perjantai 23. elokuun 2019

Fredagsmys ♥

6

HEI HELLUREI!

Viikonloppu on täällä ♥ Pitkästä aikaa saadaan olla kokonainen viikonloppu möksällä. Ja pitkään aikaan viimeinen kokonainen mökkiviikonloppu on juuri alkanut. Seuraavalle kuukaudelle kun on joka viikonlopulle jotain menoa. Mutta toki tullaan mökille aina kun ehditään. Se on jännä, että vaikka tässä on vielä mökkikautta jäljellä, niin silti tuntuu että mökkikausi on loppumaan päin. Vaikkei näin toki olekaan.

Täysin rinnoin nautitaan vielä mökillä olemisesta. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän (hmph ;). Tänä perjantaina en malttanut odottaa, että kello lyö 16.00. Tai oikeastaan vähän yli, sillä sain ihanan vieraan töihin visiitille. Toimiston ovet kiinni, kotiin, mökkikassit autoon ja ah, kohti mökkiä. Pikapäikkärit autossa ja nopsasti veneellä lahden yli saareen. Just siihen pahimpaan sadekuuroon osuen!

Ei olla juurikaan koko kesänä poltettu takkaa, mutta nyt loppukesästä ollaan kunnostauduttu. Ei se juuri lämmitä, mutta on kaunis ja tunnelmallinen. Elävän tulen tuijottaminen on ihanaa.

Iltaruoaksi valikoitui kuopuksen pyynnöstä pitkästä aikaa grillatut guacamoletortillat. Alunperin resepti on peräisin Lisa Lemken Grillatun kera -kirjasta, mutta ellen nyt väärin muista, niin jotain muutoksia siihen olen tehnyt 🙂

Grillatut guacamoletortillat

8 tortillapohjaa
250 g mozzarellaa
1 punasipuli
10 kirsikkatomaattia
2 avokadoa
limen mehua
suolaa
pippuria
tabascoa

-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen

Ja hei, mikäli ei syö avokadoa tai muita reseptin aineita, niin tortillathan voi täyttää haluamillaan aineilla 🙂 Huomenna tehdäänkin siten esikoisen toiveesta itse susheja. Mies heitti toiveen korvapuusteista ilmoille, joten pitkästä aikaa tulee ehkä leivottuakin! Muuten viikonlopulle ei ole juuri kummempia suunnitelmia; kesähuoneen katos tullaan näillä näkymin huomenna uusimaan. Tuo valokate on niin risa, että sadekelillä puolet pöydän ympärillä istujista kastuu. Valittiin uudeksi katteeksi sellainen suora, ei aaltomainen. Toivotaan, ettei puista tippuvat roskatkaan niin sotkisi suoraa katetta, vaan valuisivat sadeveden mukana alas.

Nyt kulhoon lakritsirusinoita ja töllöttimen ääreen. Tälle syksylle olen ottanut tavoitteeksi katsoa myös ihan normi telkkariohjelmia. Seiskan uutisia ja urheiluruutua. Sekä kaikkea ihanaa hömppää, jota sieltä tulee.

IHANAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. rakastan katsoa ikkunoista sisään, varsinkin näin syksyisin, kun ulkona sade piiskaa maata. Niin omista ikkunoista kuin vieraidenkin ikkunoista. Mies aina tuskailee välillä, kun huokailen repsikan paikalta ihanien ja tunnelmallisten kotien kohdalla 🙂


keskiviikko 21. elokuun 2019

Miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä? (& helppo arkiruoka)

1

MOIKKAMOI!

Aina päätän, että huomenna pidän välipäivän blogista ja sitten huomaan näin ruokatunnilla näpytteleväni postausta 😀 Koukuttavaa puuhaa? Yep. Päässä on miljoona postausideaa, jotka pitäisi saada paperille. Joku sellainen ajatusten puhtaaksi kirjoittava kone olisi toivomuslistalla.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten ruokailutottumukseni ovat muuttuneet iän myötä. Tuntuu, että parikymppisenä sitä söi saadakseen energiaa. Big Maccejä kului kiitettävään tahtiin ja ruoka ei ollut niinkään nautinto. Se oli polttoaine, joka auttoi jaksamaan. Iltapalaksi valikoitui usein Makuunin irttareita. Eli en mäkään aina ole kuulkaa ollut se ruoalla myysseilevä ja kattauksiin panostava minä. Toki Makuunin irttarit usein kaadoin kippoon, jotta pussi ei rapisisi ;D

