tiistai 03. marraskuun 2020

Jokasyksyinen lohturuoka kehiin!

HEIPPAHEI!

Marraskuun (ihana) pimeys saa ainakin mut nauttimaan kotonaolosta vielä enemmän kuin aiemmin. Ja kuten tiedätte, niin nautin olla keittiössä. Marraskuussa tuo nautinto nousee uusiin ulottuvuuksiin ja huomaan pitkästä aikaa kehitteleväni uusia reseptejä ja kaivavani niitä vanhoja tuttuja jostain sielujen sopukoista. Yksi syksyn lohturuokien suosikeistani on perunagnocchit. Aika pitkään mentiin tänä syksynä ennen kuin tartuin perunagnocchipussiin kaupassa. Taisin viime syksynä syödä gnocchikiintiöni täyteen 🙂 Mutta hei, mikään ei ole parempaa kuin voissa ruskistetut gnocchit. Niin hyviä ja helposti muunneltavissa.

Joku päivä vielä yritän tehdä gnoccheja itse, mutta siihen asti mennään muiden tekemillä gnoccheilla. Mä olen käyttänyt sekä pakaste- että kylmäaltaan tuotteita ja tykkään kyllä siitä, että tuotetta ei tarvitse sulattaa ennen kuin alkaa tekemään ruokaa.

Perunagnocchien seuraksi laitoin ihan ekaksi uuniin 200 asteeseen terttutomaatteja ja yhden sellaisen fetajuustopakkauksen, jossa on yrttiöljy mukana. Tomaatit sai mehustua uunissa perunagnocchien valmistamisen ajan 🙂

Taivaalliset perunagnocchit

1 pss perunagnoccheja
vettä
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria
pieni punasipuli
pieni sitruuna
parmesania
basilikaa

-keitä gnoccheja pussin ohjeen mukaan (mä keitin kaksi minuuttia), valuta ne
-sulata uunin kestävällä paistinpannulla voi ja lisää pienistelty punasipuli
-kuullota punasipulia, kunnes se pehmenee ja lisää pannulle perunagnocchit
-paista gnoccheja, kunnes ne ovat saaneet väriä
-lisää pienen sitruunan mehu, suolaa ja mustapippuria
-raasta päälle parmesania maun mukaan ja laita paistinpannu gnoccheineen uuniin siksi aikaa, kunnes juusto alkaa sulaa

En ymmärrä, miksen ole näiden vuosien aikana oppinut, että nälkäisenä ei kantsi kirjoittaa ruokapostausta saatikka käsitellä kuvia. Johan se on onneksi iltapäivän välipalan aika. Välipalana toista lohturuokaa nimittäin lounaalta jäänyttä helmipuuroa. Hei sen kanssa pehmeän makeaa persimonia pilkottuna, vähän kanelia ja siemeniä. Uijui

TIISTAITERKUIN,

 


maanantai 02. marraskuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen

HEISSULI!

Voitteko kuvitella, että nyt luette jo tokavikaa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postausta? Jep, en minäkään voi kuvitella nyt sunnuntai-iltana tätä kirjoittaessani, että kohta on tämä postaussarja käyty läpi.  Käydään tähän alkuun läpi tämä tuttu intro. Mikäli se on teille tuttua kauraa, niin voitte skipata sen 🙂

”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practitioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Positiivinen elämänasenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Itsemyötätunto – työkalu hyvinvointiin
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”

Meillä kaikilla on varmastikin sellaisia päiviä, että mieli on vähän maassa ja on sellainen plääh-olo. On tutkittu, että voimme (huom! me mieleltämme terveet) pienillä teoilla saada mielialaa paremmaksi. Nostaa spirittiä, niin sanoakseni. Mutta katsotaan ensin, mitä eroa oli tunteella ja mielialalla, ennen kuin listaan mielialan nostamiseen tutkittuja keinoja.

