maanantai 30. maaliskuun 2020

Tulen vielä kaipaamaan näitä päiviä

HEIPPA IHANAT!

Kuinka voitte? Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa mulla oli vähän tahmea maanantaiaamu. Kellojen siirtäminen tähän suuntaan ei ole jotensakin mun juttu lainkaan. Lisäksi huomaan, että unenlaatu on jotenkin heikohkoa. Veikkaan, että mieli prosessoi unen aikana maailmanmenoa. Ja nyt kun (kerrankin! :D) päästiin valittamisen makuun niin todettakoon vielä se, että maanantailounas ei maistunut miltään. Pakkasesta mukaan nappaamani vegedumplings -pussi olisi kaivannut seurakseen vähän sitä kuuluisaa ”oomphia”. Ajoi asiansa ja nälkä lähti.

Mut hei,  palataan takaisin niihin sellaisiin juttuihin, joita olette täällä tottuneet lukemaan. Eli elämään ja niihin pieniin kultareunoihin, joita tässä ihmeellisessä ajanjaksossakin löytyy vaikka kuinka


Hirmuisesti kuulee ihmisiltä, miten elämä on nykyisten rajoitusten myötä kaventunut. Mä puolestaan olen päivä päivältä vakuttuuneempi siitä, että joko a) olen elänyt ennen näitä rajoituksia erittäin tylsää elämää tai b) sopeutumiskykyni on erinomainen, sillä perjantaina kun sain IG:n puolella #eitänään -haasteen niin jouduin oikeasti miettimään, että mikä on sellainen juttu, mitä yleensä perjantaisin teen, mutta en nyt pystynyt tekemään.

Lopulta sen keksin; ei tarvitse kuskata esikoista nuorkalle tai kavereiden kanssa, koska nuorkka on kiinni ja kavereita meillä ei tässä tilanteessa nähdä. Usein kyllä perjantaina olen käynyt tyttöjen kanssa ostamassa heille viikonloppunamit kaupasta, mutta nyt tilasin nekin viikkoruokien kanssa.

Mun täytyy rehellisesti myöntää, että mun elämä ei ole juurikaan muuttunut rajoitusten myötä. Isoin muutos, joka kolahtaa on ollut se, että en ole päässyt pilatekseen tai laitepilatekseen, mutta pilatesta pystyn tekemään kotonakin. Mutta muuten nautin kotona olosta siinä, missä aiemminkin. Se kotihiiri minussa on herännyt jälleen henkiin. Ei tarvitse työpäivien jälkeen hötkyillä minnekään. Käydään paljon ulkoilemassa ja vietetään aikaa yhdessä.

Tällä hetkellä mun reviirini kulkee välillä koti-työ. Kerran viikkoon myös koti-mökin veneranta. Joinain kotitoimistopäivinä reviirini on supistunut pariin kortteliin kotoota. Se mitä nämä rajoitukset ovat tuoneet tullessaan ovat pääosin plussapuolia; säästyy bensaa, kun ei tule suhailtua sinne sun tänne (ilmasto kiittää), säästyy rahaa kauppalistan suunnitelmallisuuden ansiosta (ollakin, että lapset ja mies syövät päivisin jäätäviä annoksia :D), tulee siivottua kotona sellaisia ”sitku on aikaa siivota” -kohteita (meillä lapset ovat aika omatoimisia etäkoulun suhteen eivätkä tarvitse niin paljoa apua) ja iltaisin toimistopäivien jälkeenkin ehtii kuvailemaan blogimatskua nyt kun on valoisaa.

Plussapuolista parhain on kuitenkin se, että ollaan saatu viettää aikaa perheen kanssa. En muista koska aiemmin olisimme istuneet näin monena päivänä saman ruokapöydän ääreen. Tai olisimme viettäneet miehen kanssa näin intensiivisesti aikaa toistemme kanssa. Voi olla, että rajoitusten poistamisen jälkeen tulen ehkä hieman kaipaamaan näitä päiviä – ei, en todellakaan terveydellisen tai taloudellisen epävarmuuden takia – vaan sen ansiosta, mitä rajoitukset ovat meille suoneet ♥

MAANANTAITERKKUSIN,

PS. jos elämän merkitys näinä haastavina aikoina tuntuu olevan kiven ja kannon alla, niin lukuvinkkinä Viktor Frankl: Ihmisyyden rajalla. Ahmin tuon kirjan viime syksynä osana koulutöitä vajaassa päivässä. Erittäin silmiä avaava ja herättelevä teos siitä, mikä elämässä loppuviimein on se juttu, jonka takia kannattaa herätä aamuisin. Mistä löytää merkitystä vaikeina aikoina. Jos Viktor Frankl löysi elämälleen merkityksen täysin riisuttuna (myös kaikki karvat ajeltuna) keskitysleiriltä, niin en näe yhtään syytä, miksei me terveet ihmiset voitaisi sellaisia näistä poikkeuspäivistä löytää. Me saadaan sentäs suurin osa viettää aikaa kotona keskitysleirin sijaan.

 


12 Responses to “Tulen vielä kaipaamaan näitä päiviä”

  1. Avatar Riina sanoo:

    Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Tässähän tämä: pitää tehdä parhaansa ja nauttia niistä asioista, mistä voi. Onneksi kevät tekee lujaa tuloaan; se luo valoa ja iloa päiviin 🙂

    Toivoisin, että vaihtaisit kotikoulu-sanan sanaan etäkoulu, koska tällä hetkellä ei olla kotikoulussa, jossa opettamisesta yms. vastaavat kotijoukot, vaan etäkoulussa, eli opetuksesta vastuu jne on edelleen oppilaitoksilla. Koti- ja etäkoulu ovat kaksi ihan eri asiaa. Käyttämällä oikeita termejä tuetaan myös huoltajia tässä tilanteessa ja hahmotetaan, mitä minkäkin toimijan ”tontille” kuuluu :) Kiitos 💜

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Riina

      ja hei ihan ekaksi, kiitos korjauksesta – tuo kotikoulu on meidän perheen selkärankaan pinttynyt sana, joka näemmä lipsahti taas (ei ollut eka kerta…) tänne blogiinkin. Korjaan sen samantien ♥️ Kotikoulu ja etäkoulu on syytä erottaa!

      Ihana kuulla, että siellä voidaan hyvin. Onneksi meitä hemmotellaan tuolla auringolla…tosin tänään meillä töissä satoi lunta :D Mutta eikös se niin ole, että uusi lumi on vanhan surma (ei sillä että sitä vanhaakaan enää olisi ;)).

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥️♥️♥️

  2. Avatar R sanoo:

    Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Elämä ei tästä ole paljoa muuttunut menneeseen verrattuna, mitä nyt kaupassa käyn hanskat kädessä ja huivi naamalla. Ja töihin mennään kuten ennenkin; etätyö ei ole meillä mahdollista. Olen kotona viihtyvää sorttia ja uteliaana kuuntelen, kun toiset kiukkuavat kun eivät pääse mihinkään. Kuntosali saa odottaa kävijäänsä tovin, se vähän harmittaa. Toki sinne voi mennä, mutta paukut ovat hieman vähissä.

    Jollain tasolla olen koko ajan tiedostanut, että tämä hetki tulee vielä. Joko virukset, bakteerit tai kemialliset aseet ottavat vallan. Eli minulle tämä ei ole mikään shokki- uutinen, vaikka kieltämättä pistää miettimään asioita. Mutta ei mietitä liikaa, eihän.

    Katsoin juuri kirjahyllystä, että olen saanut Viktor E. Frankin kirjoja jo 90- luvun alkupuolella. Täytyykin ottaa uudelleen ne iltalukemisiksi jossain vaiheessa. Taisin heittää ne suoraan hyllyyn, nimittäin minkäänlaista muistikuvaa niiden lukemisesta ei ole…ehkä luin, ehkä en ;)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa R

      ja ihana kuulla ♥️ Me ollaan varmaan molemmat vähän tällaisia kotihiiriä; ei paljoa muutosta kuukauden takaiseen olemiseen :D

      Tiedätkö, mulla on ollut vähän sama. Vaikka olen optimisti ja katson maailmaa hyvinkin positiivisesti, niin ehkä jossain taka-alalla kesken kiireen olen aina miettinyt, että pian saattaa tulla totaalistoppi ihmisten kiireeseen. Viimeksi lentokoneessa mietin myös sitä, että kuinka kauan maapallo kestää. Nythän ilmanlaatu on jo monessa paikassa parantunut ja vesistöt alkaneet kirkastua.

