maanantai 09. syyskuu 2019

Miksi valita tylyys tai ilkeys?

HEISSUNHEI!

Nyt on Tallinnan reissusta kotiuduttu ja saatan toistaa itseäni sanomalla, että borta bra, men hemma bäst. Reissu oli ihana. Rento ja rauhallinen, iloinen ja pirskahteleva. Jotenkin tällä reissulla eritoten, tuli tarkkailtua ihmisiä. Ihmisten käytöstä. Niin kaupungilla kuin asioidessamme kahviloissa tai ravintoloissa. Saatiin erittäin ihanaa palvelua kahviloissa ja ravintoloissa ja toisaalta osassa kahviloista sellaista palvelua, että sitä olisi helposti tuntenut itsensä pohjasakaksi. Aloin miettimään taas näitä ystävällisyysasioita. En vain  nimenomaisesti Tallinnassa, vaan ihan globaalisti.

Törmäättekö te koskaan sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa asioinnin jälkeen olette sillain, että ”Mitä, häh…olikohan hällä huono päivä?”. Joka ikinen kerta, kun joku on tyly minulle tai jollekin muulle, mietin että miksi. Oikeuttaako se, että tuolla tylyttäjällä on huono päivä olemaan tyly muille? Mun mielestä ei. Ainakaan meillä terveillä aikuisilla, keillä pitäisi olla tietynlainen korrektius selkärangassa ja joilla itsensä säätelytoiminnot pitäisi olla kehittyneet.

Näen, että tyly kohtelu johtuu siitä, että tuolla ihmisellä, joka kokee oikeudekseen tylyttää muita on paha olla sisäisesti. Mutta täytyykö se purkaa muihin ihmisiin? Usein aivan ventovieraisiin ja viattomiin?  Tai niihin lähimpiin?

Mä olen aivan kukkahattutäti mitä tulee puhetyyliin.  Aliarvioivalla, epäkunnioittavalla ja tylyllä puhetyylillä kun ei yleensä voita yhtään mitään. Päinvastoin, ainakin itsessäni tuollainen käytös saa vastakkaisen reaktion aikaan. Vaikka joku olisi mulle tyly tai ilkeä, niin en osaa olla sitä takaisin. Olen ystävällinen ja väläytän vielä sen hymynkin. Mulle on opetettu kotona pienestä lähtien olemaan kohtelias ja ystävällinen. Tuo on yksi niistä opeista, joista olen sangen kiitollinen.

Tiedän, että varsinkin asiakaspalveluammateissa usein on monia kohtaamisia päivittäin ja aina ei jaksa jutella niitä näitä. Mutta lyhyessäkin kohtaamisessa voi silti katsoa silmiin ja puhua ystävällisesti. Tai välittää puhelimitse ystävällisyyden äänen sävyllä ja kohteliaisuudella. Mä ilostun kovin jokaisesta puhelinsoitosta, jonka työpäivän aikana saan. Usein kysyn ekaksi kuulumiset ja hei täytyy sanoa, että olen päivittäin kartalla muun muassa siitä, millainen sää on Turussa tai  Kemijärvellä. Usein myös ajankohtaisista paikallisista tapahtumista.

Joskus jos näen, että vastapuoli ei ole kiinnostunut juttelemaan tai ei ehdi jutella, niin ei se haittaa. Pienikin ystävällisyyden ja välittämisen ele tuo itselleni hyvän mielen. Ei väliä, vaikkei vastapuoli sitä korkealle noteeraisikaan :)

Miksi valita tylyys tai ilkeys, kun voi valita ystävällisyyden? On ihan tutkitusti todistettu, että valitsemalla ystävällisyyden buustaa omaa hyvinvointiaan. Tekee ihmisen onnellisemmaksi. Ehkä siinä yksi onneni ja hyväntuulisuuteni salaisuus? Tiedä häntä, mutta ajattelin jatkaa samaan malliin! :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 

 


12 Responses to “Miksi valita tylyys tai ilkeys?”

  1. Avatar Kirsi sanoo:

    Voi Maria, puhut taas niin asiaa! Juuri eilen tyttären kanssa keskusteltiin tästä samasta asiasta, kuinka paljon parempi paikka tää maailma olis, jos oltaisiin kaikki ystävällisiä toisillemme. Kyllä nää käytöstavat on itsellekin iskostunut jo lapsena ja samaa haluan opettaa omille lapsillenikin, hei, kiitos ja anteeksi ja vielä hymy päälle, niillä pääsee jo pitkälle!❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Kirsi,

      ja kiitos ❤

      Hei mäkin lasten kanssa käyn keskustelua näistä asioista. Mutta lähinnä sen takia, että välillä murrosiän myllertämät päästelevät väsyneenä sammakoita suustaan ja yritän kertoa, mitä on itsehillintä :)

      Kiitos, anteeksi ja hymy kantavat jo pitkälle! ❤

  2. Avatar Meri sanoo:

    Niinpä,miksi ihmeessä olla ilkeä ja käyttäytyä toisia kohtaan huonosti? Ystävällinen käytös ja hymy tekevät myös itselle paremman mielen ❤
    Ja,mistä te löydätte noita iiihania kukkamekkoja? Tahtoo myös tuollaisen🙂

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Meri

      ja sepäs se onkin, että itse voi paremmin, kun on ystävällinen ❤ Tiuskimisesta tulee helposti itsellekin paha mieli (siis, jos itse tiuskii).

      Voi kuule kiitos, tuo on reilun vuoden vanha mekko Cubukselta :)

  3. Avatar Laura sanoo:

    Joskus vain ihminen on inhimillisesten vastoinkäymistensä valtaama, ettei pysty muuhun.❤
    Tokikaan ei siis koske pysyvästi ilkeää tai happamaksi kaikkien tietämää ihmistä, mutta itselläkin on ollut päiviä jolloin ei ole yksinkertaisesti voimia hymyillen ottaa vastaan kohtaamisia. Eikä toisaalta myöskään välttämättä pystynyt ihmisiä välttämään, vaikka se olisi aiinä tilanteessa ollut kaikille parasta.
    🙂

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Laura

      ja onhan se näinkin, mutta kyllä itse näen, että meillä aikuisilla pitäisi olla jonkinmoinen suodatin siihen, miten käyttäydymme. Siis en tarkoita, että kaikille pitäisi hymyillä – en todellakaan, vaan olla kohtelias tilanteessa kuin tilanteessa :)

      Hei mutta kaikillahan meillä on välillä vähän pahoja päiviä. Niitä kun tekisi mieli kaivautua peiton alle eikä kohdata ketään ❤ Sekin on ihan normaali tunne :)

  4. Avatar Susa sanoo:

    Niin totta.. mutta myös toisinpäin. Kuinka moni meistä ajattelee miten käyttäytyy sitä asiakas”palvelijaa” kohtaan? Itse olen sivusta sydän särkyen seurannut miten asiakaspalvelutyössä oleva henkilö ottaa vastaan haukkuja, sättimisiä ja kirosanoja. Tietäen, että tämän henkilön läheinen taistelee hengestään. Silti yhtään poikkipuolista sanaa en ole hänen kuullut asiakkailleen sanovan. Pitäisi aina muistaa myös se, että asiakaspalvelussa oleva henkilö on harvoin itse syypää jonkin asian pieleen menemiseen. Jos esim. juuri se tuote jonka olisit halunnut on loppu, on se kiinni tavarantoimittajasta, ei myyjästä joka asian joutuu asiakkaalle kertomaan. Muistetaan siis kohdata toinen ihminen ihmisenä.. ystävällisesti ❤️

    • Avatar Kirsi sanoo:

      Juuri tämä.. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään mennä huutamaan tai sättimään kassahenkilöä tms asiakaspalvelijaa. Monesti seuraan ihmisiä esim kassajonossa, kun ei vaivauduta edes tervehtimään ja kiittämään, heitetään rahat kuin koiralle.. En todella ymmärrä monienkaan ihmisten käytöstä ollenkaan..

      • Maria Maria sanoo:

        Moi Kirsi

        ja hei ei todellakaan. Nämä ovat niitä korrektiusjuttuja, jotka pitää tulla selkärangasta molemmin puolin.

        Kyllä meitä ihmisiä on moneen junaan ❤

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Susa

      ja hei todellakin – sellaisiakin tapahtumia olen ollut todistamassa, että toinen asiakas ”kyykyttää” esimerkiksi kaupan kassahenkilöä tylysti. Siinä tilanteessa olen todellakin kokenut myötähäpeää tämän kyykyttäjän puolesta. Mä rakastan jutella kaupoissa henkilökunnan kanssa ja kun ystävällisesti juttelee, niin saa yleensä takaisinkin ystävällistä palautetta :)

      Just näin, toinen ihminen tulee kohdata ihmisenä, ei todellakaan asiakas”palvelijana” ❤
      PS. tästä tuli mieleen eräs keissi lentokoneessa, kun viereisellä rivillä oleva iskä ojensi pieniä lapsiaan, jotka kinusivat juotavaa…”Odottakaa hetki, kun palvelija tulee seuraavan kerran ohi.” Meinasin puuttua tilanteeseen ja olisi pitänyt puuttua, mutta menin niin hämilleni etten tiennyt miten päin olla.

  5. Avatar FlapJack sanoo:

    Aivan asiaa, koko teksti. Tama on itsellanikin asia, joka aina jaksaa mietityttaa ja harmittaa. Miten ihmiset kokevat oikeudekseen pilata muiden paiva. Ja etenkin jos ihminen on tyopaikallaan.

    Asun itse ulkomailla ja tiedan, etta on valtavan kliseista taas taalta meren takaa huudella mutta totuus on, etta joka kerta kun tulen lomille Suomeen, huomaan Atlantin kokoisen eron (vaikka en toki niin kaukana asu) kahden eri maan palvelukulttuurissa ja sosiaalisissa kaytostavoissa. Uskon ihan aidosti, etta monen rayhays ja tiuskinta kumpuaa todella heikosta itsetunnosta. Pelataan tai oletetaan, etta muut ovat koko ajan pahaa tarkoittavia ja tahallaan haluavat juuri sinulle kiusaa.

    Muuten, Suomessa nuorempana tein asiakaspalvelutyota. Aika harvoin niita inhottavia ihmisia tuli vastaan mutta jokainen kerta tepsi yksi temppu: ystavallisella aanensavylla kun sanoo ”ei tassa mitaan hataa ole”. Huonosti kayttaytyva ihminen purkaa omaa pahaa oloaan tai olettaa jo valmiiksi, etta toinen vastaa samalla mitalla. Rauhallinen kommentti hammentaa ihmisia tai jopa rauhoittaa. Ehkapa tama reklamaatioasia ei olekaan niin paha juttu. Voihan kommentti vahan nolostuttaakin jos on ensin huutanut paa punaisena.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa!

      Kiitos ❤

      Se on juuri näin, että ystävällisyys ei voi mennä ikinä pieleen. Itsekin olen ottanut tavaksi vastata tiuskimisiin ystävällisesti. Yleensä tuossa vaiheessa vastapuoli tajuaa (tai ainakin pitäisi tajuta!) mikä on homman nimi. Joskus jopa nolosteleekin :)

      Tuo itsetuntopointti oli muuten hyvä, se taitaa olla useimman räyhäävän ihmisen taustalla!

Kommentoi