maanantai 01. maaliskuun 2021

Mökin uusittu keittiö

HEIPPATIRALLAA!

Jestas, että tuntuu siltä kuin olisi pitänyt pitkänkin blogitauon. Ruokaa on tullut tehtyä, mutta blogiin asti sitä ei ole kuvattu. Katsotaan viikon mittaan kuinka paljon materiaalia tänne tulee. Jos ei postauksia blogissa näy, niin IG:n puolella sitten ainakin ja sitten ensi viikolla jatketaan taas täystohinalla bloginkin puolella.

Tähän asti Marian Bistrossa on keskitytty kokolailla ruokaohjeisiin, mutta nyt päästään siihen osuuteen, jota olen itsekin jo odottanut. Sisustuspostaukseen ruoan ympäriltä. Sillä missäs muualla sitä ruokaa tulee tehtyä kuin keittiössä eli nyt esittelyssä meidän mökin uusittu keittiö. Vanha keittiö oli kellastunutta mäntyä eikä kodinkoneet enää palvelleet niin kuin niiden olisi kuulunut palvella. Joten tehtiin kerralla kaikki uusiksi. Poislukien mikro, joka unohdettiin uusia. Mutta hei, eipäs tuo vanha valkoinen mikrokaan näin parin päivän jälkeen enää silmään käy kovin sattuvasti 😉

Keittiön meille teki Kemijärveltä paikallinen puusepänliike Peltoniemi ja keittiön asensi paikallinen huoltoliike, joka tekee myös remppoja. Tuli jotenkin hyvä mieli, kun sai työllistää paikallisia.

Aiemmin meillä ei ollut keittiössä apteekkarin kaappia, mutta mun täytyy myöntää, että oon nyt jo aivan ihastunut siihen. Se kätkee sisäänsä kuivamuonaa enemmän kuin laki sallii. Myös jääkaappi otettiin aiempaa korkeampana.

Välitilan valkoinen fasettilaatta oli remppafirman valitsema. Me annettiin vain speksit valkoisesta laatasta. Alkuun mietin, olisiko nuo näyttäneet paremmalta tiililadonnalla, mutta silmä on tottunut laattoihin näinkin. Ja sitä tiililadottua näkyy aika paljon, niin ainakin ollaan vähän massasta poikkeavia.

Mutta nyt keittiöhommiin ja iltaruokaa perheelle. Meillä on tänään niinkin erilaista ja erikoista lomaruokaa kuin makaronilaatikkoa. Vinkkinä makaronilaatikon kanssa ketsupin sijaan teillekin siipikastike. Sopii ihan älyttömän hyvin!

KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


torstai 28. tammikuun 2021

10 x vinkkini arkiruoanlaitosta nauttimiseen

HEIPPAHEI!

Onneksi mulla oli varastossa valmiiksi kirjoitettuja postauksia, sillä tänään on aika kaivaa yksi niistä esiin. Päivä on nimittäin kulunut (vähän väkisin, täytyy myöntää…) sohvan pohjalla. Ei mitään kummempaa oiretta sen lisäksi, että nenä on tukossa (ja sitä myöden koko pää) ja yskittää. Oura kertoi myös ruumiinlämmön olleen yöllä melko koholla normilukemiin nähden. Joten ihan peruslenssua vaan, toivon testitulosta odotellessani.

Tänään juttua arkiruoanlaiton ihanuudesta. Tämä oli aihe, jota moni teistä toivoi taannoin postaustoiveita kysellessäni. Ja tehän tiedätte, että jos jotain ruoanlaittoa rakastan (perjantimyyssien ohella), niin arkiruoanlaittoa 🙂

Itse en muista aina nauttineeni arkiruokien tekemisestä. Lähinnä sen takia, miten suhtauduin ruokaan aiemmin. Opiskeluaikoina ruoka oli välttämätön polttoaine ja oikeastaan en nauttinut ruoanlaitosta enkä edes syömisestä. Ruokailu oli vain mekaaninen toimenpide sille, että jaksoin päivästä toiseen. Joku palanen loksahti paikoilleen esikoisen ollessa vajaa vuoden vanha. Huomasin yhtäkkiä nauttivani meidän yhteisistä hetkistä keittiössä. Toinen istui stokkessaan puuhaarukka suussa kuolaten ja mä kokeilin uusia reseptejä.

Huomasin silloin ravinnon merkityksen jaksamiseen. Kun yöt olivat risaisia, niin monipuolisen ja riittävän ravinnon merkitys nousi sfääreihin. Aloin rakastaa kunnon kotiruoan tekemistä ja syömistä. Huomasin myös sen, että ruoanlaitto alkoi olemaan mulle rakas hetki toteuttaa itseäni.

Kun palasin työelämään, ruoanlaittohetkistä tuli kultaakin kalliimpia. Välillä lapset olivat mukana omien essujensa kanssa, jolloin sain samalla tankattua äitiaikaa kahdeksan tunnin eron jälkeen. Mutta nautin myös niistä hetkistä hyvällä omalla tunnolla, kun laitoin lapsille Titi-nallen pyörimään ja sain laittaa ruokaa ihan hiljaa omassa rauhassa.

Vaikka einekset helppoja ovatkin, niin huomaan, että meillä käytetään niitä vähemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä oikeastaan ei juuri koskaan. Ellei oteta satunnaista maksalaatikkoa kerran vuoteen huomioon. Kotiruoka on parempi vaihtoehto, vaikka aluksi saattaa tuntua, ettei se maistu millekään. Eineksissä käytetään usein arominvahventeita sun muita tuomaan makua. Sen takia ehdottaisin ihan alkajaisiksi ruokien maustamisen jalon taidon. Mikään ei ole tylsempää kuin kotiruoka, joka ei maistu miltään. Varsinkin, jos on tottunut einesten makuun, niin äkkiseltään kotiruoka voi tuntua kovinkin pliisulta.

Jos tuntuu, että arkiruoanlaitto tökkii sen takia, että ruoka ei maistu hyvälle, niin suosittelen tutustumaan yrtteihin. Tuoreisiin tai kuivattuihin. Niillä saa ruokaan makua jo huimasti. Miten sitten oppii maustamaan ruoan? Maistamalla. Ei ole oikotietä onneen. Maista, mausta, maista, mausta – niin kauan kunnes ruoka on maistuvaa. Jo pelkällä suolalla ja mustapippurilla saa ihmeitä aikaan. Jos kaapista löytyy sitruunaa ja vielä vaikka paprikaa ja chiliä, niin ei sitä muuta tarvita. Paitsi ehkä jotain yrttiä.

Mitä muuta vinkkiä voisin antaa siihen, että arkiruoanlaitto tulisi pikkuisen houkuttelevammaksi? Kokosin alle kymmenen mun mielestä tärkeintä:

1. Suunnittele arkiruokalista. Vaihtele viikottain arkiruokia. Ota mahdollisuuksien mukaan koko perhe mukaan suunnitteluun. Vinkki: kaikki kertoo viisi arkiruokalemppariaan ja näistä kootaan arkiruokalista vaikka seuraavaksi kuukaudeksi.

2. Tee arkiruokalistan ensimmäisen viikon pohjalta kauppalista (muista lisätä myös arkiruokien ulkopuoleiset ruoka-aineet) ja käy ruokakaupassa / tilaa ruoat kotiin. Näin ollen kaapeista löytyy koko arkiviikon ruokiin tarvittavat aineet ja voi kurvata suoraan töistä kotiin tekemään ruokaa. Suunnitelmallisuus vähentää myös hävikkiä tehokkaasi!

3. Esivalmistele tai jopa valmista kokonaan maanantai-illan ruoka jo sunnuntaina. Tämä helpottaa viikon aloitusta huimasti.

4. Arkiruokia voi vaihdella keskenään viikon sisällä sen puitteissa, miten esimerkiksi kalat sun muiden päiväykset menevät (ja hei, fiiliksen mukaan!).

5. Jos mahdollista niin tee kerran viikossa sellainen arkiruoka (laatikot ja keitot kunniaan), josta riittää kahdelle arki-illalle.

6. Arkiruokailu saa olla simppeliä. Mä suosin usein ”one pot” -aterioita, jossa koko ateria valmistuu samassa pannussa tai kattilassa. Pannulla paistuu lohet ja kasvikset. Uunipellille voi lohkoa perunoita, muita kasviksia ja esimerkiksi sitruuna-persiljamaustettuja broilerin fileitä.

7. Jos arkiruokailu ajatuksena tympii, niin mieti mikä siinä tympii. Kirjoita vaikka vastaus paperille, se selkiyttää syitä, miksi arkiruoan tekeminen tökkii. Mikä pitäisi muuttua, että arkiruoanlaitosta tulisi mielekästä? Toki oma motivaatiotaso auttaa muutoksessa. Haluatko sinä ylipäätään alkaa nauttimaan arkiruokien laitosta? Jos et, niin sitten asia on selvä. Mutta jos haluat, niin ole valmis tekemään pikkuisen töitä, jotta saat hommat skulaamaan. Kiire? Uskon, että arki-ilotojenkin mahdollinen kiire on ennakoinnilla ja suunnittelulla voitettavissa.

8. Ota perhe mukaan kokkailemaan. Meillä lapset on olleet keittiöpuuhissa mukana jo kantoliinassa vauvoina. Pienten taaperoiden kanssa sotkua syntyy, mutta se on kaiken sen siivousvaivan arvoista. Mulla oli pitkään se, että halusin pitää keittiön kokonaan itselläni. Mutta kyllähän se helpottaa, jos mies tulee pilkkomaan sipulit ja lapset tekemään salaatin. Arkiruoanlaitto on parhaimmillaan mukava tapa käydä samalla työ/koulupäivän kuulumiset läpi.

9. Tee ruoanlaittohetkestä iloinen hetki. Vaihda työvaatteet kotivaatteisiin, laita villasukat jalkaan. Hengitä pari kertaa syvään silmät kiinni ja hymyile niin, että silmät menee sirrilleen. Laita taustalle lempimusiikkiasi ja ala kokkailemaan.

10. Sillä aikaa, kun ruoka valmistuu, kata pöytä. Syömme ensin silmillämme, joten rauhallisen ruokailuhetken kruunaa kauniisti katettu ruokapöytä ja kiva esillepano. Nauti ruokailusta ilman puhelimia, läppäreitä tai kirjoja. Istu alas ja hengähdä. Hermostomme saa signaalin, että nyt on aika rauhoittua ruokailemaan. Tämä tehostaa ruoansulatusta ja edistää mm. vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä.

Mitä ajatuksia tämä herätti? Onko siellä muita, keille arkiruoanlaitto on mieluisa asia? 🙂 Huomiselle mulla oli suunnitelmissa perjantaimyyssiherkkuja, mutta katsotaan, mihin olotila menee. Nyt ei ainakaan vielä ole asiaa hellan ääressä huitelulle, mutta huomenna on uusi päivä

TORSTAITERKUIN,

PS. laitan myöhemmin illalla kuvissa näkyvän paistetun lohen ja kasvisten reseptin IG:n puolelle (@marianbistro)


lauantai 19. joulukuun 2020

Jouluista kotia

TUNNELMALLISTA LAUANTAIHUOMENTA

Kuvatulvassa meidän joulukotia tänä vuonna. Perusmeiningillä mennään. Aidolla kuusella, jossa killuu ne tutut vanhat koristeet. Ripauksella punaista tasojen päällä. Hymyileviä tonttu toljantereita sekä tuo yksi isotissinen muori. Äiskän peruja.

Aina välillä haaveilen kaikkien joulukoristeiden uusimista kertaheitolla. Sellaisiin modernimpiin. Kunnes tajuan, että se on nuo vanhat nisset ja nasset, joissa piilee se joulun tuntu. Osa meilläkin esillä olevista tontuista muistuttaa lapsia taaperojouluista. Osa muistuttaa jouluista täällä mun lapsuudenkodissa. Niistä, kun vietettiin isolla porukalla joulua.

Vaikka joulut ei aina ole itselleni ollut niitä helpoimpia, niin lasten takia sitä on tullut laitettua joulua kotiin. Ja kyllä mun täytyy sanoa, että jopa näin nelivitosena löydän itsestäni jouluisin sen sisäisen lapsen. Kyllä se temmeltää vuoden aikana muutenkin, mutta varsinkin jouluisin se herää eloon ja löytää iloa ihan niistä pienistäkin jutuista. Tutuista ja turvallisista. Se iloitsee paketeista kuusen alla, mutta on sen verran fiksuuntunut, ettei enää tee niihin reikiä. Ja vaikka tekisikin niin ei ainakaan paikkaa niitä maalarinteipillä…

…niin kuin silloin yhtenä vuonna, kun äiskä ja iskä lähti haudoille käymään jouluaattona ja veljen kanssa luvattiin istua sohvalla sen aikaa tuijottamassa jouluohjelmia. Oli siinä selittelemistä, kun jok’ikisessä paketissa oli maalarinteippikoristus 😀

Hei, nyt toivottelen teille mitä ihaninta viikonloppua. Tiedän, että kiiruilta ei voi välttämättä välttyä, mutta muistakaahan jossain välissä rentoillakin, jookos? Ja jos oikein alkaa syke nousemaan ja ressiä pukkaan, niin muutama hengitys syvään esimerkiksi punaisissa liikennevaloissa tekee jo ihmeitä! Vaikka aina sanotaan, että muodosta arjestasi sellainen, että ei ole tarvetta lomaan, niin kyllä mun täytyy sanoa, että mä olen pikkuisen loman tarpeessa. Vielä maanantaina töitä ja sitten laskeudutaan siihen ihanan pehmeään tunnelmaan, jota jouluksi kutsutaan

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


lauantai 05. joulukuun 2020

Tätä mä rakastan♥

 

Tätä leppoisaa lauantain tunnelmaa. Kun mies on hakemassa maalta takkapuukuormaa. Kun mä saan laittaa juhlan tuntua ruokahuoneeseen illan pikkujouluja varten. Sytytellä kynttilät ja funtsia, mihin olen osan joulukoristeita viime vuonna piilottanut. Kun ei ole kiire minnekään. Kun tyttöjen huoneista kuuluu kotoisia elämisen ääniä.

Sitä kun kaiuttimesta soi just se oikea ja ainut Celine Dionin joululevy. Kun kuusen kynttilät kimaltavat ja tuovat kaivattua valoa sangen hämärään lauantaipäivää.

Tätä olotilaa, jossa on välillä liiankin hyvä olla. Kun kaikki palaset on kohdillaan, vaikka ulkomaailma myllertää. Kun silti tietää, että parempaa on tulossa. Kun toivo voittaa pelon ja epävarmuuden.

Sitä, kun saa sovittua rakkaiden ystävien kanssa glögittelytreffit. Kun kalenterissa on ihanasti tilaa tulevina kahtena viikonloppuna.

Rakastan myös sitä, että tänä iltana saadaan istua pitkän kaavan mukaan alas ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Viime viikko ei ollut vain itselleni se kiireisin pitkään aikaan, vaan myös tuolle elämäni rakkaudelle. Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Mutta tiedättekö, että kaikki ne muutokset, joita elämässä on ollut näyttäytyy positiivisina. Kasvun paikkoina.

Mä rakastan kuulkaas myös sitä, että te olette siellä ruutujen toisella puolella ja mä saan jakaa ajatuksiani teidän kanssa. Että mä saan välittää tekstin ja kuvien avulla teille tunnelmaa. Toivottavasti myös luottamusta siitä, että kaikki järjestyy.

Huominen itsenäisyyspäivä herkistää, koska itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna tunnen suuren suurta kiitollisuutta kaikille heille, jotka meille ovat tämän mahdollistaneet. Näin vanhemmiten ymmärrän myös paremmin sitä, miksi mun pappojen ilmeet olivat välillä niin kovia. Miksi silmissä vilkahti joku tunne, muisto jostain jota en pikkutyttönä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän ja se riittää ♥

TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄVIIKONLOPPUA,

 


tiistai 01. joulukuun 2020

Joulun odotusta & uudistunutta ruokatilaa

HEI IHANAT!

Tänä vuonna jouluun laskeudutaan hieman erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin. Olkoon joulunodotus kuitenkin täynnä tähtien ja kynttilöiden tuiketta. Lapsenomaista varpaat kippuraan saavaa iloa pienistä, sallituista jutuista. Levollisuutta, siitäkin huolimatta, että ympärillä kuohuu.

Se, että sulkee välillä korvansa ja silmänsä uutisilta ei ole paheksuttavaa, vaan jopa sallittavaa. Olkoon joulunodotus tänä vuonna oman itsensä kuuntelemista, hetkeen pysähtymistä ja pienistä iloista nauttimista. Terveellä tavalla itsekästä, jossa on ihan ookoo tehdä niitä itselle mieluisia juttuja.

Joulu on monelle meistä raskas. Tämä joulu voi olla sinulle kenties ensimmäinen ilman tuttua ja turvallista, rakasta ihmistä. Tai se voi olla jo kymmenes ilman tärkeää perheenjäsentä. Suru katoaa, ikävä jää. Olkoon joulunodotus tänä vuonna armollinen ja lohduttava. Sellainen, että sieltä suruaallon pohjalta näkyy kuitenkin pieniä pilkahduksia toivosta. Kauniita muistoja, jotka saa hymyilemään.

Isot sukujoulut jää tänä vuonna monelta välistä. Joulurutiineja ja perinteitä sörkitään eikä se välttämättä tunnu hyvältä. Sillä ne ovat tärkeitä asioita. Niitä, jotka luovat joulun selkärangan. Olkoon joulunodotus tänä vuonna uuden opettelua ja sen ymmärtämistä, että tämä on väliaikaista. Sen tiedostamista, että uusien tapojen luominen ja muutos voi olla välillä myös hyvästä.

Joulua odotetaan uudistuneen ruokatilan myötä. Keittiön viereinen  ruokatila meni nimittäin uusiksi, kun siitä lähti pöytä Pyhälle. Pyöreä pöytä tuo avaruutta ja tilan tuntua. Ruokatilan tukkoisuus katosi kertalaakista. Enää pitäisi löytää joku täydellinen rottinkivalaisin ruokapöydän päälle 🙂

Meillä joulukuu alkoi joulukalentereiden avaamisella. Rakastan seurata sivusta lasten iloa. Sitä pyyteetöntä onnea pienistä jutuista. ”Minkä suklaan sä sait?”. Joulukuu alkoi myös jouluisten ruokakuvausten merkeissä. Sellaisten, jotka saivat mut ostamaan tarvikekauppareissulla pöydän päälle pienen joulukuusen ja kaivamaan tuikkukellon esille. Kunhan saan työt tehtyä, teen pikaisen joulusiivouksen keskikerrokseen, sillä illalla tuodaan iso joulukuusi sisään eikä sitä sovi tuoda sotkuiseen kotiin 🙂

IHANAA ALKANUTTA JOULUKUUTA