keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

0

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään 🙂 Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin 🙂 Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


lauantai 25. heinäkuun 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

2

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä 🙂

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi 😀

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 24. heinäkuun 2020

Pizzauuni – pizzan ystävän paras hankinta

8

MOIKKAMOI!

Ja nyt sitä sitten tulee, nimittäin pizzauunipostausta. Olen saanut tämän kesän aikana hurjan monta toivetta kertoa, olemmeko olleet tyytyväisiä viime kesänä ostamaamme pizzauuniin. Kuitenkin vajaa 300 euroa (muistaakseni 270 euroa)  on iso hankinta sellaisesta laitteesta, jonka voisi helposti pystyä korvaamaan esimerkiksi tavan uunin pizzatoiminnolla tai pizzakivellä. Mutta meidän koko perhe on sitä mieltä, että pizzanpaistaminen nousi ihan uusiin sfääreihin pizzauunin myötä. Pizzakivi grillissä tai uunin pizzatoiminto eivät saa pizzoja maistumaan näin taivaalliselle.

Me ostimme Ooni Koda -pizzauunin kaasuversiona eli siihen menee sama kaasupullo kuin grilliinkin. Pizzauuni lämpenee noin 15-20 minuuttia, riippuen ilman lämmöstä ja tuulisuudesta. Pizza valmistuu reilussa minuutissa. Tässä postauksessa on kuvia viime heinäkuulta, kun vielä aloittelimme pizzauunin käyttöä ja sitten eiliseltä. Pizzan paksuus on vuoden kuluessa muuttunut; tänä vuonna teemme paksumpi pizzoja kuin viime vuonna. Maltamme lämmittää uunin myös tarpeeksi lämpimäksi, joten pohja ei jää löllöksi. Kun pizza on vain reilun minuutin uunissa, sen täytteet pysyvät mehukkaina.

Pizzapohjan teen aina vähän mutu-tuntumalla. Mutta jotenkin näin se menee, jos teen sen samana päivänä, kun paistamme pizzat:

Pizzapohja

500 g 00-jauhoja
pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
n 2-3 dl lämmintä vettä

-sekoita kuivahiiva ja suola jauhoihin
-lisää vettä ja alusta koko ajan toisella kädellä, kunnes taikina on sopivan ”taikinamaista”
-vaivaa, vaivaa, vaivaa (5-10 minuuttia)
-kohota liinan alla lämpimässä vähintään tunti
-muotoile taikinasta 5-6 palloa ja muotoile niistä käsin pizzapohjat
-täytä pohjat mielesi mukaan.

Jos teen pizzapohjan edellisenä päivänä, niin laitan vain 1-2 tl kuivahiivaa.

Koin suuren ahaa-elämyksen pari vuotta sitten, kun korvasin pizzoissa käyttämäni tomaattipyreen pastakastikkeella. Tässä yksi päivä laitoin pizzaan tomaattipyrettä, kun tomaatteja tai tomaattikastiketta ei löytynyt kaapeista ja jösses, miten kirpsakalta se maistui. Olen joskus keitellyt tomaattikastikkeen itse, mutta tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi Rummon basilikanmakuinen pastakastike ajaa asiansa loistavasti.

Grillipizzoista parhaiten mulle maistuu ihan perusmargarita tomaattikastikkeella ja juustolla. Päälle vähän basilikaa ja avot. Usein laitamme osaan pizzoista myös savustettua kinkkua tai serranon kinkkua. Me ollaan tehty pizzoja paljon. Jopa niin paljon, että välillä pidämme tarkoituksella taukoja. Mutta ihme ja kumma näihin ei kyllästy. Tuo avotuli tuo pizzoihin aivan mielettömän maun.

Opettelemista uunin käyttö vaatii ja musta tuntuu, että me ollaan vuodessa otettu aimo harppaus eteenpäin. Ekalla kerralla pizzat eivät liukuneet nätisti uuniin ja syötiin sellaista pizzalta maistuvaa muhennosta 😉 mutta nyt ollaan opittu jauhottamaan pizzalasta (ostettiin lisävarusteena) niin hyvin, ettei moisia muhennoksia ole enää syntynyt. Lisäksi mies osti avuksi tuollaisen infrapunalämpömittarin, jotta tiedetään koska uuni on tarpeeksi lämmin.

Nyt esikoisen ja miehen kanssa pelailemaan sohvan mutkaan. Lähdettiin tänään ex tempore mökiltä kaupunkiin. Takassa rätisee tuli ja kahvin tuoksu on täyttänyt kodin. Jos jaksetaan niin käydään heittämässä kaatopaikkakeikka. Jos ei, niin ei ole maailman loppu. Sitten kuunnellaan sateenropinaa ja väijytään sarjoja miesluolassa 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. me ollaan muuten tehty lämpimiä voikkiksiakin pizzauunilla ja se toimi siihen tarkoitukseen loistavasti myös 🙂


torstai 23. heinäkuun 2020

Vinkki sadepäiviin: Sushitalkoot

4

MOIKKAMOI!

Ja terveisiä sangen tuulisesta saaresta. Ollaan lätkitty korttia, nukuttu päikkäreitä, luettu kirjaa, tehty ceasar-salaattia ja aika hyvin vältelty mustikan poimimisthommaa 😉 Tähän asti, tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen on pakko mennä poimimaan nuo ennen kuin menevät rastaiden suuhun.

Vilautin eilen IG:ssä meidän sushi-illallista ja sain pyyntöjä tehdä postauksen sushien tekemisestä. Mä olen täällä kertonutkin ekasta sushien tekokokemuksesta ja sen jälkeen ollaan tehty aina silloin tällöin susheja itse. Täytyy myöntää, että tuolloin ekalla kerralla susheista tuli kaikista parhaimpia. En muista mikä riisi meillä oli tuolloin käytössä tai kuinka paljon laitoin riisiviinietikkaa, sokeria tai suolaa, mutta tuolloin riisi pysyi parhaiten kasassa. Ja oli silti pehmeää. Voi olla että sillä oli vaikutusta, kun laitoin sushirullat tiukassa folionyytissä jääkaappiin odottamaan leikkausta.

Myös sillä on vaikutusta, kuinka terävä veitsi on. Nyt mökillä meillä ei ollut terävää veistä ja sushit meinasivat laota heti kättelyssä 😀 Mutta hyvän makuisia olivat, siitä ei pääse mihinkään.

Joten vinkki sadepäiviin teille, joka tykkäätte näpräillä keittiössä koko perheen kanssa; pitäkää sushitalkoot. Sushiin liitetään usein raaka kala, mutta esimerkiksi meidän lapset syövät kotona tehtäessä savulohi- ja kurkkumakeja. Yleensä ollaan laitettu susheihin myös jättikatkaravun pyrstöjä ja graavilohta, mutta nyt jättikatkaravun pyrstöt unohtui ostaa.

Sushien tekeminen itse on helppoa. Tarvitset

🍣 sushiriisiä
🍣 riisiviinietikkaa, suolaa, sokeria
🍣 bambumaton
🍣 merileväarkkeja
🍣 mereneläviä
🍣 kasviksia esim. kurkkua ja avokadoa suikaloituna
🍣 soijaa
🍣 wasabia
🍣 seesaminsiemeniä (halutessasi)

Me keitetään riisiä 500 grammaa ja siitä riittää koko perheelle. Riisin keitän aina pakkauksen ohjeen mukaan. Riippuen millaisia susheja teemme, niin tuosta määrästä saa 6-8 merileväarkillista tehtyä. Nyt california makeista tuli aivan liian isoja, joten pienempänä tehtynä olisi saanut tavan makeja enemmän.

Jos haluaa, niin sushien sisään voi laittaa vanan wasabimajoneesia (perusmajo+wasabi). Mä tykkään, että majoneesi tuo mukavaa makua ja pientä potkua susheihin. Sushien koostamiseen kannattaa netistä katsoa ohjeet!

Ja tosiaan aiemmin, olen laittanut sushirullat ennen leikkausta jääkaappiin odottamaan. Suosittelen sitä, sillä ainakin meillä sushiriisi tahmastuu silloin vielä enemmän ja susheista tulee helpompia leikata, vaikka veitsikin olisi vähän tylsä.

Nyt sinne mustikkamettälle! Aluksi näytti, ettei tuohon pihapiiriin tule lainkaan mustikoita ja nyt se on ihan sinisenään. Saas nähdä rikkoutuuko mun 27 poimitun litran ennätys tänä vuonna.

TORSTAITERKKUSIN,

PS. ja hei sitä lupaamaani pizzauunipostausta vihdosta viimein luvassa huomenna 🙂


keskiviikko 15. heinäkuun 2020

Suussasulava tomaatti-mozzarellapiirakka

2

HIIOHOI!

Mökillä yksin ♥ Just me, myself & I. Vähän kunnossapitotöitä, vähän siivoilua, paljon auringonottoa, vähän koulujuttuja ja ex tempore -lounasta. Yksi lasi jääkylmää valkkaria. Järvelle katsoen ja kesästä täysin rinnoin nauttien. Kesähuoneessa, jossa eilen maalattiin kattopalkit valkoiseksi ja jonka lattiaan sutaisin tänään toisen kerroksen harmaata puuöljyä.

Mies ja lapset lähtivät aamusta kaupunkiin ja me jäätiin karvakorvan kanssa saareen. Meillä olikin vähän erilaisempi yö, kun toinen halusi pitkästä aikaa ulos keskellä yötä. Yleensä nukkua posottaa kuin tukki 12 tuntia putkeen, mutta nyt käytiin ulkona pariin otteeseen. Selvästi oli huono olo, kun ryntäsi suoraan heinää syömään. Nyt onneksi jo parempi. Mutta sen verran väskiä ollaan molemmat, että pieni ruokalepo tulee tarpeeseen.

Piti tekemäni aluksi linssisoppaa lounaaksi, mutta viime aikainen tomaattihimoni pakotti keksimään lounaan tomaatin ympärille. Mä voisin elää suomalaisilla mehukkailla tomaateilla. Tuoreilla sellaisilla, mutta myös tomaatti-mozzarellapiirakan mehustuttamilla. Valkosipulilla, pestolla ja kapriksilla maustetuilla tomaateilla.

Tomaatti-mozzarellapiirakka

Suolainen piirakkapohja
4 dl jauhoja
150 g voita
2-3 rkl kylmää vettä

1. Nypi voi jauhoihin
2. Lisää kylmää vettä pikkuhiljaa, kunnes saat aikaiseksi taikinan
3. Painele taikina voidellun (tai leivinpaperilla vuoratun) piirakkapohjan pohjalle ja reunoille

Täyte
4 tomaattia
2 rkl vihreää pestoa
2 valkosipulin kynttä
1 rkl kapriksia
1 mozzarellapallo
tuoretta basilikaa

4. Levitä pesto piirakkapohjalle
5. Lisää viipaloidut tomaatit, murskatut valkosipulit ja kaprikset
6. Revi päälle mozzarellaa
7. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 22-25 minuuttia, kunnes juusto on ruskeaa ja pohja paistunut
8. Tarjoile tuoreen basilikan kanssa

Nyt sinne päikkäreille. Toivottavasti sielläkin nautitaan kesäpäivistä ja tunnelmallisista kesäilloista täysillä. Mä olen taas ottanut tavakseni tehdä aamulla ennen nousemista ihan muutaman minuutin läsnäoloharjoituksen. Hitsivie, että tuo homma antaa niin paljon enemmän päiviin. Pari minuuttia päivässä on pieni hinta siitä, että pystyy keskittymään hetkeen. Antaa ajatusten tulla ja mennä. Tuomitsematta ja ärsyyntymättä. Sillain, että on helppo hengittää ♥

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. olen saanut hurrrjan määrän kyselyitä tuosta meidän pizzauunista ja muutamia toiveita postauksesta pizzoista ja niiden tekemisestä. Perjantaina luvassa siis perinteisiä pizzaperjantaimyyssejä 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »