Nyt on Tallinnan reissusta kotiuduttu ja saatan toistaa itseäni sanomalla, että borta bra, men hemma bäst. Reissu oli ihana. Rento ja rauhallinen, iloinen ja pirskahteleva. Jotenkin tällä reissulla eritoten, tuli tarkkailtua ihmisiä. Ihmisten käytöstä. Niin kaupungilla kuin asioidessamme kahviloissa tai ravintoloissa. Saatiin erittäin ihanaa palvelua kahviloissa ja ravintoloissa ja toisaalta osassa kahviloista sellaista palvelua, että sitä olisi helposti tuntenut itsensä pohjasakaksi. Aloin miettimään taas näitä ystävällisyysasioita. En vain nimenomaisesti Tallinnassa, vaan ihan globaalisti.
Törmäättekö te koskaan sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa asioinnin jälkeen olette sillain, että ”Mitä, häh…olikohan hällä huono päivä?”. Joka ikinen kerta, kun joku on tyly minulle tai jollekin muulle, mietin että miksi. Oikeuttaako se, että tuolla tylyttäjällä on huono päivä olemaan tyly muille? Mun mielestä ei. Ainakaan meillä terveillä aikuisilla, keillä pitäisi olla tietynlainen korrektius selkärangassa ja joilla itsensä säätelytoiminnot pitäisi olla kehittyneet.
Näen, että tyly kohtelu johtuu siitä, että tuolla ihmisellä, joka kokee oikeudekseen tylyttää muita on paha olla sisäisesti. Mutta täytyykö se purkaa muihin ihmisiin? Usein aivan ventovieraisiin ja viattomiin? Tai niihin lähimpiin?
Mä olen aivan kukkahattutäti mitä tulee puhetyyliin. Aliarvioivalla, epäkunnioittavalla ja tylyllä puhetyylillä kun ei yleensä voita yhtään mitään. Päinvastoin, ainakin itsessäni tuollainen käytös saa vastakkaisen reaktion aikaan. Vaikka joku olisi mulle tyly tai ilkeä, niin en osaa olla sitä takaisin. Olen ystävällinen ja väläytän vielä sen hymynkin. Mulle on opetettu kotona pienestä lähtien olemaan kohtelias ja ystävällinen. Tuo on yksi niistä opeista, joista olen sangen kiitollinen.
Tiedän, että varsinkin asiakaspalveluammateissa usein on monia kohtaamisia päivittäin ja aina ei jaksa jutella niitä näitä. Mutta lyhyessäkin kohtaamisessa voi silti katsoa silmiin ja puhua ystävällisesti. Tai välittää puhelimitse ystävällisyyden äänen sävyllä ja kohteliaisuudella. Mä ilostun kovin jokaisesta puhelinsoitosta, jonka työpäivän aikana saan. Usein kysyn ekaksi kuulumiset ja hei täytyy sanoa, että olen päivittäin kartalla muun muassa siitä, millainen sää on Turussa tai Kemijärvellä. Usein myös ajankohtaisista paikallisista tapahtumista.
Joskus jos näen, että vastapuoli ei ole kiinnostunut juttelemaan tai ei ehdi jutella, niin ei se haittaa. Pienikin ystävällisyyden ja välittämisen ele tuo itselleni hyvän mielen. Ei väliä, vaikkei vastapuoli sitä korkealle noteeraisikaan 🙂
Miksi valita tylyys tai ilkeys, kun voi valita ystävällisyyden? On ihan tutkitusti todistettu, että valitsemalla ystävällisyyden buustaa omaa hyvinvointiaan. Tekee ihmisen onnellisemmaksi. Ehkä siinä yksi onneni ja hyväntuulisuuteni salaisuus? Tiedä häntä, mutta ajattelin jatkaa samaan malliin! 🙂
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen ja Indieplacen kanssa.
SUNNUNTAI-ILTAA IHANAT!
Syksy tuo mukanaan pimeät illat, kuulaat ja hapekkaat aamut. Punaiset posket ja tarpeen kietoutua shaalin alle lämpimään. Syksy tuo myös mukanaan muhkeita neuleita, kauluspaitoja ja jakkuja. Tykkään kovin siitä ajatuksesta, että vähän epävirallisemman kesäpukeutumisen jälkeen saa toimistollekin pukeutua astetta asiallisemmin.
Pääsin tutustumaan naisten syysmuotiin kaupallisessa yhteistyössä Sokoksenkanssa. Minulle on tainnut siirtyä geeneissä jonkinasteinen rakkaus Sokosta kohtaan; en muista mummuni asioineen missään muualla kuin Sokoksella. Mitä tuli vaatteisiin tai ruokaan. Enkä yhtään ihmettele. Tänä päivänäkin Sokos on se paikka, jonne me lähdemme koko perheen voimin ostoksille. Usein yläkerran kahvion kautta.
Ammattitaitoinen asiakaspalvelu ja ystävällisyys yhdistettynä monipuoliseen valikoimaan naisten vaatetuksessa on se, mikä saa minut asioimaan kerta toisensa jälkeen Sokoksen naisten osastolla. Sovin treffit naisten pukeutumisen myyntipäällikön Tuula Markkulan kanssa ja tapasimme eräänä ihanan aurinkoisena ja varsin helteisenä tiistaiaamuna.
Siinä parkkihallista naisten osaston kassalle kävellessäni ihastelin syysmuotia; ruskan värejä, skarppeja jakkuja ja vuodesta toiseen pinnalla pysyviä kauluspaitoja. Tuulan kanssa katsastimme Sokoksen syksyn valikoimaa ja trendejä. Puhuimme myös alkavista Sokoksen muotiviikoista, joita vietetään 9.9.-6.10. Muotiviikot tuovat mukanaan tavarataloihin kauden klassikot sekä jännittävät uutuudet. Trendeistä on helppo yhdistellä omannäköinen kokonaisuus. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin; värejä, kuoseja, hillittyä ja hallittua.
Lähdin katsastamaan syysmuotia siltä pohjalta, että kuinka pelkästään yläosaa vaihtamalla saa muokattua lookia. Alaosa, kengät ja asusteet pysyvät samoina, mutta miten yläosaa vaihtamalla voi helposti muokata asun toimistokelpoisesta iltamenokelpoiseksi. Miten skarpista yläosasta saa vielä skarpimman tai vastaavasti miten skarpista yläosasta saa villatakilla vähän rennomman kokonaisuuden. Alaosaksi valikoitui kaikkien yläosien kanssa menevät supermukavat Filippa K Fiona Drapey -housut, jotka sopivat niin viralliseen tilaisuuteen kuin vähän rennompaankin tapahtumaan.
Aikaa kestävää klassikkoa & muhkeita neuletakkeja
Valkoinen kauluspaita on yksi oman vaatekaappini peruspilareista. Niitä minulla on muutamia, vähän eri mallisia. Toinen on rennompi ja toinen on virallisempi. Filippa K:n hieman joustava, täydellisesti istuva valkoinen peruskauluspaita menee hienosti yksinäänkin, mutta itse puin sen päälle lempivärissäni olevan Tiger of Swedenin Preza neuletakin, jossa on käytetty sekä mohairia että villaa. Vaaleansininen on kuulemma tänä syksynä yhtä trendikäs siinä missä ruskan sävytkin! Meillä toimistolla käy usein huiku ikkunoista, joten tässä olisi viileämpien päivien pelastus. Olen viime aikoina tykästynyt puukoruihin. Tähän asukokonaisuuteen yhdistin Aarikan Gala -kaulakorun Sokoksen valikoimista. Kengiksi asun kanssa menee Wondersin mustat kävelykengät.
Jakkujen kulta-aikaa & kauniita yksityiskohtia
Syksyn katukuvassa tulevat näkymään myös jakut ja bleiserit. Olen jakkuihmisiä henkeen ja vereen. Kaapissani roikkuu yli kymmenen jakkua, joita tykkään yhdistellä niin t-paitojen kuin kauluspaitojenkin kanssa. Osa jakuista on virallisempia, osa rentoja. Tämä Sandin kaunis Joelle jakku on ostoslistallani seuraavaksi. Tuo neulos, hapsut ja koristeelliset napit yhdistettynä siihen, että tämä istui päälleni aivan loistavasti tekee jakusta sen, että se on loppuelämän investointi. Sellainen, joka ei koskaan mene pois muodista. Tänä syksynä ihanat yksityiskohdat ovat in. Sokoksen syysmuodissa näkyi niin romanttista pitsiä, sieviä pliseerauksia ja tyyliteltyjä rypytyksiäkin. Niin juhla- kuin työpukeutumisessakin.
Se missä edellinen neuletakki + valkoinen kauluspaita yhdistelmä meni työpäivän aikana voisin hyvin kuvitella lähteväni töistä suoraan iltatilaisuuteen vaihtamalla neuletakin tähän juhlavaan jakkuun!
Ruskan sävyjä ja lämmittävää villaa
Syysmuodissa näkyy syksyn sävyjä; kurpitsan oranssia , sinapinkeltaista ja lämmintä ruskeaa. Kauniita murrettuja sävyjä, jotka ovat oman vaatekaappinikin suosikkeja. Keväällä tutustuin Sokoksen kevätmuotikampanjan myötä tuotemerkkiin Y.A.S. Edelleen tuotemerkin osasto veti puoleensa hyvännäköisillä, trendikkäillä ja kohtuuhintaisilla vaatteilla. Valkoisen klassisen kauluspaidan kaveriksi valikoitui kuvauksiin myös villatakki Y.A.S.:n villatakki, jonka väri on herkullinen karamellikahvi.
Karamellikahvin värisen villatakin pariksi Tuulan kanssa valitsimme ihanat Wondersin nilkkurit, joissa kuosina kovin ajankohtainen eläinkuosi.
Lämmittävää ja monikäyttöistä pooloa
Olen oppinut vasta aikuisiällä käyttämään poolopuseroita. Aina ennen tuntui, että ne ahdistivat kurkun seutua, mutta nyt tuntuu että olen ottanut poolot omikseni. Vieläkin täytyy olla kyllä tarkka sen suhteen, ettei poolopuseron materiaali ole sellaista kutittavaa villaa. Kuvissa näkyvä karamellikahvin värinen Y.A.S.:n poolopusero on villaa, mutta ei kutita lainkaan. On ihanan ohutta, mutta silti lämmittävää. Poolopaidat ovat omiaan syksyyn senkin takia, että harvaa takkiani pidän ylös asti kiinni, joten kurkku jää usein paljaaksi.
Kaunis poolopusero menee monen kanssa; toimistolle mustien housujen tai hameen kanssa. Farkkujen kanssa kotioloissa. Ja hei, tämän syksyn yksi trendeistä on yhdistää poolopusero mekon kanssa!
Aina ajankohtaista ruutua ja laskeutuvaa silkkiä
Muistan vieläkin, kun ostin ensimmäiset pepitaruutuiset housut. Olin parikymppinen ja kävin shoppailemassa kesätöistä saamilla rahoilla syksyn kouluvaatteita. Kulutin pepitaruutuiset housut puhki. Vaikka ne olivat jo menneet muodista pois, niin silti niitä tuli käytettyä. Rakastan ruutua ja jos minulta kysytään, niin ruutu on aina muodissa. Ruutukuvio voi olla isoa tai pientä, värikästä tai mustavalkoista. Yhtä kaikki, aina yhtä varma valinta.
Sandin kaunis Lotte-ruutupaita on silkkiä, mikä tekee siitä ylellisen tuntuisen ja näköisen. Varsin oiva yläosa toimistopäiviin, mutta myös niihin toimiston jälkeisiin virkistysiltoihin. Samalla virallinen ja juhlallinen.
Juhlavaa sinapinkeltaista ja naisellisia yksityiskohtia
Syksyn muodissa näkyy kauniita naisellisia yksityiskohtia. Kuten tässä kauniin sinapinkeltaisessa satiinisessa Stylein Martino kietaisupaidassa. Jos päivän on ollut toimistolla klassisessa kauluspaidassa ja villatakissa, pystyy nopeasti muuttamaan ilmettä iltamenoihin tämän kaunottaren myötä. Rakastan kietaisupaitoja ja niissä on jo itsessään jujua niin paljon, ettei juuri koruilla tarvitse koreilla. Toki tähänkin ihanaan paitaan pystyisi yhdistämään vielä näyttävän korunkin. Itselleni näyttävyyttä on riittämiin tuon kauniin leikkauksen ja rusetin myötä.
Eläinkuosia ja sifonkia
Grrr, tänä syksynä leopardit ja tiikerit hyppivät silmille vaaterekeistä. Eläinkuosit ovat todellakin in! En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun pukeudun eläinkuosiin, huomaan hymyni levittyvän leveämmälle. Eläinkuosi on jotenkin hyväntuulinen kaveri. Sandin Latia leopardipaita on 100% viskoosia, joka on valmistettu vegaanisista kuiduista. Aika kiva väriyhdistelmä ja tykkään, että paidassa on vähän leikitelty kuoseilla.
Tämä yläosa menee pelkältään hienosti, mutta myös villatakin tai jakun kanssa yhdistettynä. Kauluspaidoissa on se hyvä puoli, että niitä voi pitää usein joko housujen sisällä, jolloin lookista tulee vähän virallisempi, tai sitten rennosti housujen tai hameen päällä, jolloin look on heti hieman rennompi.
Oma tavoitteeni vaatekaapin sisällön suhteen on yhdisteltävyys ja ajattomuus. Muutamat mustat housut ja farkut. Yläosia, jotka ovat keskenään yhdisteltävissä. Jos täytyisi sanoa yksi vaatekaappini luottotuote niin se on mustat suorat housut. Hieman stretchiä olevat, päällä mukavat. Ne ovat mielestäni kaikista monikäyttöisimmät. Siihen lisäksi muutamia kauluspaitoja, muutama jakku ja villapaita/takki. Ajattomuus ei tarkoita sitä, etteikö voisi seurata trendejä. Itse ainakin pidän ruutua ja eläinkuosiakin ajattomina, vaikka ne trendeinä pinnalle nousee aina tasaisin väliajoin.
Mikäli ihastuit ylläoleviin paitoihin, neuleisiin tai bleiseriin, kannattaa laittaa seuraava vinkki muistiin:
Ja jos et ylläolevista löytänyt omaasi, niin kannattaa suunnata lähimpään Sokokseen tai Sokoksen verkkokauppaan. Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Haluaisin vielä muistuttaa, että mikäli oma tyylisi on vielä vähän hukassa tai kaipaat asiantuntijan neuvoa, niin Sokoksella on saatavilla pukeutumisneuvojan palvelut.
Hei, Tampereen Sokoksella järjestetään 14.9. muotinäytös, jossa itse olen paikalla. En kuitenkaan lavalla, vaan tutustumassa vielä syvemmin syysmuodin syövereihin. Te, ketkä ette pääse paikan päälle, kannattaa olla tuolloin kuulolla, sillä julkaisen tapahtumasta kattavan IG Story -kokonaisuuden. Muotinäytös streamataan kaikkiin Sokos-tavarataloihin, joten 14.9. kaikissa Sokoksissa tiedossa syysmuotinäytös. Myös blogin puolella palataan muotinäytöstunnelmiin syyskuun puolen välin tienoilla!