Tunteen ja mielialan ero

Mikä on tunne? Tunne on lyhytkestoinen mielihyvän / pahan sävyttämä elämys, johon liittyy fyysisiä tai psyykkisiä muutoksia (Daniel 2011). Ekmanin tunneteoria käsittää kuusi perustunnetta: hämmästys, ilo, suru, pelko, viha ja inho. Itse ainakin tunnistan näistä kuudesta vain yhden ns. positiiviseksi tunteeksi. Toki hämmästyskin voi olla iloinen asia. Tunteisiinsa ja niiden tunnistamiseensa voi helposti tutustua Emotion Trackerin avulla (hyvä Suomi!).

Meillä jokaisella on meille ominaisia tapoja, jotka vaikuttavat siihen, miten aivomme reagoivat tunteisiin. Tutkimusten mukaan epämiellyttäviäkin tunteita pitäisi kuunnella ja arvostaa. Niiden turruttaminen turruttaa pahimmillaan samaan aikaan positiivisia tunteita. Jotenkin tuntuu, että nykypäivänä on trendinä ollut helppous ja sellainen positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen. Ikään kuin epämukavuus olisi negatiivinen asia. Mitä se ei todellakaan ole, vaan päinvastoin. Get comfortable with being uncomfortable.

Mieliala taas on pitkäkestoisempi, laaja-alainen tila, johon ei niinkään liity esimerkiksi kasvojen ilmeitä (ilahtunut, kauhistunut, peloissaan). Mielialaan vaikuttavat voimakkaasti useat tekijät; ympäristö (sää, valaistus, ihmiset ympärillämme), fysiologia (mitä olemme syöneet, kuinka olemme liikkuneet, mikä terveydentilamme on) sekä meidän tunteiden yhteenlaskettu vaikutus.

Vinkkejä mielialan nostamiseen

Mulle olisi ensimmäisenä tullut mieleen vinkata liikunnasta. Tutkin asiaa hieman enemmän ja ennen kuin kirjoitin alas ”hikilenkki auttaa aina” pyörsin jo päätökseni. Nimittäin, Connecticutin yliopistossa tehtiin tutkimus, jossa tutkittiin liikunnan merkitystä mielialoihin. Sen lopputulemana todettiin, että aktiivisemmat ihmiset olivat mieleltään iloisempia ja kokivat hyvinvointinsa korkeammaksi. Ja se, mikä itselleni oli yllätys oli, että liikunnan intensiteetti ei vaikuttanut tulokseen, vaan jo kevyellä ja kohtalaisella fyysisellä aktiivisuudella oli myönteisiä vaikutuksia ihmisten mielialoihin sekä yleiseen hyvinvoinnin kokemiseen.

Hyvinvointihan on vahvasti subjektiivinen asia ja koemme hyvinvoinnin eri tavalla. Sen takia mielialan nostamiseen ei ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa, vaan tunteaksemme mikä meille toimii parhaiten, olisi hyvä että tuntisimme kehomme signaalit ja ehtisimme pysähtyä kuuntelemaan mitä kehomme meille kertoo. Keho-mieliyhteys nousee kuitenkin mielialan nostamisessa uudelle tasolle.

Nyt niihin vinkkeihin:

♥ Hymy. On todettu, että hymyily silloin kun ei välttämättä hymyilyttäisi viestii aivoille, että nyt on oikein hyvä olla ja samalla aivot alkavat tuottamaan mielihyvähormoneja (serotoniini, dopamiini ja endorfiini).
♥ Suklaan syöminen. Voi kyllä, suklaan syönti laukaisee myös meissä mielihyvän hormoneja. Michiganin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan suklaan syöminen saa aivot tuottamaan luonnollisia opiaatteja, jotka vähentävät kivun tuntemista ja lisäävät hyvinvoinnin tunnetta. En ole aiemmin ollut suklaan ystävä, mutta taidan sellaiseksi ryhtyä 😉
♥ Osta kotiin ja työpaikalle kukkia. Harvardin yliopistossa on kuulkaa tutkittu, että kukkien läsnäolo esimerkiksi aamiaispöydässä lisää onnellisuutta ja energisyyttä päivään. Työpaikoilla tehdyissä tutkimuksissa kukkien näkeminen vähensi ahdistusta, negatiivisuutta ja jopa paransi muistia.
♥ Tee hyvä teko jollekin toiselle. Muun muassa Dr David Lewis Hodgson ja Keiko Otaki ovat todenneet tutkimuksissaan, että pienet hyvät teot muille buustaavat hyväntekijän omaa mielialaa (ja sitä myötä kokonaishyvinvointia) merkittävästi. Joten kyllä, avaa ovi vanhukselle kaupassa tai osta työkavereille maanantaiaamuun mandariinit.
♥ Kuuntele lempimusiikkiasi. Mulla ainakin toimii se, että jos mieli on vähän maassa, niin musiikki auttaa. Pian huomaan laulavani mukana. Musiikki rentouttaa ja saa olon välittömästi paremmaksi. Evans et al. tutkivat musiikin vaikutusta sairaalassa potilaiden mielialan nostattajana ja tulivat siihen tulokseen, että musiikki tehosi ahdistuksen tunteiden lievittämiseen.
♥ Paras minä -visualisointi. Meevissen et al. totesivat tutkimuksissaan, että kahden viikon harjoitusten jälkeen tutkimukseen osallistuneet ihmiset olivat optimistisempia tulevaisuutensa suhteen ja tunsivat positiivisempia mielialoja. Harjoitusta tehtiin viisi minuuttia päivässä kahden viikon ajan.
♥ Sytytä kynttilä. Liekin tuijottaminen saattaa saada stressaantuneen mielen rauhoittumaan. Myös tuoksujen tuoksuttaminen vaikuttaa mielialoihimme. Tähän perustuu myös tuoksukynttilöiden teho. Tuoksu + liekin tuijottaminen rauhoittaa.


♥ Osoita kiitollisuutta. Kun on oikein plääh-olo tai surullinen olo, niin usein se auttaa, että yrittää miettiä, mistä on tuolla hetkellä kiitollinen. Keskittyminen hyviin asioihin buustaa väkisinkin mielialaa.
♥ Lemmikin silittäminen. McConnell et al. totesivat tutkimuksissaan, että lemmikkien kanssa puuhasteleminen, vuorovaikutus ja silittäminen vähensi stressin tunnetta ihmisillä. Itse allekirjoitan tämän täysin, ei ole päivääkään, etteikö tuo meidän karvakorva parantaisi koko perheen mielialaa.
♥ Saavuta joku tavoite. Jopa pienen onnistumisen on todettu kohentavan merkittävästi mielialaa. Heitä vaikka paperi roskista kohti ja ”tee kori”, palauta raportti ennen deadlinea tai soita ystävälle, jolle sun on pitänyt soittaa jo pidemmän aikaa.
♥ Naura. No hei, nauru pidentää ikää, sanotaan. Mutta kyllä se nauru vaikuttaa mielialaankin. Katso komedia, naura jollekin hassulle muistolle.
♥ Siivoa kotisi/työpöytäsi. Ulkoinen järjestys auttaa saavuttamaan sisäistä rauhaa. Tämä ei toki toimi kaikilla, mutta itselläni se toimii. Jos olo on alavireinen, niin jo pieni siivousproggis nostaa mielialaa. Osin jo tuon aikaansaamisenkin positiivisen vaikutuksen kautta.
♥ Joogaa tai meditoi. Mitä vaan, mikä saa sinut ajattelemaan muuta kuin sitä, että nyt asiat on vähän epävireisesti. Usein jo ajatusten keskittäminen johonkin muuhun auttaa.
♥ Mene metsään. Ekoterapia on kasvava tieteen osa-alue ja sen puitteissa tehdyt tutkimusket (Harvard University) ovat osoittaneet vahvan yhteyden luonnossa vietetyn ajan, stressin, ahdistuksen ja masennuksen vähenemisen välillä. Vuoden 2015 tutkimuksissa tutkijat vertailivat terveiden ihmisten aivotoimintaa sen jälkeen, kun he olivat kävelleet 90 minuuttia joko luonnossa tai kaupungin sisällä puistoalueilla. He havaitsivat, että luontokävelyn tekevillä oli vähemmän aktiivisuutta prefrontaalisessa aivokuoressa, sillä aivojen alueella, joka on aktiivinen silloin kun märehditään asioita eli siellä missä toistuvat ajatukset negatiivisista tunteista meillä tapahtuvat. 

