MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta mun sisäinen kello fiilistelee nyt jo jotain maalis-huhtikuun taitetta. Ulkona tuoksui tänä aamuna sellainen keväinen ja märkä maa. Sellainen, joka yleensä tarkoittaisi, että kun ilma vähän tuosta lämpenee, niin pääsee ulos kuopsuttelemaan. Liitän tuon tuoksun viime huhtikuuhun, kun uhkarohkeana perustin minikasvihuoneet takapihalle. Toki hallasuojat tulivat tarpeeseen, mutta tuo sama tuoksu puski sinä viikonloppuna maasta pinnalle. Tuo tuoksu sai mut jopa vähän miettimään, että tänään on mentävä takapihalle tekemään pientä inventaariota pupujen tuhoista. Meillä on noita pupuja parhaimmillaan kolme pihassa. Söpöjähän ne ovat, sitä en kiellä. Mutta aikamoista tuhoa saavat kyllä aikaan.

Elämä on valintoja -lausahdus saa jotkut ihmiset näkemään punaista. Ja ymmärrän tämän täysin. Silloin kun se iso ässä eli syöpä iskee lähipiiriin tai itseensä sitä tuskin on valinnut. Mutta tiedättekö, että mä näen asian niin, että koska on joitain asioita, joihin emme voi vaikuttaa, niin jo senkin takia täytyy ottaa kaikki hyöty oman hyvinvoinnin nimissä niistä asioista, joihin voimme vaikuttaa. Joissa meillä on valinnanvaraa.
Ja näitä tällaisia asioita on rutkasti. Usein tuntuu vaan, että pitäydymme siinä ajatuksessa, että meillä ei muka olisi valinnanvaraa. Kukaan muu ei kuitenkaan tee valintaa puolestamme mitä tulee asenteeseemme, ajatuksiimme, liikunta- tai ruokatottumuksiimme tai esimerkiksi siihen miten kohtelemme muita ihmisiä. Itselleni tärkeimpiä valintoja on juurikin liikuntaan tai ravintoon liittyvät valinnat. Sillä nämä valinnat heijastuvat välittömästi myös muihin valintoihini. Kun liikun tarpeeksi, ruokin halua syödä terveellisemmin. Kun syön terveellisemmin voin paremmin. Ajatteluni on myönteisempää, kun nuo peruspalikat on kunnossa. Kestän paremmin haasteita ja asiat näyttäytyvät jotenkin selkeämpinä.

1. Asenteeseemme
2. Ajatuksiimme
3. Uskomuksiimme
4. Keitä otamme ystäviksemme
5. Kuinka rehellisiä olemme
6. Liikuntatottumuksiimme
7. Ruokavalioomme
8. Millaisia riskejä otamme elämässä
9. Miten tulkitsemme asioita
10. Kuinka ystävällisiä olemme muita ihmisiä kohtaan
11. Kuinka ystävällisiä olemme omaa itseämme kohtaan
12. Kuinka usein sanomme, että rakastamme
13. Kuinka paljon annamme aikaa itsellemme
14. Kuinka ilmaisemme tunteitamme
15. Miten ja kuinka ilmaisemme kiitollisuutta
16. Kuinka paljon hymyilemme
17. Kuinka paljon kulutamme rahaa
18. Kuinka paljon murehdimme asioita
19. Kuinka paljon tuomitsemme muita ihmisiä
20. Nousemmeko kaaduttuamme ylös ja yritämmekö uudelleen

Kokosin ylle listan sellaisista asioista, jotka itselläni näyttelevät hyvinvointini kannalta tärkeimpiä valintoja. Näihin kaikkiin voimme vaikuttaa. Ja nyt satunnaiset vastarannan kiisket ruudun toisella puolen voivat ajatella, että höpönpöppistä 🙂 Uskallan kuitenkin väittää vastaan, sillä asennehan on se tärkein juttu. Miten suhtaudumme asioihin. Näemmekö kaikessa negaa ja lannistammeko itsemmekin tällä ajattelutavalla. Mitäs jos avaisimme vähän ovea, edes sillain varovaisesti, ja ottaisimme mahdollisuudet hyvästä ja onnistuneesta päivästä vastaan? Mikä on pahin mitä voi tapahtua? Jos emme anna onnistumiselle tai hyvälle päivälle edes mahdollisuutta, niin miten ihmeessä voimme edes kuvitella sellaisen tapahtuvan?

”No hyvähän sun on puhua, kun sua ei ole koskaan elämä kolhinut.” Tuon lauseen kuulen tai luen aina silloin tällöin. Mutta tiedättekö, että kyllä se elämä on täälläkin kolhinut. Tosin koen saaneeni kolhuja erittäin vähän ja olen siitä hurjan kiitollinen. Jutun juju on siinä, miten kolhuihin suhtaudun ja millaisena elämäni näen. Millaista tarinaa kerron elämästäni muille ja itselleni. Jäänkö junnaammaan elämän karikoihin ja sitä myötä kulutanko energiaani voivottelemiseen? Vai yritänkö ottaa elämän tai ihan jopa päivän aikana tapahtuvista pienistä töytäisyistä opiksi ja kääntää ne voimavaraksi?

Sellaisin ajatuksin viikon puoliväliin 🙂 Tänään ajattelin keitellä pitkästä aikaa iltaruoaksi gulassia. Vaikka miellän sen pakkaspäivien sulostuttajaksi, niin meneehän se näin ”kevättalven” plussapäivänäkin mainiosti!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

HEISSUN!

Se olisi työviikko taputeltu ja viikon paras hetki käsillä 🙂 Ihanaa! Perjantaimyyssitunnelmat liittyvät tänä perjantaina vahvasti hyvinvointiin. Olen ollut matkalla kohti parempaa minää jo pari vuotta. Tiedän, että nyt tuon jälkeen kuuluisi sanoa, että minä riitän itselleni just tällaisena. Ja niin teenkin, mutta se ei poissulje sitä mahdollisuutta, että voisin kehittyä ihmisenä. Tutustua itseeni vielä paremmin. Se, että mulle on tullut viime aikoina ihan järjetön tarve oppia lisää itsestäni on saanut mut täyttelemään työkirjoja jos jonkinlaisia.

Tiedättekö, että en olisi vielä viime kesänä kuvitellutkaan, että nauttisin työkirjojen täyttämisestä. Sellaisten työkirjojen, joiden täyttäminen selkiyttää omaa ajatusmaailmaa ja elämääni sekä parantavat hyvinvointia tätä kautta. Opiskeluiden alettua olen täyttänyt työkirjaa säännöllisesti. Aluksi vähän varoen…mitäs jos joku näkee? Pikkuhiljaa avannut sydämeni ja välillä vuodattanut hikeä, kyyneliä ja verta (no en tätä jälkimmäistä oikeasti) katsoessani pinnan alle. Itsessäni. Kouluun liittyvät työkirjat tulen kantamaan mukanani koko elämäni. Niihin on joskus ihana palata.

Kun viime kerralla treffasin koulukaverini ja minulle esiteltiin Sanna Sporrongin Onnellisuuskalenteri, tiesin sen olevan menoa. Heti tapaamisen jälkeen ponkaisin vastapäiseen kirjakauppaan. Poistuin kaupasta, en vain Onnellisuuskalenterin kanssa vaan myös Karita Tykän Hyvä elämä -työkirjan kanssa. Koska tuo ihanan ja upean Karitan kirja on yksi parhaimista, mitä olen vähän aikaan lukenut. Olen jo nyt kuukauden aikana palannut tuohon kirjaan monesti. Työkirjan avulla olen jäsentänyt lukemaani. Kohdannut itseni sellaisena kuin olen. Asettanut tavoitteita ja himskatti vie nyökytellyt jälleen sitä, että kuinka voi olla jonkun ihmisen kanssa samalla aaltopituudella asioista.

Näissä kahdessa työkirjassa on hiukan päällekkäisyyksiä tavoiteosioiden suhteen, mutta muuten ne eroavat toisistaan. Onnellisuuskalenteri on enemmänkin kalenterimainen, jossa on joka päivälle varattu yksi sivu. Onnellisuuskalenterissa puhutaan lisäksi rutiinien luomisesta ja niiden tärkeydestä. Kirjan avulla oppii myös priorisoimaan ja mikä ihaninta tällaiselle listaihmiselle kuin minä; alitajuntaa kuormittavat ajatukset saa uuden järjestyksen listojen avulla. Kalenterin lopussa on myös tapaseuranta, jota voi käyttää esim. säästämiseen tai liikuntasuoritusten merkkaamiseen.

Karitan työkirja keskittyy mieleen ja itsensä hyväksymiseen. Kiitollisuuteen ja pelkojen tunnistamiseen. Mukavien tunteiden luomiseen. Hyvän elämän ajatteluun. Mikä on sun suurin tavoite ja miten saat sen todeksi? Miten teet vahvistavan kehoskannauksen ja mitä kirjoittaisit unipäiväkirjaan. Kirjassa keskitytään sisäiseen kauneuteen ja siihen, että oltaisiin itsellemme armollisempia. Osattaisiin antaa itsellemme anteeksi. Lisäksi kirjassa kuunnellaan, mitä keho tarvitsee. Tiivistettynä voisin todeta, että kirjan avulla ihan varmasti oppii rakastamaan itseään…tai ainakin tykkäämään itsestään. Saamaan oikeasti paremman elämän.

Vaikka mä koen eläväni jälleen elämäni parasta aikaa, niin aina on kuulkaa varaa vähän petrata itsensä tuntemisen ja itsensä rakastamisen kanssa. Lähinnä näin kiireisen työviikon jälkeen voisin sanoa, että on varaa petrata nimenomaan tuon jälkimmäisen kanssa. Huomaan, että olen monta kertaa viikon aikana asettanut työt oman terveyteni edelle. Tänä viikonloppuna omistan aikaa näiden työkirjojen täyttämiselle. Puolivillaisen olon keskellä päätin, että nyt on pakko levätä, että tauti talttuu. Aion sulkeutua sohvan nurkkaan Karitan ja Sannan kanssa. Tehdä pientä matkaa itseeni ja sulkea silmät kun siltä tuntuu. Nauttia ajatuksesta, että kukaan ei vaadi multa mitään tai mun ei ole pakko tehdä mitään. Ja toivottavasti sunnuntaina pääsisi jo lenkille. Nimim. pää hajoaa part sata…täytyykin katsoa onko noista kirjoista tähän jotain apua ;D

IHANAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. esikoisen selatessa näitä työkirjoja sohvalla tuli mieleeni, että ei muuten olisi yhtään hassumpi lahja teini-ikäiselle tytöllekään jompikumpi näistä kirjoista….