torstai 02. marraskuun 2023

Elämää – ei sen vähempää

6

HEI HUOMENTA!

Ja terkkuja lumen keskeltä. Kuinka voikaan tuo satanut lumi ilostuttaa niin paljon. Ollakin, että lihakset ovat (hyvällä tavalla) jukelissa lumitöistä. Tässä vaiheessa vuotta on vielä hyvä sanoa, että rakastan lumitöitä. Helmi-maaliskuulla voi olla jo sitten taas eri ääni kellossa.

Tällä viikolla olen taas vahvistanut itselleni sen tosiasian, että mitä paremmassa kunnossa kokonaisvaltaisesti olemme, sitä helpompi meidän on luovia tässä ihanassa juonenkäänteitä eteen heittävässä tarinassa nimeltä elämä. Tämänhän totesin jo ensimmäisen kerran silloin taannoin 2,5 vuoden sisään, kun ensin menetin isäni, sitten mummuni ja lopulta äitini. Ellen olisi tehnyt isojakin muutoksia (pienin askelin) hyvinvointiini vain muutamia vuosia aiemmin, tuskin olisin selvinnyt selväjärkisenä tuosta ajanjaksosta. Kun olemme henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, on meidän helpompi käsitellä niitä vaikeitakin asioita ja tunteita. Nähdä toisaalta se toivo paremmasta silloinkin, kun on haastava vaihe elämässä.

Elämässä tapahtuu ja kipua ei voi välttää. Se, jäämmekö me kiinni kärsimykseen on usein meistä itsestämme kiinni. Tuo kuuluisa resilienssi eli muutosketteryys on se, mitä jo ihan yrittäjänäkin on tullut vaalittua.

Tällä viikolla ei onneksi ole menetetty ihmishenkiä, mutta muutama sellainen asia on tapahtunut, joka on vaatinut kalenterin täysin uudelleen muokkaamista ja joka tulee vaikuttamaan lähipiirimme ja meihin loppuelämän ajan.

Toinen tapahtuma niistä on saanut sen leijonaemon minussa heräämään. Suojelemaan jälkikasvua ja silittämään hellästi päätä, kun sille on ollut tarvetta. Nukkumaan vieressä ja olemaan läsnä.

Toisaalta tämä on tehnyt itsellenikin hyvää. Ei ole ollut vapaa-ajalla tarvetta hötkyillä. Ollaan iltaisin vain oltu möllötetty sohvalla ja katsottu Netflixiä.

…tänään tosin juoksujalkaa vipattaa jo sen verran, että ehkä irtaudun hetkeksi roolistani leijonaemona ja käyn varmistamassa juoksulenkin myötä sen, että jatkossakin näistä elämän eteen heittelemistä ajanjaksoista luovitaan selväjärkisenä ulos. Muistakaahan tekin pitää huolta itsestänne ❤️

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 15. lokakuun 2023

Paneroidut kanatikut & gochujang-majoneesi

2

HEISSULI!

Toivottavasti siellä on ollut rentouttava viikonloppu! Piti tulla laittamani tämä meidän yhden arki-illan ex tempore -ruokaohje jo viime viikolla, mutta se jäi. Silloin kun blogi oli alhaalla tovin, sain pari kysymystä siitä, että mitä niihin mun gochujang-kanoihin tuli. Silloin muistin taas itsekin, että ai peijakas – olen unohtanut koko gochujang-tahnan käytön ruoanlaitossa. Vaikka sitä jääkaapissa on ollut avaamaton rasia.

Paneroitujen gochujang-kanojen ohjeen löydätte täältä ja  gochujang-kanaa riisipedillä ohjeen täältä.

Tänään ajattelin jakaa teille erittäin helpon ja mutta herkullisen paneroitujen kanatikkujen ja gochujang-majoneesin ohjeen. Ollakin, että aiempi ruokabloggaajaminä ei olisi näin pimeitä kuvia seulan läpi hyväksynyt 😉 Kanat näyttävät kuvissa vähän kuivakkailta, mutta olivat supermeheviä sisältä. Aiemmin olen tehnyt paneroidut kanat pannulla tai pannulla ja uunissa. Meillä sai mies pari vuotta takaperin joululahjaksi air fryerin ja se on pölyttynyt kaapissa, joten nyt tein kanat sillä. Vartissa valmista (200 astetta airfryerissä). Pannulla tehtäessä olen paistanut kanoja noin 20-25 minuuttia. Tai sitten olen ottanut värin pannulla ja laittanut 200 asteiseen uuniin noin vartiksi.

Paneroidut kanatikut 
4:lle

3 isoa kananrintafilettä
2 kananmunaa
n. 3 dl pankojauhoja
suolaa, currya, paprikamaustetta

1. Leikkaa kananrintafileet noin neljään osaan.
2. Sekoita munat yhdessä kipossa sekaisin ja pankojauhot, suola, curry ja paprikamauste toisessa kipossa.
3. Pyörittele kananpalat ensin kananmunassa ja sitten pankojauhossa.
4. Kypsennä kanat haluamallasi tavalla.
5. Tarjoile riisin ja gochujang-majoneesin kanssa

Gochujang-majoneesi

2-3 dl majoneesia
1-2 rkl gochujang-tahnaa
loraus hunajaa

1. Sekoita sopivan tulinen majoneesi (eli maistele, maistele, maistele…)

Meillä oli lisäksi myös ”mummon kurkkuja” tehtynä riisiviinietikkaan, sweet chilikastikkeeseen ja seesamiöljyyn.

 

Nyt keittiöpuuhiin; mies palaa tänään reissusta kotiin, joten pöytä on katettu kauniisti ja ruoaksi valikoitiin yhtä hänen lemppariaan ❤️

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 09. lokakuun 2023

Arkiruokaresepti: Basilikakanaa & -perunoita uunissa

2

HEI VAAN MAANANTAI-ILTAAN!

Mikä on sun lemppariarkiruoka? Mitä sen valmistaminen ja syöminen tekee sulle? Millainen olo sulla on syömisen jälkeen?

Mun lemppariarkiruoka on sellainen, jossa on ennen kaikkea makua, mutta myös sellainen, jonka jälkeen on hyvä olo. Ei ähky (toki riippuu siitäkin paljonko syö), vaan sellainen kylläinen ja ravittu. Sellainen, että se antaa energiaa pitkään.

Lemppariarkiruoka on myös helppo valmistaa, sillä arki-iltoina ei jaksa hifistellä. Toki sitä harvoin muutenkaan tulee keittiössäni tehtyä 😉

Tänä maanantai-iltana meillä valmistui simppeli ruoka, jossa maistui basilika, valkosipuli ja tomaatti. Suutuntumaa toi mehukas kana ja suloisen jauhoinen peruna. Ohje tähän ruokaan on peräisin Rakastu arkiruoanlaittoon -työpajamateriaaleistani osana 10 viikon arki-iltaruokareseptejä. Pienen ”oomphin” alkuperäiseen reseptiin kyllä lisäsin raastetun parmesanin muodossa.

ArkiruokaArkiruokaArkiruokaArkiruoka

Basilikakanaa & -perunoita uunissa
4:lle

3 kanan rintafilettä
1 dl pilkottua tuoretta basilikaa
1 dl oliiviöljyä
400 g paseerattua tomaattia
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
mustapippuria ja suolaa
10 jauhoista perunaa pestynä ja ohuiksi lohkottuina
parmesanraastetta

1. Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen
2. Sekoita basilika, oliiviöljy, paseerattu tomaatti, valkosipulin kynnet, mustapippuri ja suola isossa kulhossa
3. Lisää kulhoonperunat ja siivutetut kanan rintafileet, sekoita.
4. Kaada kulhon sisältö tasaisesti leivinpaperin / uunivuoan päälle, lisää päälle raastettua parmesanjuustoa ja paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia (tai kunnes perunat ovat kypsiä)

ArkiruokaArkiruokaArkiruoka

Kiitos ihan valtavasti muuten kaikista kommenteistanne, joita olette blogiin jättäneet ❤️ Muistan silloin joskus kommentoinnin vähentyneen (ylipäätään kaikissa blogeissa) paljon. Mutta on niin ihanaa, että on keskustelua. Jäin miettimään tuossa yhtä saamaani kommenttia (kiitos kaunis J) siitä, kuinka blogit ovat sopivan hitaita luettavia tässä hektisessä maailmassa. Mä koen ihan samanlailla. Tykkään kyllä Instagramissakin lukea kuvatekstejä, mutta jotenkin siellä tulee skrollattua nopsaa kuvat ja lukea tekstit (jos ehtii). Se tietyllä tapaa ruokkii välillä sitä kiireen tuntua vielä lisää. Jos teillä on suositella blogeja, jotka vielä tänä päivänä päivittyvät, niin olisi kiva saada lukuvinkkejä!

Pysähdytäänhän tällä viikolla niiden asoiden äärelle, joista saamme ammentaa. Oli se sitten kirjat, blogit, luonto, arkiruoanlaitto, läheisyys tai ihan mikä tahansa.

IHANA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 08. lokakuun 2023

Suussa sulava suppilovahveropasta

2

HEISSUN!

Jo vain oli kuulkaa mökillä satanut yöllä lunta (vastarannan kattojen päällä sitä oli vielä herätessämmekin). Päätin siirtyä tänään kotiin jatkamaan hyvinvointi- ja luovuusretriittiäni, sillä mökillä oli niin kylmä, että vilustuin hieman. Eristysten puuttuessa pakkasyöt ja tuollainen jäätävä pohjoistuuli tuli nurkista sisään voimalla, johon tuplavillasukat ja yöllä vieressä nukkuva lämpöpatterin virkaakin toimittava koira eivät auttaneet.

Hyvähän se on täällä kotonakin vähän opetella pysähtymään ja maadoittumaan taas melko vilkkaan alkusyksyn jälkeen 🍂

Lupasin jakaa teille tuon viime viikolla kokkaamani suppilovahveropastan ohjeen, joten tänään luvassa sitä. Sain myös toiveen esitellä pitkästä aikaa meidän kodin sisustusta, joten sellaistakin luvassa lähiaikoina. Meillähän tosin mikään ei ole muuttunut sitten viime kuvailujen, mutta koska uusia seuraajia on saattanut hypätä mukaan, niin ehkä kotiesittely on paikallaan. Jos teillä on jotain, mistä haluatte lukea, niin kertokaahan ihmeessä.

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat kääntymään myös pikkujouluisiin ruokiin ja niiden kuvailuihin. Ai että, olen niin onneissani, että tämä blogin kirjoitusinspiraatio palasi takaisin. Ja ihanaa, että tekin olette vielä siellä ❤️

Suppilovahveropasta SuppilovahveropastaSuppilovahveropasta

Suussasulava suppilovahveropasta
2:lle

n. 200 g pastaa
3 dl valmiiksi pannulla paistettuja suppilovahveroita
1 valkosipulin kynsi
1 salottisipuli
1-2 tl dijon-sinappia
3 rkl voita
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria
lehtikaalisipsejä

Tarjoiluun: parmesanraastetta, tuoretta timjamia

1. Aloita lehtikaalisipseistä; revi lehtikaali palasiksi, pyöräyttele palat öljyssä ja ripsottele vähän suolaa päälle. Paista 175 asteessa, kunnes lehtikaalit ovat rapeita. Ota pois uunista.
2. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota talteen keitinvettä n 1 dl valuttaessasi pastan
3. Lisää pannulle voi, kuoritut ja pilkotut sipulit. Kuullota hetki.
4. Lisää tuore timjami, dijon-sinappi ja suppilovahverot
5. Anna hautua sen aikaa, kunnes pasta valmistuu. Lisää pastan keitinvesi ja sekoita. Mausta suolalla ja mustapippurilla (+ halutessasi lisää sinappia)
6. Lisää suppilovahverokastike valutetun pastan joukkoon ja lisää myös lehtikaalisipsit varovasti nostellen
7. Tarjoile tuoreen timjamin ja raastetun parmesanjuuston kanssa.

