lauantai 01. syyskuun 2012

Syksyn ensimmäisenä aamuna (+puurohimotus)

Aurinkoista syksyn ensimmäistä huomenta!
Liekö aivoistani vapautunut työstressin laukeamisen jälkeistä kapasiteettiä vai mitä, mutta nyt blogipostauksia tulee näemmä kuin sarjatuotantoa. Toivotaan, että jatkuu koko syksyn tätä rataa. Kertokaa sitten, kun liika alkaa olemaan liikaa postauksien määrän suhteen 😉
En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka tärkeitä hiljaiset aamut mulle on. Se tunne, kun muu perhe nukkuu ja saa itse nauttia aamiaisen rauhassa. Tänä aamuna mies lähti jo kukonlaulun aikaan golfkentälle (terkkuja vaan :), joten itsekin heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää. Lapsilla onneksi uni riitti kahdeksaan, joten omaa aikaa kahvikupin juomiseen ja lehdenlukemisen riitti yllinkyllin.
Puuro. Kaurapuuro. Siihen on tullut ihan hirmuinen himo. Silloin puolitoistavuotta takaperin, kun aloin vhh-dieetin korvasin aamupuuroni turkkilaisella ja maustamattomalla jugurtilla. Mutta nyt niitä tulee jo korvista. Ollakin että niiden kanssa nauttimani lisukkeet vaihtelivat päivittäin. Nyt olen parina aamuna syönyt kaurapuuroa. Ei pikahiutaleita vaan ihan kunnon Elovenasta pitkään hauduttamalla keitettyä puuroa. Ihan parasta itsetehdyn omppuhillon ja maitotilkan kanssa. Jostain syystä mulle ei uppoa aamuisin leipä. Se tuntuu liian kuivalta ja rouhealta. Ja lämmin puuro rauhoittaa näin kylmentyvinä syysaamuina mukavasti.
Muistan jo lapsuudestani, kuinka sunnuntai-illat olivat puuroiltoja. Sunnuntaisaunan jälkeen yleensä nautittiin mannapuuroa. Ja jos oikein onni suosi niin suklaamannapuuroa. Nam. Näin aikuisiällä kaurapuuron lisäksi lempipuuroni on ehdottomasti ruispuolukkapuuro. Helmipuuroa tulee harvoin tehtyä, mutta huomen aamulle suunnittelin  sitä aamiaiseksi. 
Tein omppuhilloja pari viikkoa takaperin ja viimeistä purkkia viedään. Ennen kuin loput omenat tippuvat maahan pitää tehdä lisää hilloa talven varalle. Omenahillon tekemiseen käytin hillomarmeladisokeria – hillosta tulee vähän tuhdimpaa tavaraa. Jostain luin, että kaneli sopisi hyvin omppuhilloon. Taidan valmistaa erän myös kanelilla maustettua hilloa.
Syksyn tulon huomaa myös siitä, että alkaa kaipaamaan täydennystä takkapuihin. Ja haaveilee niistä illoista, kun takassa rätisee tuli ja ulkona sade piiskaa ikkunoihin. Tänään lähdemmekin täydentämään halkovarastomme maalta. Toiveissa on, että löytäisimme hyvän kätkön valmiiksi pilkottua ja tarpeeksi kuivaa koivuklapia. Jos ei löydy niin en pistä puutöitä (varsinkaan klapikoneen käyttöä) pahakseni. Saa olla ulkona ja samalla hyötyliikuntaa. Voi olla, että jokunen sienikin löytyy klapien hakumatkalla 🙂
Lauantaiterkuin 
(blogikärpäsen piston saanut ;),
PS. parit tunnustukset on vielä noutamatta ja pariin haasteeseen 
(sähköposteista puhumattakaan) vastaamatta, mutta kaikki ajallaan 🙂

sunnuntai 19. elokuun 2012

Biksukuntoon 212 päivässä!

…toteaa hän ja mussuttaa samalla eiliseltä Ranskalaiselta ruokatorilta ostamaansa herkullista fudgea 🙂 No, onhan siinä ainakin pähkinöitä – jos jotain terveellistä yrittää siitä hakea. 

