maanantai 03. helmikuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Hyvinvoinnin kulmakivet

8

MOIKKAMOI!

Aurinko paistaa ja pikkupakkanen on saanut eilisen loskan sellaiseen rapsakkaan muotoon, jonka ääni on sulosointuja korville kengän osuessa niihin. Tänä päivänä on kuulkaa just oikea päivä jutella hyvinvoinnin kulmakivistä. Aika monesti olemme täällä blogissani jutelleet niistä perinteisistä hyvinvoinnin kulmakivistä eli tuosta pyhästä kolminaisuudesta: liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Tänään viedään hyvinvointi vielä vähän pidemmälle. Tuo kolminaisuus on ja pysyy, enkä sen vaikutusta hyvinvointiin halua millään tavalla aliarvioida. Mutta tuntuu, että positiivisen psykologian opiskelujen myötä haluan jakaa teille toisenlaisen lähestymistavan hyvinvointiin.

Ennen kuin pääsemme itse asiaan, tässä vielä hyvinvoinnin vuosikellon postausrunko. Tämän kertaisen postauksen luettuanne, tulette ymmärtämään paremmin, miksi olen nostanut postausaiheiksi juuri näitä aihealueita:

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Optimistinen elämän asenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Hyvinvoinnin kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista. Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.

Vuosikausia on toitotettu onnellisuuden tavoittelemisesta ja sen tärkeydestä. Itse olen vasta tässä opintojen kuluessa tajunnut sen, että onnellisuuden tavoittelu voi jopa koitua haitalliseksi. Viime vuoden puolella kirjoitin postauksen Pois onnellisuuspakkomielteestä. Sieltä voitte käydä lukemassa ajatuksiani siitä, kuinka tärkeää on sallia itselleen myös ne harmaammat päivät ja elämän surullisetkin sävyt. Onnellisuuden sijaan haluan keskittyä hyvinvointiini laajemmassa mittakaavassa. Olkoon se onnellisuus hyvinvoinnin ihana sivutuote. Seligmanin mukaan hyvinvointiimme vaikuttaa seuraavat asiat:

Myönteisyys (Positive emotions – tunteiden ja elämän hallinta)
Uppoutuminen (Engagement – vahvuudet, työn imu, flow)
Ihmissuhteet (Relationships – aito & merkityksellinen yhteys muihin)
Merkitys (Meaning – merkityksellinen työ & elämä)
Aikaansaaminen (Accomplishment – päämäärien saavuttaminen)

Seligmanin (2011) mukaan jokaisen näistä viidestä kukoistuksen elementistä tulee täyttää seuraavat kriteerit: 1) se edistää hyvinvointia 2) ihmiset tavoittelevat sitä sen itsensä takia, ei saavuttaakseen jonkun muun näistä viidestä elementistä ja 3) se on määriteltävissä ja mitattavissa erillisenä elementtinä, riippumattomana muista elementeistä. Mielenkiintoista on se, miten hyvinvointia mitataan. Mittareita on kehitetty monia, mutta esimerkiksi elämäntyytyväisyyskysely (Satisfaction with Life Scale, Diener et al) on yksinkertaisuudessaan varsin pätevän oloinen. Myös Flourishing Scale ja positiivista sekä negatiivista affektia mittaava PANAS-testi on tullut testattua. Laitan näihin testeihin linkit postauksen loppuun.

No miksi hyvinvointia sitten kannattaa tavoitella? Diener et al (2009) ovat todenneet tutkiessaan korkean subjektiivisen hyvinvoinnin hyötyjä, että hyötyihin lukeutuvat muun muassa korkeampi optimismi ja luovuus, parempi akateeminen suoriutuminen, korkeampi periksiantamattomuus tehtävissä, matalampi alttius sairastua ja pitkäikäisyys. Itse näen asian niin, että koska hyvinvointi on kaiken elämämme perusta, niin miksemme siihen panostaisi? Joku voisi väittää, että ulkopuoliset asiat ovat hyvinvoinnin esteenä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että loppupeleistä vain me itse voimme hyvinvointiimme vaikuttaa suurimmalta osalta. Ulkopuoliset paineet voivat tehdä hyvinvoinnistamme haastavaa aika ajoin, mutta olennaista on se, miten ulkopuolisiin asioihin suhtaudumme ja miten pääsemme elämän hankalista vaiheista eteenpäin.

Tulemme tämän hyvinvoinnin vuoden aikana käymään jokaisen PERMA-osa-alueen läpi omassa postauksessaan, mutta ajattelin käydä ne läpi tässä ”intro”-jaksossa pintapuolisesti.

Myönteisyys – tunteiden ja elämän hallinta

Olemme puhuneet aika paljon varsinkin viimeisen vuoden aikana positiivisuudesta ja siitä, kuinka usein tulen väärin ymmärretyksi positiivisuuteni takia. Jälleen kerran haluan painottaa sitä, että positiivisuuteni ei tarkoita sitä sellaista hihhulimeininkiä, missä katson maailmaa 24/7 vaaleanpunaisten lasien läpi. Positiivisuuteni kumpuaa siitä vahvuudesta, jonka saan hyväksymällä elämääni myös negatiiviset tunteet. Olen optimisti, mutta osaan tarvittaessa olla myös realisti. Olen vuosien saatossa oppinut luottamaan tulevaisuuteen, mutta yhtä monta kertaa olen oppinut kantapään kautta sen, että vain tuon luottamuksen horjumisen kautta olen pystynyt kehittymään ihmisenä. Halliten tunteitani ja elämääni entistä paremmin.

Mikä on tunne? Tunne on lyhytkestoinen mielihyvän / pahan sävyttämä elämys, johon liittyy fyysisiä tai psyykkisiä muutoksia (Daniel 2011). Ekmanin tunneteoria käsittää kuusi perustunnetta: hämmästys, ilo, suru, pelko, viha ja inho. Itse ainakin tunnistan näistä kuudesta vain yhden ns. positiiviseksi tunteeksi. Toki hämmästyskin voi olla iloinen asia. Tunteisiinsa ja niiden tunnistamiseensa voi helposti tutustua Emotion Trackerin avulla (hyvä Suomi!).

Meillä jokaisella on meille ominaisia tapoja, jotka vaikuttavat siihen, miten aivomme reagoivat tunteisiin. Tutkimusten mukaan epämiellyttäviäkin tunteita pitäisi kuunnella ja arvostaa. Niiden turruttaminen turruttaa pahimmillaan samaan aikaan positiivisia tunteita. Jotenkin tuntuu, että nykypäivänä on trendinä ollut helppous ja sellainen positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen. Ikään kuin epämukavuus olisi negatiivinen asia. Mitä se ei todellakaan ole, vaan päinvastoin. Get comfortable with being uncomfortable.

Toukokuussa palataan tarkemmin tunteisiin hyvinvoinnin näkökulmasta ja myös tuohon intohimooni, nimittäin tunneälykkyyteen. Myös optimistisuutta ja positiivisuutta katsotaan monelta eri kantilta tuolloin. Ja hei, sallitaan itsellemme negatiiviset tunteet negatiivisen vinouman ansiosta.

Uppoutuminen –  vahvuudet, työn imu & flow

Merkittävänä osana uppoutumisessa on omien vahvuuksien tunnistaminen. Jos et ole vielä tehnyt, niin suosittelen tekemään ilmaisen VIA-testin. Sen saa tehtyä myös suomenkielisenä. Kun käytän vahvuuksiani, huomaan että pystyn uppoutumaan tekemiseeni paremmin, tunnen työn imua ja pääsen flow-tilaan. Tästä yksi esimerkki on itselleni vahvimman vahvuuden eli kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuuden käyttäminen; kun olen tehnyt ruokaa, kattanut sen kauniisti ja kuvaan sitä esimerkiksi johonkin kamppikseen, katoaa muu maailma ympäriltäni. Hurmioidun usein täysin tuossa tilanteessa ja kameran etsimen läpi katsoessani en näe enkä kuule mitään. Mitään muuta kuin tuon kauniin asetelman, jonka olen tehnyt. Samoin käy kuvien käsittelyn suhteen. Viilaan ja viilaan, etsien oikeaa kuvakulmaa. Kun olen oikean kuvakulman löytänyt ja ottanut kuvan, en malta odottaa pääseväni koneelle. Se, että saan tuotua varjokohtia ja värejä esiin niin, että pystyn välittämään kuvan läpi ruoan tuoksun ja maun vaatii usein flow-tilaa.

Silloin laitan työhuoneen oven kiinni, otan teekupin käteen ja voin hurahtaa touhuun niin kauan, että aika pysähtyy. Ihminen, joka kokee flow-tilaa nauttii tekemästään. Flow-tila on yhteydessä positiiviseen affektiin (Rogatkon tutkimus 2009) ja tätä myötä ihan varmasti yhteydessä esimerkiksi työssä viihtymiseen. Flow-tilaan päässyt ihminen kokee vahvempaa työn imua ja nauttii tekemästään. Tässä raja voi kyllä olla häilyvä, sillä kuten usein ollaan viime aikoina saatu uutisista lukea, niin pakkomielteinen intohimo työhön ei ole suinkaan hyväksi. Se kultainen keskitie ja balanssi pitää muistaa työn imussakin. Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy Työn imu -testi, mikäli haluatte arvioida työhyvinvointianne tällä hetkellä.

Kesäkuussa puhumme itsensä kehittämisestä ja vahvuuksista, myös heikompien vahvuuksien vahvistaminen. Elokuussa palataan lomien jälkeen töihin ja puhumme lisää mielekkäästä työstä osana mielekästä elämää. Hyvinvoinnin kannalta omien vahvuuksien tunteminen on avain asemassa. Niiden tuntemisen avulla voimme panostaa hyvinvointiimme entistä paremmin.


Ihmissuhteet – aito & merkityksellinen yhteys muihin

On tutkittu (Harvard Grant Study), että ihmissuhteet ovat merkityksellisin osa-alue hyvinvointimme ja kukoistuksemme kannalta. Oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta tai ihan millaisesta vain ihmissuhteista, niin yhteys muihin ihmisiin on elämän kantava voima. Ja jos ajatellaan tätä siinä valossa, että meillä länsimaissa mennään koko ajan kohti yksilökeskeistä elämää yhteisöllisyyden sijaan, niin tekisi mieli painaa pausea. ”Kyllä mä pärjään yksin, ei tarvii auttaa” asenteen huomaan itsekin ottavani aika ajoin. Ihminen tarvitsee kuitenkin toista ihmistä elämäänsä. Evoluutio on ohjelmoinut aivomme luomaan ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat ensinnäkin olleet lisääntymisen elinehto. Ilman ihmissuhteita meitä ihmisiä ei olisi täällä maapallolla. Olemme tarvinneet toisiamme myös eloonjäämiseen. Meillä on psykologinen tarve kuulua yhteisöihin, tarve jakaa asioita.

Harvardin tutkimuksen mukaan merkityksellisten ihmissuhteiden vaikutus mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme on kiistaton. Ihmissuhteiden myötä olemme onnellisempia, meillä on matalammat stressitasot ja voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. On myös todettu, että pitkäikäisyys on yksi ihmissuhteiden hyödyistä.

Ihmissuhteisiin liittyy kiinteästi sellaiset termit kuin empatia, myötätunto, myötäinto, rakkaus, ystävällisyys ja altruismi. Kaikki nämä toimivat ikään kuin polttoaineena ihmissuhteissa. Ihmisillä on usein halu tuntea itsensä merkitykselliseksi jonkun muun elämässä. Haluamme, että meidän olemassa ololla on positiivinen vaikutus muihin. Ilman ihmissuhteita tämä ei olisi mahdollista.

Huhtikuussa uppoudumme ihmissuhteiden ihanuuteen tarkemmin ja tarkoituksena on pohtia erilaisten ihmissuhteiden merkitystä hyvinvointiimme. Enkä voi tässä vaiheessa sivuuttaa pieniä rakkauden tekoja, joilla buustata parisuhdetta.


Merkitys – merkityksellinen elämä & työ

Onnellisuus, ei sillä että siitä pitäisi ottaa pakkomiellettä, saavutetaan elämän merkityksellisyyden kautta. Aristoteles on todennut, että ihmisen toiminnan tavoite on elää todellisen minän mukaisesti. Kun tavoitteet on linjassa oman luonteen kanssa voi kokea eudaimoniaa ja täten saavuttaa merkitystä ja tarkoitusta elämään. Itselleni elämän elinehto on juurikin tuossa pienessä sanassa…merkitys. Se näyttelee vahvasti elämän mielekkyytenä. Mä koen olevani juuri tällainen kuin olen ja tällaiseksi minut on tarkoitettu (Watermann 1993).  Merkityksen puute on usein syynä mielenterveysongelmiin (Kinnier et al 1994) ja addiktioihin (Newcomb et al 1987)

Jos elämässä on vain hedoniaa eli lyhytkestoista nautintoa, puuttuu elämästä merkityksellisyyttä. Voin saada hetkellistä nautintoa siitä, että istun kahvikuppini kanssa sohvannurkkaan uusimman sisustuslehden kanssa. Mutta sen tuoma nautinto ei kanna pitkälle. Yksi itselleni suurin merkitystä tuova asia elämässä on muiden auttaminen. Ne hyvät pienet teot, joita teen päivittäin. Merkitystä elämääni tuo myös yhteenkuuluvuus niin oman perheen, ystävien kuin työporukankin kanssa. Merkityksellinen elämä on mulle sitä täysillä elämistä. Keskittymistä niihin asioihin, jotka tuovat mulle pitkällä ajanvälillä merkitystä elämään. Unohtamatta kuitenkaan niitä pikkuisia elämää buustaavia nautinnon hetkiä. Merkityksellisessä elämässä hedonia ja eudaimonia kulkevat käsi kädessä.

Joyllan yhtenä mielen kuntosalitehtävänä oli harjoite, joka aluksi tuntui vaikealta, mutta lopulta ajatuksia tuli päähäni vaikka kuinka. Miten sinä täydentäisit virkkeen: ”Melkein kaikki mitä teen, teen sen vuoksi, että…, jotta…”? Mulle tuli mieleen seuraavat virkkeet. ”Melkein kaikki mitä teen, teen sen vuoksi, että pysyisin terveenä, jotta saisin nauttia perheeni seurasta mahdollisimman pitkään.” ja ”Melkein kaikki mitä teen, teen sen vuoksi, että voin hyvin, jotta lapseni voivat hyvin.” Elin omasta itsestäni huolehtiminen on mulle hyvinkin merkityksellistä sen takia, että koen sen pitkällä tähtäimellä antavan merkitystä myös perheelleni.

Jos sä koet, että sun elämästä puuttuu merkitys, niin suosittelen lukemaan Viktr Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla. Tuo teos avasi omalla kohdallani silmät. Kuinka sillä, että elämästään löytää merkityksen, on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kuka muu tästä olisi parempi kertomaan kuin psykologi, joka vietti aikaa keskitysleireillä. Jolta riisuttiin päältä vaatteet ja ajettiin jopa kaikki karvatkin. Mistä hän löysi elämälleen merkityksen tuolla ihan riisuttuna muiden vankien keskellä? Syyn jatkaa elämää vaikeissakin olosuhteissa? Elämän merkityksellisyyttä voi testata esimerkiksi MLQ-testillä.

Näin yrittäjän näkökulmasta merkityksellisyys varsinkin työelämässä on lähellä sydäntä. Ensi kuussa uppoudumme syvemmin merkitykselliseen elämään ja siihen miten merkityksellisyys näyttäytyy työelämässä. Näin esimiesasemassa haluan panostaa myös työntekijöiden kokemaan merkitykseen työssä, työn mielekkyyteen ja sitä kautta elämän mielekkyyteen ja hyvinvointiin


Aikaansaaminen – päämäärien saavuttaminen

Te varmaan tiedätte sen suomalaisen sisun, jonka ansiosta me saadaan asua itsenäisessä Suomessa? Sitä meillä on geeneissä ja se, jos mikä näyttelee suurta osaa aikaansaamisessa. Englanninkielinen termi grit, tuli mulle tutuksi vasta Martin Seligmanin Flourish -kirjaa lukiessani. Ja kuinka oikeassa hän onkaan, aikaansaaminen ja sen tuomat positiiviset tunteet ajavat eteenpäin. Tavoitteellisuus ja matkasta nauttiminen antavat uutta puhtia hyvinvoinnille. Ja vastaavasti hyvinvointi ruokkii tavoitteellisuutta ja matkasta nauttimista.

Angela Duckworth kertoo kirjassaan GRIT miksi intohimo ja resilienssi ovat menestymisen takeita. Muun muassa tähän palaamme lokakuussa, kun paneudumme vielä enemmän aikaansaamiseen. Pureudumme syvemmälle matemaattiselta kuulostavaan, mutta ihanan houkuttelevaan ja antoisaan kaavaan ”taito x vaivannäkö = saavutus”. Katsomme myös mitä piilee kaavan ”lahjakkuus x vaiva = taito” takana.

Tämä tulee olemaan itselleni varsin merkityksellinen osa-alue, sillä olen monesti sanonut, että minulla ei ole kunnianhimoa tai edes mielenkiintoa asettaa itselleni tavoitteita. Jotain on tapahtunut kuitenkin viimeisten vuosien aikana, sillä olen oppinut pitämään haasteista. Ne motivoivat minua ja tuovat elämään juurikin sitä merkitystä (lähinnä sen lopputuleman eli aikaansaamisen osalta), jota kaipaan. Toisaalta en voi sivuuttaa tässä osiossa myös aikaansaamisen vastakohtaa eli aikaansaamattomuutta. Joka on itselleni yhtä tuottelias tila kuin aikaansaaminenkin.

Kuten huomaatte, olen aika uppoutunut tähän aihealueeseen. Tavoitteenani oli pitää tämäkin postaus alle 2000 sanan. Voi olla, että se menee siitä vähän yli, mutta en voi vielä olla vinkkaamatta Seligmanin kirjasta löytämiäni helppoja keinoja hyvinvoinnin buustaamiseen:

Kiitollisuuskirjeet; kirjoita kirje itsellesi tai lähimmäisellesi ja kerro, mistä kaikesta olet hänessä kiitollinen ja muista perustella miksi
Läsnäoloharjoitukset; keskity esimerkiksi pähkinän syömiseen, tutkaile sitä ennen suuhun laittamista ja suussa nautiskele siitä ennen kuin puraiset sitä. Mitä tunnet, mitä maistat?
Kolme hyvää asiaa; pohdi ennen nukkumaan menemistä kolme hyvää asiaa kuluneessa päivässä

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

Satisfaction with Life Scale
Flourishing Scale (saatavilla myös suomeksi)
PANAS-testi
Frank Martela: Valonööri
Viktr Frankl: Ihmisyyden rajalla
Martin Seligman: Flourish
Angela Duckworth: Grit
Martin Seligman: Authentic Happiness
Sonja Lyubomirsky: The How of Happiness
Karita Tykkä: Hyvä Elämä

 


sunnuntai 02. helmikuun 2020

Valoisampi ruokahuone

8

HEI HELLUREI HELMIKUU

ja mitä ihaninta sunnuntai-iltapäivää! Aamulla nukuttiin pitkään, syötiin verkkainen aamupala ja sitten tehtiin majat sohvalle santsikahvikuppien kanssa. Mies toiselle ja mä toiselle sohvalle. Aloitettiin katsomaan uutta sarjaa (Kylmäveriset tappajat) ja katsottiinkin heti kaksi jaksoa putkeen. Ollakin, että taisin torkahtaa jossain välissä hetkeksi, niin hyvältä sarjalta vaikuttaa 🙂

Koko viikonloppu ei ole suinkaan mennyt rotjaillessa, vaan ollaan saatu aikaan ruokapöydän maalaus. Tuo pöytähän oli mun äidin ja isän vanha. Jykevä tammipöytä, jonka maalasin reilu pari vuotta sitten mustaksi, kun ei sopinut väreiltään meidän sisustukseen. Ruokahuone on muutenkin pimeä ja musta pöytä on tehnyt siitä vielä pimeämmän. Pöydän valkaisuhaaveet ovat kolkutelleet takaraivossa vuoden ajan. Maalipurkki seilannut eteisen rappusissa parin viikon ajan.

Eilen pikkuisemman kanssa laitettiin hihat heilumaan. Nostettiin pöydän alta itämaistyylinen matto pois ja ujutettiin tilalle pressu. Pienemmälle pikkuinen suti käteen ja mulle vähän isompi suti. Yhteistyöllä homma hoitui ripeästi ja nyt meillä ei ole vain valkoinen ruokapöytä, vaan huikean paljon valoisampi ruokahuone. Tykkään, onneksi tuli tehtyä! Itämainen matto sai mennä toistaiseksi säilöön. Tykkään tästä värittömämmästä ruokahuoneen ilmeestä.

Tänään sain myös aikaiseksi vihdosta viimein siivota tuon ruokahuoneen lasivitriinin sisällön; vähemmän käyttämäni kynttilän jalat joutivat muualle säilöön ja niiden tilalle toin äiskän ja iskän kristalleja. Noita laseja tullaan käyttämään jatkossa paljon. Rrrakastan kristallilaseja ♥

Mutta hei, nyt raivaamaan kotia sitten muulta osin. On kivempi aloittaa arkiviikko siistissä kodissa!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. huomenna onkin muuten taas jo helmikuun eka maanantai, joten sehän tarkoittaa Hyvinvoinnin vuosikellon seuraavaa postausta 🙂 Pysykäähän kuulolla.

 


torstai 30. tammikuun 2020

Naiset, puhalletaan yhteen hiileen ♥

0

MOIKKIS IHANAT!

Piti tulla jo aiemmin blogin pariin, mutta kuulkaa nuo lumityöt yllättivät jälleen. Jep, ne ihanat ihanat lumityöt, joiden tekemistä olen odottanut kuin kuuta nousevaa 😉

Eilen treffasin nuo ihanat koulutuskaverini (meillä on kolmen naisen pienryhmä) ja lähdin ajelemaan tuolta kohti kotia ihan hirmuisen voimaantuneena. Vaikka kello oli jo paljon ja takana oli raskas työpäivä, niin silti tuo tapaaminen antoi ihan älyttömän paljon. Ei tunnettu toisiamme koulun alkaessa, mutta nyt tunnetaan sen verran, että tiedän omistavani kaksi uutta loppuelämän ystävää.

Aloin automatkan aikana miettimään sitä, kuinka onnellinen sitä saa olla vilpittömistä ja kannustavista ystävyyssuhteista toisten naisten kanssa. Mulla ei ole kyllä koskaan mennyt sukset ristiin ainoankaan naisystävän kanssa, mutta olen kuullut mykkäkouluista ja välien katkaisemisista. Jotka toki ymmärrän. Välillä henkisesti vaikea ystävyyssuhde on lopetettava. Usein olen ajatellut sitäkin, että kuinka sitten miesten kanssa kaverisuhteet ovat kovin mutkattomia. Miesten keskinäinen ystävyyskin näyttäytyy sivusta katsottuna usein paljon yksinkertaisemmalta kuin meidän naisten välinen ystävyys.

Tuntuu, että joskus me naiset otetaan nämä ystävyyssuhteemme liian monimutkaisena. Ehkä ne putkiaivot olisi välillä paikoillaan, ettei ajateltaisi niin paljon. Itse ainakin olen kova analysoimaan elämässä muuten, mutta ystävieni toimia tai sanomisia mun ei tarvitse analysoida sen syvemmin. Tiedän, että jokainen heistä, joita ystäväksi saan kutsua, arvostavat ystävyyttämme yhtä paljon kuin minä.

Joskus harmillisesti törmää toisiin naisiin, jotka ovat kaikkea muuta kuin kannustavia toisilleen. Yrittävät vetää mattoa jalkojen alta selän takana niiltä, joiden seurassa ovat kuitenkin olevinaan ”ystäviä”. Itse olen ollut sivusta katsojana tällaisissa tapauksissa. Kuunnellut työpaikan kahvihuoneessa yhdessä edellisessä työpaikassa selän takana juoruamisia ja tuntenut oikeasti pahaa oloa. Sen puolesta ketä parjataan. Sivusta seuraajana olen myös kauhulla välillä lukenut blogien kommenttikenttiä, jotka välillä on aikamoisia taistelutantereita. Miettinyt, että mikä meitä naisia vaivaa. Mikä tarve meillä on niin kovin arvostella toisten äitiyttä tai toisten naisten ulkonäköä. Ja mistä tiedän, että nämä arvostelijat ovat usein naisia? Koska en usko, että miehet edes vaivatuisivat tuollaista tekemään. Se, että jos toinen äiti hoitaa äitiyden kunniatehtävää erilailla ei tarkoita, että hän hoitaa sen väärin. Se, että toinen nainen pitää huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ei tarkoita että hänen elämässään ei ole sisältöä tai että hän suorittaisi elämää.

Olen itsekseni miettinyt, että mikä saa naisen niin katkeraksi tai kyyniseksi, että antaa täyslaidallisen sisältä ja ulkoa kauniille, omalla työllä ansaitsemillaan rahoilla reissaavalle naiselle, että menevät parjaamaan toista julkisesti IG:n kommenttiboksiin. Tätä ei ole nyt tapahtunut kerran tai kaksi lähiaikoina, vaan useammin. Miten musta jotenkin tuntuu, että jossain vaiheessa matkan varrelta osalta meistä naisista on unohtuneet käytöstavat? Ne sellaiset, jotka ihan kotona on jo meille opetettu.

Sen sijaan, että arvosteltaisiin, parjattaisiin tai vedettäisiin mattoa alta, niin mitäs jos oltaisiin kannustavia ja puhallettaisi yhteen hiileen? ♥ Mun mielestä jokainen nainen on upea just sellaisena kuin on. Arvostetaan sitä, että olemme kaikki erilaisia ihanaisia naisia. Ja mikä tärkeintä, hyväksytään toiset naiset sellaisina kuin he ovat. Musta tuntuu, että näin meillä kaikilla olisi kivempaa, eikö?

TORSTAITERKUIN,


tiistai 28. tammikuun 2020

Välillä on hyvä painaa reset-nappulaa

2

MOIKKAMOI!

Hei, kuka olisi uskonut, että tänä talvena päästään vielä lumitöihin? Ihan mahtavaa! Muistuttakaa mua lumitöiden ihanuudesta sitten vapun kynnyksellä, kun niitä täällä manailen 😉

Kuinka moni ottaa aamulla herätessään ekana puhelimen käteensä? Selaa somet ja ne molemmat iltapäivälehdet. Tykkäilee kauniista kuvista Instagramissa ja vastailee viesteihin. Laskee puhelimen hetkeksi alas syödäkseen aamupalaa. Kenties silti plärää sitä toisella kädellä. Kiireessä suorittaa itsensä ulko-ovelle ja muistuttaa vielä lapsia lähtemään ajoissa kouluun. Huomaa ulkona, että auton avaimet jäi kotiin, mutta kännykkä – se ei unohdu ikinä, vaan on visusti kädessä.

Istuu autoon ja asettelee kännyn telineelle. Punaisissa liikennevaloissa katsoo sähköpostit hätäisesti ja ellei niitä ole, ei osaa jättää puhelinta omaan rauhaansa, vaan tsekkaa onko Instaan tullut uusia kuvia. Töihin päästessään vielä katsoo ne molemmat lehdet, josko maailmalla olisi tapahtunut jotain akuuttia. Ei ole, same old news. Tämä toistuu päivän aikana useasti. Työpäivän jälkeen tuntuu, että on kuitenkin ollut uutispimennossa. Onneksi kotimatkalla on yhdet sikapitkät punaiset valot, ehtii taas katsomaan maailman menoa. Iltapäiväkahvitauon edellisestä sessiosta kun on kulunut jo melkein pari tuntia.

Itaruoan jälkeen lösähtää sohvalle. Se käden jatke, yhteys ulkomaailmaan, kädessä. Todeten, että maailma ei päivän aikana ole muuttunut yhtään. Illalla katsoo vielä vihoviimeisenä ennen nukkumaan menoa, josko siellä maailmalla nyt olisi jotain tapahtunut. Ei edelleenkään. Hyvä niin, malttaa käydä nukkumaan.

Tunnistin tuosta kärjistetystä tekstistä itseni pari vuotta sitten. Kunnes huomasin, että mun aivoissa on tulva. Ne ei oikein enää pystynyt välillä ottamaan tietoa vastaan. Sellaista oleellista tietoa. Kepeää, uutiskynnyksen ylittävää tietoa kuitenkin. Sekä tiedon siitä, mitä kamut olivat syöneet lounaaksi. Kuka oli treenannut ja missäkin. Huomasin olevani jatkuvasti ylivirittäytyneessä tilassa. En pystynyt kunnolla rauhoittumaan, kun päivään tuli tyhjä tauko. Kävin kyllä sohvalle kirjan kanssa, mutta hetken päästä huomasin nousevani sieltä ylös toimittamaan jotain sellaista asiaa, joka olisi oikeasti voinut odottaa tekijäänsä.

Kuinka sitä ehtii keskittyä kuuntelemaan, mitä oma kroppa viestittää, jos koko ajan on ajatuksen tasolla jossain muualla? Jonkun muun elämän syövereissä vahvasti kiinni eläen. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että vaikka tuolloin luulin pitäväni itsestäni huolta, niin en sitä kuitenkaan tehnyt. Tai juu, söin terveellisesti ja kävin juoksemassa. Mutta mentaalipuoli jäi täysin hoitamatta. Kyllähän tuo juokseminen nollasi aivot, mutta kun juoksulenkin jälkeen tärkein tehtävä oli ottaa puhelin käteen ja katsoa statistiikkaa (ja kenties jakaa se someen), niin nollaus ei pitkälle riittänyt.

Koska meiltä ihmisiltä puuttuu reset-nappula, niin meidän tulee kehitellä itsellemme nappulan korvike. Ja painaa sitä tasaisin väliajoin. Itseni tapauksessa sen painaminen jo ennen kuin tulee tarvetta sen painamiselle, on suotavaa. Ikäänkuin ennaltaehkäistä sitä tieto- ja ärsyketulvaa, joka on läsnä päivittäin. Tänä päivänäkin roikun liikaa kännykällä, sitä ei ole kieltäminen. Osaltaan se on mun työtäkin roikkua somessa ja tehdä sinne sisältöä. Kultainen keskitie on tässäkin se avaintekijä. Itse en koe esimerkiksi IG Storyn päivittämisen kuormittavaksi tekijäksi, vaan rakastan tehdä noita storyja.

En tarvitsisi tuota kelloa ranteessa kertomaan, milloin en ole palautunut ärsykekuormasta yön aikana. Huomaan sen aamulla herätessäni. Vaikka tiedostan asiat, jotka kuormittavat minua ja tiedän, miten rebootata itseni, niin eihän sitä aina ehdi tuollaisia tekemään. Sen takia olen kehittänyt itselleni sellaisia tapoja, joilla nollata ajatukset myös kiireessä. Muistetaanhan, että hyvinvointi on subjektiivinen asia. Mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle. Mutta haluan silti jakaa kanssanne nämä pienet jutut, josko niistä olisi teillekin apua.

♥ puolen tunnin metsäkävely. Meillä menee tuolta rannasta sellainen polku. Ei se ihan metsää ole, mutta se riittää. Kävelen hiljaksiin ja välillä jään tuijottamaan luontoa ja sen ihmeitä. En kuuntele musiikkia enkä liiemmin näillä elvyttävillä metsälenkeillä ottele kuviakaan.
♥ kynttilän liekin tuijottaminen. Ihan viisi minuuttiakin riittää, kun vain fokusoi kaikki ajatukset siihen liekkiin. Kun ajatus alkaa harhailemaan, ohjaan itseni takaisin siihen kauniiseen liekkiin.
♥ kiitollisuuskirjeen kirjoittaminen. Tämän ei tarvitse olla pitkä. Riittää, että kirjoitan alas niitä asioita, joissa olen mielestäni viime aikoina onnistunut. Asioita, joista olen muissa ihmisissä kiitollinen. Mietin vain positiivisia asioita tuon hetken ajan.
♥ saunan lauteilla makoilu. Saunan jälkilämmössä, jalat kenties hetkeksi ylös seinää nostaen. Naksuva kiuas tai rätisevät puut tuovat tuohon tilanteeseen ihanaa taustamusiikkia.
♥ yin-jooga. Kävin ensimmäisen kerran yin-joogassa vuosia sitten. Niin ihanalta kuin se tuntuikin, niin unohdin koko joogan. Viime syksynä kävin yin-joogassa pitkästä aikaa ja sen jälkeen olo oli niin voimaantunut ja tietyllä tapaa herkistynyt. Mietin pitkään, että miksi, kunnes tajusin, että tuo tunteroinen, kun keskityn vain omaan itseeni ja kuulostelemaan omaa hyvinvointiani, on jotain aivan kullanarvoista. Sellaista, jota ei saisi arjessa unohtaa.

Ei sitä aina ehdi tekemään tunnin joogaa, mutta kotona saatan tehdä parin kymmenen minuutin yin-joogan, kun tuntuu että keskittymiskyky on kateissa ja mieli käy ylikierroksilla Näissä lyhyemmissä sessioissa en tee ihan niin pitkäkestoisia venytyksiä, mutta pari kolme minuuttia / liike jo auttaa. Ekat liikkeet tosin menevät poikkeuksetta siihen, että joudun tekemään töitä etten miettisi kauppalistaa, sähköposteihin vastaamista tai toisen lapsen hukkuneita urheilukenkiä. Mutta se tunne, kun huomaa treenin tuottavan tulosta – se on euforinen. Mielenhallinta ei ole kuulkaas helppoa, oletteko kokeilleet? 🙂

Niin, että mitäs jos vain luovutettaisiin aina silloin tällöin ja annettaisiin aivojen lomailla.
Kyllä se maailma jatkaa pyörimistään, vaikka välillä sulkisimme silmämme, hengittelisimme ja tekisimme matkaa itseemme ♥

OIKEIN IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 27. tammikuun 2020

Toimivan keittiön salat

8

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Lunta, onko tämä unta? 😀 Saan aika ajoin kyselyitä keittiöstämme ja siitä olemmeko olleet siihen tyytyväisiä. Näin 2,5 vuoden jälkeen olen edelleenkin tyytyväinen. Muutama juttu on sellainen, jonka voisin muuttaa, mutta keittiön mallista ja koosta johtuen se ei ole mahdollista. Aina kun kyseessä on U-mallinen keittiö puhutaan poikkeuksetta kulmakaapeista. Ellei sitten jätä kulmia tyhjiksi. Me halusimme kuitenkin maksimoida säilytysratkaisut ja molemmissa kulmissa on kaksitasoiset ulosvedettävät ritilähyllyköt. Eikä näissäkään mitään vikaa ole, hienostihan nuo toimisivat jos me asukkaat täyttäisimme ne niin nätisti, että liukuisivat edes takaisin sillain jouheasti. Ilman pelkoa, että sieltä saattaa tipahtaa varpaalle painava valurautapannun kansi. Toinen kulmakaappi kätkee sisäänsä leivontakulhot, uunivuoat sun muut ja toisessa on kattilat, valurautapadat ja paistinpannut. Sekä kattiloiden kannet sikin sokin (onko teillä vinkata järkevää säilytysratkaisua kattilan kansille?).

Silloin kymmenen vuotta sitten sisustussuunnittelua opiskellessani piirsimme keittiöitä oikein urakalla. Käsivaralla ja tietokoneella. Muistan silloin jo ihan paperillakin tuskastelleeni kulmakaappeja ja usein, mikäli oli siihen mahdollisuus, jätin ne piirtämättä. Mutta tosiasia on, että meillä nuo kulmakaappien sisällöt eivät mahtuisi muualle keittiössämme, sen takia ne tähän keittiöön piirsin. Joten leuka rintaan ja kulmakaapit siistiksi! Jos mietitte, miksi niiden sisällöstä ei ole kuvia niin tässä syy 😉

Meidän keittiömme strategiset mitat ovat 3600 x 2600 mm. Eli ei puhuta järin suuresta keittiöstä, mutta toisaalta kompaktin toimivasta. Meillähän tilannetta tokia auttaa se, että alakerrassa Marian Bistrossa on myös keittiökaappeja, joissa säilytämme niitä astioita, joita harvemmin tulee käytettyä. Kuten häälahjaksi saamaamme astiasarjaa.

En tiedä onko vielä vallalla ajattelu, että jääkaapin, lieden ja vesipisteen pitäisi muodostaa ikäänkuin kolmio. Meidän keittiössämme tämä ei toteudu, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Pesualtaasta saa helposti nosteltua astiat astianpesukoneeseen ja astianpesukoneesta tyhjättyä aterimet, lautaset ja lasit pienen kurotuksen kautta omiin laatikkoihinsa. Eikä sinne liedellekään ole kovin pitkä matka vesipisteeltä tai jääkaapilta.


Nämä asiat tekevät meidän keittiöstä mun mielestä toimivan:

  • runsas laskutila
  • helposti puhdistettavat kaappien ovet (ollakin, että välillä haaveilen vähän rustiikkisimmista kaapinovista)
  • isot vetolaatikot ja yksi ”apteekkarin” kaappi ulosvedettävillä laatikoilla
  • valo, joka loistaa kahdesta ikkunasta
  • kivitaso, joka on helppo pitää puhtaana
  • avohylly, kunhan vain muistaa pitää sen pölyttömänä
  • hitaasti sulkeutuvat laatikot ja kaapin ovet

Näitä hieman kaipaan keittiööni:

  • mustan seinän laatoitus mustalla/valkoisella fasettilaatalla
  • saarekkeen (ei tosin tule tässä keittiössä onnistumaan)
  • aamiaiskaapin (ks. yllä)
  • altaan paremmilla kaadoilla
  • liesituulettomuutta (tai lähinnä sellaista vähäeleetöntä liesituuletinta)

Ja hei, jos unelmat saivat oikein lentää, niin suunnittelisin tämän hetken sisustusmakuuni enemmän sellaisen jenkkityylisen keittiön. Saisi olla vähän marmoria ja vähän messinkiä. Pikkuisen sellaista luksusta, you know. Osassa yläkaapeista lasiovet ja kaappien sisällä valot. Se keittiö sijaitsisi ruokahuoneessa, jonka seinät olisi kaadettu. Iso saareke antaisi olohuoneeseen päin. Sellainen, että saarekkeen ympärille mahtuisi neljä aamupalan nauttijaa konjakin värisille nahkajakkaroille syömään. Nykyinen keittiön paikka olisi valjastettu ruokahuoneeksi ja siitä pääsisi ranskalaisten pariovien kautta aamiaisterassille. Ah, miten rakastankaan haaveilua – eikä muuten maksa mitään!

Mutta oikein tyytyväinen olen silti tähän suunnittelemaani keittiöön, menee tähän kotiin ja elämänvaiheeseen loistavasti. Se on ajaton ja laadukkain materiaalein toteutettu. Pienillä sisustusesinemuutoksilla saa kivasti lämpöä ja kotoisuutta. Yrttien tuoma vehreys ja keittokirjojen lumoava maailma yhdistettynä kynttilän lepattavaan liekkiin ja astianpesukoneen hurinaan. Ah arki ja siisti keittiö. En ihan heti keksi just nyt parempaan. Paitsi ehkä sen, että seuraavat pari kolme tuntia kuluvat siistissä keittiössä ruokaa laittaen ja kuvaten.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 

PS. Täältä vanhasta postauksesta löytyy kuvin meidän keittiön säilytyratkaisut. Silloin noi kulmakaapitkin näyttivät olevan vielä varsin toimivat 😀


« Vanhemmat
Uudemmat »