tiistai 14. tammikuun 2020

Uuniin ja ulos: pestolohi & parmesanperunat

0

HEIPPA!

Miten siellä on päästy arjen pyörteisiin kiinni? Täällä arki rullaa mukavasti, kun ei tee siitä liian suurta numeroa ja osaa nauttia siitä sellaisenaan. Niistä kiirepäivistä, kun kalenterista loppuu tila kesken. Ja mikä tärkeintä, kalenterin kiireiden välissä olevasta vapaa-ajasta. Koululaisetkin ovat vielä (heh, johan tässä on oltu koulussa viikko) motivoituneita ja kevättä kohdin mennään ajatusten tasolla nyt ainakin. Suunnitelmia pääsiäisen varalle ollaan pohdittu ja hei, pian ne esikoisen rippijuhlatkin ovat käsillä. Elämä rientää, muistetaanhan nauttia hetkessä. Niistä kalenterintäyteisitä päivistäkin.

Arjessa vapaa-ajan ja merkityksellisen työn lisäksi mielekästä on arkiruoka. On aikoja, että arkiruoka on vähän pakkopullaa. Sellaista, että ei nyt jaksaisi taas tätä samaa kauraa. Silloin kun tuollainen ajatus edes lipsahtaa ajatuksiini, otan härkää sarvista ja istun alas. Käyn läpi vanhoista postauksistani seuraavat: 15 x arkiruokavinkki, Neljän viikon arkiruoat osa 2 ja Neljän viikon arkiruoat osa 1 ja jos en inspiroidu niistä, niin kirjoitan Googlen hakuun arkiruoka. Jo vain alkaa ideoita pulputa 🙂

Maailmassa on miljoona arkiruokavinkkiä, tässä alla yksi niistä. Tämän voisi tehdä ihan uunipellilläkin, mutta tein kahdessa eri vuoassa, sillä lohesta (pestosta) tulee niin paljon nestettä, että en halunnut perunoiden lilluvan siinä.

Pestolohi & parmesanperunat

ruodoton lohifilee
2-3 rkl vihreää pestoa
sitruunan siivuja

-aseta lohi uunivuokaan nahkapuoli alaspäin, levitä päälle pesto ja sitruunaviipaleet

jauhoisia perunoita
oliiviöljyä
ripaus sormisuolaa
parmesania raastettuna

-pese perunat ja lohko ne-laita perunanlohkot uunivuokaan ja sekoita niihin öljyä ja ripaus suolaa (myös mustapippuria voi myllystä laittaa hiukkasen)
-laita perunat ja lohi 200 asteisen uunin alatasolle ja paista noin 30 minuuttia. Sekoita perunoita kerran pari paiston aikana.
-lisää perunoiden päälle parmesanraaste ja jatka paistamista, kunnes juusto alkaa sulaa

Meillä tuo pesto tummui lohen reunoilta, mutta ei suinkaan palanut. Se on jännä, miten paljon pesto tuo loheen makua. Nytkin meillä oli verrattain paksu lohifilee ja koko lohi oli maustunut ihanasti. Sieltä ihan nahkaa lähimmästä olevasta lohesta pystyi poimimaan jopa sitruunanmakua!

Vuodenvaihteen jälkeen ollaan taas petrattu salaattien kanssa ja joka aterialle pyrimme sellaisen tekemään. Ja itse asiassa aika moni ateria korvataankin tänä päivänä ruokaisalla salaatilla. Lohen kanssa tein viinirypälefetasalaatin, sillä mä veikkaan, että persimonfetasalaatti tulee jo pian muulla perheellä korvista ulos. Vaikka itse sitä kovin mielellään päivästä toiseen söisinkin 🙂

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


torstai 02. tammikuun 2020

Ajatuksen voimalla

4

MOIKKAMOI!

Niin vain lähti arki rytinällä käyntiin; tiesin että nämä kaksi ekaa päivää tulevat olemaan töissä kiireisiä, mutta sen oman vuodevaihdelistani lisäksi tuli vielä monta muuta muuttujaa kuvioihin, jotka kaipasivat toimenpiteitä. Mä tiedän, että olen ehkä vähän omituislaatuinen ihminen, kun rakastan sitä, että on paljon töitä. En tykkää yhtään töissä pyöritellä peukaloita. Vapaa-ajalla osaan kyllä tarvittaessa tehdä sitäkin. Aamulla kellon soittaessa kuudelta päätin, että jatkossakin pyrin menemään ysin maissa iltaisin sänkyyn. Tuollaiset vajaan yhdeksän tunnin yöunet arjessa ovat aivan luksusta.

Arjen aloitukseen liittyy usein hyvinkin negatiivissävytteistä keskustelua, puhinaa ja seuraavan loman odottelua. Tänään koiran kanssa aamulenkillä ollessani mietin, kuinka paljon oma ajattelutapamme ja varsinkin se, mitä päästämme suustamme ulos vaikuttaa elämänlaatuumme. Kun puemme ajatuksemme sanoiksi, tuntuu että ne vahvistuvat entisestään.

”Voi vitsi, taas ne työt alkoi. Koska on seuraava loma? Hommaakin on ihan rutosti.” Kuulostaako tutulta? 🙂 Miltä arjen aloitus näyttäisi, jos ajattelisimme ja juttelisimme työkaverille näin: ”Jes, arki alkoi. Tosi kiva, sillä tulihan tuossa lomailtua. Onni on työpaikka, minne mennä. Tosi kiva nähdä teitä työkavereitakin.”

Tai jos työkaveri kysyy sulta, miten loma meni, niin vastaatko negatiivissävytteisesti  ”Nooo, vähän liian nopsaa ja nyt väsyttää.” vai ”Kiitos, kivasti meni. Teki tehtävänsä!” Toki tähän vastaukseen vaikuttaa aika paljon se, miten joulun vapaat käytti. Mun mielestä loman tarkoitus on pitää itsestään huolta niin, että palautuu riittävästi ennen arjen aloitusta.

Mä huomaan, että ainakin omalla kohdallani jo se pienikin ajattelutavan muutos vaikuttaa ihan älyttömästi mielialaan ja siihen, miten päiväni rullaavat. Jos heti aamulla miettii, että ”plaah – töihin”, niin ei varmasti tule hyvä päivä. Ja sitten kun miettii vielä sitä kuinka monta työtöntä tuolla olisi valmiina tulossa töihin hypyn kengässä, jos vain jostain työpaikan saisi, niin hieman jopa hävettää silloin erittäin harvoin kun noin ajattelen. Joten pikkuinen perspektiivin viilaus on kohdillaan, jos oman työn ympärillä pyörii hirmuisesti negatiivisia ajatuksia.

Uudenvuoden ympärille liittyy paljon sellaisia lupauksia, joiden avulla yritämme kohentaa omaa hyvinvointiamme. Tässäkin ajattelun voima on mun mielestä ihan avainasemassa. ”Mä en ikinä pystyisi oleen ilman karkkia noin pitkään, vaikka haluaisin.” eräs tuttava sanoi, kun kerroin sokerittomastani. Kun uskoo ja luottaa siihen, että pystyy, niin ihan varmasti pystyy. Jos vain haluaa. ”Hei mä pystyn tähän, tsemppipeukalot mulle”. Ja vielä hymiö perään. Pahinta on lannistaa itseään ajattelun tasolla. Ihan hyvä on harjoittaa joka päivä pientä pep talkia itse itselleen – rohkaista itseään siihen, mihin on ryhtynyt.

Toki välillä tulee takapakkia ja vaikeita päiviä itse kullekin, mutta avainasemassa silloinkin on ajattelun voima. Miten päästä yli vaikeista ajoista? Ei ainakaan siten, että niihin jää vellomaan, vaan katsomalla tulevaisuuteen ja ajattelemalla, että tästäkin selvitään  ♥

TORSTAITERKUIN,

PS. vielä mennään kuvien suhteen lumisissa maisemissa. Ei sillä, kyllä tänään lähetin veljen perheelle kuvan työpaikan pihasta, kun meilläkin oli maa valkoisena. Sellaisen metri x metri kokoisen alueen, johon aura oli joskus hyvinä aikoina lanannut lumet ;D

 


keskiviikko 01. tammikuun 2020

Sokerikierre poikki ja energiaa alkuvuoteen

2

HIPHEI IHANAT

ja mitä upeinta uutta vuotta ja mitä upeinta vuoden ensimmäistä iltaa! ♥ Me tultiin kotiin pohjoisesta pari tuntia sitten ja nyt on auto ja laukut purettu. Tontut, olkipukit sun muut joulujutut korjattu säilöön ensi vuotta varten ja nuupahtaneet amaryllikset heitetty pois. Pesukone surraa toista koneellista ja tuo kotoisaa taustamelua vuoden ekaan iltaan. Vielä jos tälle illalle saisi tuon joulukuusen riisuttua. Tulee muuten yhtäkkisesti vähän haikea olo, kun kodista tulee varsin askeettinen. Pitää huomenna työpäivän jälkeen koukata kukkakaupan kautta kotiin!

Joulussa ihanaa on ollut herkuttelu, mutta silti odotin jo tietyllä tapaa arkeen paluuta senkin osalta. Perinteisesti luvassa on sokeriton alkuvuosi. Se toimii itselläni parhaiten. Vaikka lempeyden kannalla olenkin niin silti sokerin kanssa itselläni toimii kerrasta poikki ja pinoon -metodi. Ainakin näin joulun jälkeen. Toiselle voi toimia asteittainen vähentäminen, mutta mulle toimii tuo että kerrasta jää karkit ja herkut pois. Ei siinä ole kuin itsekurista ja päättämisestä kiinni tuo juttu.

Herkuttelu joulun aikana ei tosin tänäkään vuonna ole tarkoittanut sitä, että housut alkaisivat puristamaan vyötäröstä, vaan päinvastoin; tuntuu että tuo hiihto kuluttaa niin mahdottoman paljon, että housut löystyvät väkisinkin. Vaikken kaloreita juuri tarkastelekaan, niin poikkeuksetta hiihtotuntia kohden kului 800-900 kaloria. Riippuen vähän olosuhteista. Tuo on noin 200-300 enemmän kuin mitä mulla kuluu vastaavan ajan juoksulenkillä.

Vaikkei se varsinainen syy sokerikierteen katkaisemiseen olekaan joulusta turvonnut olo tai vaa’an lukemat, vaan energisyyden lisääminen, niin kyllä mun täytyy totuuden nimissä sanoa, että joka vuosi sokerikierteen katkaisemisen positiivisena sivuvaikutuksena on ollut turhan hötön poissulaminen. Varsinkin tuosta vatsan seudulta.

Mä en henkilökohtaisesti koe tarvitsevani valkoista sokeria. Karkkia ja pullia. Sen takia niistä aina näin joulun jälkeen luovun. Ne saavat mun energiatasot heittelemään tosi paljon. Se, mitä on nyt luvassa lähipäivinä on tiedossa. Alkuun jäätävää väsymystä ja päänsärkyä. Noin kuudentena päivänä iskee tajuton energia. Se, mikä saa mut katkaisemaan sokerikierteen kertalaakista aina uudelleen ja uudelleen.

Sokerittoman tammikuun huikeista vaikutuksista vain 20 päivässä kirjoitin taannoin täällä. Yleensä tuo mun sokeriton ei ole kyllä loppunut täysin tammikuun jälkeenkään, vaan se kestää aina kesälomaan asti. Sillain, että ainakin arkena karsin turhat sokerit ruokavaliosta pois. Se, mikä mua tänä jouluna hämmästytti oli, että minä, joka en yleensä ole pullista tykännyt, olin kovin mielissäni, kun mies toi kaupasta Omar-munkkeja. Enkä mä vastaan pistänyt rinneravintolan sokerimunkeillekaan 😀

Sokeriton elämäntapa ei tarkoita herkuista kieltäytymistä. Vaikka valkoisen sokerin jätän pois (en syynää liian tarkasti kuitenkaan tuoteselosteita, vaan menen maalaisjärjellä), niin kyllä mä käytän hunajaa tai taateleita makeutukseen. Eli en karsi kaikkia sokereita pois. Jos kaipaatte inspiraatiota valkosokerittomiin herkkuihin, niin tsekatkaahan 10 x sokerittoman herkun resepti!

Yleensä olen saanut monta kohtalotoveria sieltä sokerittomalle kanssani…löytyykö teitä sokerit heivanneita tänä vuonna? 🙂 Nyt näpyttelemään ruokakauppakassitilausta. Sielu ja kroppa huutaa vihersmoothieita, tuorepuristettuja mehuja ja isoja salaattikulhoja. Ah, ihanaa aikaa tämä vuodenvaihde ♥

MAHTAVAA ALKANUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,


lauantai 28. joulukuun 2019

Rakkautta, auringonlaskuja ja kotimaan kauneutta

4

MOIKKAMOI!

Huh, mikä puhuri tunturissa käy. Aamun hiihtolenkki vielä meni ok, mutta mäestä lähdettiin muutaman laskun jälkeen mökille. Tuolihissi ei tuulen takia toiminut eikä hommasta nauttinut laisinkaan. Sitä on tullu mukavuudenhaluiseksi vanhemmiten. Mökissä löffäily kynttilänvalossa villasukat jalassa kuuma kahvikuppi käden ulottuvilla on just hyvä 🙂

Jälleen on tullut aika koota jonkin sortin vuosikatsausta tai tilinpäätöstä. Vuosi 2019 oli poikkeuksellisen hyvä. Sellainen ihanan tavallinen. Joka meikäläisen asteikolla on jo erinomaisuutta hipova. Kotirintamalla saatiin piha valmiiksi, työrintamalla riitti mukavasti töitä. Syyskussa aloin opiskella ja yhtäkkiä noin 20 viikkotuntia opiskelua tuntui aluksi hieman raskaalta. Kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja organisoin viikkoni järkevästi.

Silloin pari vuotta sitten, kun otin motokseni lempeyden lähdin kulkemaan oikeaan suuntaan. Toki välillä vieläkin kroppa kertoo siitä, että on aika höllätä, mutta vuosi 2019 oli myös hyvinvoinnin vuosi. Jotenkin tuo tasapaksuus on tuonut mukanaan tietynlaisen seesteisyyden ja vielä lisännyt hetkessä elämisen jaloa taitoa. Olen päässyt kiinni urheilun syrjään monipuolisemmin kuin aiemmin. Kehonhuoltoa tuli tehtyä tänä vuonna merkittävästi enemmän kuin aiempina. Uusina lajeina tuli mukaan porrasjuoksut ja ylämäkivedot.

Vuonna 2019 tuli nähtyä jälleen upeita kohteita ulkomailla. Koh Yao Yai, Phuket, Oslo, Toscana, Los Angeles ja Las Vegas. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi vuonna tulee reissattua vähemmän ja hyvä niin.

Jos katsoo vuotta 2019 IG-kuvien yhdeksän tykätyimmän osalta, niin te olette tykänneet rakkaudesta, auringonlaskuista ja kauniista kotimaasta:

ID

Ekana ylhäällä on pari päivää sitten napattu kuva tunturin huipulta. Lumi ja pakkanen odotutti itseään tänne Pyhälle asti ja täytyy sanoa, että minään muuna vuonna lumi ja pakkanen eivät ole tuntuneet näin ihanille.

Toiseksi tykätyimmässä kuvassa poseeraan meidän perheen pienin rakas ekana aamuna Pyhällä. Niin tavattoman tärkeä Toby, joka täytti kesällä kolme vuotta.

Kolmanneksi tykätyin kuva oli heinäkuulta, kun vietimme miehen kanssa 13 vuotishääpäivä. Tiedostamme, että se on hurjan iso luku, kun katsoo tämän päivän avioerotilastoja. Se, että on löytänyt rinnalleen tyypin, jonka kanssa (toivottavasti terveyttä riittää) saa viettää 50-vuotishääpäiväänsäkin, on suuri onni.

Neljäs kuva edustaa sitä, mikä kesämökissä on parasta. Helteiset kesäpäivät, jolloin ukkosmyrskyn jälkeen sää selkenee iltaa kohden ja vastarannalta leijailee saunan lämmityksestä tullut savu pitkin järven pintaa.

Viidennessä kuvassa vietettiin ekaa iltaa iki-ihanalla Koh Yao Yain saarella. Tuo Santhiya Koh Yao Yain private pool villa oli yksi kalleimmista majoituksista, jossa olemme olleet, mutta paikkana myös kaikista rentouttavin.

Kuudenneksi tykätyin kuva on edelleen Koh Yao Yailta. Tuonne on vielä joskus pakko päästä! Hotelli oli iso kokonaisuus, mutta niin rauhallinen että rannallakin sai olla omissa oloissaan.

Seitsemännessä kuvassa elokuun kultaiset viljapellot paistattelevat laskevan auringon lempeässä valossa. Tänä vuonna hurahdin taas golfiin ja kuva on otettu erään iltakiekan loppupuoliskolla; iltana, jolloin lyönti ei kulkenut, mutta jolloin keskityin nauttimaan luonnon kauneudesta.

Kahdeksas tykätyin kuva on ihan alkuvuodelta. Kuvassa ajoimme kohti kotia Pyhältä ja Ylöjärven paikkeilla maisemat olivat ihanan pinkin huurteiset. Oli ihana palata kotiin, kun tiesi, että talvi jatkuu siellä.

Yhdeksännessä kuvassa nautimme take away kahvimme Redondo Beachin satamassa. Katsoimme, kun kalastajat saapuivat saaliineen satamaan ja ihastelimme So Cal maisemia.

Otin tuon top nine -tilaston pari päivää sitten ja itse asiassa nyt siihen olisi tullut pieni muutos; vikaksi kuvaksi olisi kivunnut eilinen auringonnousu tai -laskukuva muutamalla lisätykkäyksellä.

Mutta yhtä kaikki, vuosi 2019 sisälsi paljon rakkautta, paljon ihania auringonlaskuja, kotimaan kauneutta ja ulkomaan helmiä. Sopivasti kaikkea sekaisin. Elämän rikkaus on pitkälti omasta itsestään kiinni. Siitä, miten asioita katsoo ja miten niitä osaa arvostaa. Rikkaudeksi ne muuttuvat silloin, kun osaa olla niistä kiitollinen. Kun tiedostaa, että jokainen päivä on ainutlaatuinen ja ihana ♥

Kiitos, kun olette kulkeneet matkassa tämänkin vuoden ♥ 11. blogivuosi käynnistyy tuota pikaa ja innolla odotan jo, mitä se tuo tullessaan 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


keskiviikko 25. joulukuun 2019

Tunturijoulu

6

HEISSULIHEI!

Toivottavasti siellä on ollut levollinen joulu tähän asti ♥ Se on jännä juttu, miten tunturijoulu eroaa kotijoulusta omalla kohdallani niin radikaalisti. Tässä vaiheessa joulua kotona olisin jo karsinut kaikki nisset ja nasset kaappiin. Kotona punaisen värin yliannostus olisi tullut tappiin ja sielu halajaisi värittömyyttä.

Toista se on tunturijoulussa. Täällä saa ja pitää olla punaisia palloja kuusessa, tontun punaista pilkistämässä takan päältä ja valkoisten kynttilöiden sijaan vihreitä kynttilöitä. Kotona mulle riittää kerta jouluruokaa. Täällä tulee syötyä jouluruokaa vielä tänä iltanakin. Lanttu- ja perunalaatikot onnistuivat tänä vuonna yli odotusten ja en malta odottaa, että illalla katamme pöydän vielä kerran jouluisesti.

Alkuun söimme eilen toast skageneita ja taidanpa tuollaiset tehdä vielä tämän illan ruokailuunkin. Kinkkurullasta tuli just sopivan murea sinappihuntuineen ja kerrankin näyttää siltä, että saamme koko kinkun tuhottua. Graavisiika ja -lohi maistuvat taivaallisilta veljen vaimon tekemän saaristolaisleivän päällä ja muutenkin tuntuu, että jouluruoka on pitkästä aikaa jees. Ainut mitä tänä vuonna ei tehty on lipeäkalakeitto, mutta ehtiihän sitä vielä.

Tunturijouluun kuuluu myös ulkoilut pitkän kaavan mukaan. Jouluaattona sai laskea tyhjillä rinteillä, mutta tänään riitti ihmisiä hissijonoiksi asti. Levänneen näköisiä, hymyileväisiä ihmisiä tuli vastaan myös hiihtoladuilla.

Lapin taika ja tunturijoulu on sellaisia, joiden soisi kaikkien kokevan ainakin kerran elämänsä aikana. Tänään tunturin laelta sinistä taivasta ja matalalla roikkuvia pilviä ihastellessani mietin, että täällä elämä on jotenkin yksinkertaisen helppoa. Sitä unohtaa kaikki ne sellaiset maneerit, joita etelässä kantaa mukanaan. Hiukset eivät näe suoristusrautaa ja kasvojen ehostamiseen riittää usein pelkkä ulkoilman mukanaan tuoma terve puna. Kamera on pysynyt kokolailla laukussaan ja kännykkäkuvilla on menty. Vaatetuksena riittää päivällä kerrasto, illalla pyjama. Aina vain lisää vähän toppaa päälle, kun lähtee ulos.

Vaikkakaan en muista toista yhtä lauhaa tunturijoulua. Tänään sentäs saimme pikkupakkasen muodossa esimakua siitä, mitä se täällä pohjoisessa parhaimmillaan on. Mä tykkään rapsakasta pakkaskelistä ja eilisen nollakeli tuntui jotenkin ”ei asiaan kuuluvalta”.

Nyt tunturijoulu jatkuu päikkärein. Se, missä kotijouluissa harvoin nukun päikkäreitä saa vastapainoa tunturijouluissa. Täällä tulee torkahdeltua tämän tästä sohvalle. Ja silti unta riittää reilusti myös yöunille asti. Koti- ja tunturijoulujen yksi yhdistävä tekijä on erilaiset pelit. Tänä jouluna olemme pitkästä aikaa innostuneet yatzysta (lautapelit jäi yhtä lukuunottamatta kotiin), joten illalla jälkiruoaksi yatzy-turnausta!

IHANAA JOULUPÄIVÄN ILTAA,

PS. tämän joulun parhaat lahjat löytyivät lasten meille paketoimista paketeista. Vähän kotona jo mietin, että miten niitä onkaan niin paljon. Miten ovat menneet ja ostaneet niin monta lahjaa. Kunnes paketeista paljastui kaappien kätköihin unohtuneita juttuja; kolme pussia jouluteetä, jotka olimme unohtaneet viime vuodelta juoda ja lisäksi viinilasin jalkaan tulevat jouluiset merkit, jotka myös ovat jostain syystä jääneet käyttämättä. ”Aateltiin muistuttaa teitä, että tällaisiakin meiltä löytyy omista kaapeista.” 😀 Siinä on jouluajatus kohdillaan; ei aina tarvitse ostaa uutta.

 


« Vanhemmat
Uudemmat »