perjantai 31. elokuun 2012

Pieces

Hyvää iltaa, paluu blogistaniaan tapahtuikin jo tänään 🙂

Vihdosta viimein kiire on hellittänyt ja nyt ei ole muuta kuin aikaa. Seuraavan kerran työpaikka kutsuu ensi vuoden puolella. Neljä kuukautta tuntuu pitkältä ajalta, mutta uskon että se menee ohi silmänräpäyksessä. Päällimmäisenä tehtävänä on opettaa pieni ekaluokkalainen koulunalkuun, mutta heti toisena tärkeänä tehtävänä on kiireiden ruuhkavuosien jättämien ”ruhjeiden” häivyttäminen ja panostaminen omaan hyvinvointiin. Ja toki sitä kautta siihen, että jaksaa taas pakertaa töissä pitkän kevään. Joten paljon liikuntaa, rauhoittumista, sisustamista, kotoilua ts downshiftausta ja perheen parissa oleilemista tiedossa! Ja bloggailua 🙂
Viime aikoina olen tehnyt asustelöytöjä Piecesiltä. Pari ihanaa huivia, laukkuja ja nyt tämän avainkorun. Hinta näissä on kohdillaan, joten ei paljoa kirpaise (paitsi ehkä se yksi konjakinruskea yliolanlaukku, josta unohdin katsoa hinnan ja kassalla tuli pikkuinen yllätys…noh, nahkalaukkuhan on ikuinen ;)!

koru Pieces, paita Mango
Ihanan rentouttavaa viikonloppua sinulle,
mä kömmin nyt sohvalle viltin alle kera pirskahtelevan juoman 



keskiviikko 22. elokuun 2012

Pullantuoksuinen kotiäiti ja maailman parhaimmat korvapuustit

Biksukunnon havittelemisesta sujuvasti punaisesta maidosta ja ihka aidosta voista leivottuihin vehnäpulliin! 🙂
Pidin tänään vapaapäivän, kun oli tarkoitus Julian kanssa harjoitella kävelemään koulumatka. Mutta niin aamulla kuin iltapäivälläkin satoi, joten autolla mentiin mennen tullen. Sen neljä tuntia, kun vietin kotona yksin, olin ajatellut tekeväni vaikka mitä. Saavani aikaiseksi asioita, joita ei muuten saa. Täytyy kyllä todeta, että neljä tuntia on ä ä r e t t ö m ä n lyhyt aika. Korvapuustit paistoin, kävin pikaisesti juoksemassa, suihkussa ja lopuksi ehdin kymmenen minuutin ajan istumaan alas kahvikupin kanssa (ja korvapuustin, mutta sitä ei lasketa 😉 ja lukemaan Ikean uutta kuvastoa (voi ihanuus…). Miten kotiäidit ehtivät tekemään kaiken sen pyykkäyksen, siivoamisen, ruoanlaiton sun muun? Ehkä mä kehityn tässä syksyn aikana. Tai ainakin opin priorisoimaan kotityöt ja hitusen ajanhallintaa. On se jännä, että töissä pärjää mitä enemmän on samanaikaan tehtävä kiireellisiä juttuja, mutta kotona on ihan pulassa  🙂  
Rakastan leipomista ja varsinkin pullien ja korvapuustien leipomista. Siinä on jotain rauhoittavaa, kun työntää kätensä taikinaan ja odottelee hyvän sitkon saavuttamista. Teen yleensä pullat tällä samalla tutulla ja turvallisella, mutta erittäin maukkaalla reseptillä. Tästä saa tehtyä joko pikkupullia, pullapitkoja kaksi tai sitten kolme pellillistä korvapuusteja:
5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

voita, sokeria, kanelia

muna ja raesokeria

– hiiva sulatetaan kädenlämpöiseen maitoon
– suola, sokeri, kardemumma ja muna sekoitetaan maitoseokseen
– kolme desiä vehnäjauhoja sekoitetaan hyvin em. seokseen
– loput jauhot sekoitetaan taikinaan ja vaivataan ilmakuplat pois
– vaivauksen loppuvaiheilla (ennen kuin kaikki vehnäjauhot on lisätty) lisätään huoneenlämpöinen voi
– vaivataan niin,että irtoaa astian reunoista
– annetaan kohota puolisen tuntia

************
– kohonnut taikina jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyksi.
– levyille levitetään huoneenlämpöistä voita ja ripotellaan päälle sokeria ja kanelia. 
– levy rullataan tiukasti ja siitä leikataan n. 5 cm levyisiä paloja.
– painetaan palan keskiosa alas niin.
– annetaan kohota noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voidellaan munalla ja lisätään raesokerit.
– paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia.



