torstai 02. lokakuun 2014

Very good morning!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoista huomenta!

Lapset on saateltu turvallisesti kouluun (noh, isompi ainakin; pienempi saateltu naapuriin serkuilleen – kävelevät siitä), aamiainen nautittu rauhassa, kiireisimpiin sähköposteihin on vastattu ja tehty vähän töitäkin. Niitä varsinaisia töitä. Päivä on siis alkanut mallikkaasti 🙂 Kiitos hei suunnattomasti kommenteistanne tuohon eiliseen kamerapostaukseen, palaan niihin ajan kanssa myöhemmin tänään. Sen aikaa kun lapset ovat koulussa ajattelin käyttää kuntoiluun. Aion viedä ystäväni V:n parin tunnin kuntokävelylenkille. Se, suuntaammeko Pyynikin kauniisiin maisemiin vain sahaamaan Mustavuorta ylösalas on vielä avoinna. Uskoisin, että tuolta Pispala-Pyynikkiakselilta saisi enemmän energiaa näinkin kauniina päivänä. Tosin peppulihakseni huutavat vieläkin hoosianna toissapäiväisen Pispan portaiden nousun ansiosta 😉

Sen lisäksi, että rakastan ruokaa, rakastan näitä rauhallisia aamuja. Myös viikolla. Vasta viime vuosina olen hiffannut aamiaisen merkityksen. Opiskeluajat vedin aamut parilla kahvikupilla ja pötköllisellä Pims-keksejä. Jaiks. Tätä nykyä herään kuuden pintaan työaamuina, jotta ehdin rauhassa nauttia aamiaisien. Lapsetkin herätän hyvissä ajoin, että ehtivät istua pöydän ääreen rauhassa syömään ennen kouluun menoa. Tosin tuossa iässä itse arvostin enemmän sitä ylimääräistä aikaa, kun sai nukkua…

Palataan myöhemmin tuolla kommentiboksissa ja hei, laitan tänään muutamia juttuja tuonne Huutiksen puolelle myyntiin. Mm. Ted Bakerin käyttämättömän juhlamekon (sarjassamme ”motivaatiomekko” :D) ja bling bling Conssit. Tulen laittamaan tänne sitten tiedot mistä ne löytyy. Tyttöjen 110-116 cm iiiiso pakettikin on tulossa myyntiin, kunhan ehdin sen sinne näpytellä. Ja jos teillä on muuten kiinnostusta ostaa kahdeksaa ruokapöydän tuolia, niin hihkaiskaahan. Mulla on taas suuria suunnitelmia täällä menossa uusiksi ruokapöydän tuoleiksi 🙂

Torstaiterkkusin,

alle

PS. Ihan off topic; millä pirskatilla noista banaanikärpäsistä pääsee eroon? Olen kuurannut koko keittiön, ettei missään ole murusiakaan, mutta silti niitä tupsahtelee ihan välillä sankoin laumoin jostain. Esimerkiksi nyt, kun otin hedelmiä jääkaapista, niin alle sekunnissa hedelmälautasella pörräs sankoin joukoin noita viheliäisiä otuksia.


tiistai 08. tammikuun 2013

Ihan pimeetä

Ihanaa tiistaiaamua lukijat! 

Ihan pimeetä aamulla. Ihan pimeetä illalla. Ihan pimeetä, että pitäis muka jaksaa töiden jälkeen lähteä juoksulenkille/salille (miten mä oon aiemmin pystynyt, kysyn vaan). Ihan pimeetä on myös se, että tarvitsis iltaruoan jälkeen laittaa oikeesti tulitikut silmiin jaksaakseen. Ihan pimeetä on se, että ikinä ennen tuo mun sohvannurkka ei ole vetänyt töiden jälkeen niin paljon puoleensa kuin eilen. Ihan pimeetä on sekin, että eilen istuttiin veljeni ja hyvän työystävän kanssa koko työpäivä kahvihuoneen pöydän ääressä. Ei kahvia hörppien vaan tämän vuoden myyntibudjettia ja strategiaa hioen. Ihan pimeetä on se, että asiat, jotka vielä aamukahdeksalta näyttivät epämääräisiltä möykyiltä, näyttivät himpun verran ennen neljää tavoitettavissa olevilta ja pitkästä aikaa fiilis oli oikein hyvä ja luottavainen. Ihan pimeetä, mutta taas kerran me naurettiin vedet silmissä. Ihan kamalan pimeitä työkavereita mulla. Ja aivan pimeetä, mutta kukin meistä olisi yksin ihan hukassa niitä muita pimeitä. Pimeetä tiimityöskentelyä.
Ihan pimeetä, ettei enää päivän aikana ehdi tehdä postauksia tai vastailla ihaniin kommenteihinne (kaunis kiitos niistä ), vaan em. mieluisat jutut pitää tehdä iltamyöhällä kun lapset ovat jo tuutimassa. Kerrassaan pimeetä on se, että mun mielestä myöhäinen ilta on oikeastaan aika kiva aika bloggailla. Ja se vasta pimeetä onkin, että sitten kun on saanut tehtyä blogipostauksen ja vastailtua kommenteihinne on jo nukkumatti käynyt kertaalleen kierroksella eikä ole enää mehuja käydä itse blogikierroksella kommentoimassa. Itse asiassa kaikista pimeintä tässä on se, että tein sunnuntaina valmiiksi tämän viikon postaukset, mutta mikään niistä ei tunnu julkaisukelpoiselta (heh, ihan kuin tämä postaus olis sitä parhainta itseään ;D). 
Ja tiedättekö mikä on ihan kaikista pimeintä? Se, että mä rakastan näitä pimeitä aamuja ja pimeitä iltoja. Sitä, kun päivä pikkuhiljaa alkaa molemmista päistä pitenemään ja yhtenä aamuna aamukahvipöydässä huomaakin, että ei ole enää ihan pimeetä. Kesää kohti mennään  
Tiistaiterkkusin,
viikonloppua ja pitkiä aamu-unia jo kovin odottava
PS. Mulla on vielä vastaamatta ihanien Mapsin, Katjan ja Marjan haasteisiin. 
Seuraavaksi vuorossa yksi haasteista. Ja kyllä ne loputkin sieltä vielä tulevat 🙂
Kiitos niistä vielä kerran 

torstai 18. lokakuun 2012

Ihan helmi puuro!

Huomenta,

kovin on pimeä ja harmaa aamu; lautasellinen Helmipuuroa ja kuppi kuumaa kahvia tuli nautittua kaikessa rauhassa kynttilänvalossa. Ilman Aamulehden lukua tai turhia ärsytyksiä. Vain ikkunasta ulos syksyistä maisemaa tuijottaen. Ja lasten kanssa omia päiväkotimuistojani muistellen. Yksi niistä muistoista on juuri tämä helmipuuro.

Muksaa torstaita ,
PS. se makkarin musta kaapin seinä näytti pimeällä ihan siltä kuin 
olisi mustaan aukkoon menossa, kun meni nukkumaan. 
Ei hyvä – pallovaloja kipeästi odotellen 🙂


perjantai 12. lokakuun 2012

Perjantain ensteks parhain hetki…

 …on ehdottamasti se, kun on saanut perjantaisiivot tehtyä! 🙂

Heippa!

Tänään on kyllä saatu aikaiseksi paljon muutakin kuin siivottu; käyty pienemmän vasu-keskustelussa, kirppistelty (ostettu pari untuvatakkia ekaluokkalaiselle yht. 7 euroa ja LassieTecin toppa-asu viisveelle kympillä…ei paha!) ja varattu kirppispöytä. Tietää sitä, että seuraavat pari viikkoa voi siivota kaappeja joulua varten ja etsiä lisää myytävää kirppispöydälle. Lasten vaatteita mulla onkin jo pari laatikollista sinne menossa.
Perjantain parhaassa hetkessä ihaninta on juuri tänä perjantaina tuo auringonpaiste; pölyt ei ota silmään samalla tavalla kuin eilen. Toiseksi parasta on tämä tuoksu; aavistus sitruunantuoksuista puhtautta leijuu ympäriinsä.
Tässä teillekin ihan ”muutama” räpsy perjantaipössiksestä meillä tänä perjantaina:
Raksulla onkin illalla menoa, niin perjantaitreffeille kanssani saapuu veljen vaimo (+ pari prinsessaa). Treffejä varten menen pian tekemään pizzataikinan. Mä haaveilen pizzataikinasta, joka on ohut ja jonka reunoihin tulee ilmakuplia. Päälle tomaattimurskaa, mozzarellaa, kaprista, punasipulia ja uunista poisoton jälkeen rucolaa. Ja kyllä, punaviinihammasta kolottaa myös yhden lasillisen verran 🙂
Illalla, kun saan lapset nukkumaan, täytyy linnottautua telkkarin eteen. Harmi, että viikon kolme ehdotonta lemppariohjelmaa tulee kaikki samaan aikaan;  Vain elämää, X-Factor ja Unelmien poikamiestyttö. Pari näistä pitää laittaa boksille myöhäisiltaa varten 🙂 
Mitäs sinun perjantaihin kuuluu?
Pirtsakkaa viikon ensteks 
kivimman päivän iltaa toivottaen,
PS. Kiitos jälleen kommenteistanne ihanat; palaan niihin illalla 
Ja sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille, teitähän on tullut huimasti viikon sisään lisää ♥ 


sunnuntai 09. syyskuun 2012

Paljasjalkalenkkarit ja viikon liikutukset (+ painavaa asiaa bloggailusta)