      Hihii, en yhtään ihmettele, että ne kirjat on siellä kirjahyllyssä lukematta :D En mäkään olisi tuollaiseen kirjaan tarttunut ilman opiskelujen kirjalistaa. Mutta hei, kuinka väärässä olinkaan; tuo kirja vei mukanaan.

      Voikaamme hyvin ja aurinkoista alkanutta viikkoa ♥️♥️♥️

  3. Avatar Anna sanoo:

    Tänne kuuluu ihan hyvää. Kaksi asiaa joista eniten huomaan poikkeustilanteen, en pääse kirjastoon enkä voi käydä kahvilla lapsuudenkodissani (välimatkaa noin kilometri). Oon kuitenkin ulkoillut ja nyt oon innostunut jumppaamaan kotona. Tosi monet muuten puhuu kotikoulusta eli ette oo ainoita. 😊
    Kivaa viikkoa, Maria ☺️

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsun Anna

      ja kiva, että sinnekin kuuluu näinä aikoina hyvää ♥️:)
      Toivotaan, että pian pääset kirjastoon (mä rakastan myös kirjastoja ♥️) ja kahville lapsuudenkotiisi. Nopsaa tämä aika onneksi näyttää menevän :)

      Ulkoilulle ja kotijumpalle iso peukku – täällä on harrastettu tuota ekaa, mutta mikä siinä onkaan, että kotijumppaitsekuri on kateissa :D

      Ihanaa viikkoa sinnekin ja hyviä vointeja ♥️

  4. Ei ole minunkaan maailmassani elämä kauheasti muuttunut sillä olen kotona viihtyvää tyyppiä ihan tavallisinakin aikoina. No joogaan en pääse, enkä mattoa kutomaan, mutta nuo molemmat harrastukseni olisivat kuitenkin loppuneet jo parin viikon päästä, joten suurta muutosta ei niihinkään tullut. Se, että ei tapaa lapsia ja lapsenlapsia on suurin harmitus tässä kohtaa. Mökille pääsemme koska vaan, sillä mökki on vartin automatkan päästä kotoamme, joten mökkipaikkakunnan terveyskeskusta emme rasittaisi vaikka siellä sattuisimme sairastumaankiin.
    Yritetään nähdä valoisat puolet tässä tilanteessa niinkuin sinä näetkin!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Kristiina

      ja hei voin vain kuvitella tuon, kuinka paljon harmittaa se, ettei tapaa lapsia tai lapsen lapsia ♥️ Onko teillä käytössä videopuhelut? Ne helpottavat hieman, vaikkeivat ihan korvaa fyysistä kanssakäymistä.

      Oi, teillä on ihanan lyhyt mökkimatka – meillä on vähän pidempi, mutta silti terveyshuolto pysyy samana, mikäli sairastuisimme. Jotenkin odotan jo sitä, että pääsee mökille. Ikään kuin siellä maailma makaisi paremmin, vaikka eipä niiltä kurjilta jutuilta voi silmiään täysin sulkea.

      Valoisien puolten näkeminen auttaa aina :)

      Ihanaa viikkoa ja voikaamme hyvin ♥️

  5. Avatar Henna sanoo:

    Ihana teksti taas kerran. Alkoi ihan hymyilyttää, ajattelen ihan samalla tavalla. Koti❤️Ja kotona todellakin viihdyn. En yhtään kaipaa iltaralleja lasten harrastuksiin ja kellon kyttäämistä. Harrastaa voi muutenkin. On ollut niin kiva perheenä viettää yhteistä aikaa, ulkoilla, fillarilenkkeillä ja jutella.❤️Rauhassa, kerrankin! Toki maailmanmeno huolettaa ja sormet ja varpaat ristissä ollaan, että pysytään terveenä. Mutta se, että saa ja joutuu olla kotona, ei ole se paha juttu. Ja vielä kevättä kohti mennään.
    Luin myös saman kirjan syksyllä ja se todentotta avasi silmiä ja sai miettimään mistä kauheuksista ihmisiä on selvinnyt. Ja miten se voi olla edes mahdollista. Kun suhteuttaa tähän hetkeen, kun saa olla lämpimässä, omassa kodissa, puhtaana, saa ruokaa jne. Tunnen siitä suurta kiitollisuutta. Koska turvallinen kotikaan ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ja se onkin kokonaan taas toinen juttu.
    Mutta jutun tarkoitus oli kirjoittaa, että ymmärrän hyvin pointtisi. Koti hiiret on näemmä oma lajinsa😊
    Meillä etäkoulu tuo haasteita ja kiristelyjä, kyllä. Meidän vilkastus, rakas erityislapsi, ja kouluhommat ei oikein meinaa aamuisin käynnistyä ja pitää istua vieressä muistuttelemassa. Mutta silti… Ajattelen, että ei mene montaa vuotta, kun lapset kasvaa ja siivet kantaa omaan kotiin. Nyt mennään kannustaen pienin askelin ja puskemalla ja tukat pystyssä, yökkäreissä ja kotona.😊 Yhdessä ❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Henna

      ja voi kiitos ♥️ Nyt eletään sellaisia aikoja, joista itse arjen kiireiden keskellä haaveilen. Nautitaan näistä täysin rinnoin :)

      Juu, me kotihiiret ollaan ihan oma lajinsa :D Tällä hetkellä on meidän kulta-aikaa, vaikka toki elämän realiteetit jyskyttää takaraivossa. Ja todellakin tuo, että me saadaan olla lämpimässä omassa kodissa, pääosin vapaina (rajoitukset eivät ole mitään verrattuna keskityleirien rajoituksiin) ja omien rakkaiden kanssa. Ei voi mun mielestä juurikaan valittaa.

      Hei tsemppiä sinne hurjasti etäkouluun; sun asenteesi kuulostaa senkin suhteen ihanan positiiviselta ♥️

      Ihanaa tiistaita ja hyviä vointeja sinne ♥️

  6. Avatar Heidi sanoo:

    Moi.
    Hyvää kuuluu. Meilläkin lapset hoitavat suhteellisen itsenäisesti koulunsa, ei tarvitse siihen kamalasti puuttua.
    Mä oon jotenkin nauttinut jollain tavalla tästä ajasta. (Enkä todellakaan tarkoita terveysriskiä tai tulevaa taloutta) Meillä arki on aika hektistä. Lisätään lapsia 6 päivänä viikossa treeneihin. Ja sitten kun olisi se vapaa-aika niin on vaikea pysähtyä vaan sitä keksii jotain menoa aina itselleen. Nyt kun kaikki harrastaneetkin on tauolla, niin on oppinut vaan olemaan. Kun menee töistä kotiin ja tietää, että ei ole lähdössä mihinkään, niin on jotenkin rauhallinen fiilis.
    Olen myös ollut yllättynyt siitä kuinka hyvin lapset ovat viihtyneet (13 Ja 15 vuotiaat) kotona ilman kavereita. Vaikka varsinkin nuorempi lapsi ei normaalisti keksi mitään tekemistä, jos kavereiden kanssa ei voi olla. Ovat sisaruksetkin löytäneet taas toisensa ja keksivät yhteistä tekemistä.
    Täytyy etsiä positiivisia asioita tästä ikävästä tilanteesta.
    Ainiin ja vielä yksi positiivinen asia. Teini on ulkoillut enemmän kuin varmaan koko talvena.
    Mukavaa viikon jatkoa ja ihania kotipäiviä sinne. 🙂
    – Heidi

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Heidi!

      Juurikin tuo sama rauhallinen fiilis on läsnä työpäivien jälkeen – sä sen sanoit ♥️

      Ihana kuulla, että teilläkin lapset ovat viihtyneet hyvin ilman kavereita. Täällä myös sama tuon ulkoilun kanssa, kouluun pitää palauttaa liikuntapäiväkirjaa, niin ulkoilevat usein. Mä just eilen miehen kanssa juttelin, että onkohan tämä jotain tyyntä myrskyn edellä, kun menee jotenkin liian helposti lasten kanssa ;D

      Nautitaan tästä rauhallisuudesta, vielä tulee kiireet ja harrastuskuskaukset.

      Ihanaa tiistai-iltaa ja voikaahan hyvin ♥️

Kommentoi