Koska viimeksi olette tehneet perinteisiä rahkapullia? Mulla siitä on vierähtänyt jo pari vuotta…mikä tarkoittaa käytännössä siis ainakin viisi tai kuusi vuotta 🙂 Tiistaina meillä herkuteltiin uunituoreilla rahkapullilla. Osa tykkäsi syödä pullansa rusinoilla, toiset ilman. Mulle käy kumpi vain. Kummalla sinä syöt?
Näiden kahvipöydän sulostuttajien myötä aloin miettimään, että pitäisi tehdä rahkapullia useammin. Liian usein ne yhdistetään pääsiäiseen, mutta kyllä meillä mummulassa niitä syötiin ympäri vuoden. Muistaakseni meillä kotona tehtiin rahkapullaa, mutta pellillinen. Eli ei pullia vaan sellainen pellin kokoinen rahkapullapiirakka. Mä teen rahkapullat(kin) aina (siis sen kerran viiteen vuoteen ;)) hiukkasen soveltaen. Tällä kertaa ohje meni näin:
Raikkaat rahkapullat
puoli pakettia hiivaa
n. 8-9 dl vehnäjauhoja
3 dl punaista maitoa
1 rkl kardemummaa
iso ripaus suolaa
vajaa desi sokeria
1 kananmuna
iiiiso loraus juoksevaa voita
Täyte
200 g vaniljarahkaa
puoli desiä kuohukermaa
-sekoita nämä ja lisää maun mukaan sokeria ja sen jälkeen
1 kananmuna
puolikkaan sitruunan mehu
-sekoita rahkakermaseokseen
-murustele hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää suola, sokeri ja kardemumma
-lisää kananmuna ja sekoita hyvin
-lisää vähitellen jauhot, hyvin vaivaten
-vaivauksen loppuosassa lorauta joukkoon juoksevaa voita
-anna kohota liinan alla noin 45 minuuttia
-pyörittele 16 pienempää tai 8 isompaa palloa
-anna taikinapallojen kohota liinan alla 20 minuuttia
-paina lasilla niiden keskelle syvennys ja voitele pullat munalla
-lisää syvennykseen täytettä
-paista 225 asteessa noin vartti
Tykkään käyttää pullataikinassa reilusti kardemummaa ja laitan kyllä ronskilla kädellä suolaakin. Taikina saa maistua kunnolla. Täytteeseen laitan yleensä tavallista rahkaa, mutta nyt mulla oli tuollainen purkki (Fit) vaniljarahkaa. Jos käytössäsi on tavallista rahkaa, niin voit korvata osan sokerista vaniljasokerilla.
Mutta nyt kuulkaas imuri laulamaan ja pölyhuiska tanssimaan. Pääsiäinen on huomattavasti mukavampi ottaa vastaan puhtaassa kodissa. Siivousrumban jälkeen pikainen pit stop johonkin kauppaan, josta saa edullisesti pääsiäiskoristeita (en löytynyt kaapeista) ja pääsiäiskukat samalla iskulla. Myös karitsaa lihatiskiltä pitkäperjantain syöminkejä varten. Ihistääkö teitä mennä maitokauppaan? Mua harmittaa ihan hirmuisesti, sillä yleensä tykkään käydä fiilistelemässä ruokahyllyjen välissä. Nyt meinaa ilma loppua kesken kauppareissun ja tulee kova kiire pois. Voi, kun päästäisiin pian normaaliin arkeen ♥
Siinä missä haaveilin lämpimästä pääsiäisestä ja terassin öljyämisestä, näyttäisi nyt siltä, että pääsiäisenä saa polttaa takkaa ja hissutella villasukat jalassa 😉 Sekin käy!
Meillä ei ole ollut tapana koristella kotia kovinkaan paljon pääsiäiseksi. Aika monta pääsiäistä ollaan vietetty pohjoisessa. Tänä vuonna koristeista menee muutamat narsissit, tulppaanit ja pääsiäismunat kulhossa. Syy, miksei meillä koristella pääsiäistä tänä vuonna juurikaan johtuu siitä, että mun pääsiäiskoristeet ovat joutuneet paikkaan nimeltä jemma. Vielä kaksi vuotta sitten meiltä löytyi puisia munia, metallisia munia, höyheniä ja vaikka mitä. Ja miettikääs, että meillä on sentäs siivottu kaapit viimeisen vuoden aikana eikä moisia löytynyt. Toivottavasti ei ole mennyt joidenkin nyssäköiden mukana roskiin.
