perjantai 05. helmikuun 2021

Fredagsmys at Marian Bistro

HEIPPA!

Jos päässä soi (jostain syystä, älä kysy miksi) Martti Servon On viiiiiiikonloppu täällä taas -biisi repeatilla, niin on syytä todeta viikonlopun tulevan tarpeeseen ;D Meillä herkuteltiin tänä iltana vähän enemmän vaivaa nähdyllä aterialla kuin millaisia yleensä perjantai-iltaisin meillä on totuttu syömään. Ruokaa oli sen verran, että sitä jäi huomiselle lounaallekin. Nyhtökanan loppu mennee salaattiin kesärullien ylijäämätäytteiden kanssa. Mä tykkään, että lauantailounas saa olla helposti valmistettavissa tai jopa valmiina jääkaapissa odottamassa.

Tähän asti meni, että hitaana hämäläisenä tuli kokeiltua bao-sämpylöitä. Kaupassa niitä kyllä olin aiemminkin katsellut sillä silmällä, mutta nyt vasta tuli ostettua. Alunperin ajattelin tehdä bao-sämpylöiden täytteestä lihattoman, mutta perheraati päätti, että mennään kanalla. Näistä saa kyllä helposti tehtyä myös kasvisversion vaihtamalla kanan esimerkiksi nyhtökauraan. Yleensä paistan nyhtökanaa vähintään sen kolme tuntia, nyt keitin kanan ja marinoin uunissa grillivastuksen alla ja täytyy kyllä sanoa, että ei tämäkään tapa huono ollut. Varsin kelpo, varsinkin perjantai-iltaan.

Bao-sämpylät itämaisella nyhtökanatäytteellä

 Bao-sämpylöitä

Nopea nyhtöbroileri
400 g broilerin rintafilettä

Marinadi
3 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 tuore (pieni ja mieto) chili pilkottuna
1 tl inkivääritahnaa
2 rkl riisiviinietikkaa
0,5 rkl seesamiöljyä
0,5 dl soijakastiketta
1 rkl hunajaaa
1 limen mehu
– sekoita marinadiaineet keskenään, laita jääkaappiin mehustumaan
– keitä broilerin rintafileitä 30-40 minuuttia suolalla maustetussa vedessä
– revi rintafileet haarukalla säikeiksi, sekoita marinadiin
– paista uunissa grillivastuksen alla 200 asteessa 10-15 minuuttia, mutta varo ettei pala
– tarjoile itämaisen salaatin kanssa:

1 paprika
1 pieni punasipuli
4 lehtikaalen lehteä
kevätsipulia
2 rkl soija-mirinkastiketta
loraus hunajaa
1 rkl seesamiöljyä
0,5 tl inkivääritahnaa
korianteria

-pienistele paprika, kevätsipulia, punasipuli ja lehtikaali
-sekoita soija-mirinkastike, hunaja, seesamöljy, inkivääritahnaa keskenään ja pyörittele käsin salaattiin, lisää halutessasi tuoretta korianteria
-nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi (Huom! Salaattia jää vähän yli, joten käytä esim. kesärulliin)
-lämmitä bao-sämpylät mikrossa ja täytä nyhtökanalla & salaatilla, tarjoile sriracha-majoneesin kanssa (halutessasi voit käyttää kaupan valmis srirachamajoa)

Sriracha-majoneesi
1 dl majoneesia
1 rkl sriracha-kastiketta

-sekoita keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään

Nyhtökana-sämpylöiden lisäksi meillä oli tarjolla kesärullia. Välillä sitä kaipaa sellaista ruoanlaittoa, johon koko perhe voi osallistua. Kesärullat ovat siihen puuhaan erittäin toimivia. Rullien ulkonäön ei niin väliä, joten vähän isommat lapset varmasti tähän pystyvät. Toki plussaa siitä, että riisipaperit olisivat ehjiä jo alkujaan. Mulla oli kaapin perukoilla avaamaton paketti sellaista ihanaa pikkusen rikkoutunutta riisipaperiarkkia täynnä. Oli melko haastava rullattava, mutta hei, ihan hyviä näistä tuli. Täytteinä toimivat ihan mitkä vain kasvikset. Täällä on muuten vanha postaukseni, jossa kesärullien täytteenä oli mm. katkarapuja. Lisäksi postauksesta löytyy suussa sulavan mangodipin ohje.

Suussa sulavat kesärullat

riisipapereita
porkkanaa suikaloituna
kurkkua suikaloituna
salaattia
punakaalia
korianteria
pannumarinoitua tofua (ohje täältä)

-liota riisipaperiarkkia haaleassa vedessä noin 15 sekuntia, täytä kasviksilla ja rapealla tofulla
-riisipaperipaketin takaosassissa on usein ohje rullauksesta! Helppoa kuin heinänteko
-tarjoile maapähkinädippikastikkeen kanssa

Maapähkinädippi
vajaa purkki makeuttamatonta maapähkinävoita
loraus soijaa
tujaus srirachakastiketta ja hunahaa
vettä

-sekoita aineet sekaisn sauvasekoittimella ja passaa vedellä kastikkeen juoksevuus

Ja lisäksi meillä oli kaupan pakastealtaasta valmistetut jättikatkarapupyrstötikut salaattipedillä (rucola, balsamico, mustapippuri). Kyllä, nyt voi viikonloppu alkaa ♥ Loppuillaksi sohvalle ja aikaisin nukkumaan, huomenna hiihtoa ja ulkoilua. Sitä tuttua ja turvallista viikonloppuohjelmaa, mutta ah niin ihanaa!

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 03. helmikuun 2021

Kasviskeskiviikko: Suussa sulava punajuuri-tattaririsotto (M,G)

HEI HUOMENTA IHANAISET, NAURAVAISET!

Yöunien merkitys nousi arvoon mittaamattomaan toissayön koiran kanssa valvomisien jälkeen. Eilen heikkona hetkenä päätin laittaa muutenkin yöunet syyniin. Iltapala viimeistään klo 20.00, sillä olen tutkinut iltapalan koostumuksen, ajoituksen ja yöunieni palauttavaa vaikutusta viime viikkoina. Mun suolisto ei tykkää siitä, että se joutuu tekemään töitä yöaikaan. Syke nousee ja uni ei ole niin laadukasta. Ei ruutuaikaa enää klo 21 jälkeen (heh, saa käräyttää IG:ssä, jos mut siellä näette :D) ja sänkyyn viimeistään klo 22.

Näillä mennään ja sitten kuulkaas muistin, että tämä blogi onkin nykyään ruokablogi ja mietin, että pyyhinkö tuon ekan kappaleen pois. Kunnes päätin olla pyyhkimättä. Sillä täällähän on tarjolla ruokaa ja tarinoita. Tuossahan viitattiin iltapalaan, joka on ruokaa 😉

Kasviskeskiviikkoon aasinsillan kautta päästiin siten, että yöuniin vaikuttaa merkittävästi myös meidän suoliston kunto. Mä tykkään aina välillä ottaa sellaisia skarppauksia. Toki pyrin syömään 90% ajasta terveellisesti, mutta en halua kieltää itseltäni mitään. Skarppaus ruokiin on helppo tehdä, kun tuntee mitä oma kroppa kaipaa. Mulla se kaipaa aina välillä sellaista tonton-ruokaa. Gluteeniton ja maidoton tekee silloin tällöin terää.

Yksi mun skarppausaikojen lempparikirjoista on Deliciously by Ella. Ilman valkoista sokeria, maitoa tai gluteenia olevia herkkuruokia täynnä. Sellaisia reseptejä, jotka jaksaa lukea loppuun asti. Aivan täydellisiä siis. Eilen tein aikaiseksi lounaaksi punajuuri-tattaririsottoa (viime syksynä alkanut tattarisuurimohimoni ei ota hillitäkseen) ja täytyy sanoa, että jotain tuon tattarin ravitsevuudesta kertoo se, että söin pienen lautallisen risottoa kympin aikaan (ennen Tobyn lääkäriä) ja rehellisyyden nimissä mun ei ollut edes vielä nälkä ennen iltaa.

Tattaririsoton jälkeen huomasin myös sen, että siinä missä normi risoton jälkeen verensokeri menee ensin pilviin ja sit laskee rysähtäen, pysyi verensokeri tattaririsoton jälkeen tasaisena koko iltapäivän. Mutta en silti jättäisi normirisottoa pois mistään hinnasta, sillä balanssi.

Alla resepti, joka on puolitettu resepti Delicious by Ella -kirjasta. Päätin myös lisätä risottoon tuoretta salviaa tarjoilun yhteydessä. Salvian ja punajuuren liitto on muuten huikea. Kantsii koklata. Tähänhän voisi halutessaan murustella päälle vuohenjuustoa ja lorauttaa päälle vielä hunajaa. Mutta toimii näinkin 🙂

Tattari-punajuuririsotto

2-3:lle

700 g (noin 5 pienehköä) pestyä punajuurta

200 g tattarisuurimoita

200 ml kookosmaitoa

puolikkaan sitruunan mehu

0,5 litraa kiehuvaa vettä

suolaa, mustapippuria, salviaa

1. Lämmitä kiertoilma uuni 190 asteeseen, paista punajuuria kuorineen noin tunti (kokeile haarukalla, kun kypsiä)

2. Huuhtele tattari siivilässä kylmällä vedellä ja laita kattilaan. Kaada päälle litra kiehuvaa vettä. Anna kiehua pari minuuttia ja keitä sen jälkeen hiljalleen, kunnes tattarisuurimot ovat irtonaisia ja vesi on haihtunut

3. Kuori punajuuret veitsen ja haarukan avulla, kuoren pitäisi irrota helposti

4. Surauta kuoritut punajuuret, sitruunamehu, kookosmaito, ripaus suolaa ja mustapippuria monitoimikoneessa

5. Lisää punajuurisose tattareihin kattilassa ja lämmitä

6. Tarjoile tuoreen salvian kanssa. Myös rosmariini voisi muuten toimia loistavasti!

Ja mitä tehdä loppu kookosmaidolle, jos sinulla on se perinteinen 400 g tölkki? No käyttää tietysti samettiseen aamupuuroon. Joko isoista kaurahiutaleista tai tattarisuurimoista tehtyyn. Päälle paistinpannulla makeaksi paistettuja banaaneja ja pari ruokalusikallista pähkinöiden ja siemenien sekoitusta.

Nyt toivottelen teille yhtä suloisen väristä keskiviikkoa kuin mitä tuo kuvissa näkyvä punajuuri-tattaririsotto on. Kyllä on muuten ruoan värikkyydellä väliä. Värikkäiden ruokien näkeminen piristää jo ennen kuin niitä on maistanut!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PSST. Instagramista Marian Bistron tunnelmiin pääsee täältä. Siellä pyrin olemaan keittiöhommissa jos en nyt ihan päivittäin, niin melkein. Myös aika usein niinä päivinä, kun blogi ei päivity, päivittyy IG:iin joku resepti!


maanantai 01. helmikuun 2021

Todellista arjen pikaruokaa

HEIPPAHEI MAANANTAIHIN!

Toivottavasti sielläkin viikonloppu teki tehtävänsä ja akut on ladattuna uuteen viikkoon 🙂

Mä olen viime aikoina pohtinut sitä, että niin hurjan antoisia kaikki uudet ruokatrendit ja -kokeilut ovatkin, niin silti ei sovi unohtaa niitä vanhoja tuttuja ruokia. Niitä perinteisiä, jota syötiin lapsena kotona. Sillä monet niistä edustavat sitä autenttista kotiruokaosastoa.

Tänään esittelen teille yhden mun kotiruokasuosikeistani. Keiton, jota on viime vuosina tullut syötyä aivan liian harvoin ja silloinkin pääosin se on ollut muiden äitien tekemää. Tai sitten sitä pakastealtaasta sulatettua. Nimittäin pinaattikeiton. Voiko olla samettisempaa ja maukkaampaa alle vartissa valmistuvaa arjen pikaruokaa? Jälleen päätin muistutella itseäni aika ajoin pinaattikeitosta. Ettei se unohdu enää näin pitkäksi aikaa.

Samettinen pinaattikeitto
4:lle

0,5 dl juoksevaa oivariinia tai 50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
1 litra maitoa (mä käytän sitä Kiehua kaikissa maitopohjaisissa, ettei pala pohjaan)
1 pss (150 g) pakastepinaattia
1 tl valkopippuria
1 tl muskottipippuria
1 tl suolaa
1 tl sokeria

1. sulata kattilan pohjalla juoksev voivalmiste (tai voi) ja lisää vehnäjauhot, kunnes seos hieman porisee
2. lisää maito vähitellen ja sekoita koko ajan. Käytin vispilää, niin vehnäjauhovoiseos ei paakkuuntunut.
3. lisää pinaatti ja anna porista hetken niin, että pinaatti sulaa
4. mausta valkopippurilla, suolalla, muskottipippurilla ja sokerilla
5. tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa

Muita todellisia arjen pikaruokia on myös pinaattilätyt. Nam! Niitä ei olekaan meidän keittiössä tehty pariin vuoteen. Mutta tällä viikolla tehdään. Eilen julkaisin IG:ssä meidän arkiruokalistan ja huomasin sen olevan aika kasvispainotteinen. Tai ainakin punalihattomampi. Jotenkin tuntuu, että kroppa huutaa kaikkea kasvisruokaa flunssan jälkeen. Ja hei jos jokin näistä asioista tietää, niin meidän oma keho. Kyllä se kertoo, mitä se kaipaa. Mulla se taitaa kaivata nyt rakennusaineita vastustuskykyä buustaamaan. Ja niitä mielihyvin sille ajattelin antaa 🙂

Mutta nyt kohti sitä arkea ja hei muuten, ihanaa alkanutta helmikuuta. Olenko ainut kenen mielestä tammikuu meni niin hirmuista vauhtia, ettei oikein perässä pysynyt?

MAANANTAITERKUIN,

 


lauantai 30. tammikuun 2021

Tuulihatut laskiaspullan vaatteissa

HEIPPA!

Rakastan laskiaispullia. Ja siinä, missä monet ovat sitä mieltä, että se on ehdottomasti sitten joko mantelimassalla tai mansikkahillolla, mä en osaa ikinä päättää 😀 Harvassa paikassa nimittäin on tarjolla molemmat. Senpä takia mä yleensä laskiaispullia leipoessani teen muutaman version, jossa on sekä mantelimassaa että hilloa. Kermavaahdosta en niinkään makeutettuna välitä, joten mun laskiaispullissani on usein sokeroimatonta kermavaahtoa hillon ja mantelimassan lisäksi. Muu perhe saa pullansa kyllä sokeroidulla kermavaahdolla.

Viime viikolla katselimme tyttöjen kanssa Koko Suomi -leipoo ohjelmaa ja siinä tehtiin tuulihattutaikinasta kranssi. Joka sitten täytettiin ja lopputuloksena oli ihan mielettömän näköinen luomus. Ensin ajattelin tuulihattuhimoissani taiteilla moisen, mutta koska tuulihattutaikinastani ei koskaan tiedä (aina välillä menee aivan mönkään…), niin päätin turvautua tuulihattuihin sellaisinaan. 16 pientä tuulihattua ja 9 isompaa tuulihattua onnistui loistavasti. Taikinasta olisi toki voinut tehdä vain pelkkiä pieniä tai isoja tuulihattuja.

Täytteeksi omiin tuulihattuihini ”all in” eli mantelimassat, kermikset ja hillot. Muulle perheelle ja kylään tulleelle kummitytölle sitten pelkällä hillolla kermavaahdon lisäksi. Nuo isot olivat kyllä hyvä, mutta sen verran niihin upposi kermavaahtoa, että en itse ihan kauhiasti alkaisi kermavaahtoa sokeroimaan.

Tuulihattutaikina

80 g voita
2 dl vettä
2,5 dl vehnäjauhoja
3 munaa
0,5 tl leivinjauhetta
mantelilastuja

1. Sulata voi ja vesi kattilassa (anna kiehahtaa) ja kun voi on sulanut ota kattila pois liedeltä ja lisää vehnäjauhot voimakkaasti sekoittaen.
2. Lisää munat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten ja lisää leivinjauhe
3. Anna taikinan jäähtyä hetki
4. Pursota tyllalla leivinpaperin päälle taikinasta nokareita. Tästä taikinasta tein tosiaan 16 pientä ja 9 isoa tuulihattua kahdella eri pellillä. Taikina kohoaa uunissa, joten jätä kohoamisvaraa taikinanokareiden ympärille.
Halutessasi voit ripsotella päälle mantelilastuja
5. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes tuulihatut ovat kauniin vaaleanruskeita

Täyte
Kermavaahtoa
Mansikkahilloa ja/tai mantelimassaa

Mantelimassan tein sekoittamalla mantelimassaan pienen lorauksen kermaa ja haarukan avulla ikään kuin muussaten mantelimassan sileämmäksi.

ID
Siitä on vierähtänyt jokunen vuosi, kun olen viimeksi tuulihattuja tehnyt, mutta olen tyystin unohtanut, kuinka helppoja ne on tehdä. Ja makukin on yleensä loistava, riippuen täytteestä. Nämä makeat versiot (varsinkin nuo isot) saavat vieläkin ajatuksen tasolla hampaat hieman vihlomaan, mutta aika näyttäviä herkkuja kahvipöytään noista saisi esimerkiksi tuorejuusto-kermavaahdolla, johon olisi lisätty savulohta, tilliä ja sitruunapippuria.

Ah ihana, nyt kuulkaa flunssa on helpottanut sen verran, että pääsen koiran kanssa maltilliselle aamulenkille. Sielu kaipaa jo pakkasen tuoksua ja lumen narskuntaa kengän alla 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

 


torstai 28. tammikuun 2021

10 x vinkkini arkiruoanlaitosta nauttimiseen

HEIPPAHEI!

Onneksi mulla oli varastossa valmiiksi kirjoitettuja postauksia, sillä tänään on aika kaivaa yksi niistä esiin. Päivä on nimittäin kulunut (vähän väkisin, täytyy myöntää…) sohvan pohjalla. Ei mitään kummempaa oiretta sen lisäksi, että nenä on tukossa (ja sitä myöden koko pää) ja yskittää. Oura kertoi myös ruumiinlämmön olleen yöllä melko koholla normilukemiin nähden. Joten ihan peruslenssua vaan, toivon testitulosta odotellessani.

Tänään juttua arkiruoanlaiton ihanuudesta. Tämä oli aihe, jota moni teistä toivoi taannoin postaustoiveita kysellessäni. Ja tehän tiedätte, että jos jotain ruoanlaittoa rakastan (perjantimyyssien ohella), niin arkiruoanlaittoa 🙂

Itse en muista aina nauttineeni arkiruokien tekemisestä. Lähinnä sen takia, miten suhtauduin ruokaan aiemmin. Opiskeluaikoina ruoka oli välttämätön polttoaine ja oikeastaan en nauttinut ruoanlaitosta enkä edes syömisestä. Ruokailu oli vain mekaaninen toimenpide sille, että jaksoin päivästä toiseen. Joku palanen loksahti paikoilleen esikoisen ollessa vajaa vuoden vanha. Huomasin yhtäkkiä nauttivani meidän yhteisistä hetkistä keittiössä. Toinen istui stokkessaan puuhaarukka suussa kuolaten ja mä kokeilin uusia reseptejä.

Huomasin silloin ravinnon merkityksen jaksamiseen. Kun yöt olivat risaisia, niin monipuolisen ja riittävän ravinnon merkitys nousi sfääreihin. Aloin rakastaa kunnon kotiruoan tekemistä ja syömistä. Huomasin myös sen, että ruoanlaitto alkoi olemaan mulle rakas hetki toteuttaa itseäni.

Kun palasin työelämään, ruoanlaittohetkistä tuli kultaakin kalliimpia. Välillä lapset olivat mukana omien essujensa kanssa, jolloin sain samalla tankattua äitiaikaa kahdeksan tunnin eron jälkeen. Mutta nautin myös niistä hetkistä hyvällä omalla tunnolla, kun laitoin lapsille Titi-nallen pyörimään ja sain laittaa ruokaa ihan hiljaa omassa rauhassa.

Vaikka einekset helppoja ovatkin, niin huomaan, että meillä käytetään niitä vähemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä oikeastaan ei juuri koskaan. Ellei oteta satunnaista maksalaatikkoa kerran vuoteen huomioon. Kotiruoka on parempi vaihtoehto, vaikka aluksi saattaa tuntua, ettei se maistu millekään. Eineksissä käytetään usein arominvahventeita sun muita tuomaan makua. Sen takia ehdottaisin ihan alkajaisiksi ruokien maustamisen jalon taidon. Mikään ei ole tylsempää kuin kotiruoka, joka ei maistu miltään. Varsinkin, jos on tottunut einesten makuun, niin äkkiseltään kotiruoka voi tuntua kovinkin pliisulta.

Jos tuntuu, että arkiruoanlaitto tökkii sen takia, että ruoka ei maistu hyvälle, niin suosittelen tutustumaan yrtteihin. Tuoreisiin tai kuivattuihin. Niillä saa ruokaan makua jo huimasti. Miten sitten oppii maustamaan ruoan? Maistamalla. Ei ole oikotietä onneen. Maista, mausta, maista, mausta – niin kauan kunnes ruoka on maistuvaa. Jo pelkällä suolalla ja mustapippurilla saa ihmeitä aikaan. Jos kaapista löytyy sitruunaa ja vielä vaikka paprikaa ja chiliä, niin ei sitä muuta tarvita. Paitsi ehkä jotain yrttiä.

Mitä muuta vinkkiä voisin antaa siihen, että arkiruoanlaitto tulisi pikkuisen houkuttelevammaksi? Kokosin alle kymmenen mun mielestä tärkeintä:

1. Suunnittele arkiruokalista. Vaihtele viikottain arkiruokia. Ota mahdollisuuksien mukaan koko perhe mukaan suunnitteluun. Vinkki: kaikki kertoo viisi arkiruokalemppariaan ja näistä kootaan arkiruokalista vaikka seuraavaksi kuukaudeksi.

2. Tee arkiruokalistan ensimmäisen viikon pohjalta kauppalista (muista lisätä myös arkiruokien ulkopuoleiset ruoka-aineet) ja käy ruokakaupassa / tilaa ruoat kotiin. Näin ollen kaapeista löytyy koko arkiviikon ruokiin tarvittavat aineet ja voi kurvata suoraan töistä kotiin tekemään ruokaa. Suunnitelmallisuus vähentää myös hävikkiä tehokkaasi!

3. Esivalmistele tai jopa valmista kokonaan maanantai-illan ruoka jo sunnuntaina. Tämä helpottaa viikon aloitusta huimasti.

4. Arkiruokia voi vaihdella keskenään viikon sisällä sen puitteissa, miten esimerkiksi kalat sun muiden päiväykset menevät (ja hei, fiiliksen mukaan!).

5. Jos mahdollista niin tee kerran viikossa sellainen arkiruoka (laatikot ja keitot kunniaan), josta riittää kahdelle arki-illalle.

6. Arkiruokailu saa olla simppeliä. Mä suosin usein ”one pot” -aterioita, jossa koko ateria valmistuu samassa pannussa tai kattilassa. Pannulla paistuu lohet ja kasvikset. Uunipellille voi lohkoa perunoita, muita kasviksia ja esimerkiksi sitruuna-persiljamaustettuja broilerin fileitä.

7. Jos arkiruokailu ajatuksena tympii, niin mieti mikä siinä tympii. Kirjoita vaikka vastaus paperille, se selkiyttää syitä, miksi arkiruoan tekeminen tökkii. Mikä pitäisi muuttua, että arkiruoanlaitosta tulisi mielekästä? Toki oma motivaatiotaso auttaa muutoksessa. Haluatko sinä ylipäätään alkaa nauttimaan arkiruokien laitosta? Jos et, niin sitten asia on selvä. Mutta jos haluat, niin ole valmis tekemään pikkuisen töitä, jotta saat hommat skulaamaan. Kiire? Uskon, että arki-ilotojenkin mahdollinen kiire on ennakoinnilla ja suunnittelulla voitettavissa.

8. Ota perhe mukaan kokkailemaan. Meillä lapset on olleet keittiöpuuhissa mukana jo kantoliinassa vauvoina. Pienten taaperoiden kanssa sotkua syntyy, mutta se on kaiken sen siivousvaivan arvoista. Mulla oli pitkään se, että halusin pitää keittiön kokonaan itselläni. Mutta kyllähän se helpottaa, jos mies tulee pilkkomaan sipulit ja lapset tekemään salaatin. Arkiruoanlaitto on parhaimmillaan mukava tapa käydä samalla työ/koulupäivän kuulumiset läpi.

9. Tee ruoanlaittohetkestä iloinen hetki. Vaihda työvaatteet kotivaatteisiin, laita villasukat jalkaan. Hengitä pari kertaa syvään silmät kiinni ja hymyile niin, että silmät menee sirrilleen. Laita taustalle lempimusiikkiasi ja ala kokkailemaan.

10. Sillä aikaa, kun ruoka valmistuu, kata pöytä. Syömme ensin silmillämme, joten rauhallisen ruokailuhetken kruunaa kauniisti katettu ruokapöytä ja kiva esillepano. Nauti ruokailusta ilman puhelimia, läppäreitä tai kirjoja. Istu alas ja hengähdä. Hermostomme saa signaalin, että nyt on aika rauhoittua ruokailemaan. Tämä tehostaa ruoansulatusta ja edistää mm. vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä.

Mitä ajatuksia tämä herätti? Onko siellä muita, keille arkiruoanlaitto on mieluisa asia? 🙂 Huomiselle mulla oli suunnitelmissa perjantaimyyssiherkkuja, mutta katsotaan, mihin olotila menee. Nyt ei ainakaan vielä ole asiaa hellan ääressä huitelulle, mutta huomenna on uusi päivä

TORSTAITERKUIN,

PS. laitan myöhemmin illalla kuvissa näkyvän paistetun lohen ja kasvisten reseptin IG:n puolelle (@marianbistro)