Heipatihei,
syksy on tainnut tulla rytisten; eilen ainakin Pirkanmaalla satoi ja myrskysi siihen malliin kuin syksyllä yleensä. Toivotaan vähän vähemmän tuulista säätä ensi viikonloppuna; laivalla ei ole kiva keikkua tuulisella kelillä :/ Aamulla sai alkumatkasta laittaa lenkille sormikkaat käteen. Toisaalta ihanaa, että ilmat viilenevät ja puut vaihtavat väriä. On mukavampi lenkkeilläkin.
Vanhat juoksutossuni tulivat tien päähän (niillä on juostu jo pitkälti toista vuotta ja monta sataa kilometriä); pohjasta on hyvä tsekata kenkien kuluneisuus ja mahdolliset virheasennot aika ajoin. Mulla selvästi huomaa lenkkareista oikean jalan ylipronaation; päkiän sisäpuoli on kulunut (vaikkakin urheiluliikkeessä aikoinaan todettiin neutraali astunta…öö astunta..onko se oikea termi…kuulostaa lähinnä hevosten tai lehmien touhulta ;D?). Siitä huolimatta uhmasin ja investoin ns. paljasjalkalenkkareihin, jotka tuskin minkään muodon pronaatiotukia omaavat. Ja onhan nämä aikas herkullisen väriset (ainakin niihin vanhoihin harmaisiin tiensä päähän tulleisiin verrattuna)!
Eilen juoksin näillä ensimmäisen koelenkin ja olivat kyllä kevyet. Jalat vain olivat aika väskät aamun crossailuista. Tänään tein toisen, parin tunnin sauvakävelylenkin ja myös kävellessä tuntuivat kyllä erittäin joustavilta ja kevyiltä. Ikäänkuin lenkkaria ei olisi. Jos olisin enemmän varoissani, niin mulla olis näitä joka lähtöön; juoksemiseen, salille, kävelyyn jne. Juoksuvaatetuksesta: pitkään protestoin juoksuhousuja vastaan. Mutta kun reilu vuosi sitten ensimmäiset sellaiset ostin niin se oli menoa. En tiedä väheneekö kitka vai mikä, mutta kyllähän noilla on helpompi juosta kuin tavallisilla verskoilla. Vaikkakin ulkonäöltään muistuttavat kaikki enemmän tai vähemmän makkarankuorta 🙂
Viikon liikutukset: Viime sunnuntaina (
klikklik) hahmottelin sitä, kuinka paljon ja miten liikkuisin viikon mittaan. Lähtökohta oli se, että mulla ei ollut sali/jumppakorttia. Viime torstaina sellaisen sitten ostin. Tai pelkän salikortin näin alkuun, sillä niin kauan kuin ilmat sallivat niin korvaan jumpat juoksemisella. Aluksi mietin Elixiaa, koska siellä oli joku kamppis meneillään, mutta sitten päädyin tuttuun ja turvalliseen lähisaliin, jonka kuukausi maksu on liki 30 euroa halvempi. Ja muutenkin tykkään käydä salilla, jossa käydään sen itsensä takia eli liikkumisen. Ei sen takia, että käydään vertailemassa kenellä on uusimmat Casallit sun muut. (Juu, tiedän tää oli nyt vähän ristiriidassa noiden ylempien kuvien kanssa, mutta kyllä uudet lenkkarit voi parin vuoden välein ostaa…kai :)). Lisäksi plussaa on se, että tuolle salille pääsee aamukuudesta iltakymmeneen kulkukortilla. Ja vielä koskaan en ole joutunut jonottaman laitteisiin. Lisäksi plussaa tulee crosstrainerista joka toimii kuin unelma. Niitäkin on niin moneen lähtöön, että välillä saa tuskastua epämukavaan liikerataan, rahinaan tai muuhun sellaiseen.
 |
| klikkaa isommaksi |
Voin sanoa, että ikinä en uskonut omaavani näin paljon selkärankaa liikunnan suhteen. Nyt siihen on jäänyt koukkuun; endorfiini saa ihmeitä aikaan. Tiistaina tein pitkän lenkin niin, että pyrin pitämään sykkeen mahdollisimman matalalla. Silti se tuppasi olemaan koko ajan yli 145. Loppulämmittelynä toimi se, kun kävelimme esikoisen kanssa koulusta kotiin. Yksi osa siitä viime sunnuntaisesta suunnitelmastani jäi toteutumatta: spinning/juoksulenkki 60 mins. Se piti alunperin tehdä viime keskiviikkona, mutta sitten lenkki menikin niin myöhäiseksi, että juosin vain tuon reilun 4 km.