Tänään puhelimessa manasin työkaverille, että olen unohtanut koko rairuohon istuttamisen. Työkaveri kertoi, että niitä saa ostettua valmiiksi istutettuna, joten ehkä uskaltaudun kauppaan sen verran 🙂
Pääsiäiskoti vuodelta 2016 oli kovin luonnonläheinen. Väreillä meillä ei ole juuri koskaan koreiltu pääsiäisenä. Ei tuonakaan vuonna. Mutta tiedättekö, että nyt tekisi mieli ympätä koti täyteen hempeitä pääsiäisvärejä. Pitäisikin kaivaa vesivärit esiin ja pitää munanmaalaustalkoot 🙂
Vuonna 2017 pääsiäisenä hempeitä värejä näkyi suklaamunissa. Meillä on koko perhe pajulle allergisia, mutta sain vinkin, että jos pajuihin ei laita vettä, niin eivät allergisoi. Enkä kyllä muista, että kukaan olisi liiemmin niiskutellut tai aivastellut tällä taktiikalla. Ja hei, tuo pääsiäinen 2017 oli rakkaan karvakaverin ensimmäinen, mutta myös ensimmäinen ilman äitiä!
Vuonna 2018 pääsiäinen koristeltiin nykyiseen kotiin. Ja varsin askeettisesti etten sanoisi 😉 Mutta nuo puumunat…minne ihmeeseen ne on joutunut?! Mulla on huomenna vapaapäivä, joten ehkä pengon pikkuisen kaappeja. Pieni aavistus on, missä ne voisi olla. Pitäkää peukkuja. Jos ne löydän, niin taidan vetää koristeluöverit (omalla mittapuullani) 😀
Viime vuonna vietimme pääsiäisen kotona, mutta minkäänsortin kuvamateriaalia ei ole siitä, millainen koti on ollut. Silloin olin niin kasvimaan kimpussa, että tuskin edes muistin laittaa mitään koristuksia 😉 Miettikääs, että pääsiäinen oli vain viikkoa myöhemmin kuin nyt ja tuli tehtyä pihahommia. Nyt ei kyllä tulisi ihan heti mieleen istutuspuuhiin ryhtyä.
Nyt vielä viimeiset työt pois alta ja sitten kohti kotia. Mulla on edessä viiden päivän loma. Vaikka tykkään työstäni superpaljon, niin kyllähän tuollainen pieni hengähdystauko tekee hyvää. Blogityöstä en pidä lomaa, joten ehkä palataan tämän vuoden pääsiäiskodin tiimoilta lähipäivinä!
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.
…iltapäiväkahvin seuralaisena, leppoisana lauantai-iltana, sateisena sunnuntaiaamuna, automatkalla repsikan paikalla, ruokatunnilla töissä, arki-iltana töiden jälkeen, aamulla ennen muun perheen heräämistä, olkkarin sohvalla, makkarissa, ruokapöydän äärellä, vessassa meikatessani, vedet silmistä valuen, huutonauraen, hiljaa hihitelle. En oikeastaan keksi juuri yhtään tilannetta tai paikkaa tähän hätään, missä en katsoisi leffoja tai sarjoja. Siinä, missä aiemmin tarvitsin vähintään tunnin aikaa sarjan katsomiselle, riittää nyt ihan sellainen pieni hetkikin. Pääsen jo lyhyessä ajassa uppoutumaan sarjojen tai leffojen maailmaan eikä minua enää haittaa katsoa leffaa monessa eri erässä. Parhaimmillaan Viaplay on kuitenkin katsottuna niin kuin se viime aikoina meidän perheessä on tullut katsottua; nimittäin ahmittuna.