Se taisi olla mieheni tavattuani, kun aloin innostumaan todenteolla ruoanlaitosta, ruoan esillepanosta ja siitä mitä suustani alas laitan. Salaatit valtasivat ruokavaliotani ja aloimme käydä Tampereen Kauppahallissa lihaostoksilla. Kerran kuussa paistettiin oikein mureat naudan sisäfilepihvit ja tehtiin niille suussa sulava makea pippurikastike. Liekö tuon ruoan ansiosta, niin aloin tajuta myös sen, kuinka hyvä ja täyteläinen punaviini voi kruunata aterian. Ennen meistä kumpikaan ei ollut tykännyt viineistä lainkaan. Ei edes hän, joka oli asunut Ranskassa viinialueella.

Lasten syntymän myötä ruoanlaitto nousi taas uusiin ulottuvuuksiin. Kotona ollessani istutin lapset heti, kun mahdollista (6 kk iässä…?), syöttötuoliin keittiön työtason viereen. Annoin puukauhan käteen ja tein ruokaa toisten lyödessä kapustalla tahtia. Arkiruokien merkitys korostui tuossa vaiheessa. Ja olihan se miehellekin kiva tulla kotiin, kun ruoka oli valmiina. Illalla saatuamme lapset nukkumaan usein kokkasimme yhdessä vielä iltapalaa. Tai viikonloppuiltaisin vasta varsinaisen iltaruoan. Onni oli se, että lapset nukahtivat jo klo 19 maissa. Ruoasta ja ruokailusta tuli nautinto.

Tänä päivänä ruoka ja ruoanlaitto ovat rakkaita harrastuksiani. Asioita, joihin haluan panostaa. Myös kiireisinä päivinä. Siinä missä aiemmin mulla oli paha tapa plärätä kännykkää syödessäni (jos ei pöydässä ollut muita), olen oppinut nauttimaan ruokailusta ilman mitään muita virikkeitä. Ruoan maut tulevat paremmin esiin. Sitä keskittyy pureskelemaan. Keskittyy nauttimaan ruokahetkestä.

Nykyään osaan tulkita myös kroppaani ja sen tarpeita paljon paremmin kuin aiemmin. Tiedän, että päivällä mun ei kannata syödä kovin hiilaripitoista ateriaa tai liian paljon; työtehokkuus laskee samantien. Illalla voin kyllä nauttia lautasellisen pastaa ja silti virtaa riittää vaikka kuinka. Olen opetellut syömään välipaloja viime vuosina ja syön jotain noin kolmen tunnin välein. Verensokerin tasaisena pitäminen on jotenkin korostunut iän myötä.

Tyttöjen ollessa isompia on ihana huomata, että rakkaus ruokaan on periytynyt. Esikoinen sai ensimmäiseksi valinnaisaineekseen köksän ja toiseksi valinnaisaineekseen luovan köksän. Ja näiden parin viikon aikana noista on jo tullut suosikkiaineita. Kuopuskin sai valinnaisaineekseen tälle vuodelle master chefin, joka on ikäänkuin alakoululaisten köksä 🙂 Niin paljon kuin rakastankin ruoanlaittoa, niin kyllä välillä on ihana nauttia muiden tekemää ruokaa. Tänä iltana ruokana on pikkuisemman tekemää kanawokkia ♥

Eilen syötiin kaappien jämiä ja yleensä niistä syntyy parhaimmat ateriat. Kuten tämä nopea ja helppo tortellonivuoka! (saa valistaa ja kertoa, jos tietää mikä ero on tortellinilla ja tortellonilla :))

Tomaattinen tortellonivuoka

500 g juustotäytteisiä tortelloneja (tuorepastaa)
1 prk Dolmio Smooth Classico -tomaattikastiketta
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
kirsikkatomaatteja puolitettuna
lehtipersiljaa silputtuna
1 pallo bufala di mozzarellaa
mustapippuria

-keitä tortelloneja muutama minuutti
-sekoita tortellonit, tomaattikastike, valkosipuli, tomaatit ja lehtipersilja uunivuoassa keskenään
-revi päälle mozzarellasuikaleita
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 5-7 minuuttia ja nosta sitten grillivastuksen alle, kunnes mozzarella alkaa ruskistumaan

Kaapin jämistä löytyi myös ainekset salaattiin, joka ei sopinut makumaailmaltaan sitten lainkaan tortellonivuokaan. Mutta muuten oli kyllä oikein hyvää. Syön katkarapuja ehkä kerran vuoteen enkä osaa sanoa miksi en syö niitä useammin. Mutta eilen oli taas katkarapuhimo. Pakkasesta sulatin katkarapuja ja tein niistä salaatin parsakaalin, kaalin ja porkkanan kanssa. Kastikkeen sekoitin oliiviöljystä, limen mehusta ja chilistä. Lisäksi korianteria ja lehtipersiljaa tarjolle.

