peittävyyttä enemmän niin sekoittelen kämmensyrjässä tuota pelastusvoidetta joko Inika Organicin BB-voiteeseen  tai uusimpaan lemppariini Absolution Le Crème du Teint -meikkivoiteeseen. Poskipäille taputtelen väriä Uoga Uogan voidemaisella poskipunalla, joka muuten sopii myös huulillekin! Mulla on käytössä tuosta sävy apricot.

On päiviä, että en kiinnitä meikkivoidetta lainkaan puuterilla, mutta kun sen teen, niin teen sen Alima Pure -viimeistelypuuterilla (Radiant finishing powder), joka niin ikään antaa ihanasti hehkua kasvoille. Välillä muuten töpsötän tuon viimeistelypuuterin päälle vielä lisää tuota voidemaista poskipunaa, vaikka se aika pigmenttipitoista onkin ja yksi kerros riittää. Kulmiin olen löytänyt itselleni aivan passelin tuotteen, joka ei rasvoittuvaltakaan iholta liukene päivän aikana. Tuo tuote on 100% Pure Long Last Brows -kulmakarvavaha. Käyttämäni sävy on soft brown.

Olen tainnut joskus kertoakin, että rakastan värillisiä kajaaleita. Oli se sitten kuinka kasaria tahansa 😀 Keväällä ja kesällä mennään oranssilla tai pronssilla ja näin talven yli jään sinisellä. Kyllä, luitte oikein: sinisellä. Tähän pätee vähän sama kuin tuohon aurinkopuuteriin ja 38-ripsariin, että en edes muista aikaa, milloin en olisi käyttänyt sinistä rajausta silmissä (tai oranssia kesällä). Se on piintynyt selkärankaani. Onneksi löysin nestemäisen rajauskynän, joka luomillani pysyy. Jälleen näitä rasvoittuvan ihon ongelmia. Couleur Caramel -nestemäinen rajauskynä on myös senkin takia suosikkini, että sillä saa ihan ohuen ohuen rajauksen. Tai tarvittaessa näyttävämmän. Sävy on tuollainen turkoosinsininen, todella kaunis!

Yleensä en tuon rajauksen lisäksi käytä luomiväriä, mutta välillä jätän rajauksen väliin ja sutaisen luomilleni Couleur Caramel -luomivärivoidetta. Se on kyllä todella riittoisaa ja ihan pikkumäärä riittää. Käytössäni on nro 178 ja se on tuollainen pronssisen ruskea. Huomaan nyt jo, että vaikka kuinka rasvaan huuliani, niin ne kuivuvat. Viime talvena aloin käyttämään kerran viikkoon Latelier des Délices Exfoliant Lèvres et Zones Sensibles -huulien kuorintavoidetta ja se saa huulet heti pehmeiksi. Huulia en yleensä meikkaa arkena, vaan sivelen pitkin päivää niille huulirasvaa. Olen koukuttunut Lifen Body&Soul -sarjan huulivoiteeseen*. Se tuoksuu miedosti aprikoosille ja kosteuttaa huulet välittömästi. Joskus laitan huulivoiteen jälkeen vielä tuota lievästi aprikoosiin taittavaa Uoga Uogan voidemaista poskipunaa huuliin tuomaan lisähehkua.

Löytyykö sieltä meikkipusseista samoja tuotteita? 🙂 Ja hei, jos teillä on vinkata hyvää luonnonkosmetiikkaripsaria (sellaista, joka toimisi tuon 38:n tavoin) tai aurinkopuuteria, niin mieluusti otan vinkkejä vastaan. Kaunis kiitos jo etukäteen 

TIISTAITERKUIN,

*tuote saatu Lifestä