Vielä pari vuotta sitten vannoin kevyttuotteiden nimeen; nyt olen siirtynyt käyttämään kermaa, voita, punaista 
maitoa yms. ennen niin lihottavana pitämiäni raaka-aineita ruoanlaitossa ja leivonnassa. Muutenkin kaikki kevytjugurtit ja  rasvattomat juustot ovat korvautuneet luonnonjugurtilla/turkkilaisella jugurtilla ja kermajuustolla. Rasvatonta maitoa en sentäs ole vielä vaihtanut punaiseen. 
Enkä light limuja sokerillisiin. Enkä vaihda 🙂
Mutta palatakseni tuohon otsikkoon; yksi kotiäitipäivä pullantuoksuisena riitti tällä haavaa. 
En ole ikinä ollut pullantuoksuinen kotiäiti – 
ja tuskin tulen koskaan sitä täysin olemaankaan. 
Onneksi tässä on vielä reilu viikko töitä. 
Aikaa tottua ajatukseen, että syksy tulee olemaan jännittävän erilainen…
Tuhannesti kiitos haasteista ja tunnuksista, joita olen teiltä saanut
Palailen niihin viimeistään syyskuussa, tilanteen rauhoituttua! 
Kiitos myös ihanista sähköposteista, joita teiltä on tullut 
Niihinkin palaan asap! 

perjantai 03. elokuun 2012

Vastarannankiiski

That’s me 🙂

Ajattelin alunperin tehdä tämän postauksen heti asuntomessupäivän iltana, mutta onneksi annoin asioiden hieman suodattua ennen niiden päästämistä eetteriin 🙂 En tiedä oliko syynä pohjaton väsymys (kiitos Bruce Springsteenin konsertin ja parin tunnin yöunien), mutta mä en löytänyt nyt messuja yhtään kivoiksi. Oli ihan jees, mutta ei mitään hirmuisia ahaa-elämyksiä. Itse asiassa piha-alueet olivat tosi kivoja, jos niin kuin positiivista yrittää etsiä. Ja trust me, yleensä olen mrs. positive thinking. Joten tämä on hieman outoa ajatella/kirjoittaa negatiivissävytteisesti. 
Ihan ensinnäkin, kiinnitin jo työni puolesta huomiota talon julkisivuihin. Osittain han kamalaa maalausjälkeä (puutaloissa). Ikään kuin osa taloista olisi vielä jauhoisessa pohjamaalissa. Kuultosuojalla käsitellyissä taloissa oli niin räikeitä sävyeroja laudoissa, että oksat pois. Joistain kohdin oli ihan jopa unohtunut kuultosuoja. Tuli tunne, että maalausprojektien kanssa oli tullut ihan hirmuinen kiire. Myös sisäseinien maalausjälki oli paikoin ihan kesken jäänyttä. Valorajat seinän ja katon välissä olivat usein tosi sotkuisia. Katot kirjoivat. Ja isot ikkunapinnat tekivät sen, että maalipinnoilta olisi vaadittu paljon. 
Saanko vielä sanoa yhden negatiivisuuden ennen kivoihin asioihin siirtymistä ? 🙂 Mä en syttynyt niistä tapeteista ollenkaan. Varsinkaan katoissa. Mutta nämähän ovat mielipideasioista ja niistä ei sovi kiistella. Omaan makuuni vain oli liian räikeitä ja toisiinsa sopimattomia tapetteja osassa kohteista. Mutta taas toisaalta joissain kohteissa oli ihanan harmaita/greigejä tapetteja ja maalipintoja. 
Betonista olen saanut tarpeekseni, ollakin että siitä vielä vuosi sitten niin haaveilin niin en haaveile enää. Ainakaan isoilla pinnoilla. Pikkuesineissä ja tehosteina betoni vielä toimii. Mutta ei joka seinässä ja lattiassa. 
Mutta, löytyi sieltä jotain kivaakin (metrilakujen lisäksi). Mä tykkäsin väliliukuovista ja mustista viilupuupinnoista. Sekä Villa Pärssisen mustasta julkisivusta. Näiden lisäksi alla muita mieleenpainuvimpia yksityiskohtia.
Aivan ihana kesähuone, mutta eikö teitä häiritse tuon aidan  osittainen maalaamattomuus? 🙂

Ihania isoja, lattiaan asti ulottuvia ikkunoita oli paljon. Tykkäsin. Lisäksi pidin terasseista ja patioista. Puusäleiköistä sisällä tykkäsin myös. Talojen pohjapiirrustukset olivat kivoja, mutta osassa taloista oli minun makuuni liian pienet olohuoneet ja toisaalta taas näissä kohteissa oli hukkaneliöitä aulatiloissa yms.
Mutta asuntomessuista loman jälkeiseen elämään. Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Levänneenä oli kiva mennä töihin. Ihan uudella innolla 🙂 Näillä näkymin seuraavat neljä viikkoa saa tehdä hirmuisesti töitä ja sitten neljä kuukautta auttaa pientä ekaluokkalaista koulutielle kotosalla. En vain vielä tiedä, kuinka kauan tuo mun lomani oikeasti kestää, sillä työ on niin suuri osa mun elämää enkä osaa olla vain kotona. Jotain tekemistä pitää päiviksi keksiä. Tai sitten työskennellä lyhennettyä päivää koululaisen lukujärjestyksen mukaan. Onneksi on joustava työpaikka, jonne varmasti voi palata jo heti lokakuussa tai heti kun siltä tuntuu 
Pirteää perjantaita ja viikonloppua 🙂
toivottelee vastarannankiiski,

perjantai 11. toukokuun 2012

I’m on fire [gameday]

Year after year, tonight’s the night I’ve been waiting for; to see Finland play against Canada. I got to admit that I heart Finland, but I don’t want to see Canada lose the game either. After living one of the most awesome years in my life in this little town in the middle of Saskatchewan prairies, where hockey was the number one sport in winter time (go Tigers!) and most of my schoolmates where hockey players (or cowboys :), hockey has been a big part of my life. To the point that I ended up marrying ”a former hockey player” 😉 
I have fire in my fireplace, snacks and wine ready for the game that’s gonna start in a minute. Just have to tuck the kids in bed so there won’t be any distraction while the game’s on. Then it’s all set for the gameday!Good luck Canada, good luck Finland!  
Onko kukaan muu ihan liekeissä näiden jääkiekkopelien takia? 🙂 

Hyvä Suomi!

maanantai 02. huhtikuun 2012

Kahdestaan ❤

Välillä tekee ihan hyvää istua alas hyvän ruoan ääreen ihan vain aikuisten kesken. Parhaimmillaan kahdestaan rakkaan aviomiehen kesken. Pidempään olen jo haaveillut blineistä. Lauantaina tein hyvissä ajoin taikinan juuren jääkaappiin kohoamaan. Illan suussa pilkoimme sipulit, sulatimme siian- ja kirjolohenmädit, notkeutimme smetanan ja paistoimme blinit. Tässä vaiheessa emme vielä edes tienneet, että saisimme nauttia ne kahden kesken. Lapset leikkivät ulkona keväisessä illassa koko sen ajan, kun me nautimme blinejä ja kuohuvaa. Luksusta ❤

Lisäksi meillä oli vielä savustettua lohta, joka sopi blineihin smetanan kera erittäin hyvin. Tämä sen takia, että lapset eivät olisi ehkä pitäneet mädistä. Mutta koska lapset eivät nyt sitten ilmestyneetkään ruokapöytään (lucky us 😉 niin mies sai vatsansa kylläiseksi lohella täytetyistä blineistä. Alla resepti, jolla minä sain aikaiseksi 16 bliniä. Riittii kahdelle aikuiselle, joista toinen oli erittäin nälkäinen.

Takatalven keskeltä mukavaa alkuviikkoa toivotellen,