Vartissa valmis iltaruoka ja ah että oli hyvää! Ruokailutottumuksissa ehkä ihanin muutos on se, että siinä missä parikymppisenä ei tullut kuuloonkaan syödä samaa ruokaa montaa päivää putkeen, on ajatukset siirtyneet hävikin vähentämiseen. Sunnuntai-iltana maanantai-illalle valmistamani keiton jämät pääsi tänään töihin evääksi. Hyvää oli ja taas jaksaa 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 07. elokuun 2019

Neljän viikon arkiruoat

7

MOIKKAMOI!

Niin paljon multa on kyselty lisää arkiruokavinkkejä, että täältä pesee 🙂 Viime vuonnahan tarjoilin samanlaista postausta ja vanhaa postausta vilaistessani huomasin, että edelleen mennään osin samoilla resepteillä ja ruoilla. Mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan, eikö?

Tein neljäksi viikoksi eteeenpäin ruokalistan. Näiden mukaan teen viikottaisen ruokakauppalistan myös. Tulen palaamaan lupaamani postauksen kanssa myöhemmin, jossa katsotaan vähän kuinka paljon meillä viikossa menee ruokaan rahaa. Niin kiveen nakutettu tämä listani ei yleensä ole, etteikö siellä sisällä voisi vähän vaihdella ruokia viikonpäivien välillä. Varsinkin niiden ainesten kanssa, jotka säilyvät hyvin. Kalat pyrin käyttämään heti alkuviikosta. Ne kun eivät välttämättä kaikessa muodossaan säily loppuviikkoon.

Aika perusmeiningillä mennään, mutta arjessa tuttu ja turvallinen tuo joskus sitä ihanaa fiilistä. Sitä, mikä tekee arjesta arjen. Sitten on toki vielä erikseen ne arjen kultareunukset, ruoat jotka rikkovat tuttua ja turvallista.

VIIKKO 33
MA: Viiden aineksen pastavuoka
TI: Pinaattiletut savulohitäytteellä
KE: Kinkkukiusaus
TO: Kinkkukiusaus
PE: Broilervuoka

VIIKKO 34
MA: Itämainen uunilohi & riisi
TI: Porkkanaletut
KE: Rapeat silakkapihvit & perunamuusi
TO: Makaronilaatikko
PE: Makaronilaatikko

VIIKKO 35
MA: Lohilasagne
TI: Täytetyt salaattinyytit
KE: Bataattisosekeitto
TO: Pinaattinen juustofrittata
PE: Sitruunainen risotto

VKO 36
MA: Lohirisotto
TI: Punainen linssisoppa
KE: Kanacouscoussalaatti
TO: Nakkisoppa
PE: Kinkkupiirakka & salaatti

Olen aiemmilta kerroilta huomannut, että jos joku ruoka jää tekemättä, niin se on perjantain ruoka. Se siirtyy siinä tapauksessa lauantaille. Usein perjantaina töiden jälkeen tekee mieli vähän fiilistellä ja tehdä ruokaa ex tempore. Usein kuitenkin niistä aineista, joita kaapeista löytyy. Tai ainakin niin, että kaupassa pyrähdys ei vaadi ostoskärryjä vaan pärjää sylikärryillä 😀

Toivotaan hei, että tänään saadaan sitä sadetta, mitä on lupailtu. Tekee niin hyvää luonnolle! Tuntuu, että takapihan kasvit ovat aivan nuupahtaneet ja kun ei viitsisi olla koko ajan kastelemassa. Puutarhapostaustaon toivottu, joten voisin sellaista tehdä loppuviikosta/ ensi viikolla. Pupuset pirulaiset oli mennyt syömään gladiolukseni. Noita pupuja asuu takapihallamme ainakin yhden suurperheen verran. Söpöjähän ne ovat kuin mitkäkin. Ehkä sen takia annan anteeksi noi gladiolukset. Uusi yritys niiden kanssa ensi vuonna.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Tsekatkaahan myös taannoin kirjoittamani 15 x arkiruokavinkki, jossa 15 reseptiä maukkaisiin arkiruokiin 🙂