Eli kun haluamme kohentaa mielialaamme, menkäämme metsään, hymyilkäämme, tanssikaamme, laulakaamme, ostakaamme kukkia. Tai ylipäätään tehkäämme sitä, mikä meille toimii. Pahinta on jäädä märehtimään. Välillä on ihan hyvä tuntea myös alakuloa ja epämiellyttäviä tunteita, jotka johtavat helposti matalampaan mielialaan. Mutta yhtä tärkeää on nousta sieltä sielujen sopukoista ja tehdä niitä asioita, joiden avulla saa kohennettua mielialaansa.

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Seligman, Martin: Authentic Happiness
Ben Sharar Tal: Being Happy
Fredrickson Barbara: Positivity
Mc Connell et al (2011): Friends with benefits: on the positive consequences of pet ownership
Emmons et al (2003): Counting blessings versus burdens: An experimental investigation of gratitude amd subjective well-being in daily life
Fox et al (1999): The influence of physical activity on mental well-being
Meevissen et al (2011): Become more optimistic by imaging a best possible self
Evans et al (2002): The effectiveness of music as an intervention for hospital patients


sunnuntai 01. marraskuun 2020

10 x reality- & lifestylesarjasuosikkini

SUNNUNTAIAAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Oi ja hei huisia alkanutta marraskuuta 🙂 Tässä, kun odottelen pitkän tauon jälkeen treffejä Mr. Reddingtonin kanssa (Blacklistin uusin kausi starttaa Viaplaylla 14.11….Jes!) olen armottoman koukuttunut reality- ja lifestyleohjelmiin. Meillä ei ole miehen kanssa tällä hetkellä mitään yhteistä sarjaa kesken, joten mä olen oikeasti katsonut noita realityohjelmia suoratoistopalveluista sellaisella tahdilla, että oksat pois.

Ajattelin jakaa teille mun tämän hetken suosikit alla (eivät ole missään suosikkijärjestyksessä):

Million Dollar Listing Los Angeles

Valehtelematta katsoin Cmoresta löytyvät viisi kautta kuukauteen. Jäin aivan koukkuun, en vain niihin hulppeisiin taloihin tai maisemiin, mutta myös henkilöihin. Charmikas ja varsin omaperäinen Josh Flagg sekä britti James Harris vievät juttuineen mennessään.

Olet Mitä Syöt

No tykkään katsoa ihan hirmuisesti, kun ihmiset laittavat elämänsä ruotuun. Tykkään myös Pippa Laukan tyylistä ihan mielettömästi. Siitä lempeästä jämptiydestä, mutta myös pelisilmästä esimerkiksi silloin kun taustalla on ollut syömishäiriö. Tästä ohjelmasta saan aina puhtia ja päätän laittaa ruokailut viikon ajalta muistiin ja kuvitella miltä mun pöytä näyttäisi. Ahmin myös silmilläni sitä terveellisempää pöytää, joka notkuu vihanneksia ja kaikkia täysjyväviljajuttuja.

The Real Housewives of OC / Beverly Hills / New York

Orange County oli eka ”real housvaiffisarja”, jota aloin katsomaan ja koukutuin samantien. Kun sarja jäi tauolle, mietin että enpä varmaan löydä toista yhtä hyvää, mutta niin vain kävi, että Beverly Hillsin kotirouvat vei sydämeni samantien. Ahmittuani kaikki kaudet ja jaksot siitä, siirryin New Yorkiin, josta mulla on vielä pari kautta katsomatta. Ja hei nythän O.C.:stä pyörii uudet jaksot torstaisin jenkkitahtiin!

Ensitreffit Alttarilla

Kyllä, olen koukuttunut, vaikka jokin puoli mussa on sarjan konseptia vastaan. Toisaalta taas ajattelen, että oli konsepti mikä tahansa, niin eikö se ole tärkeintä, että sen myötä löydetään kumppani elämää jakamaan. Tämä uusin kausi on siitäkin mielenkiintoinen, että siellä on yksi tuntemani henkilö mukana.

MasterChef 2020

Ruokaohjelmia voisin katsoa kellon ympäri. Jos vain joku pitäisi huolen, että mullakin olisi aina välillä ruokaa tarjolla telkkarin äärellä. Ruokaohjelmat ovat vatsa täynnä katsottuna ihania. Nälkäisenä ihan killereitä 😀 Mä tykkään Tomi Björckin, Kape Aihisen ja Sikke Sumarin yhteishengestä ja tämän vuoden kokit ovat jotenkin tosi symppiksiä.

Remppa vai muutto Vancouver 

Ihan jo tuon kanadanenglannin takia 😀 Ei vais, tähän koukutuin keväällä ja silloin ahmin jaksoja parin viikon ajan. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa, mutta olen huomannut, että työpäivien jälkeen telkkarissa näytetään Remppa vai muutto Australia. Sitä jämähdän aina silloin tällöin katsomaan ja sisustustyylillisesti ehkä tuo Australia iskee muhun jopa enemmän kuin Kanadan versio.

Yökylässä Maria Veitola

Olenkin kertonut teille, että rakastan tiirailla ihmisten ikkunoista sisään (siis en ikkunan takana vaklaten, vaan esim autolla ohiajaessa ;)). Tykkään Yökylässä Maria Veitolasta senkin takia, että siinä pääsee tunnetuille suomalaisille kylään. Myös henkilöt tulevat tutummaksi ohjelman myötä. Kiva konsepti!

Kuppilat Kuntoon Hans Välimäki

Tämä ohjelma taas iskee mun siihen hermoon, joka haluaa ihmisiä autettavan. Tässä tapauksessa tosin myös yrityksiä. Lisäksi kun myös yleensä muutetaan sisustusta, niin tässä yhdistyy ruoka+sisustusohjelma.

Koko Suomi Leipoo

Kuopuksen kanssa katsotaan tätä yhdessä ja aina suunnitellaan, mitä seuraavaksi leivotaan. Onneksi uudet jaksot alkavat marraskuussa. Tykkään laittaa ruokaa ehkä sen takia, että siinä harvoin mittailen mitään määriä. Leivonta on siitä haastavaa, että siinä olisi melkein pakko seurata reseptiä, ettei tule sutta ja sekundaa.

Kenen kotona?

Tästä katsoin muutaman jakson, kun tuli aikoinaan telkkarista. Nyt olen katsonut koko ykköskauden ja vielä olisi toinen kausi katsomatta. Tykkään itsekin arvuutella, kuka asuu missäkin. Ja hei, tämä iskee taas sinne sisustushermoon. Ihana nähdä suomalaisten kodikkaita koteja.

Lisäksi toki on monia muitakin ohjelmia joita katson, kuten Vain Elämää, Lentoturmatutkinta, Metsien miehet ja se sarja, joka kertoo rekkakuskeista & jäätikköteistä pohjois-Kanadassa 😀 Joskus on ihanaa viettää tunti tai pari sohvalla tai sängyssä tietämättä mitä telkkarista tulee. Mennä kanavarallia ja jäädä katsomaan ohjelmia. Tänä sunnuntaiaamuna mä suuntaan vielä hetkeksi sänkyyn kahvikupin kanssa. Vedän peiton korviin ja uppoudun johonkin ylläolevista. Mitä reality- tai lifestyleohjelmia te tykkäätte katsoa?

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 30. lokakuun 2020

Fredagsmys…viimeinkin ☆

WUBIDIDUU!

Koskahan viimeksi ollaan kuulkaas vietetty blogin puolella perinteisiä perjantaimyyssejä? Siitä on aikaa! Mutta nyt, nyt vihdoinkin myysseillään. Ja se tuntuu mahdottoman hyvältä. Koska nää keittiöhommat on ne, mitä mä rakastan (rakastan muuten kyllä montaa muutakin asiaa blogin ympärillä), niin vuodenvaihteessa, kun hypätään Marian Bistron puolelle, pyrin siihen että pari kertaa kuussa vietettäisiin perjantaimyyssejä.

Sillä ainakin itselleni näissä on jokin syvempi merkitys kuin vain ruoka. Nimittäin se tunne, joka perjantai-iltoihin liittyy. Kutkuttava ja ihana tunne siitä, että viikonloppu on vielä kokonaan edessä. Nämä myyssit ovat mulle ikään kuin sellainen ”heitän hanskat tiskiin” työviikon jäljiltä ja vaihdan vapaalle. Työvaatteet on vaihtuneet kotivaatteisiin ja on aika summata viikko yhteen. Ollakin, että tänään ei oltu työvaatteissa, sillä päivä meni osin ”tykyilyyn”.

Mä muistan silloin muinoin, kun fredagsmys-postaukset oli liki viikottaisia, että avattiin aina perjantaina punaviinipullo. Kyllä mä tykkään nauttia lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa, mutta harvoin enää tulee ostettua tai avattua punaviinipulloa. Sellaista isoa, mutta tänään ostettiin. En nimittäin tiedä onko se ikä vai mikä, mutta seuraavana aamuna jo yhdenkin viinilasillisen juominen tuntuu olotilassa. Tervetuloa keski-ikä 😉 Lueskelin noita vanhoja fredagsmys-postauksia ja tänään mentiin old school -meiningillä; oli viinipullo kuvissa, ruoat kuvasin liesituulettimen alla ja kaiken lisäksi otin käyttöön tuon mun vanhan rakkauteni eli Olympuksen kameran, johon olen viime aikoina tarttunut aika usein Canonin sijaan. Olinkin jo unohtanut kuinka pieni ja pippurinen se on 🙂

Tänä iltana Marian keittiössä pääosaa näyttelee peruna. Jos pitää valita yksi ruoka-aines loppuelämän matkalle mukaan, niin mulla se olisi peruna. Mä rakastan perunaa ja sen monipuolisuutta. Tänään perunat nauttivat valkosipulin ja parmesanin hykerryttävästä makukombosta. Pekonin suolaisuudesta ja rasvaisuudesta. Lisäksi raikasta salaattia. Ja pieni lasillinen punaista. Perjantai-iltaan sopivaa musiikkia (Zaz ♥) ja vähän tunnelmaa kynttilän liekistä. Avot!

Parmesan-valkosipuli Hasselbackan perunat

6 jauhoista perunaa
70 graastettua parmesania (valmispussi kaupasta, sellaista ihan hienoksi raastettua)
1 tl mustapippuria
2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja raastettuna
0,5 dl sulatettua voita
3 pekonin siivua
1 prk ranskankermaa
ruohosipulia

-pese perunat ja leikkaa niihin viillot noin parin millin välein (ei loppuun asti)
-sekoita parmesan ja mustapippuri keskenään
-valele perunat voisulalla ja pyörittele parmesan-mustapippuriseoksessa
-pienistele pekonit ja valkosipulit. Lisää pekonin paloja ja valkosipulia perunan siivujen väleihin (ei ihan kaikkiin)
-paista 200 asteessa noin 45 minuuttia
-tarjoile ranskankerman ja ruohosipulin kanssa

