MOIKSIS VAAN!

Onko sinne kuulunut mun selkärangan rutina? 😉 Just kun olen kaikille toitottanut, kuinka helposti tipaton tammikuu ja karkkilakko on mennyt. Eilisestä lähtien on ollut vaikeaa. Hitsi vie, melkein sorruin. Käsi oli jo lasten karkkikipolla ja tunsin sen sokeripinnan tuollaisessa kirpeässä karkissa. Kunnes havahduin, että ei hittolainen, mitä mä olen tekemässä. Helposti se kyllä olis siitä suuhunkin mennyt se herkku. Selkäranka alkoi jo hitusen rutista, mutta ei katkennut 🙂 Eilen kävi sama; tuo tipaton oli ihan hilkulla revetä. Kävelin takkahuoneeseen katsomaan telkkaria miehen kanssa ja huomasin, että mies oli ottanut sellaisen jääkaappikylmän light lonkeron. Se tuoksu. Maistoin jo sen maunkin tuolla kielenkannassa. Hapokas greippi. Ajattelin, että ei yksi hörppy tipatonta kaada. Just viime tingassa tulin järkiini. Melkein olin jo allekirjoittamassa lauseen, että kiellot on tehty rikottavaksi. Mut ei ne taida olla…vai onko? Miten teillä muilla herkkulakkolaisilla ja tammikuun tipattomilla, pitääkö lakko?

Jälleen kerran aloin miettimään, että ei musta olis kyllä loppuelämän tipattomalle tai karkkilakkoon 😀 Kyllähän ihmisellä pitää nautintoja elämässä olla. Iltapäiväkahvin kanssa teki jälleen tänään mieli jotain makeaa ja katse kävi taas siellä karkkikipossa. Kunnes se löysi karkkikipon vierestä banaanit. Hetkeksi mieli palasi mökille ja grillatuihin suklaabanaaneihin. Suklaahan perinteisesti on karkki, joten piti soveltaa. Tuloksena superherkullinen grillattu kookosbanaani:

GRILLED COCONUT BANANA
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

1 banaani
0,5 rkl hunajaa
10 cashewpähkinää
kookoshiutaleita
merisuolaa

1. Leikkaa banaaniin viilto.
2. Täytä banaani kookoshiutaleilla, pähkinöillä ja hunajalla.
3. Ripota päälle merisuolaa ja paista uunissa grillivastuksen alla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Banaanista tuli taivaallisen makea tuolla uunissa ja pähkinöihin tuli mukava paahtunut maku. Merisuola toi vastakohdan banaanin ja hunajan makeudelle. Uskoisin, muuten että grillattu banaani toimisi myös ilman hunajaa, sen verran tuo banaani makeutuu uunissa. Tämä herkku katkasi meikäläisen karkkihimon kertaheitolla. Nyt ei auta kuin luovia eteenpäin loppupäivä. Ja odottaa, että lapset saa karkkikipponsa tyhjäksi 😀

Taas on muuten se aika kouluissa, kun aletaan hiihtämään. Ja tottakai ne monot käy joka vuosi pieneksi ja sukset sauvoineen lyhyiksi. Teille tamperelaisille vinkiksi Pyörätaikurit Messukylässä. Käytiin tänään toisella puolella kaupunkia hakemassa esikoiselle koko setti. Vietiin vaihdossa pieniä luistimia, sukset ja sauvoja. Palattiin kotiin ihan präniköiden Madshusien ja vähän käytettyjen Fischerien kanssa. Väliraha oli naurettava, sillä olisi ehkä yhden sauvan saanut alan liikkeestä. Jatkossa kannattaa käydä tuolta hakemassa luistimet, laskettelutavarat, murtsikkavälineet sun muut. Kierrätys kunniaan!

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT,

PS. ja hei, toinen juttu. Hiffasin taas kuinka ihanaa on käydä kirjastossa. Aamupäivällä vietettiin lasten kanssa siellä tovi; veresteltiin muistoja ja lainattiin kirjoja. Mulla oli tapana tappaa aikaa kirjastossa lasten kanssa kotiäitiaikoina. Pikkuisempi viihtyi turvakaukalossa ja esikoinen istui sylissä. Luettiin satukirjoja ihan paikan päällä, ei niitä tarvinnut aina kotiin asti tuoda. Tänään tuli oma nuoruus mieleen, kun esikoinen löysi Neiti Etsivät. Ne, Merja Jalon heppakirjat ja Merri Vikin Lotta-sarja, Viisikoita unohtamatta, oli mun suosikkeja tuossa iässä 🙂

HIPSHEI

ja hellurei! Puolivälin krouvi (mistäköhän tuokin sanonta tulee?) on täällä; tammikuun alussa aloitettu tipaton ja karkkilakko on puolivälissä, joten tässä välissä voisi vähän katsastaa, että miten se nyt sitten onkaan mennyt. Ensinnäkin tuo tipaton. No probs. Ei sitä ihminen kuulkaa tarvitse sittenkään sitä punaviinilasillista rentoutuakseen perjantai-iltana työviikon jäljiltä. En tosin väitä, että se väärinkään olisi 😉 Tipattoman takana ei ole mitään ongelmaa alkoholin suhteen, vaan silkka mielenkiinto, että mikä tämä juttu oikein on. Allekirjoittaneeseen se ei kyllä ole juurikaan vaikuttanut. Sillä voi tosin olla osansa, että me emme juurikaan miehen kanssa käy viihteellä. Kerta tai max kaksi vuoteen on tarpeeksi. Viinilasillinen kyllä kruunaa aterian, sitä en kiellä ja on seurustelujuomana mitä mainioin.

Karkkilakko – tai herkkulakko – se onkin sitten ollut vähän vaikeampi purtava. Mutta ei niin vaikea kuin uumoilin. Jo pari kolme vuotta olen pitänyt arkipäivät herkuttomina, mutta viikonloppuisin usein herkuttelu on alkanut perjantai-iltana ja päättynyt sunnuntaina. Kolme päivää seitsemästä on aika paljon herkuttelua. Jossain vaiheessa syksyllä meillä oli koko perheen karkkipäivä lauantaisin. Joulun tienoilla herkkupäivät sumeni (niinhän se vähän kuuluukin, kai ;), joten kerrasta ruotuun. Kaikki valkoisen sokerin siivittämä pullamössö, rasvaiset sipsit sun muut on ollut alkuvuoden pannassa karkkien lisäksi. Kaikkeen tottuu ja päivä päivältä sitä tekee karkkia vähemmän mieli (paitsi salmiakkipääkalloja – niitä ei pysty korvaamaan sitten millään).

Voi kuulostaa vähän boringilta nämä mun karkkien korvaajat, mutta itselleni ne on tällä hetkellä suurinta herkkua. Kun tekee mieli herkutella, niin nämä auttavat hädässä. Pakastetut hedelmät; pakastetut banaaninviipaleet hunajalla etunenässä. Pakastetut anananaspalat suussa imeskellen. Ihan taivaallisia. Hedelmät. Mehukas mandariini, makea appelsiini. Kirpsakka omena, raikas vesimeloni. Soijajugurtti puolukalla, cashewpähkinällä ja hunajalla. Aivan parasta myös kahvin kanssa. Kakun puutteessa olen paistanut itselleni noita banaanikookoslettuja. Hyviä ja helppoja. Ne voi tuunata mielensä mukaan millä vain. Viimeksi tuunasin ne maustamattomalla jugurtilla ja hunajalla.

Ja ne raakaherkut. Niin hyviä. Muistuttaisin, että mitään laihdutusherkkujahan nämä raakaherkutkaan ei ole, mutta sokerilakossa menevät erittäin hyvin. Raakakakkuja olen palastellut pakkaseen pieniin paloihin, mutta sen lisäksi olen tehnyt pari muutakin raakaherkkua tässä viimeisten parin viikon aikana. Kaikessa yksinkertaisuudessaan raakasuklaapallerot ovat tälläiselle, ei niin suklaa-addiktille, kahvihetken pelastus. Alkuperäinen ohje ei sisältänyt raakakaakaojauhetta muuta kuin kuorrutteessa ja muutenkin vähän munklasin sitä.

RAAKASUKLAAPALLEROT

1 banaani
2 dl kookoshiutaleita
3 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl hunajaa
2 rkl kookosöljyä
ripaus merisuolaa

1. sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin (muussaa banaani haarukalla)
2. muotoile käsin palleroita ja halutessasi koristele kookoshiutaleilla.
3. anna jähmettyä tunnin verran jääkaapissa.

********************************************

Itse asiassa, nuo ovat sen verran tuhtia tavaraa, että puolikaskin riittää päivässä pitämään makeanhimon poissa. Aluksi vierastin tuota raakasuklaan makua, mutta tässä ajan saatossa siihen on tullut himo. Ja hei, muistatteko Jacky makupalat lapsuudesta? Meillä itse asiassa lapset herkuttelee niillä vieläkin silloin tällöin. Raakasuklaamousse – vanukkaan kaltainen herkku upposi lapsillekin hyvin…kunnes kerroin, että siinä on avokadoa 😀 Alkuperäinen ohje löytyy täältä ja jälleen tuttuun tapaani, tein siihen pientä hienosäätöä. Se on vähän niin ja näin tämä mun reseptin luku ja yleensä miksaan vain kulhossa aineksia näppituntumalla. Joskus onnistuu ja joskus ei. Nyt onnistui 🙂

RAAKASUKLAAMOUSSE

1 banaani
1 avokado
2 rkl kookosöljyä
3 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl hunajaa
ripaus merisuolaa

1. sekoita blenderillä ainekset kuohkeaksi vaahdoksi.
2. anna tekeytyä jääkaapissa noin tunnin.

********************************************************

Se on muuten jännä juttu, että ihan tässä parin viikon sisään olen jo joutunut selittelemään sekä karkki/pulla/kakkulakkoa että tipatonta tammikuutani muille. Jännä huomata esimerkiksi, että se tuntuu olevan enemmän normaalia käyttää alkoholia kuin se, että sylkee lasiin. Ajattelin jo kauhuissani noita meidän tulevia juhliakin; ihan varmasti huhu jälkikasvusta lähtisi sukulaisten keskuudessa kiertämään, jos kieltäytyisin kupliva lasillisesta 😉

Teille ihanaiset, jotka ette ole niin näiden raakaherkkujen perään, niin ei hätiä. Helmikuussa herkutellaan taas perinteisilläkin leipomuksilla. Tosin maltillisesti. Jos jotain konkreettista karkkilakko on saanut aikaan niin ainakin sen, että mieliala on tasaisempi. Ei ole sokerihuippuja hypetyksineen ja niiden jälkesiä plääh-oloja. Ei ole sokeripöhöä masun seudulla tai sokerin aiheuttamia näppyjä leukapielissä. Elämä on varsin auvoista ja tasaista. On hyvä olla ♥

Toivottavasti teilläkin on hyvä olla! 🙂 Ja hei, kaikkihan on omista valinnoista kiinni, eiks niin?!

IHANAA PERJANTAIN AATTOA,