Pikaterkut Tallinnasta 🙂 Ollaan syöty hyvin, kävelty askelmittari tappiin, kuunneltu Lauri Tähkää, nukuttu pitkään ja syöty Juustumixiä ja juotu kahvia, joka on keitetty liian pitkään avonaisessa pussissa olleista kahvinpuruista. Ollaan oltu ostoslakossa ja naurettu pissat housussa. Meinattu kaatua mukulakivillä ja osattu kulkea ilman Google Mapsia.
Viides kerta tällä porukalla Tallinnassa, mutta ei suinkaan viimeinen. Ensimmäinen kerta, kun ei mennä Tai Bohiin syömään. Mutta sen sijaan tutustuttiin eilen Tabula Rasaan. Vegeannos vei kielen mennessään. Kuten myös F-Hooneen ruusunnuppu gt:t. Tänään mennään ensimmäistä kertaa iltaruoalle Pegasukseen. Sitä odotellessa. Ensi kerralla on pakko kyllä kokea taas Rataskaevu.
Sen sijaan, että oltaisiin tehty aamupala kämpillä, ollaan molempina aamuina suunnattu ulkoruokintaan. Tuttu ja ihana Boheem ja uusi tuttavuus Kohvik August saivat molemmat täydet pisteet. Varsinkin jälkimmäisen punajuuri-vuohenjuusto-omeletti.
Silmä on nähnyt paljon kaunista, mutta myös hieman elämän nurjaa puolta. Kamera jäi kotiin tarkoituksella, mutta itseäni varten olen tallentanut IG Storyn puolelle kohokohtiin tunnelmia reissusta. Joista myös tänne blogiin muutama. Näihin palaan usein myöhemmin.
Nyt juustumixiä, wasabisipsejä ja sitä viemärille hiukan maistuvaa kohvikkia. Pyjamat jalassa ja Lauri Tähkä taustalla. Ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Tallinna state of mind ♥
Kiitos vielä tätäkin kautta lukuisista viesteistä eiliseen kohtaamiseen liittyen; äkkiseltään laskin, että sain teiltä 117 viestiä pelkästään IG:n kautta. Olette kultaa. Me ollaan kaikki kultaa ♥
Nuo sielunsiskot, supernaiseni joiden kanssa suuntaan tänään viidettä kertaa Tallinnaan ovat kultaa myös. Miettikääs, että me ollaan tunnettu vasta vähän yli viisi vuotta. Seurattiin yhdessä IG:ssä erästä henkilöä ja tuon henkilön kommenttiboksissa huomattiin, että meitä yhdistää samanlainen (kuiva ja erittäin huono) huumori 😉 Mutta silti tunnetaan jo toisemme kuin omat taskumme. Vaikkei nähdäkään kuin keskimäärin kerran vuodessa. Ihan järjetöntä. Asutaankin kaikki ihan eripuolilla Suomea.
Silti onnistutaan joka syyskuu jatkamaan juttua siihen, mihin se edellisen reissun jälkeen erotessamme jäi. Tietämättämme olemme lakanneet usein kynnetkin ihan samalla punaisella Helsingissä seuraavan kerran nähdessämme. Näiden sielunsiskojen, kuten kaikkien ihanien ystävieni kanssa, parasta on se, että saa olla ihan oma itsensä. Nää tyypit ymmärtää sen, että kesken kaupunkikierroksen voi väsyttää ja kun sanon, että mennäänkö takasin kämpille, niin kaikki on messissä. Puetaan päälle pyjamahousut, syödään suolapähkinöitä ja juodaan hammaspurskuttelulaseista halpaa skumppaa. Lämpimänä.
Yhtä nopeasti voidaan päättää, että ei hemmetti – mitä me täällä hotellilla maataan. Heitetään kaupunkivaatteet takaisin päälle ja etsitään kahvila, josta saa maailman äklömakeinta suklaakakkua. Tuutataan kuvia niin paljon FB:iin, että lopulta ystävätkin ovat jo varmaan ihan täynnä meitä ja Tallinnaa 😀 Käydään iltaisin hyvin syömässä ja sen sijaan, että ilta jatkuisi bilehilepaikassa, ollaan kaikki niin väsyneitä, vanhoja ja raihnaisia, että kömmitään aikaisin nukkumaan. Ellei jostain baarista kantaudu livemusiikin ääniä matkalla hotellille.