Heipatihei,

syksy on tainnut tulla rytisten; eilen ainakin Pirkanmaalla satoi ja myrskysi siihen malliin kuin syksyllä yleensä. Toivotaan vähän vähemmän tuulista säätä ensi viikonloppuna; laivalla ei ole kiva keikkua tuulisella kelillä :/ Aamulla sai  alkumatkasta laittaa lenkille sormikkaat käteen. Toisaalta ihanaa, että ilmat viilenevät ja puut vaihtavat väriä. On mukavampi lenkkeilläkin.
Vanhat juoksutossuni tulivat tien päähän (niillä on juostu jo pitkälti toista vuotta ja monta sataa kilometriä); pohjasta on hyvä tsekata kenkien kuluneisuus ja mahdolliset virheasennot aika ajoin. Mulla selvästi huomaa lenkkareista oikean jalan ylipronaation; päkiän sisäpuoli on kulunut (vaikkakin urheiluliikkeessä aikoinaan todettiin neutraali astunta…öö astunta..onko se oikea termi…kuulostaa lähinnä hevosten tai lehmien touhulta ;D?). Siitä huolimatta uhmasin ja investoin ns. paljasjalkalenkkareihin, jotka tuskin minkään muodon pronaatiotukia omaavat. Ja onhan nämä aikas herkullisen väriset (ainakin niihin vanhoihin harmaisiin tiensä päähän tulleisiin verrattuna)!
Eilen juoksin näillä ensimmäisen koelenkin ja olivat kyllä kevyet. Jalat vain olivat aika väskät aamun crossailuista. Tänään tein toisen, parin tunnin sauvakävelylenkin ja myös kävellessä tuntuivat kyllä erittäin joustavilta ja kevyiltä. Ikäänkuin lenkkaria ei olisi. Jos olisin enemmän varoissani, niin mulla olis näitä joka lähtöön; juoksemiseen, salille, kävelyyn jne. Juoksuvaatetuksesta: pitkään protestoin juoksuhousuja vastaan. Mutta kun reilu vuosi sitten ensimmäiset sellaiset ostin niin se oli menoa. En tiedä väheneekö kitka vai mikä, mutta kyllähän noilla on helpompi juosta kuin tavallisilla verskoilla. Vaikkakin ulkonäöltään muistuttavat kaikki enemmän tai vähemmän makkarankuorta 🙂
Viikon liikutukset: Viime sunnuntaina (klikklik) hahmottelin sitä, kuinka paljon ja miten liikkuisin viikon mittaan. Lähtökohta oli se, että mulla ei ollut sali/jumppakorttia. Viime torstaina sellaisen sitten ostin. Tai pelkän salikortin näin alkuun, sillä niin kauan kuin ilmat sallivat niin korvaan jumpat juoksemisella. Aluksi mietin Elixiaa, koska siellä oli joku kamppis meneillään, mutta sitten päädyin tuttuun ja turvalliseen lähisaliin, jonka kuukausi maksu on liki 30 euroa halvempi. Ja muutenkin tykkään käydä salilla, jossa käydään sen itsensä takia eli liikkumisen. Ei sen takia, että käydään vertailemassa kenellä on uusimmat Casallit sun muut. (Juu, tiedän tää oli nyt vähän ristiriidassa noiden ylempien kuvien kanssa, mutta kyllä uudet lenkkarit voi parin vuoden välein ostaa…kai :)). Lisäksi plussaa on se, että tuolle salille pääsee aamukuudesta iltakymmeneen kulkukortilla. Ja vielä koskaan en ole joutunut jonottaman laitteisiin. Lisäksi plussaa tulee crosstrainerista joka toimii kuin unelma. Niitäkin on niin moneen lähtöön, että välillä saa tuskastua epämukavaan liikerataan, rahinaan tai muuhun sellaiseen.
klikkaa isommaksi
Voin sanoa, että ikinä en uskonut omaavani näin paljon selkärankaa liikunnan suhteen. Nyt siihen on jäänyt koukkuun; endorfiini saa ihmeitä aikaan. Tiistaina tein pitkän lenkin niin, että pyrin pitämään sykkeen mahdollisimman matalalla. Silti se tuppasi olemaan koko ajan yli 145. Loppulämmittelynä toimi se, kun kävelimme esikoisen kanssa koulusta kotiin. Yksi osa siitä viime sunnuntaisesta suunnitelmastani jäi toteutumatta: spinning/juoksulenkki 60 mins. Se piti alunperin tehdä viime keskiviikkona, mutta sitten lenkki menikin niin myöhäiseksi, että juosin vain tuon reilun 4 km. 
Muuten tämä ohjelma, jonka itselleni loin, tuntuu ihan hyvältä. Jos saisin pari lisäpäivää viikkoon niin ymppäisin yhteen päivään pilateksen ja toiseen joogan. Mutta näillä mennään nyt. Venyttelyä tulee harrastettua joka päivä telkkaria katsoessa. Tuo takkahuoneen uusi matto on ihanan pehmeä venyttelyalusta!
Bloggailusta: Mun mielestä on jotenkin harmillista ja tavallaan erittäin lapsellista se, että nämä blogiportaalit/yhteisöt, joita kieltämättä on syntynyt kuin sieniä sateella, ovat saaneet yhtäkkiä aikaan ihan mahdottoman vastakkain asettelun tyyliin, ”olkaa te siellä portaaleissanne, me ainakin pärjätään ilman mitään taustatukea ja portaaleja”. Ok, mutta eiköhän nämä kaikki asiat ole blogistin omia valintoja. Ei se ole keneltäkään pois, jos joku päättää liittää bloginsa johonkin ”portaaliin”. Tuskin se ainakaan on sen itsetunnon huonouden merkki, niin kuin eräässä blogissa mainittiin. Mä väitän, että monilla suosituilla blogiportaaliin kuuluvilla blogisteilla on pakko olla aikas rautainen itsetunto, sillä nuo revitykset, joita keskustelupalstoilla yms. lukee ja joissa heitetään lokaa blogistin niskaan vaativat blogistilta jo jonkun verran hyvää itsetuntoa. Selkärankaa, ettei lannistu näistä ilonpilaajien kommenteista vaan jatkaa samaan malliin.