 


tiistai 06. elokuun 2019

Arki-illan pelastus; nopea & herkullinen spaghettivuoka

2

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Tiistait on yleensä olleet pahoja. Jos jollekin on maanantai paha, niin mulle tiistai on se maanantai. Tosin tämä tiistai on poikennut niistä normitiistaista. Sangen virkeä tiistai on tuonut mukanaan työtehokkuuden; olen lähetellyt laskuja ja vakuutusvahinkoilmoituksia. Mulla on tapana lykätä molempien tekemistä viime tinkaan. Siinä sivussa puhunut vakuutusyhtiön yhteyshenkilön kanssa puhelimessa pitkän tovin ja metsästetty, että onkos tuo meidän rakas lemmikki kotivakuutuksen piirissä vai missä. Erikseen toisesta ei vakuutustietoja löytynyt. Toivotaan, että homma selviää. Me kun olemme viimeiset kaksi vuotta olleet siinä uskossa, että koiralle on vakuutus. Niin kuin sen taannoin yhdessä puhelinsoitossa ”ostin”. Onneksi heillä on puhelinsoitot tallennettuna.

Asioilla on taipumus järjestyä, niin tälläkin 🙂

Kuten viime viikolla kerroin, niin arki tuo mukanaan nopeat ja helpot ruoat. Herkullisuudesta tinkimättä. Yksi meidän perheen suokkareista on spaghettivuoka. Varsinkin maanantai-iltaisin, kun jotenkin tuntuu, että kroppa kaipaa hiilareita. Vuoan sisältö vaihtelee toteutuskerran mukaan, mutta yksi on ja pysyy; spaghetti ;D Ja myös säilötyt kirsikkatomaatit ja tomaattisose. Usein teen tämän täysjyväspaghetista, mutta kuvauskerralla tein sen tuorespaghetista. Joka on muuten paras keksintö ikinä. Ilman mitään uunin kautta tehtyjä kierroksia. Se ei tarvitse keitettynä kaverikseen kuin pestoa ja parmesanlastuja. Pestopasta onkin myös meidän arjen helpotusruoista se, mitä tulee tehtyä kerran pariin viikkoon.

Tuorespaghetti menee helposti uunissa mössöntössöksi. Joten käyttäkäähän täysjyväspaghettia. Täysjyväspaghetin kiehumisen aikana valkosipulit ja tuoreet yrtit saavat muhinoida keskenään rauhassa paistinpannulla. Tuorespaghettia käyttäessä spaghetti ehtii valmistua ennen kuin nuo muhisevat tarpeeksi kauan. Joten jos käytät tuorespaghettia, niin keitä se vasta just ennen uuniin laittoa. Ja kiehauta vain minuutin ajan.

Herkullinen spaghettivuoka

500 g spaghettia
4 valkosipulin kynttä
tuoretta timjamia ja oreganoa
1 sipuli
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 tlk Mutti tomaattimurskaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl parmesania raastettuna
0,5 dl – 1 dl mozzarellajuustoraastetta
ripaus suolaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä
loraus hunajaa

-kuori ja pienistele valkosipulit & sipuli
-lisää ne ja pienistellyt yrtit öljytylle pannulle
-anna tiristä, kunnes kuullottuneet
-keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan
-sekoita tomaattimurskat, kirsikkatomaatit, keitetty spagetti, parmesanraaste, mausteet ja sipuliyrttiseos uunivuoassa sekaisin
-ripottele päälle juustoraaste sekä pienistelty mozzarella
-paista kiertoilmauunin alatasolla 180 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes juustokuorrute saanut kauniisti väriä

Spaghettivuokaa teen yleensä niin ison satsin, että siitä riittää kahdelle päivälle. Seuralaiseksi spaghettivuoalle valikoituu usein ihan vain vihreä salaatti tuomaan raikkautta. Joten ystävät rakkaat, jos arki tökkii, niin yksi apu voisi olla tämä lohduttava vuokaruoka. Kantsii ainakin kokeilla – me tykätään tästä koko perhe 🙂

TIISTAITERKUIN,


keskiviikko 17. heinäkuun 2019

Marian (& Jamien) kesäisessä keittiössä

2

HEISSUN!

Viime päivien aikana olen viritellyt ystävyyttäni erään vanhan tuttavuuden kanssa. Hän on jotenkin niin ihanaa seuraa, aina suu hymyssä ja kädet viuhtoo sinne tänne hänen puhuessaan. Tällä kertaa hän on kyllä ollut aika vaiti. Hymyillyt kuin patsas. Niin tarttuvasti kuin vain kokkikirjan sivuilta voi tehdä.