Mun piti tehdä teille pari postausta valmiiksi reissun ajaksi, mutta mä en oikein osaa tuollaisia tehdä. Sitä kun elää jotenkin niin hetkessä, niin olisi hassua kirjoitella suloisesta lauantaiaamusta jo etukäteen. Voi olla, että blogi päivittyy Tallinnasta käsin. Tai sitten ei. Mutta jos blogissa on hiljaista, niin uskoisin, että IG:n puolella onkin sitten vähän vilkkaampaa 🙂
Mun piti tänään laittaa teille yhtä ruokaohjetta, mutta tuli taas jotain akuutimpaa. Aamulla ajoin tuohon ihan lähikauppaan hakeakseni kauraryynejä ja huomasin naisihmisen tonkivan roskista. Koira vierellään. Nousin autosta ja tyttö kesämekossaan kysyi kohteliaasti, että ”Anteeksi, mutta eihän sulla sattuis olemaan muutamaa ylimääräistä kolikkoa. Meidän on kova nälkä.” Kaivelin taskun pohjiani ja jouduin toteamaan, että yhtään käteistä ei ole.
Mulle tuli niin paha mieli, kun en voinut auttaa. Sillä sekunnilla päätin, että ostan parivaljakolle kaupasta jotain pientä. Silläkin uhalla, että ovat lähteneet kaupan edestä jatkamaan matkaansa. Ostin koiralle naksupussin ja tytölle karjalanpiirakoita sekä kivennäisvettä. Kassalla mulle tuli mieleen, että teenkö ihan hölmösti. Astuin kaupasta ulos ja tyttö istui koiransa kanssa onneksi vielä siinä paikoillaan. Kysyin, että kelpaisiko nämä ja esittelin ostokseni. En unohda ikinä tytön kiitollista katsetta. Kauniita kasvoja, joissa oli ainakin sata ihanaa pisamaa.
Koira hyökkäsi suinpäin hamuamaan naksupussia ja kun ajoin kaupan pihasta pois näin tytön syöttävän nyrkistään koiralle naksuja. Vilkutettiin toisillemme ja näin tytön iloisilla kasvoilla pienen häivähdyksen toivosta.
Itsekkäästi ajateltuna moni voisi olla sitä mieltä, että itsepäs on saanut itsensä tollaiseen jamaan. Mutta me ei voida koskaan tietää, mitä taustalla on. Lähimmäisenrakkaus ei mun mielestä rajoitu vaan ihan lähipiiriin, vaan sen pitäisi koskea kaikkia kohtaamisia. Luonnon omista välittäminen pitäisi olla meidän kaikkien velvollisuus. Tulla selkärangasta. Ei niin, että käännetään selkämme vaan kysytään, miten voidaan auttaa. Me, joilla siihen on mahdollisuus.
Näin jälkikäteen harmittaa se, etten pyytänyt tyttöä ja koiraa odottamaan hiukkasen. Olisin hurauttanut kotiin ja hakenut molemmille jotain lämmintä vaatetta. Kirpparille menevistä kasseista, kun olisi hienosti liiennyt niitäkin. Ehkä laitan varmuuden varalta autonperään pussillisen. Jos satun parivaljakkoon vielä törmäämään.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Miksi valita tylyys tai ilkeys, kun voi valita ystävällisyyden? On ihan tutkitusti todistettu, että valitsemalla ystävällisyyden buustaa omaa hyvinvointiaan. Tekee ihmisen onnellisemmaksi. Ehkä siinä yksi onneni ja hyväntuulisuuteni salaisuus? Tiedä häntä, mutta ajattelin jatkaa samaan malliin! 🙂
HEIPPA IHANAT!
HEIPPA!