Mä olen ainakin tavattoman onnellinen niiden blogistien puolesta, jotka kovalla työllä (!) ansaitsevat esim. lahjakortteja Lexingtonin tai jonkin muun kivan brandin verkkokauppaan tai kivijalkakauppaan. Ilolla katson kauniita kuvia ja blogitekstiä näistä ns. lahjoituksenakin saaduista jutuista. Ehkä sohaisen ampiaspesään väittäessäni, että osa näistä ”mollaavista” teksteistä, jota tänä viikonloppunakin on blogeissa saanut lukea (varsinkin anonyymien kommenteina – enkä halua yleistää, mulla käy täällä ihania anonyymejä ihanien kommenttejen kera :)) taitaa johtua ihan perisuomalaisesta kateudesta. Kenellekään toiselle ei voi suoda jotain enemmän kuin itselle. Kyylätään keittiön ikkunasta, kun naapurin Matti on saanut ylennyksensä takia Mersun ja sitten puhutaan mamman kanssa kahvikupin äärellä siitä, että kuinkahan kauan se Mattikaan nyt enää tuosta onnesta nauttii. Toivotaan ehkä salaa toisen epäonnistumista. 

Summa summarum, miksi ylipäätään pitää olla jaottelu me, te, meidän blogit ja teidän blogit? Eikö kaikki nyt vaan voisi sulassa sovussa harrastaa tätä yleensä ihan mukavaa harrastusta ja suoraan sanottuna ”stop bitching” ja selkään puukottaminen? 🙂 Lukijathan onneksi voivat äänestää jaloillaan ja toivottavasti sen tekevätkin. En ainakaan itse hetkeäkään jaksa lukea / kommentoida blogeja, joista en mitään irti saa. Jos ei pidä mainoksista blogeissa niin eiköhän se ole aika helppo lopettaa ko.blogien lukeminen. Itse kyllä harvoin noita mainoksia sivupalkeissa edes noteeraan vaan keskityn lukemaan tekstiä ja katsomaan kauniita kuvia, esimerkiksi Kalastajan Vaimon tai Rillan ihanissa blogeissa. Ja jos luen hyväksi havaitun arvostelun esimerkiksi päivävoiteesta niin toki sen laitan korvan taakse ja odotan oman päivävoiteeni loppumista 🙂 Case is closed!

Tulipahan vuodatus 🙂 Nyt leffaa katsomaan lasten kanssa. Elämässä on kuitenkin onneksi vielä tärkeämpiä asioita kuin tämä bloggailu.
Suloista sunnuntain jatkoa toivotellen,
PS. kuvia takkahuoneesta tulossa alkuviikosta; 
akkuporakoneen akku loppui juuri, kun sain miehen kiipeämään 
jakkaralle ja poraamaan verhotankoa kiinni. Joten nyt vaan odotellaan 🙂