Joskus muinoin treffasin Jamie Oliveria telkkarin välityksellä. Muistan vieläkin sen yhden tiistai-illan vuonna 2004, kun mies oli mennyt ja ostanut meille uuden telkkarin. Sellaisen ohuen nykyaikaisen. Tuplasti isomman kuin aiempi telkkari oli. Mies lähti jääkiekkotreeneihin ja mä jäin sohvalle makoilemaan jo hieman kasvaneen vatsakumpuni kanssa. Telkkarista näkyi Jamie. Isompana kuin milloinkaan. Muistan ihmetelleeni itsekseni sitä, kuinka hyvin telkkari toisti värit; Jamien paita kirkui fuksianpunaisena ja ruoka näytti herkullisemmalta kuin vanhasta telkkarista katsottuna. Masuasukkikin taisi vakuuttua, sillä tuolloin tunsin ihka ensimmäiset potkut. Tai noh, perhosen liitelyä se vielä siinä vaiheessa oli.

Nyt mökillä yksi ilta iltapalaa tehdessäni nostin katseeni ylös keittiön ylimmälle hyllylle ja huomasin, että siellähän on tutun näköinen kirja; Jamie Italiassa. Vaikka voisi kuvitella, että viikon kun mättää italialaista ruokaa, niin sitä ei tekisi mieli. Kieli pitkällä nostin kirjan alas ja aloin lukemaan.

En muista aiemmin tuota kirjaa juurikaan lukeneeni. Mutta hei, siinähän on tarinoita joihin uppoutua. Reseptejä, joita tekee mieli kokeilla. Tänään kokkailimme Jamien avustuksella Amalfin uunisitruunoita. Sillä poikkeuksella, että omassa keittiössä ei anjoviksia sitruunoihin laitettu, vaikka Jamien keittiössä niitä käytettiinkin 🙂 Resepti lähtöisin siis tuosta Jamie Italiassa -keittokirjasta.

Amalfin uunisitruunat
4:lle

2 suurta luomusitruunaa
2 puhvelinmaitomozzarellaa (käytin ihan tavan mozzista)
tuoretta basilikaa
4 kirsikkatomaattia halkaistuna
suolaa, mustapippuria, chiliä

-leikkaa sitrunnat pituussuunnassa puoliksi
-leikkaa pohjasta pienet palat pois niin pysyvät pystyssä
-koverra sitruunaliha pois kuorestaan (siirrä sivuun, älä roskiin)
-painele mozzarellaviipale sitruunan pohjalle
-lisää tomaatin puolikkaat (2/pohja)
-lisää maustetta ja tuoretta basilikaa
-laita kanneksi mozzarellaviipale
-paista 200 asteessa noin vartti tai kunnes juusto kuplii
-syö uunissa rapeutettujen leipien kanssa

No mihinkäs se sitruunanliha sitten menee? Mä puristin osan mausteeksi tekemääni kasvissosekeittoon ja loput menee aamusmoothieen. Paahdettuun kasvissosekeittoon paahdoin 200 asteessa puolisen tuntia kaksi bataattia ja neljä porkkanaa lohkottuna. Ripottelin ennen uuniin laittoa niiden päälle oliiviöljyä, suolaa, kuivattua chiliä ja tuoreita yrttejä. Nostin kattilaan, soseutin ja lisäksi lorauksen kermaa. Notkistin vedellä, annoin porista hieman liedellä ja maustoin vielä valkopippurilla. Tarjoilin oliiviöljyllä ja chilillä maustettuna.

Kesäruoka ei aina tarkoita ulkona grillissä tehtyä ruokaa. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että kesäfiilikseen pääsee omassa keittiössään myös sadepäivinä. Tai aurinkoisina päivinä, kuten tänäänkin. Nuo uskomattoman hyvät leivät maistuivat sitruunalle ja auringolle. Niitä täytyy tehdä uudemman kerran mitä pikimmin. Periaatteessahan tuonne voisi laittaa täytteeksi mitä vain! Mielessä siintää sellainen vegetäyte kikherneistä, perunasta ja kapriksista…mmm.

IHANAA KESÄKESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos kaunis jälleen ihanista kommenteistanne ja viesteistänne. Viesteihin on nyt vastattu, kommentteihin vastaan illemmalla. Nyt edessä erään karvaisen Mökki-Masan peseminen kaupunkikelpoiseksi 🙂

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »