lauantai 09. heinäkuun 2022

Kesän 2022 kuvatulvaa & kuulumisia

4

HELLUREI PITKÄSTÄ AIKAA!

Siinä missä ajattelin, että lomalla päivitän ahkerasti blogia, on loman ekat pari viikkoa menneet kaikessa muussa touhussa. Lukiessa, nukkuessa, lomaillessa. Pysähtyessä ihmettelemään elämää ja sen moninaisuutta. Kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa, että nytpäs avaan tietokoneen. Kuitenkin bloginkin kirjoittaminen on mun mielestä sellainen ”kutsumusjuttu” eli jos ei ole vetoa kirjoittaa, niin silloin ei kannata kirjoittaa.

Nyt kuitenkin tässä mökkituolissani yhtäkkiä se iski. Kaipuu blogiin. Kaipuu kirjoitella kesäkuulumisia. Mies katselee toisessa tuolissa formuloiden aika-ajoja ja koira nukkuu rahillani. Ulkona lämpötila laski ukkoskuuron myötä 13 asteeseen ja villasukkaa sai kaivaa jalkaan.

Kesä 2022 on ollut tähän asti ihana, vähän erilainen, mutta omalla tavallaan ihana. Tätä kesää leimaa vahvasti luopumisen ”tuska” (aka toisen puolesta kiitollisuuden tunne siitä, että saa kokeilla siipiään) esikoisen tulevan vaihtarivuoden osalta. Sitä on halunnut viettää aikaa lasten kanssa. Lisäksi sitä on tullut vietettyä aikaa parhaan ystävän kanssa, joka käväisi Suomessa ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Juhannus meni perinteisesti mökillä pienellä porukalla ja ilmat hellivät oikein kunnolla.

Tänä kesänä rohkaistuin olemaan mökillä yksin koiran kanssa öitäkin. Mulla kun alkoi loma silloin, kun muu perhe vielä oli töissä. Viimeisten vuosien aikana on tullut kohdattua omia pelkojaan ja huomattua, että ei ole mitään syytä pelätä. Mökillä yksin oleminen oli yksi näistä peloista. Noina kolmena päivänä nautin yksinolosta. Minä, joka aiemmin tarvitsin ihmisiä ympärilleni.

Aamupalan jälkeen parkkeerasin kirjan kanssa auringonottotuoliin, söin kevyen lounaan, nukuin päikkärit, saunoin ja nukuin hyvät yöunet. Välillä on hyvä olla ihan rauhassa omien ajatusten kanssa. Tutustua taas itseensä kenties ehkä hektisenkin arjen jälkeen.

Yksi radikaali muutos, joka mulla auttaa aina lomamoodiin pääsemisessä on ruutuajan vähennys. Somea on tullut päivitettyä, mutta ei niinkään selailtua. Uutisia olen myös vältellyt. Alun FOMO-ilmiön jälkeen tyydyin siihen, että mun ei tarvitse tietää mitä maailmalla tapahtuu. Ainakaan siinä mittakaavassa kuin aiemmin.

Just nyt on hyvä ❤️

Seuraavat kolme viikkoa lomaillaan miehen kanssa. Valmistellaan pikkuisemman rippijuhlia ja tehdään sellaisia pieniä päiväretkiä. Tai ollaan tekemättä. Fiiliksen mukaan mennään. Ja hei siinä, missä puunasin kotia ja pihaa pari vuotta sitten ennen esikoisen rippijuhlia on nyt sellainen fiilis, että tulee ne juhlat puunaamattakin.

Ihania ja leppoisia kesäpäiviä sinne! Toivotaan, että vaikkei aurinko aina paista, niin sen sisäinen valo loistaa tuoden iloa elämään 🌸

KESÄTERKUIN,

 


torstai 16. kesäkuun 2022

Vinkki juhannuspöytään

4

MOIKKAMOI!

Johan blogin päivitystahti kuulkaas räjähti käsiin…jo toinen postaus viikon sisään 😉 Hei nopsaa tulin jakamaan teille älyttömän hyvän ruohosipulivoivinkin, jonka löysin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää kesää -kirjasta. Tänään selailin ruokalehtiä ja -kirjojani (voi koska viimeksi ❤️) ja tätä oli pakko kokeilla heti.

Sen verran hyvää oli Real-leivän kanssa, että tämä pääsee sulostuttamaan meidän juhannuspöytää. Muuten juhannusruoat ovatkin sitten vähän auki. Savustettua kalaa ja uusia perunoita nyt ainakin. Ehkä myös sillikranssia alkuun. Juhannuspäivälle pizzaa ja illalle itsestään valmistuvaa nyhtöpossua. Siinä se sitten taisi ollakin. Vanhoilla tutuilla mennään, ellen keksi jotain uutta ja mullistavaa. Täältä muuten löytyy viime kesäinen juhannusruokavinkkipostaus, jossa reseptejä jos jonkinlaisia.

Mutta siis tähän ruohosipulivoihin palatakseni. Reseptiin tulee kolme ainesosaa: Huoneenlämpöistä voita, pilkottua ruohosipulia (vartta ja kukkia) sekä ripaus sormisuolaa. Laita tekeytymään jääkaappiin. Tämä herkku paranee jääkaapissa makustuessaan!

Valoisat illat tekevät tepposensa. Tähän aikaan olen yleensä ollut unilla jo puolisen tuntia vähintään, mutta kesäilloissa tekee mieli hipsutella takapihalla ja nyppiä kuolleita kukkia. Upottaa varpaat nurmikkoon, joka on jo vähän viilentynyt ja kuunnella hiljaista lähiötä. Ja ehkä käydä naapurin puolella syreenivarkaissa, niin kuin tänään kävin. Olen ollut aika onneton kesäkukkien kanssa. Niin ulkona kuin sisällä. Mutta nyt meillä on kesän tuoksua ja kesäistä ilmettä ruokatilassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt nukkumaan…se olisi enää kolme aamua huomisen jälkeen ennen lomaa. Aikas kiva! 🙂

TORSTAI-ILTATERKUIN,


maanantai 13. kesäkuun 2022

Kalliorantaterassia & kesähuonetta

10

HEI PITKÄSTÄ AIKAA!

Toivottavasti siellä on kesäkuun alku mennyt mukavasti. Jotenkin tuntuu, että tuo aika juoksee taas sellaista vauhtia, että koko ajan on joko perjantai tai maanantai. Vaikka päiviin mahtuukin ihanaa joutenoloa ja kesästä nauttimista. Pysähtymistä ja sellaista leppoisaa kesäoloa, jossa mennään suurimmalta osin vailla suunnitelmia.

Oli tarkoitukseni laittaa tänne blogiin keväällä suunnitelmia kalliorantaterassin ja kesähuoneen sisustuksista, mutta nopeista käänteistä johtuen suunnitelmat olivat hioutuneet päässäni ilman paperille pääsyä ja kun näin haaveilemani pöytäryhmän hyvässä alennuksessa, se oli menoa. Kesähuoneen aiempi ruokaryhmä oli sinne liian iso. Tuolit eivät menneet kunnolla pöydän alle, joten hankaloittivat kulkua kesähuoneessa. Kesähuoneen vanha pöytä on edellisten omistajien peruja. Itse olen sen jalat aikoinaan maalannut valkoiseksi (suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä paitsi pidettiin siinä aina pöytäliinaa) ja alunperin mietittiin laittaa koko pöytä kaatopaikalle. Kunnes sain idean kokeilla ko. pöytää ja tuoleja kalliorantaterassille. Ja kas, siinä tuli samalla ratkaistua kalliorantaterassinkin sisustus.

Pöytä odottaa vielä mustaa maalikerrosta päällensä. Tuo pöytä on siitä kiva, että siihen on molempiin päihin jatkopalat niin, että sen ympärille mahtuu 10 ihmistä. Jonkin sortin kesäjuhlathan tuolla mökillä voisi järjestää, nyt kun on pöytäkin paraatipaikalla 🙂

Olemme jälkikäteen hieman harmitelleet sitä, ettemme vetäneet kalliorantaterdelle sitä tehdessämme sähköjä, sillä tuo huutaa kipeästi juhlavalosarjaa. Mutta huomasin, että esim. Clasulla on myynnissä aurinkokennolla toimiva valosarja. Saa laittaa kokemuksia aurinkokennovalosarjasta, jos sellaisia on 🙂

No millainen kesähuoneesta sitten tuli? Ilmavampi ja tilavampi! Ja pöytäliinattomampi. Nyt on pöytä, jota voi pitää ilman pöytäliinaa. Ostin pöytäryhmän päälle myös uudet rottinkivalaisimet, mutta ne näyttivät ilman sovitusta vähän liian pieniltä. Täytyy vielä ensi viikonloppuna kokeilla ripustaa ne kunnolla, että miltä sitten näyttävät. Meillä on vielä kokonaan mökille ostamatta kesäkukat, mutta hei – onhan tässä kesää vielä jäljellä eikö? Kesähuoneen nurkkaan olen yleensä ostanut ison amppelikukan ja sitä se huutelee nytkin puoleensa.

Juhannusta hekumoin jo etukäteen enkä vähiten sen takia, että saadaan lapset meidän kanssa mökille. Siinä missä aika juoksee hurjaa vauhtia tarkoittaa se myös sitä, että esikoisen vaihtoon lähtö lähenee hurjaa vauhtia. Kovin onnellinen olen toisen vaihtoon pääsystä, mutta kyllä se hitsi vie tuntuu jossain tuolla sydämen paikkeilla tosi haikealta. Me kun ollaan esikoisen kanssa sellainen tehotiimi, että kun saadaan jotain päähämme, niin johan tapahtuu. Pitää alkaa pikkuhiljaa valjastamaan kuopusta äiskän apuriksi 🙂

IHANIA & RENTOUTTAVIA KESÄPÄIVIÄ ♥

PS. Ette tiedäkään kuinka ikävä mulla on säännöllistä blogin päivittämistä. Vaikka tiedän, että joidenkin mielestä blogit on jo niin nähty, niin mä olen vastarannan kiiski. Jostain on vain pitänyt karsia kahden työn ohella. Vihdosta viimein olen myös oppinut olemaan täyttämättä iltoja ja viikonloppuja. Toiveissa on leppoisaa blogin päivitystä, kunhan loma alkaa ♥

 


sunnuntai 22. toukokuun 2022

Kesäruokaa, kiitos!

0

…kunnes kyllästyy 😀

HEIPPAHEI!

Se ihana aika on täällä, kun saa kotikeittiöön vaihtelua ulkoruoanlaitosta eli grillauksesta ja savustamisesta. Tiedän, että jotkut grillaa ja savustaa vuoden ympäri, mutta meillä nuo ovat kesäkauden juttuja. Kuten myös pizzauuninkin käyttö.

Kesäruokailu on jotenkin mutkatonta, vaivatonta, helppoa ja mikä parasta koko perheen juttu. Meillä mä olen ominut paikan hellan äärestä, mies grillin äärestä. Joten kesällä ruoanlaitosta tulee jotenkin yhteisöllisempää.

Talvella sielu kaipaa pastaa ja perunaa kalan/kanan/lihan seuraksi, mutta kesällä huomaan kasvisten (muiden kuin perunan) korvaavan enemmän pastan ja perunan. Poislukien toki uudet perunat, joita syödään varsinkin juhannuksen tienoilla.

Viime viikonloppuna mökillä ei grillattu lohta (kiitos yhtäkkisen jäätävän vesisateen), vaan tehtiin se uunissa, mutta tämän herkullisen tamarindilohen valmistus onnistuu toki grillissäkin. Seuraksi muutama raikas salaatti ja uunissa lohen kanssa rapsakoituneita bimejä. Se oli siinä.

Tamarindilohi

800 g lohifilee
2 rkl tamarinditahnaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 limen mehu
1 rkl soijakastiketta
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Tarjolle: korianteria (tai ruohosipulia niin kuin meillä oli korianterin puuttuessa 🙂

1. Poista lohesta ruodot ja aseta lohifilee leivinpaperin päälle
2. Sekoita muut ainekset keskenään ja valele lohen pintaan
3. Anna tekeytyä noin 30 minuuttia
4. Grillaa tai paista uunissa 200 asteessa kypsäksi

Parsakaalisalaatti

1 parsakaali
pieni punasipuli
50 % / 50 % kermaviiliä ja majoneesia
2 tl currya
ripaus suolaa
mustapippuria

1. Pilko parsakaali, myös kuorittu ”runko”, pilko kuorittu punasipuli
2. Sekoita kermaviili, majoneesi, curry, suola ja mustapippuri keskenään ja sekoita kastike parsakaalien ja sipulin kanssa
3. Anna tekeytyä jääkaapissa noin puolisen tuntia (voi olla kauemminkin)

Fenkoliparmesan-salaatti

1 fenkoli
1 dl raastettua parmesania
loraus oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria

1. Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi
2. Sekoita raastettu parmesan sen joukkoon (mä tykkään raastaa parmesanin tähän salaattiin juustohöylällä, niin tulee roheita siivuja)
3. Sekoita oliiviöljy, sitruunan mehu sekä mustapippuri keskenään ja sekoita salaattiin

ID

Tulipas muuten ihan hirmuinen ikävä mökille, nyt kun ei tänä viikonloppuna sinne päästy. Onneksi edessä on lyhyt työviikko ja mökkeilyä sitten loppuviikosta. Toivotaan, että sääennuste siitä vähän paranee. Toki sateellakin mökillä viihtyy, mutta tarkoituksena olisi pitää puusavotta ja laittaa klapikone laulamaan. Pelkään, että saunapuut loppuu kesken ennen aikojaan.

