MOIMOI IHANAT!

Lomalla ihan pelkkä oleminen ja lötväily on parasta, mutta hitsivie, että tuollaiset pienet retkipäivätkin tuovat lomaan ryhtiä. Eilinen Rauma-Naantali-Turku -reissu oli ikimuistoinen. Vanhaan Raumaan ajaessamme vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamukahvitteluiden jälkeen onneksi sade taukosi hetkeksi ja päästiin kävelemään kauniita katuja pitkin. Pian kuitenkin alkoi satamaan uudelleen, joten yhteistuumin päätimme suunnata suunniteltua aiemmin Naantaliin. Jossa muuten paistaa aina. Ainakin aina, kun itse olen siellä ollut 🙂 Postauksen kuvat road tripiltämme, mutta aiheena tänään parisuhde.

Meillä on tänään 14. hääpäivä ja yhtään päivää tai hetkeä en vaihtaisi pois ♥ Mä olen viime aikoina miettinyt sitä, kun joka paikassa toitotetaan, että riidat kuuluvat parisuhteeseen. Ihan kuin parisuhteessa pitäisi räiskyä (negatiivisessa mielessä), jotta se olisi normaali ja normien mukaan kestävä. Lähinnä olen miettinyt siltä kantilta, että ihanko oikeasti meidän parisuhde on epänormaali, kun ei riidellä. Toisaalta olen miettinyt siltä kantiltakin asiaa, että annammeko lapsille vääränlaisen kuvan parisuhteesta. Meillä ei huudeta, ei pidetä mykkäkoulua, ei paiskota ovia.

Meidän lapset eivät ole ikinä kuulleet äidin ja isän esimerkiksi huutavan toisilleen. Ja veikkaan, että on yhden käden sormin laskettaessa tiuskaisutkin näin 14 vuoden ajalta. Tuleeko karu maailma yllättämään lapset epämieluisalla tavalla joskus tulevaisuudessa, jos sellaiseen normaalitilanteeseen omassa parisuhteessaan joutuvat, että ääntä korotetaan? Toisaalta, enpä muista itsekään kuulleeni koskaan omien vanhempien huutavan toisilleen.

Ja se, että miksi riidaton parisuhde leimataan epänormaaliksi? Tuo sanonta tuntuu mun mielestä ehkä vähän pahaltakin, sillä meidän molempien mielestä eletään unelmaparisuhteessa, joka on meidän standardien mukaan hyvinkin normaali 😀  Mä en edelleenkään ole keksinyt näiden 14 aviovuoden aikana mistä me voitaisiin riidellä. Mistä te riitelette? Kyse ei ole siitä, että välteltäisi riitoja vaan siitä, että niitä riitoja ei vain ole. Elämä on silti ihanan räiskyvää, eikä todellakaan tasaisen tappavan tylsää.

Mitä olen lehdistä lukenut, niin aika usein se on joko rahan- tai ajankäyttö, mistä pariskunnat riitelevät. On meilläkin ollut aikoja (ja on välillä edelleen), että penniä venytetään, mutta kumpikin tietää pelisäännöt noina aikoina. Eikä silloin mennä hassaamaan rahaa mihinkään turhaan. Ajankäytöstä voisi kuvitella tulevan riitoja, jos en esimerkiksi antaisi miehen golfata. Mutta mun puolesta toinen saa golfata niin paljon kuin haluaa. Se ei ole multa pois, vaan päinvastoin – kuin rahaa laittaisi yhteiselle hyvinvoinnin pankkitilille. Toinen asia tietty olisi, jos roikkuisi baarissa joka viikonloppu poikain kanssa. Mutta illanviettoihinkin saan toisen väen väkisin patistaa 🙂

No mitäs sitten ne kuuluista sukat lattialla, jotka aiheuttavat riitaa? Ei kuulkaa sellaisista kannata riidellä. Tai toisaalta, jos niistä on energiaa riidellä, niin ehkä elämässä kuitenkin on sitten kaikki hyvin niin kovin pienien ongelmien kanssa. Toisaalta, elämässä on oikeasti niin paljon isompiakin murheita meillä ihan jokaisella jossain vaiheessa elämää, että antaa niiden sukkien olla (sitäpaitsi meidän perheessä se olen minä, jolle kenties voisi huomauttaa noista sukista).

Joten hei, mä suljen silmäni kaikilta ”Parisuhde on epänormaali, jos ei siinä riidellä.” tai ”Rakkauden liiallinen todistelu on kulissia.” väittämiltä. Ja jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Sanon julkisestikin, että rakastan enkä epäile sitä näyttää. En kehittele aiheita nalkuttaa tai paiskoa ovia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Kyllä sitä vaan on loppujen lopulta niin onnellinen, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, kenen kanssa on niin helppo olla ♥

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,