Huomenna se alkaa, biksukuntoon 212 päivässä-projekti. Ei sillä, ettei nyt olisi bikinikelpoisessa kunnossa, mutta tiedättehän te sen tunteen, kun ei vain ole välttämättä sinut itsensä kanssa uima-altaan reunalla keikistellessään. Se tunne, kun tuntuu hieman rantautuneelta valaalta ja toivoisi, että sen kuntokuurin olisi voinut aloittaa ehkä hiukka aiemmin kuin matkaa edeltävällä viikolla. No nyt on ainakin reilusti aikaa seuraavaan bikiniesiintymiseen. Thaimaan lämpö kutsuu ensi maaliskuussa ja sitä ennen on pakko timmiytyä. Kiloja ei välttämättä tarvitse lähteä, mutta ne entiset lihasten paikat on täytettävä lihasmassalla (tarkoittaa ehkä sitä, että paino jopa hiukkasen noussee). Kolme avainsanaa tähän projektiin ovat:
LIIKUNTA
RAVINTO
LEPO
Ja niin kuin olen täällä aiemminkin todennut, niin ei se kunnossa pysyminen / itsensä kanssa sinut oleminen tähtitiedettä ole; liiku enemmän kuin syöt ja muista levätä tarpeeksi. Ja toisaalta, moni muuhan voi olla sinut itsensä kanssa ilman liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota. Hattua heille nostan, mutta itseni kohdalla asia nyt vain on niin, että omaan hyvinvointiin liittyy vahvasti tuo liikunta ja terveellinen ruokavalio.
Taustaa

Innostuin liikunnasta oikeastaan kunnolla vasta yliopistoaikana. Silloin tuli huhkittua jumppatunneilla liki päivittäin ja löysinkin itselleni parhaimmiten sopivan lajin; spinningin. Mieheni tavattuani kävimme yhdessä salilla ja minä lisäksi jumpilla. Yksi lepopäivä raaskittiin viikossa pitää;  kuntosalin jäsenyydelle ei tullut paljoa hintaa / kuntoilukerta. Vielä esikoista odottaessanikin liikuin ahkerasti. Kunnes sitten se esikoinen syntyi ja pum; liikunta jäi. Tai sanottakoon, että hikiliikunta jäi. Kilot olivat jääneet laitokselle, mutta silti kaipasi kuitenkin liikuntaa. Toki kärryteltiin ahkerasti. Sitten syntyi kuopus ja väsymyksen keskellä liikuntainnostus oli kateissa. Jossain vaiheessa oli kausi, että kävimme jumpilla, lähinnä bodypumpissa, mutta polveni ei kestänyt kyykkyjä lainkaan. 
Kolmisen vuotta sitten ajattelin kokeilla juoksemista, mieheni innoittamana. Olin ollut siinä luulossa, että en osaa juosta ja että juokseminen on ihan tyhmää. Mutta pian huomasin, että em. seikat johtuivat huonosta peruskunnostani. Sitten kun kunto alkoi kohota niin juokseminenkin alkoi tuntumaan omalta lajilta. Siitä lähtien on tullut juostua, aina kun on aikaa ja intoa lähteä lenkille. Mikään ei voita runner’s high– tunnetta, joka ainakin omalla kohdallani usein tulee vasta tunnin juoksemisen jälkeen.


Tilanne nyt

– ruokailutottumukset kesän aikana muuttuneet hieman huonompaan suuntaan -> ilmenee mm. turvotuksena ja väsymyksenä.

– kuntoilumotivaatio kohdillaan ja juokseminen tuntuu kevyeltä, mutta silti kaipaan monipuolisuutta liikuntaan.

– 165 cm ja 60 kg

Kesäkuukausien liikuntasaldo on kyllä ihan tyydyttävällä tasolla (elokuun sairastelut rajoittaneet juoksemista). Tänään flunssan jälkeinen sauvakävelylenkki 1 h 41 mins.  (tuo kesäkuun cycling 0,00 km on kuntopyöräilyä 🙂

Tavoitteet

– siirtyä vaatekoosta 38/40 takaisin siihen 36/38, joka oli ennen lapsia. Hmph. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta tuo vaatekoko on sellainen, jossa tuntuu vaatteet mukavalta päällä.

