perjantai 06. marraskuu 2020

Fredagsmys at Marian Bistro

UIJUI,

mihin nää viikot oikein kuluu? Mut hei, perjantai-ilta – viikon yksi kohokohdista – on täällä! Edessä on kiva viikonloppu, jota värittää kummityttöjen synttärit ja sunnuntaina isänpäivä ♥ Tämä ilta kuluu täällä miesluolassa (tai mun mielestä Marian Bistrossa :D) sohvalla telkkaria katsellen ja rentoillen.

Herkuteltiin tuossa juuri jääkaapin jämistä kootulla salaatilla. Olin tilannut kauppakassitilauksessa meille paketillisen Vöneriä, jota ei oltu käytetty viikolla. Koska tavallinen pitakebab ei houkutellut tein sellaisen all-in kebabsalaatin, josta riittää koko perheelle. Suosittelen teitä kokeilemaan Vöneriä, ellette ole jo kokeilleet. Se on vegaaninen vaihtoehto kebablihalle. Me ollaan testattu muutamia kaupan kebablihoja, mutta ei ole Vönerin voittanutta.

Kebabsalaatti

kaalia
kiinankaalia
friseesalaattia
tomaattia
kurkkua
1 pkt Vöneriä
3 paahtoleivän palaa (jos pitaleipää, niin aina parempi)
-suikaloi kaali ja kiinankaali, pienistele salaatti
-pienistele tomaattia ja kurkkua
-paista Vönerit levyllä rusehtaviksi
-pilko paahtoleivät ja paista niitä pannulla rapeaksi

Valkoinen kastike
1 prk kermaviiliä
1 solovalkosipulin kynsi pilkottuna
mustapippuria
suolaa
hunajaa
-sekoita em.aineet keskenään ja sitten salaattiin
-lisää salaattin myös Vönerit ja leipäkuutiot, lorauta päälle reilusti punaista kastiketta

Punainen kastike
Tällä kertaa meillä oli Abu Fuadin, mutta jos haluatte tehdä itsen, niin resepti hyvään sellaiseen löytyy täältä

Aikas hyvä setti. Mä olen tällä viikolla erikoistunut tekemään tällaisia loaded salaatteja. Onneksi salaatit maistuu koko perheelle ja niistä saa helposti ruokaisia. Mutta hei, nyt kone kiinni ja Vain Elämään pariin. Mä en tiedä miksi, mutta taidan olla vähän rakastunut Stigiin tämän ohjelman myötä :D

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA SINNEKIN


perjantai 30. lokakuu 2020

Fredagsmys…viimeinkin ☆

WUBIDIDUU!

Koskahan viimeksi ollaan kuulkaas vietetty blogin puolella perinteisiä perjantaimyyssejä? Siitä on aikaa! Mutta nyt, nyt vihdoinkin myysseillään. Ja se tuntuu mahdottoman hyvältä. Koska nää keittiöhommat on ne, mitä mä rakastan (rakastan muuten kyllä montaa muutakin asiaa blogin ympärillä), niin vuodenvaihteessa, kun hypätään Marian Bistron puolelle, pyrin siihen että pari kertaa kuussa vietettäisiin perjantaimyyssejä.

Sillä ainakin itselleni näissä on jokin syvempi merkitys kuin vain ruoka. Nimittäin se tunne, joka perjantai-iltoihin liittyy. Kutkuttava ja ihana tunne siitä, että viikonloppu on vielä kokonaan edessä. Nämä myyssit ovat mulle ikään kuin sellainen ”heitän hanskat tiskiin” työviikon jäljiltä ja vaihdan vapaalle. Työvaatteet on vaihtuneet kotivaatteisiin ja on aika summata viikko yhteen. Ollakin, että tänään ei oltu työvaatteissa, sillä päivä meni osin ”tykyilyyn”.

Mä muistan silloin muinoin, kun fredagsmys-postaukset oli liki viikottaisia, että avattiin aina perjantaina punaviinipullo. Kyllä mä tykkään nauttia lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa, mutta harvoin enää tulee ostettua tai avattua punaviinipulloa. Sellaista isoa, mutta tänään ostettiin. En nimittäin tiedä onko se ikä vai mikä, mutta seuraavana aamuna jo yhdenkin viinilasillisen juominen tuntuu olotilassa. Tervetuloa keski-ikä ;) Lueskelin noita vanhoja fredagsmys-postauksia ja tänään mentiin old school -meiningillä; oli viinipullo kuvissa, ruoat kuvasin liesituulettimen alla ja kaiken lisäksi otin käyttöön tuon mun vanhan rakkauteni eli Olympuksen kameran, johon olen viime aikoina tarttunut aika usein Canonin sijaan. Olinkin jo unohtanut kuinka pieni ja pippurinen se on :)

Tänä iltana Marian keittiössä pääosaa näyttelee peruna. Jos pitää valita yksi ruoka-aines loppuelämän matkalle mukaan, niin mulla se olisi peruna. Mä rakastan perunaa ja sen monipuolisuutta. Tänään perunat nauttivat valkosipulin ja parmesanin hykerryttävästä makukombosta. Pekonin suolaisuudesta ja rasvaisuudesta. Lisäksi raikasta salaattia. Ja pieni lasillinen punaista. Perjantai-iltaan sopivaa musiikkia (Zaz ♥) ja vähän tunnelmaa kynttilän liekistä. Avot!

Parmesan-valkosipuli Hasselbackan perunat

6 jauhoista perunaa
70 graastettua parmesania (valmispussi kaupasta, sellaista ihan hienoksi raastettua)
1 tl mustapippuria
2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja raastettuna
0,5 dl sulatettua voita
3 pekonin siivua
1 prk ranskankermaa
ruohosipulia

-pese perunat ja leikkaa niihin viillot noin parin millin välein (ei loppuun asti)
-sekoita parmesan ja mustapippuri keskenään
-valele perunat voisulalla ja pyörittele parmesan-mustapippuriseoksessa
-pienistele pekonit ja valkosipulit. Lisää pekonin paloja ja valkosipulia perunan siivujen väleihin (ei ihan kaikkiin)
-paista 200 asteessa noin 45 minuuttia
-tarjoile ranskankerman ja ruohosipulin kanssa

Nyt sohvannurkkaan perjantai-illan ohjelmien pariin juustojen ja hillojen kanssa. Tunnelmallista iltaa sinnekin

PERJANTAI-ILTATERKUIN,

PS. ja arvatkaas mikä muu on old school -meininkiä tässä postauksessa? No se, että kuvia on tsiljoona. Ihan niin kuin ennen vanhaan :D


lauantai 25. heinäkuu 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä :)

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi :D

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,