Nyt sohvannurkkaan perjantai-illan ohjelmien pariin juustojen ja hillojen kanssa. Tunnelmallista iltaa sinnekin

PERJANTAI-ILTATERKUIN,

PS. ja arvatkaas mikä muu on old school -meininkiä tässä postauksessa? No se, että kuvia on tsiljoona. Ihan niin kuin ennen vanhaan 😀


torstai 29. lokakuun 2020

Joulunodotus v. 2020

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulunodotus tuntuu hurjan paljon hykerryttävämmältä kuin aiemmin. Se on totta, että olen aina ollut jouluihminen ja alkanut odottamaan joulua ajoissa, mutta tänä vuonna olen jotenkin aivan fiiliksissäni. Eikä ole edes vielä marraskuu 🙂

Mantelit ja rusinat on näkösällä ruokapöydässä, glögi lämpenee harva se ilta. Joululehdet ja -kirjat on nostettu esille ja mieli vaeltaa peilikaapin syvyyksissä pohtimassa, että minne ihmeeseen piilotin loput jouluvalot. Jouluvalot, ei kausivalot. Nyt voidaan jo puhua jouluvaloista, eikö?

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mietin, että ”Kauheeta, enää vajaa pari kuukautta ja päivä on alkanut pitenemään”. Minä, kesän lapsi, joka rakastan aurinkoa ja valoisia iltoja. Sitä kaivautuu jotenkin syvemmälle iltojen pimeyteen. Tuudittautuu siihen, että pimeydessä saa olla rauhassa tietämätön maailmanmenosta. Kynttilän liekin lepattaessa ja koko perheen ollessa kotona sitä sulkeutuu sellaiseen kuplaan, josta ei haluaisi luopua. Epävarma ja poikkeuksellinen tilanne kodin seinien ulkopuolella saa kodin sisäpuolelta löytyvän turvallisuuden ja rauhan tunteen nousemaan arvoon mittaamattomaan.

Ehkä siinä syy, miksi varsinkin tänä vuonna joulunodotus tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Se levollisuus ja rauha, joka joulun myötä laskeutuu vuosi toisensa jälkeen on tänä vuonna alkanut jo kenties laskeutumaan vähän aiemmin. Perinteiden merkitys korostuu myllerrysten keskellä. On jotain tuttua ja turvallista näköpiirissä. Sellaista, jota on kantanut mukanaan jo lapsuudesta asti.

Ollaanko siellä jo ihan joulunodotustunnelmissa? Enkä nyt tarkoita, että olisi nisset ja nasset sekä vilkkuvalot asennettu ympäri kotia, vaan lähinnä sisäisesti joulunodotustunnelmissa? Tuntuuko teistäkin tänä vuonna, että joulunodotus on jotenkin syvempää…en löydä tälle oikeaa sanaa, mutta ehkä jotenkin sellaista hiljaisen kauniin koskettavaa ja ehkä harrastakin?

TORSTAITERKUIN,

PS. tuo Laurent Perrierin laatikko ruokahuoneen vitriinikaapin päällä…toissapäivänä sanoin miehelle ääneen, että olisikohan aika korkata joskus häälahjaksi (v. 2006) saamamme kolmen litran shamppanja. Että meneeköhän moinen huonoksi. Päätettiin, että voishan sen jossain juhlassa korkata. Eilen illalla mies huusi mua miesluolaansa. Jo rappusissa haistoin makean alkoholimaisen hajun. Shamppanjalaatikon pohja oli värjäytynyt ja sieltä oli valunut lattialle (oli säilytetty hyllyllä) tahmeaa ainetta. Korkki ja pullo olivat ehjät, mutta kun tarkemmin kuunteli sihisi korkista ilmat pihalle. Puolet shamppanjasta oli valunut hukkaan. Ja loputkin tietty pilalla. Mitä tästä opimme? Jos sulla on mahdollisuus juoda shamppanjaa niin juo silloin kun se on vielä mahdollista ;D