– kieltäytyä herkuista viikolla – perjantai-illasta lauantaihin klo 24:00 saa hieman herkutella (tämä todettu omalla kohdallani toimivaksi).

– siirtyä jälleen syömään vähähiilihydraattisesti. Puolitoista vuotta sitten helmikuussa jätin pastan, riisin ja perunan. Pullamössöjen ja vaalean leivän lisäksi. Riisiä ja pastaa olen sen jälkeen syönyt ehkä pari kertaa. Perunaa hieman useammin. Vaaleaa leipää ehkä kerran pariin kuukauteen. Mutta ne makeat hiilarit – niistä on pakko päästä eroon.  (ja tämähän on taas niitä mieltymysjuttuja ja joista voidaan olla montaa mieltä – mun kropalle ja hyvinvoinnille vhh-dieetti sopii. Toki ruokavaliooni kuuluu ruisleipää, ruispuuroo yms terveellistä.)

– nukkua joka yö sen tarvitsemani kahdeksan tuntia (22:00-06:00)

– monipuolistaa liikuntaharrastusta

– liikkuvuuden lisääminen esim. venyttelyllä

Seuraavalla kerralla lisää tulevan syksyn liikuntasuunnitelmistani! Täältä (klikklik) ja täältä (klikklik) löytyy aiempia postauksiani ruokailuista, elämäntaparempoista sun muista.
Nyt venyttelemään – se kun tuppaa aina unohtumaan!  Kaivoin yhden Pilates-kirjani esille ja olen muistellut venyttelyitä ja tekniikoita. Uskomatonta, kuinka sitä on lihaksia, joiden olemassaolosta ei ole tietoa ennen kuin onnistuu niitä venyttämään 🙂
Suloista sateisen sunnuntai-illan jatkoa 


tiistai 01. toukokuun 2012

1st of May

Aurinkoista Wappupäivää!

Vaikka aurinko helliikin, niin on siellä kyllä hirrrrween kylmä. Särkänniemessä ollessamme tunsimme ytimissämme järveltä puhaltavan pohjoistuulen. Uusi Angry Birds-land oli ihan ok…mutta kuitenkin lievä pettymys. Olihan siellä vähän änkkäri-juttujakin, mutta muuten sinne oli viety vanhoja lastenlaitteita, kuten Crazy bus, vauhtimato ja tattiralli. Legendaarinen kantti x kanttiautotkin oli osa tätä uutta puolta. Uutta ja hienoa oli lapsille suunnattu kiipeily/temppurata. No nelisen tuntia vietimme aikaa Särkässä ja kivaa oli! Kausikorttien ansiosta tänä kesänä ei tarvitse ottaa kaikkea iloa irti kerralla. Suuntaamme siis loppuihin laitteisiin vielä lähiaikoina, silloin kuin ihmisiä on muutama vähemmän liikenteessä 🙂
Niin tyttöjen synttärikutsuillakin kuin edellisviikonlopun vieraillekin tarjoilimme jälleen quiche lorrainea – juustokinkkupiirakkaa. Se on suolaisista piirakoista mun ehdoton herkku tällä hetkellä. Ja vielä niin kauhian helppotekoinenkin. Jääkaapissa ollessaan paranee päivä päivältä. 
Joskus olen tehnyt piirakan ihan kaupan valmispiirakkapohjalla (pakastealtaasta), mutta viime aikoina olen käyttänyt tätä (klikklik) ohjetta sekä pohjaan että itse piirakkaan. Piirakan lisäksi tarjoan usein salaattia ja jos oikein herkutellaan niin myös oliivit, herkkukurkut ja maa-artisokan sydämet sopivat piirakan seuralaisiksi.  Lasi pirskahtelevaa valkoviiniä käy hyvin kyytipojasta 🙂
Olen uudelleen rakastunut meidän Iittalan Mondo viinilaseihin. Välissä ajattelin jo ne myydä, mutta nyt olenkin alkanut pitämään tuosta merenvihreästä jalasta. Jotenkin niin kesäinen ja raikas.
Tämän ruokapainotteisen postauksen jälkeen voin julkistaa, että nyt on mässäilyt loppu ja huomenna elämäntaparemppa taas jatkukoon. Sen verran painoi äskeisellä juoksulenkillä metrilakut, munkit, simat sun muut jaloissa. Monet teistä on pyytänyt multa liikunta-aiheista postausta juoksulenkeistä. Lähiaikoina voisin sellaisen rustata. Siihen asti voitte katsoa vuoden takaista tilannetta täältä (klikklik). Vuosi sitten tähän aikaan olikin muistaakseni penikkavaivaa. Mutta kunnon juoksutossuihin investointi ja maltillinen juoksuharrastuksen jatkaminen talvitauon jälkeen auttoi. Tänä vuonna on ollut ensimmäinen vuosi, kun olen juossut talvenkin ajan. Tosin kapverdeläinen vatsapöpö ja influenssa helmikuussa vei viimeisetkin kunnon rippeet. Nyt onneksi alkaa jo olemaan kunto tasolla, jossa se oli ennen noita sairasteluita. 
Nyt hetkeksi  venyttelemään ja sitten saunan lämpöön. Haaveilen leffaillasta miehen kanssa…vapputunnelmaan sopisi uusin American Pie, mutta leffaan ei voida olosuhteiden pakosta (lapset 😉 lähteä ja iTunes Storessa sitä ei vielä ollut saatavilla. Joten pitänee ”tyytyä” Innoon ja Huvila & Huussiin 🙂
Kivaa alkanutta toukokuuta!



tiistai 10. tammikuun 2012

Pari helppoa ja (s)karppia laatikkoa

Moikka!

Joulun jälkeen on taas ollut sopeutumista suklaattomuuteen, tortuttomuuteen ja ylipäätään herkuttomuuteen. Jouluna sai syödä hiilareita. Mutta kieltämättä huomasi olevansa ähkyssä ja turvoksissa. Ilman vaaleita pullamössöjä ja turhia hiilareita on sitten vaan niin paljon parempi olla! Toki syön silloin tällöin hapankorppua, ruisleipää, jopa pitsaa ja namia. Kuten tänään. Meillä on joulusta jäänyt lakritsipakkauksia töihin ja niitä tulee kyllä syötyä luvattoman paljon. Onneksi loppuvat pian 🙂
Tykkään tehdä arkena ruokia, jotka saa valmistettua helposti uunissa. Ja sattumalta viimeaikaiset paistokset ovat olleetkin ihan kelpoja jopa minunlaiseni karppaajan (eli ei niin tiukkapipoisen 😉 ruokavalioon. Esimerkiksi viime viikolla uuniin pääsi tälläinen herkku (josta ei valitettavasti kuvaa):
Jauhelihakasvispaistos

400 gr naudan jauhelihaa
3 pss kruunukasviksia pakastealtaasta
1 prk tomaattimurskaa
1/2 creme bonjour valkosipulituorejuustoa
juustoraastetta

-ruskista jauheliha ja mausta
-sekoita jauheliha ja kasvikset isoon uunivuokaan 
-lisää päälle tomaattimurskaan sekoitettu tuorejuusto sekä juustoraaste
-paista uunissa 200 asteessa alatasolla noin 30 mins tai kunnes pinta kauniin ruskea
Eilen uunissa valmistui broileria kasvispedillä.Joka ei ehkä ulkonäöllisesti vakuuta, mutta oli kyllä hyvää. Kylkeen kurkkua ja yrttimarinoituja valkosipuleita. Nams! Ohje löytyy kuvasta. Kannattaa tietysti valita sellaiset kasvikset, joissa ei ole herneitä, perunaa yms. karppaajille kiellettyjä aineita. Mä silloin tällöin syön herneitä, mutta kohtuudella. Kaikki ainekset ladotaan uunivuokaan, broitsut kasvisten päälle. Ja kaiken kruunaa tacokastike, kerma ja juustoraaste. Itse käytän Emmental-juustoraastetta. Tätä paistosta paistoin 175 asteessa tunnin verran. Jos haluaa ruokaan enemmän ”kiksiä” niin vaihtaa tuon tacokastikkeen mediumiin tai hottiin.
Huomaan, että musta on tullut kasvisten suurkuluttaja. Ennen ostin kaupassa yhden kurkun; nyt ladon vihannespussiin neljä kurkkua. Ne kestävät pari päivää. Iltaherkkuni onkin monena iltana viikossa kasvisdippi. Kurkkua, naposteluporkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia ja kermaviiliä. Välillä jopa ilman dippimausteseosta. Kaikkeen tottuu 🙂
Tiukkaa tiistai-iltaa,  
mä lähden nyt katsomaan onko siellä liian kylmä juosta!

maanantai 08. elokuun 2011

Eat your greens!

Moikkamoi!

Viimeisen viikon olen pohtinut tosi paljon tätä mun elämäntaparemonttia. Ja ihan oikeesti, eihän terveellisesti syöminen ja painonhallinta tähtitiedettä ole. Eihän? Kuluta enemmän kuin syöt niin paino pysyy kurissa. Ruokavaliolla ainakin omakohtaisesti voin todeta olevan erittäin paljon vaikutusta siihen, miten voin. Se, että riisi, peruna, pasta ja pullat on ollut pannassa jo helmikuusta lähtien on tuonut hirmuisen määrän uutta energiaa. Mutta suurempi vaikutus on ollut liikunnalla. Juokseminen on niin koukuttavaa. Vaikka välillä on vaikea lähteä lenkille, niin mikään ei voita sitä olotilaa, kun tulee kotiin ja on saanut nollattua aivot hyvän musiikin parissa. Ja vielä nostattanut kuntoa siinä samalla. Ei hassumpaa.

Borrowed from Pinterest

Nyt on viikko vietetty jälleen terveellisesti. Tai kuten aiemmassa postauksessa totesin, niin eipä kesälomallakaan tämä homma ihan lapasesta lähtenyt. Mutta nyt skarppaan viikolla enemmän, kuten alla olevista kuvista viime viikon ruokailuista näkyy. Perjantaista lauantai-iltaan en jaksanut miettiä, mitä suuhuni laitoin. Herkut sallittiin. Mutta övereitä ei tullut vedettyä. Olen huomannut, että tarvitsen ns. herkuttelupäivän. Ja harvemmin silloin tulee kuitenkaan syötyä järjettömiä määriä karkkia tms. 
Viikon verran kuvasin ruokiani 🙂  Hiukkasen tuntuu hölmöltä esitellä näitä, sillä kaikkihan me tiedetään homman nimi; puolet lautasesta salaattia jne. Voisin elää pelkällä salaatilla. Vaihtelen salaatteja aika usein, etten pääse kyllästymään. Salaatti/höyrytetyt kasvikset kuuluvat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Välillä teen salaatista itsestään ruokaisamman, välillä kevyemmän salaatin tai kasvisten seurana syön kalaa tai broileria. Punaista lihaa tulee syötyä ehkä hiukka liian vähän. Joten siihen täytyisi panostaa.
Höyrytettyjä kasviksia timjamilla…
Kestosuosikkini: tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti
Feta-juustosalaatti öljykastikkeella
Kinkku-kotijuustosalaatti kermaviilikastikkeella sekä lisäksi itse tehtyä rahkajugurttileipää

EDIT: Salaattiin laitoin jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, kesäsipulia, kinkkusuikaleita ja kotijuuston palasia. Kastikkeeksi purkillinen 0,3% kermaviiliä maustettuna sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Mulla tuli salaattia siis niin paljon, että tuo kermaviilimäärä oli passeli. Käytin kokonaisen jäävuorisalaatin.

Leivän teinkin sitten ”omasta päästä” ohjeella. Eli pari kananmunaa ja rahkajugurtti (oliskohan ollut Ehrmann merkkinen… ) sekaisin. Sitten sekoitin em.seokseen pellavansiemenrouhetta, vehnälesettä ja mantelijauhoa niin, että seos tuli tasaiseksi löysäsksi taikinaksi. Lisäsin hiukan suolaa. Levitin taikinan (tai oikeastaan levisi itse aika kauniisti) uunipellille. Vajaa pellillinen tästä tuli. Paistoin 225 asteessa, kunnes pinta muuttui kauniin ruskeaksi.

Vuohenjuustosalaatti, jonka kanssa broileria (ja ehkä hivenen ylimitoitettu määrä bbq-kastiketta 😉
Mikromunakas kinkulla, tomaatilla ja sipulilla. Nopea ja erittäin helppo!

EDIT: riko kolme kananmunaa ja sekoita joukkoon hivenen suolaa, pippuria tai mitä ikinä maustetta haluatkaan käyttää. Tähän munakkaaseen vatkasin mukaan viipaloitua tomaattia, kesäsipulia ja kinkkusuikaleita. Laakeassa muoviastiassa laitoin mikroon ja oliskohan ollut siellä pari kolme minuuttia. Niin kauan, että on kokonaan hyytynyt.

Kananmunia tuli syötyä keitettynäkin usein viime viikon aikana.
Rasvan saannin takaa se, että syön paljon kalaa. Ehkä noin 4 kertaa viikossa. Lisäksi käytän oliiviöljyä salaatinkastikkeena. Kesällä savustimme kerran viikkoon kalaa. Hyvää, mutta pidemmän päälle ehkä liian suolaista.
Onhan tämä vähän hankalaa, jos muu perhe ei syö salaatteja, kasviksia tai samaa ruokaa ylipäätään. Tosin meillä on nyt ideaali tilanne, että lapset ahmivat salaatteja, kalaa ja kasviksia. Toki teen lapsille ja miehelle välillä ruokia, joita en itse syö. Keitän perunoita, teen pastaa, paahdan paahtoleipää.
Jännä juttu on se, miten varsinkin Julia on yhtäkkiä kiinnostunut liikunnasta. Jumppakärpänen on tainnut purra koko perhettämme. Usein ehdottelee, että mennään kentälle juoksemaan kilpaa tai mennään pyörälenkille. Ja mun mielestä se on pelkästään ja ainoastaan vaan positiivista, että lapsi hauaa itse liikkua. Ja oppii liikkumaan pienestä pitäen.
Tiedän, että ruokavalioni on nyt muuttunut pysyvästi. Mutta hiukka huolestuttaa syksyn pimeät ilmat ja juoksuharrastuksen jatkaminen. Viime vuonna se stoppasi kuin seinään syyskuussa ja alkoi taas maalis-huhtikuussa tänä vuonna. Talvikauden poljin kuntopyörää. Mutta se ei ole läheskään niin kivaa kuin juokseminen. Tällä hetkelläkin tuottaa tuskaa, kun en ehtinyt tänään lenkille (lapsenhoitovastuu painaa ;). Huomenna on onneksi jälleen vapaapäivä ja laatuaikaa Julian kanssa. Voipi olla, että heitetään yhdessä lenkki. Julia pyörällä ja mä juosten…
Huh, miten terveellisiltä noi ruoat näytti näin jälkeenpäin! Seuraavaksi alan koostamaan juttua terveellisistä herkuista. Sillä kyllähän mäkin herkuttelen. Välillä epäterveellisesti, mutta toisinaan taas terveellisesti. En ajatellut ottaa stressiä siitä, mitä suuhuni laitan. Pääasia, että vaatteet eivät purista ja on hyvä olla. Jaksaa pyörittää arkea kahden pienen lapsen kanssa. Jaksaa pomppia trampalla ja tehdä peppuplätsejä 😉
Borrowed from Pinterest
Elämäntaparempasta sisustamiseen; me ollaan pari vuotta mietitty olohuoneen kattovalaisimien (spottikiskoilla) vaihtamista. Kunnes eilen hiffasin, että enhän mä niitä halua mihinkään vaihtaa. Ne on kerrassaan sympaattiset. Huomenna enemmän juttua sympaattisista valaisimista kuvien kera.

Kauniita unia,
Maria, jonka allekirjoitus on kadonnut jonnekin…