perjantai 06. marraskuun 2020

Fredagsmys at Marian Bistro

4

UIJUI,

mihin nää viikot oikein kuluu? Mut hei, perjantai-ilta – viikon yksi kohokohdista – on täällä! Edessä on kiva viikonloppu, jota värittää kummityttöjen synttärit ja sunnuntaina isänpäivä ♥ Tämä ilta kuluu täällä miesluolassa (tai mun mielestä Marian Bistrossa :D) sohvalla telkkaria katsellen ja rentoillen.

Herkuteltiin tuossa juuri jääkaapin jämistä kootulla salaatilla. Olin tilannut kauppakassitilauksessa meille paketillisen Vöneriä, jota ei oltu käytetty viikolla. Koska tavallinen pitakebab ei houkutellut tein sellaisen all-in kebabsalaatin, josta riittää koko perheelle. Suosittelen teitä kokeilemaan Vöneriä, ellette ole jo kokeilleet. Se on vegaaninen vaihtoehto kebablihalle. Me ollaan testattu muutamia kaupan kebablihoja, mutta ei ole Vönerin voittanutta.

Kebabsalaatti

kaalia
kiinankaalia
friseesalaattia
tomaattia
kurkkua
1 pkt Vöneriä
3 paahtoleivän palaa (jos pitaleipää, niin aina parempi)
-suikaloi kaali ja kiinankaali, pienistele salaatti
-pienistele tomaattia ja kurkkua
-paista Vönerit levyllä rusehtaviksi
-pilko paahtoleivät ja paista niitä pannulla rapeaksi

Valkoinen kastike
1 prk kermaviiliä
1 solovalkosipulin kynsi pilkottuna
mustapippuria
suolaa
hunajaa
-sekoita em.aineet keskenään ja sitten salaattiin
-lisää salaattin myös Vönerit ja leipäkuutiot, lorauta päälle reilusti punaista kastiketta

Punainen kastike
Tällä kertaa meillä oli Abu Fuadin, mutta jos haluatte tehdä itsen, niin resepti hyvään sellaiseen löytyy täältä

Aikas hyvä setti. Mä olen tällä viikolla erikoistunut tekemään tällaisia loaded salaatteja. Onneksi salaatit maistuu koko perheelle ja niistä saa helposti ruokaisia. Mutta hei, nyt kone kiinni ja Vain Elämään pariin. Mä en tiedä miksi, mutta taidan olla vähän rakastunut Stigiin tämän ohjelman myötä 😀

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA SINNEKIN ♥


perjantai 30. lokakuun 2020

Fredagsmys…viimeinkin ☆

2

WUBIDIDUU!

Koskahan viimeksi ollaan kuulkaas vietetty blogin puolella perinteisiä perjantaimyyssejä? Siitä on aikaa! Mutta nyt, nyt vihdoinkin myysseillään. Ja se tuntuu mahdottoman hyvältä. Koska nää keittiöhommat on ne, mitä mä rakastan (rakastan muuten kyllä montaa muutakin asiaa blogin ympärillä), niin vuodenvaihteessa, kun hypätään Marian Bistron puolelle, pyrin siihen että pari kertaa kuussa vietettäisiin perjantaimyyssejä.

Sillä ainakin itselleni näissä on jokin syvempi merkitys kuin vain ruoka. Nimittäin se tunne, joka perjantai-iltoihin liittyy. Kutkuttava ja ihana tunne siitä, että viikonloppu on vielä kokonaan edessä. Nämä myyssit ovat mulle ikään kuin sellainen ”heitän hanskat tiskiin” työviikon jäljiltä ja vaihdan vapaalle. Työvaatteet on vaihtuneet kotivaatteisiin ja on aika summata viikko yhteen. Ollakin, että tänään ei oltu työvaatteissa, sillä päivä meni osin ”tykyilyyn”.

Mä muistan silloin muinoin, kun fredagsmys-postaukset oli liki viikottaisia, että avattiin aina perjantaina punaviinipullo. Kyllä mä tykkään nauttia lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa, mutta harvoin enää tulee ostettua tai avattua punaviinipulloa. Sellaista isoa, mutta tänään ostettiin. En nimittäin tiedä onko se ikä vai mikä, mutta seuraavana aamuna jo yhdenkin viinilasillisen juominen tuntuu olotilassa. Tervetuloa keski-ikä 😉 Lueskelin noita vanhoja fredagsmys-postauksia ja tänään mentiin old school -meiningillä; oli viinipullo kuvissa, ruoat kuvasin liesituulettimen alla ja kaiken lisäksi otin käyttöön tuon mun vanhan rakkauteni eli Olympuksen kameran, johon olen viime aikoina tarttunut aika usein Canonin sijaan. Olinkin jo unohtanut kuinka pieni ja pippurinen se on 🙂

Tänä iltana Marian keittiössä pääosaa näyttelee peruna. Jos pitää valita yksi ruoka-aines loppuelämän matkalle mukaan, niin mulla se olisi peruna. Mä rakastan perunaa ja sen monipuolisuutta. Tänään perunat nauttivat valkosipulin ja parmesanin hykerryttävästä makukombosta. Pekonin suolaisuudesta ja rasvaisuudesta. Lisäksi raikasta salaattia. Ja pieni lasillinen punaista. Perjantai-iltaan sopivaa musiikkia (Zaz ♥) ja vähän tunnelmaa kynttilän liekistä. Avot!

Parmesan-valkosipuli Hasselbackan perunat

6 jauhoista perunaa
70 graastettua parmesania (valmispussi kaupasta, sellaista ihan hienoksi raastettua)
1 tl mustapippuria
2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja raastettuna
0,5 dl sulatettua voita
3 pekonin siivua
1 prk ranskankermaa
ruohosipulia

-pese perunat ja leikkaa niihin viillot noin parin millin välein (ei loppuun asti)
-sekoita parmesan ja mustapippuri keskenään
-valele perunat voisulalla ja pyörittele parmesan-mustapippuriseoksessa
-pienistele pekonit ja valkosipulit. Lisää pekonin paloja ja valkosipulia perunan siivujen väleihin (ei ihan kaikkiin)
-paista 200 asteessa noin 45 minuuttia
-tarjoile ranskankerman ja ruohosipulin kanssa

Nyt sohvannurkkaan perjantai-illan ohjelmien pariin juustojen ja hillojen kanssa. Tunnelmallista iltaa sinnekin ♥

PERJANTAI-ILTATERKUIN,

PS. ja arvatkaas mikä muu on old school -meininkiä tässä postauksessa? No se, että kuvia on tsiljoona. Ihan niin kuin ennen vanhaan 😀


lauantai 25. heinäkuun 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

2

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä 🙂

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi 😀

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 10. heinäkuun 2020

Tervetuloa kesä ja kesäloma! ☀️

6

MOIKKAMOI!

Kesä tuli takaisin – ihanaa 🙂 Tänään ei ole a) satanut pisaraakaan ja b) aurinko on lämmittänyt. Jos on löytänyt tuulensuojaisan paikan, niin on jopa voinut sanoa nauttivansa kesän kuumuudesta. Vaikka sadepäivät oli ihanan tunnelmallisia, niin mieleni tekee rohkaista säästä vastaavaa ylempää tahoa, että keep it comin’. Olen visusti sulkenut korvani säätiedotuksilta, jotka povaavat myrskyä huomiselle 😀

Nimittäin mulla alkoi tänään loma. Oikeastaan tänään oli jo puoliksi lomapäivä. Herättiin nimittäin yllättäen liki 12 tunnin yöunien jälkeen vasta klo 11. Kasin maissa havahduin, että pitäisiköhän nousta. Kunnes olin nukahtanut uudelleen. Ja mikä siinä onkaan, että tuollain kun nukahtaa aamusta uudelleen, näkee ihan ihmeellisiä unia. Mä olin jalkautunut asiakkaiden pariin ja olipas hassua nähdä unissa sellaisia asiakkaita, joita ei ole oikeasti livenä nähnyt. Pakko tehdä lomien jälkeen asiakaskiertue ja katsoa, kuinka hyvin uni piti paikkansa.

Päivällä tehtiin reissu mökkikaupunkiin kirppikselle. Tarkoituksena oli löytää jotain tuonne esikoisen mökkiin, mutta emme löytäneet sitä jotain, niin jäi ostamatta. Mökki on just hyvä tuollaisenaan. Lisäksi etsimme kirpparilta vohvelirautaa, mutta sitäkään ei löytynyt. Se haettiin viereisestä kaupasta.

Perjantai-iltasaunan jälkeen pidettiin vohvelinpaistotalkoot. Kaikkien teki mieli myös vähän suolaisempaa versiota, niin mies laittoi lohenpalan savustumaan. Sen kanssa smetanaa ja sitruunaa. Vain tilli jäi puuttumaan. Jälkkäriksi vohvelia mansikkahillolla.

Aika hyvä setti näin loman alkuun. Mun suurin suunnitelma loman varalle on se, että ei ole suunnitelmia lainkaan. Mennään fiilispohjalta. Liikutaan, nukutaan ja pidetään hyvinvoinnista huolta. Ladataan akkuja tulevaa syksyä varten, kun kalenteri tulee taas kerran olemaan hyvällä tavalla täynnä. Jotta on paukkuja alkaa uuden opiskeluun. Vaikka eletään kesä täysillä, niin odotan syksyä jo innolla.

Blogissa loma tulee näkymään niin, että ihan joka päivä ei ehkä tule postausta. Tai sitten jatketaan samaan malliin. Aika näyttää 🙂 Lomalla tehdään just sitä, mikä hyvältä tuntuu, eikös niin? Toivottavasti sielläkin nautitaan kesästä täysin rinnoin ♥

Järven pinta on tyyntynyt ja sen yllä väreilee hyönteisparvia. Linnut pitävät iltakonserttiaan. Laskeva aurinko värjää koko mökkitontin oranssiksi. Me lähdetään ehkä vielä kalaan ja sitten kalliorannalle auringonlaskua katsomaan. Josko paljuvesi tuosta vähän viilenee niin sinnekin voisi mennä hetkeksi lillumaan. Nyt saa valvoa myöhään ja nukkua puolille päivin. Paitsi niinä aamuina, kun on pakko päästä torille aamiaiselle. Muuten ei ole kiire minnekään.

KAUNIITA KESÄPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni kuvatulvasta, tämä sähköinen mökkikirja toimii henkireikänäni syksyn ja talven pimeillä…silloin palaan näihin kuviin ja tunnelmiin 🙂


keskiviikko 08. heinäkuun 2020

Kesäillan kattaus eli kesäillan myyssitunnelmia

10

HEIPPAHEI IHANAT!

Instagramin puolella kerroinkin viime viikolla, että mulla on ollut hurja ikävä perinteisiä fredagsmys-postauksia. Jotenkin ne ovat jääneet ajan saatossa kiireen jalkoihin. Muistan silloin kun moiset postaukset aloitin mooonta vuotta sitten, niistä tulleen hetkessä perjantai-iltojen henkireikiä. Töistä tultuani pääsin hääräilemään keittiöön ja se fiilis oli jotain ihan uskomattoman ihanaa. Mieleen tuli aina viikolla ihania, hieman normi arkiruoista poikkeavia reseptejä enkä malttanut odottaa perjantaita ja kokkailuja.

Viime aikoina on tullut kyllä tehtyä ruokaa ja olen ruoanlaitosta nauttinutkin, mutta en sillä tavalla kuin perjantaimyysseissä…sillä sellaisella ”Jee, viikonloppu on edessä…kutkuttavan ihanaa tehdä ruokaa.” Tänään päivällä mies oli golfaamassa ja mä päätin, että koska vietämme vielä ensi yön kaupungissa, tänään kokkailen jotain ihanaa. Sellaista perjantaimyyssisen ihanaa. Koska sadeilta ja siivottu koti.  Pizzaa ollaan tehty tänä vuonna enemmän kuin laki sallii. Pizzaa ei tosin koskaan voi tehdä liikaa. Aluksi ajattelin tehdä suussa sulavaa ja mehukasta tomaatti-valkosipulipiirakkaa, kunnes mieleni vaelsi sen ja pizzan yhdistelmään.

Pienet vuohenjuustotomaattipizzaset veivät kielen mennessään. Ylipäätään yhdistelmä kuutamokuivatut tomaatit + vuohenjuusto + hunaja on aika lyömätön 🙂 Rakkauteni kuutamokuivattuihin tomaatteihin on kestänyt jo yli 10 vuotta. Aina siitä lähtien kun reseptin jossain keittokirjassa näin.  Alunperin tein kuutamokuivatut tomaatit tällä ohjeella:

Kuutamokuivatut tomaatit

kirsikkatomaatteja
suolaa
kuivattua basilikaa
öljyä

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Aseta tomaatit leikkauspuoli ylöspäin öljytylle vuoalle, ripsottele päälle oliiviöljyä, himpun verran suolaa ja kuivattua basilikaa. Nosta vuoka uuniin. Laita uuni pois päältä ja anna muhia yön yli.

Sittemmin himo kuutamokuivattuihin tomaatteihin on tullut yhtäkkiä eikä todellakaan ole ollut aikaa odotella yön yli, niin olen paistanut sadassa asteessa sen aikaa, että tomaatit ovat ”nahistuneet”. Jos on oikein hätähousu, niin olen heittänyt uunin grillivastukselle 200 asteeseen. Ihan niin mehukkaita tomaateista ei tule nopealla valmistustavalla, mutta ajavat asiansa.


Oli aika, että tein kuutamokuivattuja tomaatteja ison läjän. Niitä sitten viikon varrella laitoin pastaan ja salaatteihin. Tällaista meal preppausta (vähän pidemmälle vietynä) luvassa viimeistään elokuulla. Uusi arki kun koittaa, niin mä aloitan ruokien valmistelun etukäteen.

Mutta sitä ennen nautitaan näistä kesäisistä ex-tempore iltaruoista. Niin kuin tänään.

Tomaatti-vuohenjuustopizzaset

Pizzataikina
n. 400 g 00-jauhoja
2 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
2-2,5 dl kädenlämpöistä vettä

oliiviöljyä
pehmeää vuohenjuustoa
kuutamokuivattuja tomaatteja
hunajaa
mustapippuria
tuoretta minttua

-sekoita kuivat aineet sekaisin keskenään
-lisää pikkuhiljaa vettä samalla vaivaten
-anna kohota noin tunti
-leivo kuusi pitkuliaista pikkupitsaa
-voitele oliiviöljyllä
-paista liki kypsäksi (mä paistoin uunin pizzatoiminnolla 230 asteessa 8 minuuttia)
-murustele päälle vuohenjuusto ja lisää kuutamokuivattuja tomaatteja
-paista, kunnes juusto vähän sulaa
-lorota pizzasten päälle hunajaa ja ripsota mustapippuria, tarjoile tuoreen mintun kanssa

Mä tein lisäksi tuon meidän kesän vakkarisalaatin eli tomaattifetasalaatin. Ajattelin alkuun, että mitenkähän vuohenjuusto ja feta keskustelevat keskenään samassa pöydässä, mutta sulassa sovussa olivat 🙂

Mutta hei nyt kuulkaas valmistautumaan videopuheluun sielunsiskojen kanssa ja sitten mies höpisi jostain kaupunkireissusta, terassista ja kuplajuomasta. I’m in! 😀

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,


« Vanhemmat
Uudemmat »