Heikunkeikun,
ihana kamala arki on jälleen täällä! 🙂 Toisaalta niin suunnattoman turvallista ja tuttua. Työpäivät ja niitä rytmittävät viikonloput. Harrastuksineen kaikkineen. Rutiinit tuovat turvallisuutta ja toisaalta helpottavat ihan hirmuisesti selviämistä arjesta. Mulla tosin vaikuttaa arjesta selviytymiseen suunnattomasti myös se, että tuo pyhäkolminaisuus; lepo, ravinto ja liikunta, ovat balanssissa keskenään. Aluksi ajattelin kirjoittaa vain siitä, että kuinka tuo ravinto vaikuttaa koko elämiseen. Mutta kaiken tämän synkeän tammikuun keskellä vois katsoa asiaa vähän laajemmalta kantilta.
Multa kysytään myös täällä bloginkin puolella aika ajoin, että mistä ammennan positiivisuuteni tai mikä saa jaksamaan. Kyllähän se on niin, että suurin vaikutus on sillä, että positiivinen elämänasenne on syntymälahja. Vuosien varrella sitä on oppinut käyttämään hyväksi erilaisissa kriisitilanteissa. Sen tiedostaminen, että itse on vastuussa omasta onnellisuudesta, on jo puolivoittoa. Ei voi syyttää muita siitä, että elämä välillä potkii päähän. Me ihmiset osaamme olla ilkeitä, kateellisia ja puhua pahaa selän takana. Yleensä jätän tuollaiset ihmiset omaan arvoonsa ja koitan kuitenkin kohdella heitä kaikesta huolimatta ystävällisesti. On olemassa myös asioita, joihin ei voi vaikuttaa, jotka kuitenkin saavat positiivisimmankin ihmisen laivan keikkumaan. Mulla oli aikoja, että valvoin öitä työasioiden takia. Pitkän aikaa meni, ennen kuin tajusin, että esimerkiksi markkinatilanne on niiden asioiden piirissä, joihin en pysty vaikuttamaan. Kuten myös tuo ikuinen marinan aihe sää. Juu, nyt on synkkää ja lumetonta, mutta mitäs jos kuitenkin yritettäis olla onnellisia ja iloisia siitä, että jossain vaiheessa kuitenkin se kevät sieltä kolkuttelee? Tilanne on mikä on, joten koitetaan tehdä siitä kuitenkin olosuhteiden puitteissa paras mahdollinen.
Viime aikoina olen huomannut, että sen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustalla on ravinnolla ihan älyttömän suuri vaikutus. Omalla kohdallani suurempi kuin levolla ja liikunnalla. Kolme-neljä vuotta takaperin tein ruokarempan ja juu, kyllä siitä aina toisinaan lipsutaan, mutta sitten taas päästään nopeasti oikeille raiteillekin. 38-ikävuoteen mennessä olen todennut, millainen ravinto sopii mulle parhaiten. Ja se on kasvispainotteinen. Tykkään kyllä liharuoistakin, mutta punainen liha tekee raskaan olon. Kalaa ja kanaa tulee syötyä 3-4 päivänä viikossa. Pari päivää on ihan pelkästään kasvispainotteisia ja ehkä yhtenä päivänä syön punaista lihaa. Tämä toimii mulla, ei välttämättä muilla. Ihan superfood-hifistelijäksi musta ei olisi, mutta viime kesästä mukana matkannut MSM-jauhe sai mielipiteeni näitä ”jauhemaisia” superfoodeja kohtaan muuttumaan (tosin edelleen olen sitä mieltä, että kotipakkasesta löytyvät mustikat ja vadelmat ovat superfoodeja parhaimmillaan!). Olkapääkipu, joka vaivasi juoksulenkkien jälkeen hävisi tuon MSM:n jälkeen ja muutenkin olo on energisempi. Tällä hetkellä syön MSM:ää 1 rkl päivässä. Vuodenvaihteesta mukana on kulkenut myös maca-jauhe. Ajattelin sen tuovan helpotusta tähän himpun verran surullisempaan aikaan. Ja liekö kiitos sen vai taas tämän positiivisen luonteen, niin kohti valoa mennään 🙂 Goji-marjat ovat kuuluneet aamupalaani ja smoothieni pian vuoden päivät. Joku voi väittää, että maistuvat pahoilta, mutta mun suuhun maistuvat kyllä äärimmäisen hyviltä.
Välillä on niitä päiviä, kun tekee mieli syödä kevyemmin. Näinä päivinä korvaan joko lounaan tai päivällisen smoothiella. Tai tarvittaessa molemmat. Joskus myös aamupalan. Suurta osaa ruokavaliossani näyttelee parsakaali (ylläri ;), kukkakaali, tammenlehväsalaatti, lehtikaali, pinaatti, avokado, kananmunat, cashew-pähkinä (ainoa pähkinä, jolle en ole allerginen), ruisleipä ja maustamaton jugurtti. Urtekramin spelttimuroja unohtamatta. Niihin tulee himo ja niitä voisin napsia päivän mittaan pelkältäänkin. Miten joku, joka aluksi maistui niin pahville, voikin aiheuttaa tälläisen addiktion? Rahkan mausta en välitä, mutta smoothieen lisään mielelläni Ehrmannin rahkajugurttia, joka on miedomman makuista. Makeanhimon viikolla tyydyttää jäiset ananaksen ja banaanin palaset.
En noudata terveellistä ruokavaliota sen takia, että haluaisin laihtua vaan siksi, että siitä tulee oikeasti hyvä olo. Puntarilla olen käynyt viimeksi vuosi takaperin. Paino hilaa kolmen kilon sisällä (58 kg -61 kg). Housun vyötäröstä tietää, koska ollaan menemässä yli. Ja sitten kun ollaan tuolla kolmen kilon vaihtelun toisessa päässä niin senkin tuntee. Onnellisuuteen kyllä kuuluu ravinnon lisäksi tuo liikunta ja lepokin. Mutta liikunnan merkitys vaihtelee; silloin kun muistan (raaskin tai jaksan) levätä niin kaikki on hyvin. Mutta silloin kuin liikunta lähtee lapasesta (niin kuin toissa syksynä), niin kroppa väsyy ja sitä myötä mieli väsyy. Kohtuus kaikessa! Tämän takia olen huomannut, että mulle sopii parhaiten pari juoksulenkkiä viikkoon ja pari kertaa salia. Jos oikein liikututtaa niin ehkä vielä yksi juoksulenkki sallitaan.
Kuten olen aiemminkin todennut, niin hyvinvointi (jos on perusterve) ei ole rakettitiedettä. Kuluta enemmän kuin syöt (jos haluat laihtua). Jos käyt tunnin spinningissä niin vuorokauteen jää vielä 23 tuntia romuttaa se spinningin tuoma hyväolo esimerkiksi roskaruoalla. Omalla kohdallani liikunta ja ravinto kulkevat käsi kädessä. Kun syö terveelliseti tekee mieli liikkuakin usein. Kun liikkuu tuon 4-5 kertaa viikossa niin tekee mieli syödäkin terveellisesti. Ja so what, vaikka sitten välillä repsahtaa pizzaan tai Big Macciin. Siitä on päästävä yli ja taas jatketaan siitä mihin jäätiin. Jos tänään tuo onnea syödä vihersmoothie, niin tee smoothie. Jos onnenavain on rullakebab, niin ei muuta kuin lähimmälle kioskille. Simple as that! Taustalla kuitenkin on se halu elää terveellisesti. Ainakin mulla. Aamen 😀
Hei, iltasella jatkan kommentteihin vastaamistalkoita!
Ja pikapuoliin sitten sitä toista kvartaalikatsausta viime vuodelta. Stay tuned…
Positiivisin terkkusin,
