torstai 16. kesäkuun 2022

Vinkki juhannuspöytään

4

MOIKKAMOI!

Johan blogin päivitystahti kuulkaas räjähti käsiin…jo toinen postaus viikon sisään 😉 Hei nopsaa tulin jakamaan teille älyttömän hyvän ruohosipulivoivinkin, jonka löysin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää kesää -kirjasta. Tänään selailin ruokalehtiä ja -kirjojani (voi koska viimeksi ❤️) ja tätä oli pakko kokeilla heti.

Sen verran hyvää oli Real-leivän kanssa, että tämä pääsee sulostuttamaan meidän juhannuspöytää. Muuten juhannusruoat ovatkin sitten vähän auki. Savustettua kalaa ja uusia perunoita nyt ainakin. Ehkä myös sillikranssia alkuun. Juhannuspäivälle pizzaa ja illalle itsestään valmistuvaa nyhtöpossua. Siinä se sitten taisi ollakin. Vanhoilla tutuilla mennään, ellen keksi jotain uutta ja mullistavaa. Täältä muuten löytyy viime kesäinen juhannusruokavinkkipostaus, jossa reseptejä jos jonkinlaisia.

Mutta siis tähän ruohosipulivoihin palatakseni. Reseptiin tulee kolme ainesosaa: Huoneenlämpöistä voita, pilkottua ruohosipulia (vartta ja kukkia) sekä ripaus sormisuolaa. Laita tekeytymään jääkaappiin. Tämä herkku paranee jääkaapissa makustuessaan!

Valoisat illat tekevät tepposensa. Tähän aikaan olen yleensä ollut unilla jo puolisen tuntia vähintään, mutta kesäilloissa tekee mieli hipsutella takapihalla ja nyppiä kuolleita kukkia. Upottaa varpaat nurmikkoon, joka on jo vähän viilentynyt ja kuunnella hiljaista lähiötä. Ja ehkä käydä naapurin puolella syreenivarkaissa, niin kuin tänään kävin. Olen ollut aika onneton kesäkukkien kanssa. Niin ulkona kuin sisällä. Mutta nyt meillä on kesän tuoksua ja kesäistä ilmettä ruokatilassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt nukkumaan…se olisi enää kolme aamua huomisen jälkeen ennen lomaa. Aikas kiva! 🙂

TORSTAI-ILTATERKUIN,


maanantai 13. kesäkuun 2022

Kalliorantaterassia & kesähuonetta

10

HEI PITKÄSTÄ AIKAA!

Toivottavasti siellä on kesäkuun alku mennyt mukavasti. Jotenkin tuntuu, että tuo aika juoksee taas sellaista vauhtia, että koko ajan on joko perjantai tai maanantai. Vaikka päiviin mahtuukin ihanaa joutenoloa ja kesästä nauttimista. Pysähtymistä ja sellaista leppoisaa kesäoloa, jossa mennään suurimmalta osin vailla suunnitelmia.

Oli tarkoitukseni laittaa tänne blogiin keväällä suunnitelmia kalliorantaterassin ja kesähuoneen sisustuksista, mutta nopeista käänteistä johtuen suunnitelmat olivat hioutuneet päässäni ilman paperille pääsyä ja kun näin haaveilemani pöytäryhmän hyvässä alennuksessa, se oli menoa. Kesähuoneen aiempi ruokaryhmä oli sinne liian iso. Tuolit eivät menneet kunnolla pöydän alle, joten hankaloittivat kulkua kesähuoneessa. Kesähuoneen vanha pöytä on edellisten omistajien peruja. Itse olen sen jalat aikoinaan maalannut valkoiseksi (suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä paitsi pidettiin siinä aina pöytäliinaa) ja alunperin mietittiin laittaa koko pöytä kaatopaikalle. Kunnes sain idean kokeilla ko. pöytää ja tuoleja kalliorantaterassille. Ja kas, siinä tuli samalla ratkaistua kalliorantaterassinkin sisustus.

Pöytä odottaa vielä mustaa maalikerrosta päällensä. Tuo pöytä on siitä kiva, että siihen on molempiin päihin jatkopalat niin, että sen ympärille mahtuu 10 ihmistä. Jonkin sortin kesäjuhlathan tuolla mökillä voisi järjestää, nyt kun on pöytäkin paraatipaikalla 🙂

Olemme jälkikäteen hieman harmitelleet sitä, ettemme vetäneet kalliorantaterdelle sitä tehdessämme sähköjä, sillä tuo huutaa kipeästi juhlavalosarjaa. Mutta huomasin, että esim. Clasulla on myynnissä aurinkokennolla toimiva valosarja. Saa laittaa kokemuksia aurinkokennovalosarjasta, jos sellaisia on 🙂

No millainen kesähuoneesta sitten tuli? Ilmavampi ja tilavampi! Ja pöytäliinattomampi. Nyt on pöytä, jota voi pitää ilman pöytäliinaa. Ostin pöytäryhmän päälle myös uudet rottinkivalaisimet, mutta ne näyttivät ilman sovitusta vähän liian pieniltä. Täytyy vielä ensi viikonloppuna kokeilla ripustaa ne kunnolla, että miltä sitten näyttävät. Meillä on vielä kokonaan mökille ostamatta kesäkukat, mutta hei – onhan tässä kesää vielä jäljellä eikö? Kesähuoneen nurkkaan olen yleensä ostanut ison amppelikukan ja sitä se huutelee nytkin puoleensa.

Juhannusta hekumoin jo etukäteen enkä vähiten sen takia, että saadaan lapset meidän kanssa mökille. Siinä missä aika juoksee hurjaa vauhtia tarkoittaa se myös sitä, että esikoisen vaihtoon lähtö lähenee hurjaa vauhtia. Kovin onnellinen olen toisen vaihtoon pääsystä, mutta kyllä se hitsi vie tuntuu jossain tuolla sydämen paikkeilla tosi haikealta. Me kun ollaan esikoisen kanssa sellainen tehotiimi, että kun saadaan jotain päähämme, niin johan tapahtuu. Pitää alkaa pikkuhiljaa valjastamaan kuopusta äiskän apuriksi 🙂

IHANIA & RENTOUTTAVIA KESÄPÄIVIÄ ♥

PS. Ette tiedäkään kuinka ikävä mulla on säännöllistä blogin päivittämistä. Vaikka tiedän, että joidenkin mielestä blogit on jo niin nähty, niin mä olen vastarannan kiiski. Jostain on vain pitänyt karsia kahden työn ohella. Vihdosta viimein olen myös oppinut olemaan täyttämättä iltoja ja viikonloppuja. Toiveissa on leppoisaa blogin päivitystä, kunhan loma alkaa ♥

 


sunnuntai 22. toukokuun 2022

Kesäruokaa, kiitos!

0

…kunnes kyllästyy 😀

HEIPPAHEI!

Se ihana aika on täällä, kun saa kotikeittiöön vaihtelua ulkoruoanlaitosta eli grillauksesta ja savustamisesta. Tiedän, että jotkut grillaa ja savustaa vuoden ympäri, mutta meillä nuo ovat kesäkauden juttuja. Kuten myös pizzauuninkin käyttö.

Kesäruokailu on jotenkin mutkatonta, vaivatonta, helppoa ja mikä parasta koko perheen juttu. Meillä mä olen ominut paikan hellan äärestä, mies grillin äärestä. Joten kesällä ruoanlaitosta tulee jotenkin yhteisöllisempää.

Talvella sielu kaipaa pastaa ja perunaa kalan/kanan/lihan seuraksi, mutta kesällä huomaan kasvisten (muiden kuin perunan) korvaavan enemmän pastan ja perunan. Poislukien toki uudet perunat, joita syödään varsinkin juhannuksen tienoilla.

Viime viikonloppuna mökillä ei grillattu lohta (kiitos yhtäkkisen jäätävän vesisateen), vaan tehtiin se uunissa, mutta tämän herkullisen tamarindilohen valmistus onnistuu toki grillissäkin. Seuraksi muutama raikas salaatti ja uunissa lohen kanssa rapsakoituneita bimejä. Se oli siinä.

Tamarindilohi

800 g lohifilee
2 rkl tamarinditahnaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 limen mehu
1 rkl soijakastiketta
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Tarjolle: korianteria (tai ruohosipulia niin kuin meillä oli korianterin puuttuessa 🙂

1. Poista lohesta ruodot ja aseta lohifilee leivinpaperin päälle
2. Sekoita muut ainekset keskenään ja valele lohen pintaan
3. Anna tekeytyä noin 30 minuuttia
4. Grillaa tai paista uunissa 200 asteessa kypsäksi

Parsakaalisalaatti

1 parsakaali
pieni punasipuli
50 % / 50 % kermaviiliä ja majoneesia
2 tl currya
ripaus suolaa
mustapippuria

1. Pilko parsakaali, myös kuorittu ”runko”, pilko kuorittu punasipuli
2. Sekoita kermaviili, majoneesi, curry, suola ja mustapippuri keskenään ja sekoita kastike parsakaalien ja sipulin kanssa
3. Anna tekeytyä jääkaapissa noin puolisen tuntia (voi olla kauemminkin)

Fenkoliparmesan-salaatti

1 fenkoli
1 dl raastettua parmesania
loraus oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria

1. Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi
2. Sekoita raastettu parmesan sen joukkoon (mä tykkään raastaa parmesanin tähän salaattiin juustohöylällä, niin tulee roheita siivuja)
3. Sekoita oliiviöljy, sitruunan mehu sekä mustapippuri keskenään ja sekoita salaattiin

ID

Tulipas muuten ihan hirmuinen ikävä mökille, nyt kun ei tänä viikonloppuna sinne päästy. Onneksi edessä on lyhyt työviikko ja mökkeilyä sitten loppuviikosta. Toivotaan, että sääennuste siitä vähän paranee. Toki sateellakin mökillä viihtyy, mutta tarkoituksena olisi pitää puusavotta ja laittaa klapikone laulamaan. Pelkään, että saunapuut loppuu kesken ennen aikojaan.

Nyt vielä vähäksi aikaa nauttimaan ulkoelämästä. Viikonlopun jäljiltä kasvoihin on tullut pisamia ja olo on jokseenkin sellainen kesälomalaisolo. Vaikka lomaan vielä reippaasti yli kuukausi onkin. Se, ken sanoi että kesä on ihmisen parasta aikaa, ei ollut kuulkaas väärässä!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 16. toukokuun 2022

Ottaisitko onnellisuuspillerin, jos saisit?

6

ID

Jos se tarkoittaisi sitä, ettei sun tarvitsisi enää ikinä murehtia mistään? Tuntea surua tai kipua? Yksi pilleri kurkusta alas ja elämä olisi ihanaa ja auvoisaa. 100% onnellisuustakuudella. Aurinko paistaisi pilvisinäkin päivinä ja kohauttaisit vain olkiasi elämän haasteiden edessä.

Juteltiin pari vuotta sitten aiheesta PPP-opinnoissa ja olin silloin sitä mieltä, että mä en ottaisi onnellisuuspilleriä. Samoilla linjoilla olen edelleenkin. Silloin perustelin tuon kantani sillä, että onnellisuuspillerin nieltyäni en tuntisi koko tunteiden skaalaa. Sitä tunteiden kirjoa, joka tekee elämästä niin täydellistä. Multa vietäisiin yksi olennainen osa elämästä pois. Se tietynlainen melankolisuus, josta ainakin oma onnellisuuteni osin kumpuaa. Kasvun paikat ja kipuisat ajat, joiden jälkeen sitä jatkaa elämistä viisaampana ja vahvempana.

Onnellisuuspillerin nielaiseminen olisi kuin matkan kelaaminen fast forwardilla. Tsup, yhtäkkiä ollaan määränpäässä ja se arvokkain eli itse matka olisi jäänyt kokematta. Mikä itselleni tuo onnea on ne arkiset jutut, pienet teot oman ja muiden hyvinvoinnin eteen ja se, että tietää selviytyvänsä haasteista eikä täten elä pelosta käsin.

Onnellisuuden jahtaaminen voi pahimmassa tapauksessa laskea hyvinvointiamme, mikäli matkan varrelle ei riitä merkityksellisiä, eudaimonista hyvinvointia tukevia juttuja. Kuinka moni jahtaa onnea uraputkessa, nauttimatta matkasta. Odottaen, että jossain vaiheessa se jackpot tulee ja onni pursuaa yli äyräiden. Pääsee vuotuiseen ansiotasoonsa, saa haluamansa paikan johtoryhmässä ja huomaakin yhtäkkiä, että tämä ei tuokaan onnea pitkällä tähtäimellä. Surullisimmassa tapauksessa on kenties jahdannut onneaan terveytensä uhalla.

Jos jotain elämän menetykset ovat mulle opettaneet niin sen, että elämä on lahja. Mikään tai kukaan ei ole itsestäänselvyys. Ei varsinkaan se onnellisuus. Itse luovuin onnellisuudesta tavoitteena jo aika päiviä sitten. Mulle riittää se, että illalla keksin kolme asiaa, joista olla kiitollinen kuluneessa päivässä. Sillä tavalla tulee kyllä nieltyä kuvitteellinen onnellisuuspilleri. Omien ajatusten ja niiden herättämien positiivisten tunteiden kautta.

Kerta-annoksena onnellisuuspillerinä voi toimia myös tulevien asioiden hekumointi. Itselläni sellaisena toimii tällä hetkellä heinäkuun eka viikko, kun saan ekaa kertaa kolmeen vuoteen rakkaan ystävän Suomeen. Vietetään naisporukalla pari yötä mökillä, jutellaan, syödään hyvin ja kippistellään elämälle. Jutut jatkuu siitä, mihin ne on jääneetkin.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


perjantai 13. toukokuun 2022

Perjantai-ilta mökillä

6

HEI IHANAT

ja terkkuja saaresta! Tajusin tuossa Lightroomia avatessani ja aloittaessani kuvien käsittelyä, että koska viimeksi on tullut käsiteltyä kameralla otettuja kuvia? Siitä on aikaa. Kännykkäkameralla kun saa nykyään niin hyviä kuvia, niin harvoin tulee järkkäriä otettua esille. Saatikka kannettua mukana.

Eilen illalla tultiin mökille myöhään ja ihan ensteks jumpattiin päämökin pumpun kanssa. Lauantaina mökkiä kesäkuntoon laittaessamme emme saaneet pumppua ihan täysin pelittämään. Ehkä vedenottoputkessa oli jäätä. Tiedä häntä, mutta eilen illalla se saatiin pienen jumppauksen jälkeen kuntoon. Hyvä niin, saatiin tiskivesi mökkiin. Kyllähän sitä kantovedelläkin tiskaisi, mutta pieniä helpotuksia mökkiläisten elämään tuo pumpulla nostettu vesi.

Tänään mulla on ollut vapaapäivä. Olen katsellut RHOBH:n uusimman kauden ekan jakson (suositus, hui!), pötkötellyt sängyssä äänikirjaa kuunnellen ja nukkunut ulkona päikkärit. Miehen työpäivän jälkeen nostettiin seitsenmetrinen laiturin teräsrunko järveen ja nostettiin siihen kansilautakehikot. Ei tarvitse tänä iltana jumppailla enää 😉

Päivällä tein meille lounaaksi uunissa lämmintä tomaatti-mozzarellasalaattia (toimii), illalla oli ekaa kertaa tänä vuonna Ooni-pizzojen vuoro. On ne vaan hyviä. Pro-pitsanpaistajathan mittaa gramman tarkkuudella aineet pizzataikinaa, mutta mä en jaksa niitäkään mitata. Ihan maukkaita ja koostumukseltaan oikeita pizzoja ollaan saatu tällä mutu-menetelmälläkin.

Siinä missä viime yö vietettiin kaksin (kolmisin, jos koira lasketaan mukaan) saaressa, on tänään saareen saapunut muitakin. Kesän mökkikausi on virallisesti avattu ❤️

Nyt Suomen jääkiekkopeliä ja erätauolla saunaan. Tänä iltana ei ole kiire nukkumaan, mutta jotenkin sitä haluaa viikonloppuisinkin pitää viikon unirytmistä kiinni. Kuudelta en kyllä ajatellut huomenna herätä, vaan josko nukkuisi muutaman tunnin pidempään.

IHANAA VIIKONLOPPUA SINNEKIN,

PS. Pahoitteluni kuvatulvasta, sen siitä saa kun pitkästä aikaa koskee järkkäriin 😀


« Vanhemmat
Uudemmat »