Nyt vielä vähäksi aikaa nauttimaan ulkoelämästä. Viikonlopun jäljiltä kasvoihin on tullut pisamia ja olo on jokseenkin sellainen kesälomalaisolo. Vaikka lomaan vielä reippaasti yli kuukausi onkin. Se, ken sanoi että kesä on ihmisen parasta aikaa, ei ollut kuulkaas väärässä!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 16. toukokuun 2022

Ottaisitko onnellisuuspillerin, jos saisit?

6

ID

Jos se tarkoittaisi sitä, ettei sun tarvitsisi enää ikinä murehtia mistään? Tuntea surua tai kipua? Yksi pilleri kurkusta alas ja elämä olisi ihanaa ja auvoisaa. 100% onnellisuustakuudella. Aurinko paistaisi pilvisinäkin päivinä ja kohauttaisit vain olkiasi elämän haasteiden edessä.

Juteltiin pari vuotta sitten aiheesta PPP-opinnoissa ja olin silloin sitä mieltä, että mä en ottaisi onnellisuuspilleriä. Samoilla linjoilla olen edelleenkin. Silloin perustelin tuon kantani sillä, että onnellisuuspillerin nieltyäni en tuntisi koko tunteiden skaalaa. Sitä tunteiden kirjoa, joka tekee elämästä niin täydellistä. Multa vietäisiin yksi olennainen osa elämästä pois. Se tietynlainen melankolisuus, josta ainakin oma onnellisuuteni osin kumpuaa. Kasvun paikat ja kipuisat ajat, joiden jälkeen sitä jatkaa elämistä viisaampana ja vahvempana.

Onnellisuuspillerin nielaiseminen olisi kuin matkan kelaaminen fast forwardilla. Tsup, yhtäkkiä ollaan määränpäässä ja se arvokkain eli itse matka olisi jäänyt kokematta. Mikä itselleni tuo onnea on ne arkiset jutut, pienet teot oman ja muiden hyvinvoinnin eteen ja se, että tietää selviytyvänsä haasteista eikä täten elä pelosta käsin.

Onnellisuuden jahtaaminen voi pahimmassa tapauksessa laskea hyvinvointiamme, mikäli matkan varrelle ei riitä merkityksellisiä, eudaimonista hyvinvointia tukevia juttuja. Kuinka moni jahtaa onnea uraputkessa, nauttimatta matkasta. Odottaen, että jossain vaiheessa se jackpot tulee ja onni pursuaa yli äyräiden. Pääsee vuotuiseen ansiotasoonsa, saa haluamansa paikan johtoryhmässä ja huomaakin yhtäkkiä, että tämä ei tuokaan onnea pitkällä tähtäimellä. Surullisimmassa tapauksessa on kenties jahdannut onneaan terveytensä uhalla.

Jos jotain elämän menetykset ovat mulle opettaneet niin sen, että elämä on lahja. Mikään tai kukaan ei ole itsestäänselvyys. Ei varsinkaan se onnellisuus. Itse luovuin onnellisuudesta tavoitteena jo aika päiviä sitten. Mulle riittää se, että illalla keksin kolme asiaa, joista olla kiitollinen kuluneessa päivässä. Sillä tavalla tulee kyllä nieltyä kuvitteellinen onnellisuuspilleri. Omien ajatusten ja niiden herättämien positiivisten tunteiden kautta.

Kerta-annoksena onnellisuuspillerinä voi toimia myös tulevien asioiden hekumointi. Itselläni sellaisena toimii tällä hetkellä heinäkuun eka viikko, kun saan ekaa kertaa kolmeen vuoteen rakkaan ystävän Suomeen. Vietetään naisporukalla pari yötä mökillä, jutellaan, syödään hyvin ja kippistellään elämälle. Jutut jatkuu siitä, mihin ne on jääneetkin.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »