maanantai 27. heinäkuun 2020

Kesäyöt

ILTAA IHANAT!

Niin ihania kuin lempeät kesäaamut ja helteiset kesäpäivät ovatkin, niin ei ole kesäiltojen ja kesäöiden voittanutta. Mä olen pahimman luokan unikeko, mitä tulee iltaunille menoon muina vuodenaikoina ja usein nukahdan arkena jo ysin jälkeen sohvalle. Mutta näin kesällä ei tulisi kuuloonkaan mennä aikaisin nukkumaan. Tiedän, että hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää noudattaa samaa vuorokausirytmiä kesällä kuin muulloinkin. Mutta mä tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän kesäöiden antavan mulle niin paljon enemmän kuin aikaisin nukkumaanmenemiset.

Mä ammennan kesäöistä pitkän syksyn ja talven varalle jotain sellaista selittämätöntä energiaa. Aurinkoenergiasta tuskin on kyse, sillä kesäyöt ovat jo tässä vaiheessa kesää melko pimeitä. Tuntuu, että täällä mökillä päivä alkaa vasta illan suussa. Näihin aikoihin. Sytytellään valosarjat ja laitetaan kynttilät palamaan. Lämmitetään saunaa ja katsellaan järvelle. Joko terassin sohvalla tai sitten tässä kesähuoneessa niin kuin tänään. Sateen ropistessa kattoon. Heinäkuun lopun pimenevä ilta on jotenkin maaginen. Tuntuisi ihan kuin olisi elokuun pimenevät illat jo käsillä.

Venytetään helpostikin iltaa puolen yön tuolle puolen. Lopulta on käytävä iltapesulla ja sammutettava kynttilät. Katsottava viimeisen kerran sinistä maisemaa järven yllä. Lokkien yöserenadeja kuunnellen. Se on jännä tunne, jota tuossa hetkessä koen, enkä osaa sitä sanoiksi pukea, mutta tässä vaiheessa kesää siihen liittyy tietynlaista haikeutta ja kiinni pitämistä. Vahvasti hetkessä elämistä.

Muistetaanhan nauttia näistä kesäpäivistä ja suloisista kesäöistä. Ensi kesään on pitkä matka, mutta onneksi matkan varrelle on luvassa myös ihania juttuja. Syysillat ja -hyggeilyt, pakkasen puraisu poskesta ja hiihtolenkin varrella ihastellut töppölumiset puut, uuden kevään vehreys ja jälleen lähestyvät kesäyöt. Ilman näitä neljää vuodenaikaa tuskin kesäyötkään tuntuisivat niin tunnelmallisilta

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 26. heinäkuun 2020

Viimeisen lomaviikon suunnitelmia & esine vailla käyttötarkoitusta

MOIKKAMOI,

mitä kuuluu?

Mun lomalaisen sielu kaipaa jo vähän rotia. Sitä onneksi toi tämä suloinen sunnuntai tullessaan. Tarkoituksena olisi kuvata muutama elokuun kamppis ja kirjoitellakin ne valmiiksi. Täytyy sanoa, että hiljaisemman koronakevään jälkeen sitä myhäilee onnellisena katsoessaan elokuun työkalenteria. Toivotaan, että työtilanne kaikilla rintamilla jatkuu vilkkaana eikä mitään kaoottista toista aaltoa koeta.

Mulla käynnistyy vika lomaviikko ja kuten totesin, niin mä koen kesän kestäneen jo kauan. Niin kauan, että kärsimättömänä sitä on jo pikkuhiljaa valmis syksyyn. Mutta ei se sitä sano, ettenkö nauttisi tulevasta vikasta lomaviikosta. Tänä iltana karataan miehen kanssa kaksin mökille ja kaupunkiin tullaan näillä näkymin vasta torstaina. Mies hakee huomenna myös lapset mökkeilemään omalle mökille veljen perheen mökiltä. Viimeisen lomaviikon suunnitelmiin ei suurellisia kuulu. Suppailua, saunomista, mustikoiden poimimista, terassin pohjien tekoa (saadaan vihdosta viimein tiistaina puukuorma venerantaan), yhdessäoloa ja pikkuhiljaa syksyn suunnittelua. Myös viinimarjoista ajattelin leipoa piirakan ja viihtyä muutenkin keittiössä. Pasta carbonaraa on tehnyt mieleni koko kesän, joten sen ainekset lähtee tänä iltana mökille mukaan.

Perjantaina nappaan omat tytöt ja rakkaat kummitytöt (kaksi niistä) mukaan ja suuntaan Hankoon. Tai jonnekin, riippuen säästä. Olen varannut koko päivän tyttöenergialle ja päätämme vasta lähempänä säätiedotusten mukaan, minne mennään. Siinä se olikin sitten vimppa lomaviikko taputeltu. Josko lauantaina jaksaisi lähteä ihmisten ilmoille Sir Elwoodia kuuntelemaan, niin loman loppu saisi kruununsa.

Ai niin ja toivottavasti saadaan sadettakin jossain vaiheessa viikkoa, sillä mä en ole vielä ehtinyt fiilistelemään tuolla meidän vierasmökissä sateenropinaa huopakattoon. Saatiin miehen tädiltä tuollainen kaunis punottu seinäkoriste. Mutta mihin ihmeeseen sitä käytetään? Siinä on keskellä aukko eli siihen saisi esimerkiksi lehtiä rullattua säilöön tai sitten säilyttää siinä mökkivaatteita roikkumassa. Yhtä kaikki, vailla käyttötarkoitustakin se on varsin kaunis ja sopii tuonne vierasmökkiin! Jos sulla on tiedossa käyttötarkoitus tälle ”jutulle”, niin kerrohan ihmeessä!

Kaunis ulkoilma houkuttelee sen verran, että taidan ennen kuvausprojekteja hilpaista järven rantaan lenkille. Ehtiihän sitä kuvailla myöhemminkin 😉

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 24. heinäkuun 2020

Pizzauuni – pizzan ystävän paras hankinta

MOIKKAMOI!

Ja nyt sitä sitten tulee, nimittäin pizzauunipostausta. Olen saanut tämän kesän aikana hurjan monta toivetta kertoa, olemmeko olleet tyytyväisiä viime kesänä ostamaamme pizzauuniin. Kuitenkin vajaa 300 euroa (muistaakseni 270 euroa)  on iso hankinta sellaisesta laitteesta, jonka voisi helposti pystyä korvaamaan esimerkiksi tavan uunin pizzatoiminnolla tai pizzakivellä. Mutta meidän koko perhe on sitä mieltä, että pizzanpaistaminen nousi ihan uusiin sfääreihin pizzauunin myötä. Pizzakivi grillissä tai uunin pizzatoiminto eivät saa pizzoja maistumaan näin taivaalliselle.

Me ostimme Ooni Koda -pizzauunin kaasuversiona eli siihen menee sama kaasupullo kuin grilliinkin. Pizzauuni lämpenee noin 15-20 minuuttia, riippuen ilman lämmöstä ja tuulisuudesta. Pizza valmistuu reilussa minuutissa. Tässä postauksessa on kuvia viime heinäkuulta, kun vielä aloittelimme pizzauunin käyttöä ja sitten eiliseltä. Pizzan paksuus on vuoden kuluessa muuttunut; tänä vuonna teemme paksumpi pizzoja kuin viime vuonna. Maltamme lämmittää uunin myös tarpeeksi lämpimäksi, joten pohja ei jää löllöksi. Kun pizza on vain reilun minuutin uunissa, sen täytteet pysyvät mehukkaina.

Pizzapohjan teen aina vähän mutu-tuntumalla. Mutta jotenkin näin se menee, jos teen sen samana päivänä, kun paistamme pizzat:

Pizzapohja

500 g 00-jauhoja
pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
n 2-3 dl lämmintä vettä

-sekoita kuivahiiva ja suola jauhoihin
-lisää vettä ja alusta koko ajan toisella kädellä, kunnes taikina on sopivan ”taikinamaista”
-vaivaa, vaivaa, vaivaa (5-10 minuuttia)
-kohota liinan alla lämpimässä vähintään tunti
-muotoile taikinasta 5-6 palloa ja muotoile niistä käsin pizzapohjat
-täytä pohjat mielesi mukaan.

Jos teen pizzapohjan edellisenä päivänä, niin laitan vain 1-2 tl kuivahiivaa.

Koin suuren ahaa-elämyksen pari vuotta sitten, kun korvasin pizzoissa käyttämäni tomaattipyreen pastakastikkeella. Tässä yksi päivä laitoin pizzaan tomaattipyrettä, kun tomaatteja tai tomaattikastiketta ei löytynyt kaapeista ja jösses, miten kirpsakalta se maistui. Olen joskus keitellyt tomaattikastikkeen itse, mutta tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi Rummon basilikanmakuinen pastakastike ajaa asiansa loistavasti.

Grillipizzoista parhaiten mulle maistuu ihan perusmargarita tomaattikastikkeella ja juustolla. Päälle vähän basilikaa ja avot. Usein laitamme osaan pizzoista myös savustettua kinkkua tai serranon kinkkua. Me ollaan tehty pizzoja paljon. Jopa niin paljon, että välillä pidämme tarkoituksella taukoja. Mutta ihme ja kumma näihin ei kyllästy. Tuo avotuli tuo pizzoihin aivan mielettömän maun.

Opettelemista uunin käyttö vaatii ja musta tuntuu, että me ollaan vuodessa otettu aimo harppaus eteenpäin. Ekalla kerralla pizzat eivät liukuneet nätisti uuniin ja syötiin sellaista pizzalta maistuvaa muhennosta 😉 mutta nyt ollaan opittu jauhottamaan pizzalasta (ostettiin lisävarusteena) niin hyvin, ettei moisia muhennoksia ole enää syntynyt. Lisäksi mies osti avuksi tuollaisen infrapunalämpömittarin, jotta tiedetään koska uuni on tarpeeksi lämmin.

Nyt esikoisen ja miehen kanssa pelailemaan sohvan mutkaan. Lähdettiin tänään ex tempore mökiltä kaupunkiin. Takassa rätisee tuli ja kahvin tuoksu on täyttänyt kodin. Jos jaksetaan niin käydään heittämässä kaatopaikkakeikka. Jos ei, niin ei ole maailman loppu. Sitten kuunnellaan sateenropinaa ja väijytään sarjoja miesluolassa 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. me ollaan muuten tehty lämpimiä voikkiksiakin pizzauunilla ja se toimi siihen tarkoitukseen loistavasti myös 🙂


torstai 23. heinäkuun 2020

Vinkki sadepäiviin: Sushitalkoot

MOIKKAMOI!

Ja terveisiä sangen tuulisesta saaresta. Ollaan lätkitty korttia, nukuttu päikkäreitä, luettu kirjaa, tehty ceasar-salaattia ja aika hyvin vältelty mustikan poimimisthommaa 😉 Tähän asti, tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen on pakko mennä poimimaan nuo ennen kuin menevät rastaiden suuhun.

Vilautin eilen IG:ssä meidän sushi-illallista ja sain pyyntöjä tehdä postauksen sushien tekemisestä. Mä olen täällä kertonutkin ekasta sushien tekokokemuksesta ja sen jälkeen ollaan tehty aina silloin tällöin susheja itse. Täytyy myöntää, että tuolloin ekalla kerralla susheista tuli kaikista parhaimpia. En muista mikä riisi meillä oli tuolloin käytössä tai kuinka paljon laitoin riisiviinietikkaa, sokeria tai suolaa, mutta tuolloin riisi pysyi parhaiten kasassa. Ja oli silti pehmeää. Voi olla että sillä oli vaikutusta, kun laitoin sushirullat tiukassa folionyytissä jääkaappiin odottamaan leikkausta.

Myös sillä on vaikutusta, kuinka terävä veitsi on. Nyt mökillä meillä ei ollut terävää veistä ja sushit meinasivat laota heti kättelyssä 😀 Mutta hyvän makuisia olivat, siitä ei pääse mihinkään.

Joten vinkki sadepäiviin teille, joka tykkäätte näpräillä keittiössä koko perheen kanssa; pitäkää sushitalkoot. Sushiin liitetään usein raaka kala, mutta esimerkiksi meidän lapset syövät kotona tehtäessä savulohi- ja kurkkumakeja. Yleensä ollaan laitettu susheihin myös jättikatkaravun pyrstöjä ja graavilohta, mutta nyt jättikatkaravun pyrstöt unohtui ostaa.

Sushien tekeminen itse on helppoa. Tarvitset

🍣 sushiriisiä
🍣 riisiviinietikkaa, suolaa, sokeria
🍣 bambumaton
🍣 merileväarkkeja
🍣 mereneläviä
🍣 kasviksia esim. kurkkua ja avokadoa suikaloituna
🍣 soijaa
🍣 wasabia
🍣 seesaminsiemeniä (halutessasi)

Me keitetään riisiä 500 grammaa ja siitä riittää koko perheelle. Riisin keitän aina pakkauksen ohjeen mukaan. Riippuen millaisia susheja teemme, niin tuosta määrästä saa 6-8 merileväarkillista tehtyä. Nyt california makeista tuli aivan liian isoja, joten pienempänä tehtynä olisi saanut tavan makeja enemmän.

Jos haluaa, niin sushien sisään voi laittaa vanan wasabimajoneesia (perusmajo+wasabi). Mä tykkään, että majoneesi tuo mukavaa makua ja pientä potkua susheihin. Sushien koostamiseen kannattaa netistä katsoa ohjeet!

Ja tosiaan aiemmin, olen laittanut sushirullat ennen leikkausta jääkaappiin odottamaan. Suosittelen sitä, sillä ainakin meillä sushiriisi tahmastuu silloin vielä enemmän ja susheista tulee helpompia leikata, vaikka veitsikin olisi vähän tylsä.

Nyt sinne mustikkamettälle! Aluksi näytti, ettei tuohon pihapiiriin tule lainkaan mustikoita ja nyt se on ihan sinisenään. Saas nähdä rikkoutuuko mun 27 poimitun litran ennätys tänä vuonna.

TORSTAITERKKUSIN,

PS. ja hei sitä lupaamaani pizzauunipostausta vihdosta viimein luvassa huomenna 🙂


keskiviikko 22. heinäkuun 2020

Muutama ajatus hääpäivään

MOIMOI IHANAT!

Lomalla ihan pelkkä oleminen ja lötväily on parasta, mutta hitsivie, että tuollaiset pienet retkipäivätkin tuovat lomaan ryhtiä. Eilinen Rauma-Naantali-Turku -reissu oli ikimuistoinen. Vanhaan Raumaan ajaessamme vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamukahvitteluiden jälkeen onneksi sade taukosi hetkeksi ja päästiin kävelemään kauniita katuja pitkin. Pian kuitenkin alkoi satamaan uudelleen, joten yhteistuumin päätimme suunnata suunniteltua aiemmin Naantaliin. Jossa muuten paistaa aina. Ainakin aina, kun itse olen siellä ollut 🙂 Postauksen kuvat road tripiltämme, mutta aiheena tänään parisuhde.

Meillä on tänään 14. hääpäivä ja yhtään päivää tai hetkeä en vaihtaisi pois ♥ Mä olen viime aikoina miettinyt sitä, kun joka paikassa toitotetaan, että riidat kuuluvat parisuhteeseen. Ihan kuin parisuhteessa pitäisi räiskyä (negatiivisessa mielessä), jotta se olisi normaali ja normien mukaan kestävä. Lähinnä olen miettinyt siltä kantilta, että ihanko oikeasti meidän parisuhde on epänormaali, kun ei riidellä. Toisaalta olen miettinyt siltä kantiltakin asiaa, että annammeko lapsille vääränlaisen kuvan parisuhteesta. Meillä ei huudeta, ei pidetä mykkäkoulua, ei paiskota ovia.

Meidän lapset eivät ole ikinä kuulleet äidin ja isän esimerkiksi huutavan toisilleen. Ja veikkaan, että on yhden käden sormin laskettaessa tiuskaisutkin näin 14 vuoden ajalta. Tuleeko karu maailma yllättämään lapset epämieluisalla tavalla joskus tulevaisuudessa, jos sellaiseen normaalitilanteeseen omassa parisuhteessaan joutuvat, että ääntä korotetaan? Toisaalta, enpä muista itsekään kuulleeni koskaan omien vanhempien huutavan toisilleen.

Ja se, että miksi riidaton parisuhde leimataan epänormaaliksi? Tuo sanonta tuntuu mun mielestä ehkä vähän pahaltakin, sillä meidän molempien mielestä eletään unelmaparisuhteessa, joka on meidän standardien mukaan hyvinkin normaali 😀  Mä en edelleenkään ole keksinyt näiden 14 aviovuoden aikana mistä me voitaisiin riidellä. Mistä te riitelette? Kyse ei ole siitä, että välteltäisi riitoja vaan siitä, että niitä riitoja ei vain ole. Elämä on silti ihanan räiskyvää, eikä todellakaan tasaisen tappavan tylsää.

Mitä olen lehdistä lukenut, niin aika usein se on joko rahan- tai ajankäyttö, mistä pariskunnat riitelevät. On meilläkin ollut aikoja (ja on välillä edelleen), että penniä venytetään, mutta kumpikin tietää pelisäännöt noina aikoina. Eikä silloin mennä hassaamaan rahaa mihinkään turhaan. Ajankäytöstä voisi kuvitella tulevan riitoja, jos en esimerkiksi antaisi miehen golfata. Mutta mun puolesta toinen saa golfata niin paljon kuin haluaa. Se ei ole multa pois, vaan päinvastoin – kuin rahaa laittaisi yhteiselle hyvinvoinnin pankkitilille. Toinen asia tietty olisi, jos roikkuisi baarissa joka viikonloppu poikain kanssa. Mutta illanviettoihinkin saan toisen väen väkisin patistaa 🙂

No mitäs sitten ne kuuluista sukat lattialla, jotka aiheuttavat riitaa? Ei kuulkaa sellaisista kannata riidellä. Tai toisaalta, jos niistä on energiaa riidellä, niin ehkä elämässä kuitenkin on sitten kaikki hyvin niin kovin pienien ongelmien kanssa. Toisaalta, elämässä on oikeasti niin paljon isompiakin murheita meillä ihan jokaisella jossain vaiheessa elämää, että antaa niiden sukkien olla (sitäpaitsi meidän perheessä se olen minä, jolle kenties voisi huomauttaa noista sukista).

Joten hei, mä suljen silmäni kaikilta ”Parisuhde on epänormaali, jos ei siinä riidellä.” tai ”Rakkauden liiallinen todistelu on kulissia.” väittämiltä. Ja jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Sanon julkisestikin, että rakastan enkä epäile sitä näyttää. En kehittele aiheita nalkuttaa tai paiskoa ovia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Kyllä sitä vaan on loppujen lopulta niin onnellinen, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, kenen kanssa on niin helppo olla

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,