SuppilovahveropastaSuppilovahveropasta Suppilovahveropasta

En ole aiemmin ollut kummoinenkaan sienifani, mutta tänä syksynä musta on sellainen tullut.  Ainakin ruoanlaiton suhteen. Eilen kävin mökillä metsässä ”sillä silmällä”, mutta ellei aprikoosiseitikkejä oteta huomioon, niin muita sieniä en bongannut. Aprikoosiseitikit tunnistin, sillä latasin puhelimeen applikaation, joka tunnistaa sienet 🙈

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 06. lokakuun 2023

Syksy on luopumisen aikaa

2

HEI VAAN

ja kas näinhän se meneekin jälleen; vaikka olen kuvannut kaksi ruokareseptiä teille valmiiksi, niin huomaan tekeväni ja kirjoittavani jälleen sen hetkisen fiiliksen mukaan. Tänään olin ajatellut jakaa teille helpon ja herkullisen suppilovahveropastaohjeen, mutta mökkikuulumiset tässä hetkessä ajoivat sen ohi. Suppilovahveropastan ohjetta luvassa myöhemmin.

Saavuttiin eilen illalla mökille aivan mielettömän ihanan persikkaisen kuun puolikkaan valossa. Meillähän ei mökki ole lainkaan talviasuttava ja sen kyllä näin pakkasyön jälkeen huomaa. Miehen lähtiessä aamutuimaan töihin, oli pakkasta kolme astetta. Pitkospuut ovat vieläkin jäisen liukkaat ja tuplavillasukista huolimatta huiku käy jalkoihin. Onneksi päämökin ja saunan vesipumput eivät ottaneet nokkiinsa yön pakkaslukemista. Muutaman kerran on käynyt niin, että pumppu on rikkoutunut pienessä pakkasessa.

Syksy on mökkihöperölle hiljaisen luopumisen aikaa. Se, että meillä mökki on vain kesäasuttava sopii meille. Talvisin on ihana viettää aikaa kotona ja nauttia pimeästä kaudesta. Elämä kesämökillä on melko yksinkertaista ja jollain kierolla tavalla ollaan koukututtu ajatukseen siitä, että nauttiakseen täällä se saa sellaista ollakin. Ei turhia krumeluureja. Ei lämmintä tai saatikka juoksevaa vettä itsestäänselvyytenä. Saaressa ollessamme olemme myös usein säiden armolla. Onneksi moottorivene on sen verran vakaa ja vahva, että oli millainen myrsky tahansa, niin moottorilla pääsee ylittämään lahden. Ollakin, että moottorikin yskii jo sen merkiksi, että kaipaa talvisäilöön laittamista.

Samalla tavalla kuin luonto luopuu kaikesta ylimääräisestä syksyllä, on syksy tänäkin vuonna itselleni mökistä luopumisen lisäksi muunkinlaisen luopumisen aikaa. Luovun kaikesta turhasta elämässä ja yksinkertaistan elämää. Vaivun hiljalleen kohti talvea ja nautin siitä, että elämä tietyllä tapaa rauhoittuu. Että marraskuun pimeys saa hidastamaan tahtia ja pitämään itsestään vielä paremmin huolta. Jaksaakseen taas keväällä herätä henkiin. Yksi elinvoimaisuuteni kivijaloista on se, että hidastan tahtia. Kuulostelen ja lillun siinä hetkessä, jossa tylsyys maksimoituu.

Mites muilla kesämökkihöperöillä, joko on mökki laitettu talviteloille? Meillä tuo on edessä myöhemmin lokakuussa, mutta toisaalta sitä on varaududuttu myös nopeisiin liikkeisiin, mikäli pakkaset jatkuu 🙂

IHANAISTA ALKAVAA VIIKONLOPPUA SAARESTA TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »