Tätä leppoisaa lauantain tunnelmaa. Kun mies on hakemassa maalta takkapuukuormaa. Kun mä saan laittaa juhlan tuntua ruokahuoneeseen illan pikkujouluja varten. Sytytellä kynttilät ja funtsia, mihin olen osan joulukoristeita viime vuonna piilottanut. Kun ei ole kiire minnekään. Kun tyttöjen huoneista kuuluu kotoisia elämisen ääniä.

Sitä kun kaiuttimesta soi just se oikea ja ainut Celine Dionin joululevy. Kun kuusen kynttilät kimaltavat ja tuovat kaivattua valoa sangen hämärään lauantaipäivää.

Tätä olotilaa, jossa on välillä liiankin hyvä olla. Kun kaikki palaset on kohdillaan, vaikka ulkomaailma myllertää. Kun silti tietää, että parempaa on tulossa. Kun toivo voittaa pelon ja epävarmuuden.

Sitä, kun saa sovittua rakkaiden ystävien kanssa glögittelytreffit. Kun kalenterissa on ihanasti tilaa tulevina kahtena viikonloppuna.

Rakastan myös sitä, että tänä iltana saadaan istua pitkän kaavan mukaan alas ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Viime viikko ei ollut vain itselleni se kiireisin pitkään aikaan, vaan myös tuolle elämäni rakkaudelle. Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Mutta tiedättekö, että kaikki ne muutokset, joita elämässä on ollut näyttäytyy positiivisina. Kasvun paikkoina.

Mä rakastan kuulkaas myös sitä, että te olette siellä ruutujen toisella puolella ja mä saan jakaa ajatuksiani teidän kanssa. Että mä saan välittää tekstin ja kuvien avulla teille tunnelmaa. Toivottavasti myös luottamusta siitä, että kaikki järjestyy.

Huominen itsenäisyyspäivä herkistää, koska itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna tunnen suuren suurta kiitollisuutta kaikille heille, jotka meille ovat tämän mahdollistaneet. Näin vanhemmiten ymmärrän myös paremmin sitä, miksi mun pappojen ilmeet olivat välillä niin kovia. Miksi silmissä vilkahti joku tunne, muisto jostain jota en pikkutyttönä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän ja se riittää ♥

TUNNELMALLISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄVIIKONLOPPUA,