Kuinka siellä on arki lähtenyt pääsiäisen jälkeen käyntiin? Toivottavasti hyvin ♥
Olen tainnut jokusen kerran mainitakin, että käyn aina silloin tällöin mielikuvamatkalla. Viime aikoina mahdollisuus käydä mielikuvamatkalla on ollut kultaakin kalliimpi. Käyn usein mielikuvamatkoilla ilman konkreettisia kuvia, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin katsella muiden matkakuvia (esim. IG feedistä) ja fiilistellä. Ekologista ja edullista, tällä hetkellä pakon sanelemaakin, matkailua.
Yllä noin 60 kuvan verran tunnelmia maailman turuilta ja toreilta vuosien varrelta. Balin kautta johdatin teidät Singaporeen. Aistitteko Balilla sen henkevyyden, joka saarella on läsnä? Kuulitteko meren pauhun? Hikositteko Singaporen auringon alla kosteusprosentin ollessa tapissa? Sieltä jatkoimme New Yorkin ja Bostonin kautta iki-ihanaan Gloucesterin kalastajakylään Massachusettsissa. Josta jatkoimme Thaimaan paratiisisaarille snorklaamaan. Tunsitteko lämmön kasvoillanne, meriveden hiuksissanne ja hiekan varpaissanne? Hyvä 🙂
Seuraavaksi vuorossa oli USA:n länsirannikkoa, Malibua, Beverly Hillsiä, Venice Beachia ja Hermosa Beachia. Kipeytyikö teilläkin posket hymyilemisestä, käheytykö kurkku small talkista? Kuulitteko sen kepeän puheensorinan ja skeittilaudan äänet?
Sitten päästiinkin itselleni rakkaimpaan eli Suomen kauniiseen Lappiin. Narskuiko lumi jalkojenne alla, tunsitteko kevätauringon lämmön? Jos saisin valita ihan minkä paikan vaan, minne nyt matkustaisin niin se olisi tuo niin rakas Pyhä.
Pyhältä lähdettiin vallan toiseen ääripäähän nimittäin Dubaihin. Blingblingiä ja häikäiseviä autoja. Jotka eivät toivottavasti sokeuttaneet silmiänne siltä tosiasialta, mikä tuolla alla piilee. Kuvien takana tapahtuu niin paljon muutakin.
Vilkkaan Dubain jälkeen lähdimme rentoutumaan Santhiya Koh Yao Yaille. Nautitteko hiljaisuudesta kuten minäkin? Kuulitteko sen vaimean pitkähäntäveneen ääneen jostain? Maistoitteko kielenkannassanne sitruunaruohon raikkauden? Saitteko hymyynne vastahymyn?
Sitten palattiin takaisin Eurooppaan. Mietittekö Toscanan kukkuloita katsoessanne sitä, mitä tuonne tänä päivänä kuuluu? Millainen hätä ja suru monilla ihmisillä on. Mä tunsin silmät sulkiessani kuitenkin toivon pilkahduksen. Pian he istuvat jälleen ison perheensä kanssa oliivipuun alla. Nauru ja ilo täyttää ilman enemmän kuin koskaan ennen.
Kun saavuimme Redondo Beachille Kaliforniaan, kuulitteko lokkien kirkunan? Tuoksutitteko tuoreen kalan? Saiko Las Vegasin värivalot aikaan pakottavan tarpeen sulkea hetkeksi silmänne? Aloitteko tapailemaan Sheryl Crowta Santa Monican laituria katsellessanne? Tunsitteko laskevan auringon mukanaan tuoman viileyden sukeltaessanne Atlantin tyrskyihin?
Mielikuvamatkailu on pieni, mutta tehokas tapa panostaa hyvinvointiin. Se ei tarkoita, että sulkisi elämässä vallitsevilta olosuhteilta silmänsä. Tai pakenisi jotain. Vaan sen avulla pääsee hetkeksi antamaan aivojensa levätä. Palautumaan. Arvatkaas minne mun tämän päiväiset mielikuvamatkat ovat suuntautuneet? No sinne mökkisaareen. Minnekäpä muualle. Kesken kiireisen työpäivän kävin laiturilla istumassa lempeässä kesäillassa – teki hyvää ♥
Enpäs olisi voinut kuvitella silloin loppuvuodesta Hyvinvoinnin vuosikellon -postausrunkoa suunnitellessani, että ihmissuhteiden osa-alueen vuoro tulee juuri silloin, kun ihmissuhteita eniten tarvitsisimme. Kun fyysinen kanssakäyminen suositellaan korvaamaan inhimillisellä kanssakäymisellä, mikäli mahdollista. Harvardin tutkimuksenmukaan merkityksellisten ihmissuhteiden vaikutus mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme on kiistaton. Ihmissuhteiden myötä olemme onnellisempia, meillä on matalammat stressitasot ja voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. On myös todettu, että pitkäikäisyys on yksi ihmissuhteiden hyödyistä.
Alkuun vielä aiemmista postauksista tuttu briiffi, joten jos tämä on sinulle tuttua kauraa, niin vieritä kursoria hyvillä mielin alemmas 🙂
”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa:Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.
Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet Maaliskuu: Merkityksellinen elämä Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus Toukokuu: Optimistinen elämän asenne Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä Elokuu: Mielekäs työ osana elämää Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen Joulukuu: Hetkessä eläminen
Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”
Aluksi ajattelin, että siirrän ihmissuhteiden osa-alueen tuonnemmaksi. Että aika on liian herkkä käsittelemään aihetta, joka varsinkin yksinäisillä tai yksin asuvilla on poikkeusolojen takia kenties normaalia haasteellisempaa. Jos jotain positiivista nykymaailman keskellä erakoitumisesta etsii niin se, että onneksi meillä on videopuhelut, netin kautta käytävät lautapeliturnaukset ja soitetut puhelut.
Olen kertonut olevani arjessa tosi huono pitämään yhteyttä ystäviini. Tämä poikkeusaika on tuonut mukanaan sen, että yhtäkkiä ystävien kanssa on tullut juteltua enemmän. Ehkä se on se, kun nyt on siihenkin aikaa enemmän. Toisaalta taas sitä oppii näinä päivinä arvostamaan ystävien merkityksen. Viikonloppuna juteltiin pitkästä aikaa yhden bestiksen kanssa puhelimessa. Sovittiin, että kun tilanne normalisoituu, niin lähdetään kesäisen Tampereen terasseille nauttimaan elämästä. Toisten rakkaiden ystävien kanssa soitetiin eilen videopuhelu hoidettiin pikkunoitien tehtävät siinä samalla. Illalla piti vielä ottaa ryhmäpuhelu sielunsiskojen kanssa, mutta se siirtyi tälle illalle.
On tutkittu (Harvard Grant Study), että ihmissuhteet ovat merkityksellisin osa-alue hyvinvointimme ja kukoistuksemme kannalta. Oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta tai ihan millaisesta vain ihmissuhteista, niin yhteys muihin ihmisiin on elämän kantava voima. Ja jos ajatellaan tätä siinä valossa, että meillä länsimaissa mennään koko ajan kohti yksilökeskeistä elämää yhteisöllisyyden sijaan, niin tekisi mieli painaa pausea. ”Kyllä mä pärjään yksin, ei tarvii auttaa” asenteen huomaan itsekin ottavani aika ajoin. Ihminen tarvitsee kuitenkin toista ihmistä elämäänsä. Evoluutio on ohjelmoinut aivomme luomaan ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat ensinnäkin olleet lisääntymisen elinehto. Ilman ihmissuhteita meitä ihmisiä ei olisi täällä maapallolla. Olemme tarvinneet toisiamme myös eloonjäämiseen. Meillä on psykologinen tarve kuulua yhteisöihin, tarve jakaa asioita.
Ihmissuhteisiin liittyy kiinteästi sellaiset termit kuin empatia, myötätunto, myötäinto, rakkaus, ystävällisyys ja altruismi. Kaikki nämä toimivat ikään kuin polttoaineena ihmissuhteissa. Ihmisillä on usein halu tuntea itsensä merkitykselliseksi jonkun muun elämässä. Haluamme, että meidän olemassa ololla on positiivinen vaikutus muihin. Ilman ihmissuhteita tämä ei olisi mahdollista.
Rakkauden mikrohetket
Ihmissuhteista voisi kirjoittaa romaanin, mutta tässä postauksessa haluan avata teille hieman rakkauden mikrohetkiä. Yksi Positiivisen Psykologian opintojen antoisimmista kirjoista oli Barbara Fredricksonin Love 2.0. Kirjassa kerrotaan siitä, mitä on Rakkaus 2.0. Tähän rakkauteen ei liity seksuaalista halua tai romantiikkaa, harvoin sitoutumista tai sidettäkään. Rakkauden mikrohetkiä voi kokea kenen kanssa tahansa, kun tuntee olonsa turvalliseksi ja on reaaliaikaisessa aistiyhteydessä toisen kanssa. Rakkauden mikrohetkiä ei tämän hetkisen tutkimuksen mukaan voi juurikaan kokea muuta kuin fyysisen kontaktin avulla, sillä se vaatii katsekontaktin toiseen henkilöön. Mä kyllä väitän kokeneeni tällaisia hetkiä myös puhelimitse, joten pikkuisen kritisoisin tutkittua näkökulmaa tässä kohtaa.
Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jonkun ihan tuntemattoman kanssa tulee hetki, kun molemmat hymyilee. Kyse voi olla samaa sukupuolta olevasta, vanhemmasta tai nuoremmasta henkilöstä. Kun huomaat suusi kääntyvän hymyyn katsoessasi toista silmiin ja toinen vastaa hymyyn. Tällöin sitä kokee valtavaa tunneyhteyttä toiseen. Tätä värähtelyä aivojemme biokemiassa Fredrickson kuvaa positiiviseksi resonanssiksi. Se on ikään kuin lämmön ja yhteyden, rakkauden mikrohetki, jolloin jaamme positiivisia tunteita jonkun muun kanssa. Me peilaamme vastapuolen tunteita ja hän peilaa meidän tunteitamme. Olemme ikään kuin toistemme peilikuvia ja jatkeita.
Rakkauden mikrohetket vaikuttavat aivoihimme, oksitosiinitasoihimme ja vagushermoomme. Vagushermo yhdistää aivot ja sydämen. Rakkauden mikrohetkien myötä, voimme buustata tuon hyvinvointimme kannalta tärkeän hermon toimintaa.
Katsekontakti, hymy ja jaettu hetki. Kuulostaa helpolta tavalta lisätä hyvinvointiamme, eikö? Olen kertonutkin teille, että mulla on tapana lenkillä, kaupassa ja oikeastaan missä vain ihmisen kohdatessani ottaa katsekontakti ja väläyttää hymy. Usein en ole saanut hymyä takaisin, mutta voi pojat – ne hetket, kun hymyyni vastataan hymyllä, tekevät sieluuni mannaa. Ennen opiskelujani en tiennyt mihin tuo hymyn hyvää tekevä vaikutus perustuu. Nyt tiedän. Mä olen ollut rakkauden mikrohetkien metsästäjä. Ja sellaisena pysynkin 🙂
Barbara F & kumppanit ovat tutkimuksissaan todenneet, että nämä pienet ohikiitävät hetket vaikuttavat hyvinvointiimme positiivisesti ja kun olemme hyvinvoivia, meillä on paremmat edellytykset myös rakastaa. Syntyy positiivinen rakkauden kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkaus ruokkii rakkautta, mikä lisää hyvinvointiamme.
Voi vaikuttaa hämmästyttävältä, että kokemuksella, joka kestää vai mikrohetken, voi olla pysyviä vaikutuksia terveydelle ja pitkäikäisyydelle. Barbara Fredrickson on ryhmineen havainnut, että kyseessä on tärkeä takaisinsyöttöjärjestelmä, positiivinen kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkauden mikrohetket eivät vain tee terveemmäksi vaan lisäksi, kun olet terveempi, sinulla on paremmat edellytykset myös rakastaa. Vähä vähältä rakkaus tuo lisää rakkautta ja parantaa terveyttäsi. Ja terveys puolestaan tuo terveyttä ja lisää edellytyksiäsi rakastaa. Kuulostaa ihanalle, eikö? 🙂
Kolme pientä harjoitusta
Fredrickson jakaa kirjassaan Love 2.0. useita eri harjoituksia niin rakkauden mikrohetkien tunnistamiseen ja vahvistamiseen kuin positiivisen resonanssin luomiseenkin. Ajattelin jakaa teille nyt noista kolme itselleni tärkeintä.
Sosiaalisten yhteyksien reflektointi -harjoitus
Mieti iltaisin ennen nukkumaanmenoa kahden viikon ajan päivän aikana tapahtuneita sosiaalisia kohtaamisia. Valitse kolme kohtaamista, jotka merkisivät eniten (jotka kenties saivat sisäisesti värähtelemään). Kun mietit näitä kohtaamisia yhdessä, niin kuinka seuraavat väittämät pitivät paikkansa:
1. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani läheinen toisen osapuolen/lien kanssa
2. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani samalla aaltopituudella toisen osapuolen/lien kanssa
Arvoita väittämät asteikolla 1-7, jossa 1 = ei pidä lainkaan paikkansa ja 7 = pitää täysin paikkansa. Kahden viikon ajan voi tulokset kirjata vihkoon ja katsoa, että kuinka ajan saatossa käy. Itse huomasin kiinnittäväni kohtaamisiin erityistä huomiota sen jälkeen, kun aloin pitämään niistä kirjaa. Tähän harjoitteeseen voi lisätä myös tunnepäiväkirjan pitämisen; jälkeenpäin huomasin, että niinä päivinä, kun mulla oli merkityksellisiä kohtaamisia, arvioin oman tyytyväisyyteni elämääni myös korkeammaksi.
Luo kolme rakkauden täyttämää hetkeä päivittäin
Toisen osapuolen kanssa samalla aaltopituudella oleminen on energisoivaa ja antaa paljon. Pyri löytämään tällaisia hetkiä päivässä ainakin kolme. Käy juttelemassa naapurin kanssa, kysele työkaverilta kuulumisia, juttele lasten kanssa syvällisesti tai kysy päivän päätteeksi puolisolta kuulumiset. Kun teet sen, niin ole avoin, ole täysin läsnä, katso silmiin, luo turvallisuuden tunnetta vastapuolelle ja ole vastapuolen peili. Mikrohetkiä voi tietoisesti luoda päivän mittaan itsekin, ei aina tarvitse odottaa vastapuolen luovan niitä, vaan voi itse heittäytyä otollisena aikana rakkauden mikrohetkien vietäväksi.
Rakastavan ystävällisyyden meditaatio
Itsemyötätunto ja myötätunto ovat myös rakkauden mikrohetkissä kuumaa valuuttaa. Meidän tulisi olla itsellemme yhtä ystävällisiä kuin olemme muille. Rakastaa itseämme, jotta voimme rakastaa muita. Meditaation myötä opimme antamaan itsellemme rakkautta ja myötätuntoa. Kun olemme oppineet antamaan näitä itsellemme, meditaation myötä opetaan antamaan rakkautta myös muille.
Kun on lempeä itselleen ja hyväksyy itsensä, on helpompi olla avoimempi ja lempeämpi myös ihmissuhteissa. Rakastavan ystävällisyyden meditaatioita löytyy netistä paljon, mutta mä tykkään käyttää Marika Borgin Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota:
Rakkauden mikrohetkien ihanuus on siinä, että niitä voi kokea myös silloin, kun ei itse ole onnellisimmillaan. Fredricksonin mukaan rakkauden mikrohetket edellyttävät ystävällisyyttä, arvostamista ja empatiaa. Näitä voimme kokea myös elämän vaikeina aikoina. Kirjassa puhutaan myös paljon myötätunnosta, joka on merkittävässä roolissa elämän karikoissa. Myötätunto on yksi rakkauden vahvimmista ominaisuuksista. Sen takia kaikki erilaiset myötätuntoharjoitukset edesauttavat rakkauden mikrohetkien tuntemista. Ja sitä kautta hyvinvoinnin tunteen kasvattamista.
Jälleen kerran Hyvinvoinnin vuosikellon -postaus on pitkä, mutta aiempiin verrattuna lyhyempi. Tarkoitus ei edes ole, että nämä tekstini tulisi kerralla sisäistettyä, vaan niihin on tarkoitus palata ja niitä on tarkoitus pureskella pieninä palasina. Toivottavasti nautitte tästäkin postauksesta ♥ Ja hei, kuvia postaukseen etsiessäni tulin tulokseen, että mulla on ryhmäkuvia mun ihanien ystävien kanssa aivan liian vähän. Siinä taas yksi, jonka lisätä JK-aikaan; ota selfieitä enemmän ystävien kanssa!
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Barbara L. Fredrickson: Love 2.0 Can relationships boost longevity and well-being? -artikkeli
Algoe, S. B., & Frederickson, B. L. (2011). Emotional fitness and the movement of affective science from lab to field
Brett C. Major, Khoa D. Le Nguyen, Kristjen B. Lundberg, Barbara L. Fredrickson (2018) Well-Being Correlates of Perceived Positivity Resonance: Evidence From Trait and Episode-Level Assessments
Barbara L. Fredrickson (2011) The Role of Positive Emotions in Positive Psychology. The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions Rakkauden kielistä -blogipostaus Kiitollisuus parisuhteessa -blogipostaus
Hupsis, reilu viikko ehti vierähtää, ennen kuin #stayathomeclub -postaussarjan toinen osa näkee päivän valon. Mutta kuten totesin, niin näitä tipahtelee täältä tasaisin väliajoin. Aina silloin kun ei ole muuta akuutimpaa sanottavaa 🙂
#stayathomeclub Osa 1: Kotivaatetus #stayathomeclub Osa 2: Kauneudenhoito kotioloissa #stayathomeclub Osa 3: Treenaaminen kotona #stayathomeclub Osa 4: Iskikö tylsyys? Vinkit tylsään hetkeen #stayathomeclub Osa 5: Koti kuntoon
Kotona oleminen on ymmärrettävästi jakanut mielipiteitä; osa nauttii siitä että etätyöpäivän tai toimistopäivän jälkeen on rauhallista ja jotkut taas kaipaisivat kotoilun lomaan enemmän tekemistä. Ei voi yleistää, että nyt kun meillä kaikilla on aikaa… sillä tämä ei välttämättä pidä paikkaansa kaikkien osalta. Mä koen, että mulle on vapautunut tunteja iltoihin. Toki opiskeluidenkin loppumisella on osansa. Joskus vapaat tunnit kuluu sohvalla maaten ja sen olen itselleni sallinut. Toisinaan taas tulee sellainen olo, että nyt jotain äksöniä. Yhtenä iltana siivosin vessan laatikoita ja tein löytöjä. Nyt on kuulkaa aika sanoa heipat talvi-iholle ja valmistaa iho ottamaan vastaan aurinkoinen ja suloinen Suomen kesä.
Nimittäin väistämättä se kesä sieltä tulee. Maailma on myllerryksessä, mutta niin vain puut on pian täynnä vaaleanvihreitä nuppuja, nurmikko alkaa vihertää ja aurinko lämmittämään. Ajatus kesästä tuntuu ihanalta. Ajatus kesästä, kuivista kantapäistä, hilseilevistä sääristä ja sammahtaneesta ihon väristä taas ei juurikaan houkuttele 😀
Mä olen talviaikaan melko laiska kuorimaan vartaloni ihoa. Varpaankynnet lakkaan säännöllisesti ja kantapäitäkin yritän huoltaa. Mutta sitten nuo sääret. Ne välillä hilseilevät kuivaa ihoa, vaikka kuinka niitä rasvaisin. Kauneudenhoitoiltamaani kuului ensinnäkin vartalon kuoriminen Evolve Tropical Blossom Body Polishilla, joka jättää jo itsessäänkin vartalon kosteutetun tuntuiseksi. Pikainen ainesosaluettelon tutkiminen kertoo, että tuote sisältää luonnonöljyjä. Kuorinnan jälkeen kosteutin vartalon tuotteella, joka on jäänyt meille vauvaiän jälkeen käyttöön; Ceridal ihoöljyllä.
Siinä missä laistan talvisin vartalon kuorimisesta, yritän muistaa kasvojen kuorimisen noin kerran pari viikkoon. Käytössäni on ollut vuosikaudet tuo Excuviancen Triple Microdermabrasion Face Polish –kuorintavoide. Se sopii mun iholleni ja siinä missä ihoni kyllästyy joihinkin tuotteisiin, tekee tämä taikojaan kerta toisensa jälkeen. Taikoja tekee myös saman sarjan Bionic Oxygen Facial -kasvonaamio, joka tietysti saa ihon hehkumaan, mutta sen lisäksi käyttö on ihan sikasiistiä 😀 Nimittäin se levitetään kosteille kasvoille (pieni määrä tuotetta riittää). Naamio muodostaa vaahdon, joka ikään kuin kuplii itsensä pois. Naamio saattaa herkällä iholla hieman pistellä tai nipistellä. Kuvissa mulla on ko. naamio ihossa.
Taitaa mennä jo liiallisen markkinoinnin pariin, jos väitän seuraavankin tuotteen tekevän taikojaan. Mutta hei, näin 44-vuotiaana iho alkaa vähän jo tarvitsemaan niitä taikoja. Sen takia luottotuotteiden löytyminen on ihana asia. Yhtenä luottotuotteenani on tuo Irosien Instant Beauty Fresh Mask. Aika usein käytän tätä niinä aamuina ennen töihin lähtöä, kun peilistä katsoo tuntematon kummajainen 😉 Naamio kasvoille, vartti kahvinjuontia ihan hissukseen ja naamion pesemisen jälkeen kummajainen on kadonnut.
Harmaan talvi-ihon välitön hehkeyttäjä taas puolestaan on tuo Isla Apothecary Refine + Radiate –naamio, Se on oranssia jauhetta, jonka sekoitan pieneen määrään vettä. Laitoin tämän naamion ennen kuplanaamiota. Siksi kuvissa on havaittavissa oranssia kuplanaamion alla ja osin naamiossakin. Olin unohtanut Islan purkkini vallan kaapin perukoille, mutta onneksi löysin sen. Iho alkaa hehkumaan naamion jälkeen. Kurkumaa sisältävä naamio hemmotelee ihoani silloinkin, kun iho pukkaa pientä näppyä pintaan. Jos en nyt ihan väärässä ole, niin tämä sopii myös akneiholle kurkuman tulehdusta hillitsevän ominaisuuden vuoksi.
Vaikka maailma myllertää, niin silti mun mielestä on ok panostaa myös itseensä. Ei se tarkoita sitä, että sulkisi silmät maailmanmenolta, vaan parhaimmassa tapauksessa toimii rentoutuskeinona. Elämässä pitää olla vähän pientä luksusta ja kotona voi ihan hyvin leikkiä kauneushoitolaa. Ainut toki mitä jäin kaipaamaan on se, että joku hieroo kasvot ja hartiat. Mutta hei, onhan mulla guasha-lasta ja kaksi kättä 😉
MUKSAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,
PS. yksi asia, johon täytyy panostaa vielä enemmän on kädet ja kynnet! Kun pesee monta kertaa päivässä käsiä ja käyttää käsidesiä, tuntuu että mikään rasva ei kosteuta tarpeeksi käsiä tai kynsiä. Kämmenselät ja kynsinauhat kuivuvat, kynnet liuskottuvat. Jos sulla on antaa vaihtarina vinkki hyvästä käsivoiteesta, joka kosteuttaa myös kynsiä niin kiitos jo etukäteen ♥
Kuinka voitte? Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa mulla oli vähän tahmea maanantaiaamu. Kellojen siirtäminen tähän suuntaan ei ole jotensakin mun juttu lainkaan. Lisäksi huomaan, että unenlaatu on jotenkin heikohkoa. Veikkaan, että mieli prosessoi unen aikana maailmanmenoa. Ja nyt kun (kerrankin! :D) päästiin valittamisen makuun niin todettakoon vielä se, että maanantailounas ei maistunut miltään. Pakkasesta mukaan nappaamani vegedumplings -pussi olisi kaivannut seurakseen vähän sitä kuuluisaa ”oomphia”. Ajoi asiansa ja nälkä lähti.
Mut hei, palataan takaisin niihin sellaisiin juttuihin, joita olette täällä tottuneet lukemaan. Eli elämään ja niihin pieniin kultareunoihin, joita tässä ihmeellisessä ajanjaksossakin löytyy vaikka kuinka ♥
Hirmuisesti kuulee ihmisiltä, miten elämä on nykyisten rajoitusten myötä kaventunut. Mä puolestaan olen päivä päivältä vakuttuuneempi siitä, että joko a) olen elänyt ennen näitä rajoituksia erittäin tylsää elämää tai b) sopeutumiskykyni on erinomainen, sillä perjantaina kun sain IG:n puolella #eitänään -haasteen niin jouduin oikeasti miettimään, että mikä on sellainen juttu, mitä yleensä perjantaisin teen, mutta en nyt pystynyt tekemään.
Lopulta sen keksin; ei tarvitse kuskata esikoista nuorkalle tai kavereiden kanssa, koska nuorkka on kiinni ja kavereita meillä ei tässä tilanteessa nähdä. Usein kyllä perjantaina olen käynyt tyttöjen kanssa ostamassa heille viikonloppunamit kaupasta, mutta nyt tilasin nekin viikkoruokien kanssa.
Mun täytyy rehellisesti myöntää, että mun elämä ei ole juurikaan muuttunut rajoitusten myötä. Isoin muutos, joka kolahtaa on ollut se, että en ole päässyt pilatekseen tai laitepilatekseen, mutta pilatesta pystyn tekemään kotonakin. Mutta muuten nautin kotona olosta siinä, missä aiemminkin. Se kotihiiri minussa on herännyt jälleen henkiin. Ei tarvitse työpäivien jälkeen hötkyillä minnekään. Käydään paljon ulkoilemassa ja vietetään aikaa yhdessä.
Tällä hetkellä mun reviirini kulkee välillä koti-työ. Kerran viikkoon myös koti-mökin veneranta. Joinain kotitoimistopäivinä reviirini on supistunut pariin kortteliin kotoota. Se mitä nämä rajoitukset ovat tuoneet tullessaan ovat pääosin plussapuolia; säästyy bensaa, kun ei tule suhailtua sinne sun tänne (ilmasto kiittää), säästyy rahaa kauppalistan suunnitelmallisuuden ansiosta (ollakin, että lapset ja mies syövät päivisin jäätäviä annoksia :D), tulee siivottua kotona sellaisia ”sitku on aikaa siivota” -kohteita (meillä lapset ovat aika omatoimisia etäkoulun suhteen eivätkä tarvitse niin paljoa apua) ja iltaisin toimistopäivien jälkeenkin ehtii kuvailemaan blogimatskua nyt kun on valoisaa.
Plussapuolista parhain on kuitenkin se, että ollaan saatu viettää aikaa perheen kanssa. En muista koska aiemmin olisimme istuneet näin monena päivänä saman ruokapöydän ääreen. Tai olisimme viettäneet miehen kanssa näin intensiivisesti aikaa toistemme kanssa. Voi olla, että rajoitusten poistamisen jälkeen tulen ehkä hieman kaipaamaan näitä päiviä – ei, en todellakaan terveydellisen tai taloudellisen epävarmuuden takia – vaan sen ansiosta, mitä rajoitukset ovat meille suoneet ♥
MAANANTAITERKKUSIN,
PS. jos elämän merkitys näinä haastavina aikoina tuntuu olevan kiven ja kannon alla, niin lukuvinkkinä Viktor Frankl: Ihmisyyden rajalla. Ahmin tuon kirjan viime syksynä osana koulutöitä vajaassa päivässä. Erittäin silmiä avaava ja herättelevä teos siitä, mikä elämässä loppuviimein on se juttu, jonka takia kannattaa herätä aamuisin. Mistä löytää merkitystä vaikeina aikoina. Jos Viktor Frankl löysi elämälleen merkityksen täysin riisuttuna (myös kaikki karvat ajeltuna) keskitysleiriltä, niin en näe yhtään syytä, miksei me terveet ihmiset voitaisi sellaisia näistä poikkeuspäivistä löytää. Me saadaan sentäs suurin osa viettää aikaa kotona keskitysleirin sijaan.
Hiphip hurraa – school’s out! Olen saanut aika paljon kyselyitä tuosta Joyllan Positive Psychology Practitioner -koulutuksesta. Lähinnä siitä, että sainko rahoilleni vastinetta ja kuinka paljon työtä se teettää päivätyön ohella. Lyhyesti ja ytimekkäästi ekaan kysymykseen vastaus: todellakin. Tuntuu, että jo nyt sain tuolle sijoittamalleni pääomalle niin suuren tuoton, että en olisi villeimmissä unelmissanikaan osannut sellaisesta unelmoida. Mä nimittäin sain työkalupakin, josta ammentaa koko loppuelämän varrelle. Valtavan tietoarkullisen täynnä hyvinvoinnin ja kukoistuksen ainesosia.
Sen lisäksi sain kallisarvoista tieteellistä pohjaa sille, miksi olen tällainen kuin olen. Mikä on se mun supervoimani, joka saa mut selviämään aika himskatin monesta tilanteesta ja tähyilemään vastarannalle silloinkin, kun sitä vastarantaa ei ole edes vielä näköpiirissä. Ja mikä tärkeintä, sain tietää, että mun ei tarvitse todellakaan peitellä sitä positiivisuutta, jota aidosti tunnen. Eikä ottaa itseeni, jos jonkun mielestä se on väärin. Vaan jatkaa samaan malliin.
Suosittelen positiivisen psykologian opintoja ihan jokaiselle, mutta suosittelen myös järjestämään aikataulun koulutuksen ajaksi niin, että sinulla on noin 15-20 tuntia viikossa aikaa paneutua opiskeluun. Koulutukseen käytettävä aika toki riippuu siitä, mitä koulutukselta haluat. Mä koin jo opiskelun alkuvaiheessa ahaa-elämyksen siitä, että se on täysin omasta itsestä kiinni, kuinka paljon koulutuksesta saa irti. Aktiivinen ote kun on tässä tapauksessakin kouluttautujan etu. Mulle yksiä antoisimpia juttuja koulutuksessa olivat keskustelut muiden opiskelijoiden kanssa opiskelualustalla; meitä oli monista eri taustoista ja ammateista, mikä oli todellinen rikkaus.
Koultuksen myötä opin myös sen, kuinka saavutuksia (ja myös epäonnistumisia) on hyvä juhlia. Meillä oli eilen opintojen päättymisen kunniaksi oman perheen kesken pienimuotoiset juhlat; tytöt leipovat juhliin suklaakakun ja mies haki pienen pullon kuohuvaa. Päällimmäisenä tunteena on jälleen kiitollisuus.
Viime aikoina kiitollisuus on ollut monen muunkin huulilla. Mun mielestä on ihan äärettömän hienoa, että varsinkin näinä haastavina aikoina uskalletaan kertoa kiitollisuuden aiheista ääneen. Se kertoo musta siitä, että ollaan vahvasti elämän syrjässä kiinni ja siitä, että on toivoa. Jari Sarasvuo on sanonut hienosti: Toivo on kiitollisuuden arvokkaimpia muotoja, sillä toivo on elämisen rohkeutta.
Aiemmin, vuosia sitten, kun listasin päivän päätteeksi kolme kiitollisuuden aihetta vihkoon, sieltä vihkosta saattoi löytyä vaikka perhe, onnistunut iltaruoka tai hyvin mennyt juoksulenkki. Kirjasin kiitollisuudenaiheita pohtimatta syvemmin, että miksi olen kyseisistä asioista niin kiitollinen. Opiskelujeni myötä opin, että kysymys mitä ei ole riittävä, vaan kysymällä miksi saadaan kiitollisuudenkin syvin olemus esiin.
Tällä viikolla mä olen ollut mielettömän kiitollinen siitä, että mulla on töitä. Miksikö? No osin sen takia, että jotenkin täällä töissä tuntuu että elämä jatkuu, vaikka uutisia katsoessa kotisohvalla voisi kuvitella maapallon lopettaneen pyörimisensä. Mitä se ei ole todellakaan tehnyt. Se vaan vetää nyt vähän happea ja kun on selvinnyt tästä kaikesta, se tulee pyörimään vielä vahvempana ♥
IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,
PS. muistan ottaneeni nämä valokuvat viime elokuussa. Silloin koko opiskelutaival oli vielä edessä. Kuinka tuossa hetkessä tunsin intoa ja jännitystä alkavista opinnoista. Jos tänä päivänä musta otettaisiin kuvat, olisi sen innon lisäksi katseesta luettavissa sisäinen rauha ja usko elämään. Niin paljon koulutus mulle antoi.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