Menneiden viikkojen aikana me, kuten monet muutkin, ollaan vietetty paljon aikaa perheen kanssa. Meillä on tehty porkalla ruokaa, pelailtu ja väijytti sarjoja ja leffoja. Yksin, kaksistaan tai koko perheen voimin. Välillä ollaan roudattu kaikkien peitot ja tyynyt olkkariin, siirretty sohvapöytä syrjään ja tehty majat lattialle. Katsottu koko perheen suosikkileffoja. Poikkeuksetta piirrettyjä. Syöty aivan liian tulisia jalapenosipsejä, poppareita ja suklaata. Otettu sille karvaisellekin kaverille pikkuisen omia herkkuja mukaan leffakatsomoon. Hänen suosikkejaan ovat varsinkin sellaiset elokuvat, joissa koirat juttelevat haukahduksin. Tämän kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa tehdyn postauksen tiimoilta tulin jakamaan teille mun suosikkilistojani leffojen ja sarjojen maailmaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että leffoihin ja sarjoihin uppoutuminen rentouttaa, mutta varsinkin näinä aikoina sen merkitys on korostunut. Mikään ei tee niin hyvää kuin oiken kunnon räkätyskomedia. Ja vaikken muuten Mr. Beanin tähdittämistä leffoista olekaan juuri perustanut, niin voi kuulkaa – nyt nekin menee. Nauru tekee niin hyvää.
Kun me miehen kanssa pidämme leffailtaa, katsomme usein jotain toimintaleffoja. Tai sitten juurikin tuon Mr. Beanin hölmöhköjä seikkailuita, joihin mies on saanut mut ylipuhuttua. Suosittelen katsomaan Mr. Beaneja hieman väsyneenä, siten niistä saa eniten irti 😉
Treffi-illan tärpit
The Poison Rose
The Girl with a Dragon Tattoo
Once upon a Time in Mexico
Jason Bourne -leffat
Mr Bean -leffat
Kun mulla on omaa aikaa hetki, tykkään katsoa sellaisia suosikkielokuviani, joita olen katsonut jo monta kertaa. Mutta jotka eivät katsomisesta kulu, vaan paranevat. Rakastan rakkautta. Rakastan katsoa onnellisia loppuja. Yhtä paljon tykkään katsoa myös Tom Cruisea ja Bradley Cooperia. Ja sekään ei haittaa, vaikka leffan vuorosanat osaa ulkoa. Se vain parantaa leffakokemusta.
#guiltypleasure -suosikkini
Notting Hill
A Star is born
Top Gun
Pretty Woman
Sinulle on postia
Kerro minulle jotain hyvää
Meillä on miehen kanssa aina meneillään jonkun sarjan katsominen. Sarjojen katsominen on meille laatuaikaa kahdestaan. Pidempään blogiani lukeneet tietävätkin meidän suosikkisarjan olevan Blacklist. Sen lisäksi on tullut katsottua vino pino rikossarjoja Viaplayn valikoimista. Rikossarjat ovat niitä meidän juttuja. Jos huomataan, että Viaplaysta löytyy useampi jakso/kausi jotain sarjaa, niin ei ole lainkaan tavatonta, että katsotaan neljä tai viisi jaksoa putkeen. Välillä silläkin uhalla, että seuraavana aamuna on vähän silmät ristissä 🙂
Rikossarjatärpit
Blacklist
Absentia
Blindspot
Bosch
The Enemy Within
Amerikkalaisten rikossarjojen lisäksi ollaan hurahdettu Nordic Noir -sarjoihin. Niiden karuun maisemaan ja henkilökuviin pystyy näin suomalaisena samaistumaan hyvin. Alla meidän suosikkimme Nordic Noir -genrestä. Tuosta Dictestä pitää sanoa vielä sen verran, että siinä lepää silmä myös tanskalaissisustuksissa!
Meillä on aina katsottu koko perheen kanssa paljon leffoja. Lasten myötä olen löytänyt piirretyt ja animaatiot uudelleen. Koko perheen ehdottomia suosikkeja ovat Madagscar-leffat. Niistä löytyy aina välillä myös meihin aikuisiin uppoavia piilovitsejä, joita lapset eivät välillä ymmärrä. Disneyn klassikot Leijonakuningas ja Aladdin tulee katsottua aina uudelleen ja uudelleen. Itse Ilkimykset ovat myös meidän aikuisten mieleen!
Koko perheen leffasuosikit
Madagascar
Leijonakuningas
Itse Ilkimys -leffat
Toy Story -leffat
Aladdin
Emme ole rajoittaneet ruutuaikaa meidän 13- ja 15-vuotiailta, sillä tarvetta moiseen ei ole ollut. Meillä on molemmilla tytöillä omat profiilit luotuna Viaplayhin, jonne tallentelevat suosikkejaan. Kävin katsomassa profiileista, mitä olivat sinne tallentaneet suosikeikseen ja kokosin niistä alla olevan listan:
Teini-ikäisten suosikit
Vampyyripäiväkirjat
Wolfblood
Victorius
Vihdoin kotona
Näin pääsiäisen ja pitkien pyhien alla, on syytä vinkata leffoja ja sarjoja, joissa riittää ahmittavaa. Me miehen kanssa ollaan monesti mietitty, että pitäisi katsoa Bondit uudelleen. Ehkä pääsiäisenä otetaan ne työn alle. Tai sitten tuo meille vielä uusi sarja, mutta sarja, joka kuulostaa ihan meidän sarjalta eli Vettä Sakeampaa. Legendaariset Bridget Jonesit taidan säästää siihen aikaan, kun elämä taas normalisoituu ja reissumies palaa reissun päälle. Silloin ahmin niitä sellaisia leffoja iltaisin, joita mies ei halua kanssani katsoa. Niitä sellaisia rakkaushömppiä, jotka tihkuvat siirappia ja joissa välillä käsi käy nessupaketilla.
#ViaplayBinge -maratonvinkit
Bond-leffat (25 leffaa)
Greyn Anatomia (15 kautta)
Unforgettable (4 kautta)
Blacklist (7. kautta)
Bridget Jones -leffat
The Walking Dead (9 kautta)
Lost (6 kautta)
Vettä Sakeampaa (3 kautta)
Meillä ei enää ole niitä sellaisia ihan pikkuisia perheessä, mutta Viaplayn kautta löytyy myös opettavaista sisältöä lapsille; Little Baby Bum: Learn ABC & numbers, Fixi Playlandissa ja Mian maaginen maailma esimerkiksi.
Mä tykkään hemmotella itseäni ja itse asiassa koko perhettä. Nyt jos koskaan koen, että hemmottelulle pitäisi löytää aikaa. Luontoretkiä ja leffoja, sopivassa suhteessa. Leffat ja sarjat piristää, siitä ei pääse mihinkään!
Enpäs olisi voinut kuvitella silloin loppuvuodesta Hyvinvoinnin vuosikellon -postausrunkoa suunnitellessani, että ihmissuhteiden osa-alueen vuoro tulee juuri silloin, kun ihmissuhteita eniten tarvitsisimme. Kun fyysinen kanssakäyminen suositellaan korvaamaan inhimillisellä kanssakäymisellä, mikäli mahdollista. Harvardin tutkimuksenmukaan merkityksellisten ihmissuhteiden vaikutus mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme on kiistaton. Ihmissuhteiden myötä olemme onnellisempia, meillä on matalammat stressitasot ja voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. On myös todettu, että pitkäikäisyys on yksi ihmissuhteiden hyödyistä.
Alkuun vielä aiemmista postauksista tuttu briiffi, joten jos tämä on sinulle tuttua kauraa, niin vieritä kursoria hyvillä mielin alemmas 🙂
”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa:Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.
Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet Maaliskuu: Merkityksellinen elämä Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus Toukokuu: Optimistinen elämän asenne Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä Elokuu: Mielekäs työ osana elämää Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen Joulukuu: Hetkessä eläminen
Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”
Aluksi ajattelin, että siirrän ihmissuhteiden osa-alueen tuonnemmaksi. Että aika on liian herkkä käsittelemään aihetta, joka varsinkin yksinäisillä tai yksin asuvilla on poikkeusolojen takia kenties normaalia haasteellisempaa. Jos jotain positiivista nykymaailman keskellä erakoitumisesta etsii niin se, että onneksi meillä on videopuhelut, netin kautta käytävät lautapeliturnaukset ja soitetut puhelut.
Olen kertonut olevani arjessa tosi huono pitämään yhteyttä ystäviini. Tämä poikkeusaika on tuonut mukanaan sen, että yhtäkkiä ystävien kanssa on tullut juteltua enemmän. Ehkä se on se, kun nyt on siihenkin aikaa enemmän. Toisaalta taas sitä oppii näinä päivinä arvostamaan ystävien merkityksen. Viikonloppuna juteltiin pitkästä aikaa yhden bestiksen kanssa puhelimessa. Sovittiin, että kun tilanne normalisoituu, niin lähdetään kesäisen Tampereen terasseille nauttimaan elämästä. Toisten rakkaiden ystävien kanssa soitetiin eilen videopuhelu hoidettiin pikkunoitien tehtävät siinä samalla. Illalla piti vielä ottaa ryhmäpuhelu sielunsiskojen kanssa, mutta se siirtyi tälle illalle.
On tutkittu (Harvard Grant Study), että ihmissuhteet ovat merkityksellisin osa-alue hyvinvointimme ja kukoistuksemme kannalta. Oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta tai ihan millaisesta vain ihmissuhteista, niin yhteys muihin ihmisiin on elämän kantava voima. Ja jos ajatellaan tätä siinä valossa, että meillä länsimaissa mennään koko ajan kohti yksilökeskeistä elämää yhteisöllisyyden sijaan, niin tekisi mieli painaa pausea. ”Kyllä mä pärjään yksin, ei tarvii auttaa” asenteen huomaan itsekin ottavani aika ajoin. Ihminen tarvitsee kuitenkin toista ihmistä elämäänsä. Evoluutio on ohjelmoinut aivomme luomaan ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat ensinnäkin olleet lisääntymisen elinehto. Ilman ihmissuhteita meitä ihmisiä ei olisi täällä maapallolla. Olemme tarvinneet toisiamme myös eloonjäämiseen. Meillä on psykologinen tarve kuulua yhteisöihin, tarve jakaa asioita.
Ihmissuhteisiin liittyy kiinteästi sellaiset termit kuin empatia, myötätunto, myötäinto, rakkaus, ystävällisyys ja altruismi. Kaikki nämä toimivat ikään kuin polttoaineena ihmissuhteissa. Ihmisillä on usein halu tuntea itsensä merkitykselliseksi jonkun muun elämässä. Haluamme, että meidän olemassa ololla on positiivinen vaikutus muihin. Ilman ihmissuhteita tämä ei olisi mahdollista.
Rakkauden mikrohetket
Ihmissuhteista voisi kirjoittaa romaanin, mutta tässä postauksessa haluan avata teille hieman rakkauden mikrohetkiä. Yksi Positiivisen Psykologian opintojen antoisimmista kirjoista oli Barbara Fredricksonin Love 2.0. Kirjassa kerrotaan siitä, mitä on Rakkaus 2.0. Tähän rakkauteen ei liity seksuaalista halua tai romantiikkaa, harvoin sitoutumista tai sidettäkään. Rakkauden mikrohetkiä voi kokea kenen kanssa tahansa, kun tuntee olonsa turvalliseksi ja on reaaliaikaisessa aistiyhteydessä toisen kanssa. Rakkauden mikrohetkiä ei tämän hetkisen tutkimuksen mukaan voi juurikaan kokea muuta kuin fyysisen kontaktin avulla, sillä se vaatii katsekontaktin toiseen henkilöön. Mä kyllä väitän kokeneeni tällaisia hetkiä myös puhelimitse, joten pikkuisen kritisoisin tutkittua näkökulmaa tässä kohtaa.
Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jonkun ihan tuntemattoman kanssa tulee hetki, kun molemmat hymyilee. Kyse voi olla samaa sukupuolta olevasta, vanhemmasta tai nuoremmasta henkilöstä. Kun huomaat suusi kääntyvän hymyyn katsoessasi toista silmiin ja toinen vastaa hymyyn. Tällöin sitä kokee valtavaa tunneyhteyttä toiseen. Tätä värähtelyä aivojemme biokemiassa Fredrickson kuvaa positiiviseksi resonanssiksi. Se on ikään kuin lämmön ja yhteyden, rakkauden mikrohetki, jolloin jaamme positiivisia tunteita jonkun muun kanssa. Me peilaamme vastapuolen tunteita ja hän peilaa meidän tunteitamme. Olemme ikään kuin toistemme peilikuvia ja jatkeita.
Rakkauden mikrohetket vaikuttavat aivoihimme, oksitosiinitasoihimme ja vagushermoomme. Vagushermo yhdistää aivot ja sydämen. Rakkauden mikrohetkien myötä, voimme buustata tuon hyvinvointimme kannalta tärkeän hermon toimintaa.
Katsekontakti, hymy ja jaettu hetki. Kuulostaa helpolta tavalta lisätä hyvinvointiamme, eikö? Olen kertonutkin teille, että mulla on tapana lenkillä, kaupassa ja oikeastaan missä vain ihmisen kohdatessani ottaa katsekontakti ja väläyttää hymy. Usein en ole saanut hymyä takaisin, mutta voi pojat – ne hetket, kun hymyyni vastataan hymyllä, tekevät sieluuni mannaa. Ennen opiskelujani en tiennyt mihin tuo hymyn hyvää tekevä vaikutus perustuu. Nyt tiedän. Mä olen ollut rakkauden mikrohetkien metsästäjä. Ja sellaisena pysynkin 🙂
Barbara F & kumppanit ovat tutkimuksissaan todenneet, että nämä pienet ohikiitävät hetket vaikuttavat hyvinvointiimme positiivisesti ja kun olemme hyvinvoivia, meillä on paremmat edellytykset myös rakastaa. Syntyy positiivinen rakkauden kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkaus ruokkii rakkautta, mikä lisää hyvinvointiamme.
Voi vaikuttaa hämmästyttävältä, että kokemuksella, joka kestää vai mikrohetken, voi olla pysyviä vaikutuksia terveydelle ja pitkäikäisyydelle. Barbara Fredrickson on ryhmineen havainnut, että kyseessä on tärkeä takaisinsyöttöjärjestelmä, positiivinen kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkauden mikrohetket eivät vain tee terveemmäksi vaan lisäksi, kun olet terveempi, sinulla on paremmat edellytykset myös rakastaa. Vähä vähältä rakkaus tuo lisää rakkautta ja parantaa terveyttäsi. Ja terveys puolestaan tuo terveyttä ja lisää edellytyksiäsi rakastaa. Kuulostaa ihanalle, eikö? 🙂
Kolme pientä harjoitusta
Fredrickson jakaa kirjassaan Love 2.0. useita eri harjoituksia niin rakkauden mikrohetkien tunnistamiseen ja vahvistamiseen kuin positiivisen resonanssin luomiseenkin. Ajattelin jakaa teille nyt noista kolme itselleni tärkeintä.
Sosiaalisten yhteyksien reflektointi -harjoitus
Mieti iltaisin ennen nukkumaanmenoa kahden viikon ajan päivän aikana tapahtuneita sosiaalisia kohtaamisia. Valitse kolme kohtaamista, jotka merkisivät eniten (jotka kenties saivat sisäisesti värähtelemään). Kun mietit näitä kohtaamisia yhdessä, niin kuinka seuraavat väittämät pitivät paikkansa:
1. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani läheinen toisen osapuolen/lien kanssa
2. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani samalla aaltopituudella toisen osapuolen/lien kanssa
Arvoita väittämät asteikolla 1-7, jossa 1 = ei pidä lainkaan paikkansa ja 7 = pitää täysin paikkansa. Kahden viikon ajan voi tulokset kirjata vihkoon ja katsoa, että kuinka ajan saatossa käy. Itse huomasin kiinnittäväni kohtaamisiin erityistä huomiota sen jälkeen, kun aloin pitämään niistä kirjaa. Tähän harjoitteeseen voi lisätä myös tunnepäiväkirjan pitämisen; jälkeenpäin huomasin, että niinä päivinä, kun mulla oli merkityksellisiä kohtaamisia, arvioin oman tyytyväisyyteni elämääni myös korkeammaksi.
Luo kolme rakkauden täyttämää hetkeä päivittäin
Toisen osapuolen kanssa samalla aaltopituudella oleminen on energisoivaa ja antaa paljon. Pyri löytämään tällaisia hetkiä päivässä ainakin kolme. Käy juttelemassa naapurin kanssa, kysele työkaverilta kuulumisia, juttele lasten kanssa syvällisesti tai kysy päivän päätteeksi puolisolta kuulumiset. Kun teet sen, niin ole avoin, ole täysin läsnä, katso silmiin, luo turvallisuuden tunnetta vastapuolelle ja ole vastapuolen peili. Mikrohetkiä voi tietoisesti luoda päivän mittaan itsekin, ei aina tarvitse odottaa vastapuolen luovan niitä, vaan voi itse heittäytyä otollisena aikana rakkauden mikrohetkien vietäväksi.
Rakastavan ystävällisyyden meditaatio
Itsemyötätunto ja myötätunto ovat myös rakkauden mikrohetkissä kuumaa valuuttaa. Meidän tulisi olla itsellemme yhtä ystävällisiä kuin olemme muille. Rakastaa itseämme, jotta voimme rakastaa muita. Meditaation myötä opimme antamaan itsellemme rakkautta ja myötätuntoa. Kun olemme oppineet antamaan näitä itsellemme, meditaation myötä opetaan antamaan rakkautta myös muille.
Kun on lempeä itselleen ja hyväksyy itsensä, on helpompi olla avoimempi ja lempeämpi myös ihmissuhteissa. Rakastavan ystävällisyyden meditaatioita löytyy netistä paljon, mutta mä tykkään käyttää Marika Borgin Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota:
Rakkauden mikrohetkien ihanuus on siinä, että niitä voi kokea myös silloin, kun ei itse ole onnellisimmillaan. Fredricksonin mukaan rakkauden mikrohetket edellyttävät ystävällisyyttä, arvostamista ja empatiaa. Näitä voimme kokea myös elämän vaikeina aikoina. Kirjassa puhutaan myös paljon myötätunnosta, joka on merkittävässä roolissa elämän karikoissa. Myötätunto on yksi rakkauden vahvimmista ominaisuuksista. Sen takia kaikki erilaiset myötätuntoharjoitukset edesauttavat rakkauden mikrohetkien tuntemista. Ja sitä kautta hyvinvoinnin tunteen kasvattamista.
Jälleen kerran Hyvinvoinnin vuosikellon -postaus on pitkä, mutta aiempiin verrattuna lyhyempi. Tarkoitus ei edes ole, että nämä tekstini tulisi kerralla sisäistettyä, vaan niihin on tarkoitus palata ja niitä on tarkoitus pureskella pieninä palasina. Toivottavasti nautitte tästäkin postauksesta ♥ Ja hei, kuvia postaukseen etsiessäni tulin tulokseen, että mulla on ryhmäkuvia mun ihanien ystävien kanssa aivan liian vähän. Siinä taas yksi, jonka lisätä JK-aikaan; ota selfieitä enemmän ystävien kanssa!
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Barbara L. Fredrickson: Love 2.0 Can relationships boost longevity and well-being? -artikkeli
Algoe, S. B., & Frederickson, B. L. (2011). Emotional fitness and the movement of affective science from lab to field
Brett C. Major, Khoa D. Le Nguyen, Kristjen B. Lundberg, Barbara L. Fredrickson (2018) Well-Being Correlates of Perceived Positivity Resonance: Evidence From Trait and Episode-Level Assessments
Barbara L. Fredrickson (2011) The Role of Positive Emotions in Positive Psychology. The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions Rakkauden kielistä -blogipostaus Kiitollisuus parisuhteessa -blogipostaus
Ah, mitä kevätkeliä meille annetaankaan. Vähän on kylmänpuoleista, mutta kyllä se ensi viikolla lämpenee. Takapihan lumikasatkin ovat näemmä sulaneet ja hyvä niin. Eilen kävin ”kasvimaalla” kierroksella ja jotain vihreää yrttimaasta puskee pintaan. Ruohosipulilta se maistui, mutta mielestäni mulla ei viime vuonna ollut tuolla ruohosipulia 😀
Jokaisessa kodissa, jossa olen asunut on ollut sellaisia asioita, joista olen ajatellut ”Näistä en hevillä luopuisi”. Milloin nuo asiat ovat olleet kivitalon syvät ikkunalaudat tai olohuoneen huonekorkeus. Tai alakerrassa sijaitsevan Makuunin karkkilaarit. Yhtä kaikki, kaikista noistakin olen luopunut. Mutta saanut tilalle jotain muuta yhtä arvokasta. Tästä kodista mieleeni tuli heti viisi asiaa.
1. Hälytysjärjestelmä
Aiemmassa kodissa meillä ei ollut hälytysjärjestelmää, mutta aika pian muutettuamme tähän kotiin tuli selväksi, että haluan hälytysjärjestelmän. Reissaava mies ja vanhan talon nitinät yhdistettynä kolmeen kerrokseen oli yhdistelmä, joka tuntui alkuun jotenkin hallitsemattomalta. Yläkerrassa nukkuessamme arvostan myös hälytysjärjestelmään kytkettyä palovaroitinjärjestelmää.
2. Moneen eri suuntaan antavat ikkunat
Mulle on kaikissa kodeissa ollut tärkeintä valon virtaus. Se, että on ikkunoita, joista valo pääsee sisään. Yksi opiskelukämppäni oli kerrostalon pohjakerroksessa ja kaksi pientä ikkunaa antoivat pohjoiseen. En muista tuosta asunnosta muuta kuin sen, että se oli pimeä. Nyt nautin siitä, että aamuaurinko paistaa keittiöön, päivällä olohuone paistattelee päivänvalossa ja ilta-aurinko luo olohuoneeseen ja yläkerran rappukäytävään pehmeää valoa. Makuu- ja työhuone pysyy ihanan viileinä, sillä näihin ei juuri aurinko osu, muuta kuin ihan myöhään kesäiltoina.
3. Narisevat lattiat
Se tuttu tunne, joka tuo muistoja lapsuudesta. Meillä narisee lattia takan edestä, olohuoneeseen mentäessä ja ruokahuoneessa. Rakastan tuota ääntä. Vaikka aamuisin tarkoituksella kierrän ko. kohdat ettei muu perhe herää 🙂
4. Kellarikerroksen muuttaminen asuinkäyttöön
Tuo kellarikerros sisälsi ennen tänne muuttamistamme autotallin, vanhan saunan ja pannuhuoneen. Siellä oli kaiken lisäksi tapahtunut jonkun sortin kosteusvahinko yhdessä nurkassa salaojan toimimattomuuden takia. Kellari olisi helposti sellainen tila, joka toimisi varastona. Mittavan remontin myötä saimme kellarin jokaisen huoneen käyttöön. Ennen poikkeustilan alkamista tuo miesluola oli jo hyvää vauhtia muuttumassa teiniluolaksi. Voi kun poikkeustila pian päättyisi, niin teiniluolakin saisi jatkaa toimintaansa.
5. Avoin aula, ruokatila, keittiö ja olohuone
Silloin kun isäni joutui pyörätuoliin, niin vanhempani tekivät keskikerrokseen ison remontin. Aiemmin olohuoneeseen johti pieni ovi aulatilasta. Aulassa oli myös väliseinää tuossa takan edessä. Keittiö oli oma suljettu huoneensa. Tykkään siitä, että keskikerros on nyt avara. Helposti näissä vanhoissa omakotitaloissa on paljon väliseiniä ja normaalikokoiset oviaukot, mikä tekee tilasta omaan makuuni liian ahtaan.
Ja hei, on myös ainakin yksi asia, josta olisin valmis luopumaan samantien. Nimittäin nuo Bemziltä ostamani sohvanpäälliset. Ostin vielä astetta hintavammat pellavasekoitetta (?) olevat päälliset, jotka eivät ole koiraperheeseen oikein soveltuvat. Toby tykkää tehdä pesää sohvalle ja kuopsuttaa tassuillaan kangasta. Parista kohtaa kangas meni huiki jo yhdessä tällaisessa pesänrakennusoperaatiossa. Lisäksi hiekat sun muut imeytyvät tassuista ja massuista sohvaan niin, että päällisten pesu on ajankohtaista joka toinen viikko.
Mutta koska haluan lopettaa tämänkin postauksen positiivisesti, niin vielä yksi juttu, josta en ihan heti luopuisi: tiistaina ruokalähetyksen mukana tulleet kauniit tulppaanit. Otin riskin ja klikkasin ostoskoriin vajaan kympin tulppaanikimpun. Tuo on yksi kauneimmista tulppaanikimpuista ikinä. En olisi ehkä itse osannut moista edes ostaa.
Nyt miehen kanssa lenkille aurinkoiseen kevätilmaan ja sitten valmistelemaan huomista postausta. Pitkästä aikaa luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan uusi jakso 🙂
SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,
PS. ja kyllähän te tiedätte, mikä tekee kodin? Se oma perhe tietysti. Mutta se nyt on meille kaikille niin itsestään selvää, että sitä en viiteen asiaan lukenut ihan tarkoituksella.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
MOIKKIS!