Muuten tämä ohjelma, jonka itselleni loin, tuntuu ihan hyvältä. Jos saisin pari lisäpäivää viikkoon niin ymppäisin yhteen päivään pilateksen ja toiseen joogan. Mutta näillä mennään nyt. Venyttelyä tulee harrastettua joka päivä telkkaria katsoessa. Tuo takkahuoneen uusi matto on ihanan pehmeä venyttelyalusta!
Bloggailusta: Mun mielestä on jotenkin harmillista ja tavallaan erittäin lapsellista se, että nämä blogiportaalit/yhteisöt, joita kieltämättä on syntynyt kuin sieniä sateella, ovat saaneet yhtäkkiä aikaan ihan mahdottoman vastakkain asettelun tyyliin, ”olkaa te siellä portaaleissanne, me ainakin pärjätään ilman mitään taustatukea ja portaaleja”. Ok, mutta eiköhän nämä kaikki asiat ole blogistin omia valintoja. Ei se ole keneltäkään pois, jos joku päättää liittää bloginsa johonkin ”portaaliin”. Tuskin se ainakaan on sen itsetunnon huonouden merkki, niin kuin eräässä blogissa mainittiin. Mä väitän, että monilla suosituilla blogiportaaliin kuuluvilla blogisteilla on pakko olla aikas rautainen itsetunto, sillä nuo revitykset, joita keskustelupalstoilla yms. lukee ja joissa heitetään lokaa blogistin niskaan vaativat blogistilta jo jonkun verran hyvää itsetuntoa. Selkärankaa, ettei lannistu näistä ilonpilaajien kommenteista vaan jatkaa samaan malliin.
Mä olen ainakin tavattoman onnellinen niiden blogistien puolesta, jotka kovalla työllä (!) ansaitsevat esim. lahjakortteja Lexingtonin tai jonkin muun kivan brandin verkkokauppaan tai kivijalkakauppaan. Ilolla katson kauniita kuvia ja blogitekstiä näistä ns. lahjoituksenakin saaduista jutuista. Ehkä sohaisen ampiaspesään väittäessäni, että osa näistä ”mollaavista” teksteistä, jota tänä viikonloppunakin on blogeissa saanut lukea (varsinkin anonyymien kommenteina – enkä halua yleistää, mulla käy täällä ihania anonyymejä ihanien kommenttejen kera :)) taitaa johtua ihan perisuomalaisesta kateudesta. Kenellekään toiselle ei voi suoda jotain enemmän kuin itselle. Kyylätään keittiön ikkunasta, kun naapurin Matti on saanut ylennyksensä takia Mersun ja sitten puhutaan mamman kanssa kahvikupin äärellä siitä, että kuinkahan kauan se Mattikaan nyt enää tuosta onnesta nauttii. Toivotaan ehkä salaa toisen epäonnistumista.
Summa summarum, miksi ylipäätään pitää olla jaottelu me, te, meidän blogit ja teidän blogit? Eikö kaikki nyt vaan voisi sulassa sovussa harrastaa tätä yleensä ihan mukavaa harrastusta ja suoraan sanottuna ”stop bitching” ja selkään puukottaminen? 🙂 Lukijathan onneksi voivat äänestää jaloillaan ja toivottavasti sen tekevätkin. En ainakaan itse hetkeäkään jaksa lukea / kommentoida blogeja, joista en mitään irti saa. Jos ei pidä mainoksista blogeissa niin eiköhän se ole aika helppo lopettaa ko.blogien lukeminen. Itse kyllä harvoin noita mainoksia sivupalkeissa edes noteeraan vaan keskityn lukemaan tekstiä ja katsomaan kauniita kuvia, esimerkiksi Kalastajan Vaimon tai Rillan ihanissa blogeissa. Ja jos luen hyväksi havaitun arvostelun esimerkiksi päivävoiteesta niin toki sen laitan korvan taakse ja odotan oman päivävoiteeni loppumista 🙂 Case is closed!
Tulipahan vuodatus 🙂 Nyt leffaa katsomaan lasten kanssa. Elämässä on kuitenkin onneksi vielä tärkeämpiä asioita kuin tämä bloggailu.
Suloista sunnuntain jatkoa toivotellen,
PS. kuvia takkahuoneesta tulossa alkuviikosta;
akkuporakoneen akku loppui juuri, kun sain miehen kiipeämään
jakkaralle ja poraamaan verhotankoa kiinni. Joten nyt vaan odotellaan 🙂
