HEISSULIHEI!

Toivottavasti siellä on ollut levollinen joulu tähän asti ♥ Se on jännä juttu, miten tunturijoulu eroaa kotijoulusta omalla kohdallani niin radikaalisti. Tässä vaiheessa joulua kotona olisin jo karsinut kaikki nisset ja nasset kaappiin. Kotona punaisen värin yliannostus olisi tullut tappiin ja sielu halajaisi värittömyyttä.

Toista se on tunturijoulussa. Täällä saa ja pitää olla punaisia palloja kuusessa, tontun punaista pilkistämässä takan päältä ja valkoisten kynttilöiden sijaan vihreitä kynttilöitä. Kotona mulle riittää kerta jouluruokaa. Täällä tulee syötyä jouluruokaa vielä tänä iltanakin. Lanttu- ja perunalaatikot onnistuivat tänä vuonna yli odotusten ja en malta odottaa, että illalla katamme pöydän vielä kerran jouluisesti.

Alkuun söimme eilen toast skageneita ja taidanpa tuollaiset tehdä vielä tämän illan ruokailuunkin. Kinkkurullasta tuli just sopivan murea sinappihuntuineen ja kerrankin näyttää siltä, että saamme koko kinkun tuhottua. Graavisiika ja -lohi maistuvat taivaallisilta veljen vaimon tekemän saaristolaisleivän päällä ja muutenkin tuntuu, että jouluruoka on pitkästä aikaa jees. Ainut mitä tänä vuonna ei tehty on lipeäkalakeitto, mutta ehtiihän sitä vielä.

Tunturijouluun kuuluu myös ulkoilut pitkän kaavan mukaan. Jouluaattona sai laskea tyhjillä rinteillä, mutta tänään riitti ihmisiä hissijonoiksi asti. Levänneen näköisiä, hymyileväisiä ihmisiä tuli vastaan myös hiihtoladuilla.

Lapin taika ja tunturijoulu on sellaisia, joiden soisi kaikkien kokevan ainakin kerran elämänsä aikana. Tänään tunturin laelta sinistä taivasta ja matalalla roikkuvia pilviä ihastellessani mietin, että täällä elämä on jotenkin yksinkertaisen helppoa. Sitä unohtaa kaikki ne sellaiset maneerit, joita etelässä kantaa mukanaan. Hiukset eivät näe suoristusrautaa ja kasvojen ehostamiseen riittää usein pelkkä ulkoilman mukanaan tuoma terve puna. Kamera on pysynyt kokolailla laukussaan ja kännykkäkuvilla on menty. Vaatetuksena riittää päivällä kerrasto, illalla pyjama. Aina vain lisää vähän toppaa päälle, kun lähtee ulos.

Vaikkakaan en muista toista yhtä lauhaa tunturijoulua. Tänään sentäs saimme pikkupakkasen muodossa esimakua siitä, mitä se täällä pohjoisessa parhaimmillaan on. Mä tykkään rapsakasta pakkaskelistä ja eilisen nollakeli tuntui jotenkin ”ei asiaan kuuluvalta”.

Nyt tunturijoulu jatkuu päikkärein. Se, missä kotijouluissa harvoin nukun päikkäreitä saa vastapainoa tunturijouluissa. Täällä tulee torkahdeltua tämän tästä sohvalle. Ja silti unta riittää reilusti myös yöunille asti. Koti- ja tunturijoulujen yksi yhdistävä tekijä on erilaiset pelit. Tänä jouluna olemme pitkästä aikaa innostuneet yatzysta (lautapelit jäi yhtä lukuunottamatta kotiin), joten illalla jälkiruoaksi yatzy-turnausta!

IHANAA JOULUPÄIVÄN ILTAA,

PS. tämän joulun parhaat lahjat löytyivät lasten meille paketoimista paketeista. Vähän kotona jo mietin, että miten niitä onkaan niin paljon. Miten ovat menneet ja ostaneet niin monta lahjaa. Kunnes paketeista paljastui kaappien kätköihin unohtuneita juttuja; kolme pussia jouluteetä, jotka olimme unohtaneet viime vuodelta juoda ja lisäksi viinilasin jalkaan tulevat jouluiset merkit, jotka myös ovat jostain syystä jääneet käyttämättä. ”Aateltiin muistuttaa teitä, että tällaisiakin meiltä löytyy omista kaapeista.” 😀 Siinä on jouluajatus kohdillaan; ei aina tarvitse ostaa uutta.