keskiviikko 22. heinäkuun 2020

Muutama ajatus hääpäivään

MOIMOI IHANAT!

Lomalla ihan pelkkä oleminen ja lötväily on parasta, mutta hitsivie, että tuollaiset pienet retkipäivätkin tuovat lomaan ryhtiä. Eilinen Rauma-Naantali-Turku -reissu oli ikimuistoinen. Vanhaan Raumaan ajaessamme vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamukahvitteluiden jälkeen onneksi sade taukosi hetkeksi ja päästiin kävelemään kauniita katuja pitkin. Pian kuitenkin alkoi satamaan uudelleen, joten yhteistuumin päätimme suunnata suunniteltua aiemmin Naantaliin. Jossa muuten paistaa aina. Ainakin aina, kun itse olen siellä ollut :) Postauksen kuvat road tripiltämme, mutta aiheena tänään parisuhde.

Meillä on tänään 14. hääpäivä ja yhtään päivää tai hetkeä en vaihtaisi pois ♥ Mä olen viime aikoina miettinyt sitä, kun joka paikassa toitotetaan, että riidat kuuluvat parisuhteeseen. Ihan kuin parisuhteessa pitäisi räiskyä (negatiivisessa mielessä), jotta se olisi normaali ja normien mukaan kestävä. Lähinnä olen miettinyt siltä kantilta, että ihanko oikeasti meidän parisuhde on epänormaali, kun ei riidellä. Toisaalta olen miettinyt siltä kantiltakin asiaa, että annammeko lapsille vääränlaisen kuvan parisuhteesta. Meillä ei huudeta, ei pidetä mykkäkoulua, ei paiskota ovia.

Meidän lapset eivät ole ikinä kuulleet äidin ja isän esimerkiksi huutavan toisilleen. Ja veikkaan, että on yhden käden sormin laskettaessa tiuskaisutkin näin 14 vuoden ajalta. Tuleeko karu maailma yllättämään lapset epämieluisalla tavalla joskus tulevaisuudessa, jos sellaiseen normaalitilanteeseen omassa parisuhteessaan joutuvat, että ääntä korotetaan? Toisaalta, enpä muista itsekään kuulleeni koskaan omien vanhempien huutavan toisilleen.

Ja se, että miksi riidaton parisuhde leimataan epänormaaliksi? Tuo sanonta tuntuu mun mielestä ehkä vähän pahaltakin, sillä meidän molempien mielestä eletään unelmaparisuhteessa, joka on meidän standardien mukaan hyvinkin normaali :D  Mä en edelleenkään ole keksinyt näiden 14 aviovuoden aikana mistä me voitaisiin riidellä. Mistä te riitelette? Kyse ei ole siitä, että välteltäisi riitoja vaan siitä, että niitä riitoja ei vain ole. Elämä on silti ihanan räiskyvää, eikä todellakaan tasaisen tappavan tylsää.

Mitä olen lehdistä lukenut, niin aika usein se on joko rahan- tai ajankäyttö, mistä pariskunnat riitelevät. On meilläkin ollut aikoja (ja on välillä edelleen), että penniä venytetään, mutta kumpikin tietää pelisäännöt noina aikoina. Eikä silloin mennä hassaamaan rahaa mihinkään turhaan. Ajankäytöstä voisi kuvitella tulevan riitoja, jos en esimerkiksi antaisi miehen golfata. Mutta mun puolesta toinen saa golfata niin paljon kuin haluaa. Se ei ole multa pois, vaan päinvastoin – kuin rahaa laittaisi yhteiselle hyvinvoinnin pankkitilille. Toinen asia tietty olisi, jos roikkuisi baarissa joka viikonloppu poikain kanssa. Mutta illanviettoihinkin saan toisen väen väkisin patistaa :)

No mitäs sitten ne kuuluista sukat lattialla, jotka aiheuttavat riitaa? Ei kuulkaa sellaisista kannata riidellä. Tai toisaalta, jos niistä on energiaa riidellä, niin ehkä elämässä kuitenkin on sitten kaikki hyvin niin kovin pienien ongelmien kanssa. Toisaalta, elämässä on oikeasti niin paljon isompiakin murheita meillä ihan jokaisella jossain vaiheessa elämää, että antaa niiden sukkien olla (sitäpaitsi meidän perheessä se olen minä, jolle kenties voisi huomauttaa noista sukista).

Joten hei, mä suljen silmäni kaikilta ”Parisuhde on epänormaali, jos ei siinä riidellä.” tai ”Rakkauden liiallinen todistelu on kulissia.” väittämiltä. Ja jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Sanon julkisestikin, että rakastan enkä epäile sitä näyttää. En kehittele aiheita nalkuttaa tai paiskoa ovia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Kyllä sitä vaan on loppujen lopulta niin onnellinen, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, kenen kanssa on niin helppo olla

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


12 Responses to “Muutama ajatus hääpäivään”

  1. Nelliina sanoo:

    Onnea hääpäivänne johdosta <3 Ihania kuvia Naantalista :) Hääpäivästä tuli mieleen, että ootko koskaan blogissasi kertonut, millaiset häät teillä oli? Iloista kesän jatkoa!

    • Maria sanoo:

      Moikka Nelliina

      ja kiitos kaunis ❤️

      Muistaakseni olen joskus kertonut, mutta en löytänyt postausta tähän hätään :) Meillä oli häissä 147 vierasta ja suurin osa ystäviä. Vihkiminen tapahtui Finlaysonin kirkossa ja juhlapaikkana toimi Finlaysonilla ihanan industriaali Vooninkinen.

      Paljon hyvää ruokaa, tanssia ja naurua ❤️

      Kiitos samoin, ihanaa kesän jatkoa sinnekin ❤️

  2. -kata- sanoo:

    Hyvää hääpäivää!

    Itse en ole kuullut, että riidat olisivat onnellisen parisuhteen edellytys. Se toki on totta, että jos parisuhteessa ei koskaan ole erimielisyyksiä, voi se kertoa parisuhteen epätasapainosta (edim. tounen miellyttää aina toista / mukautuu toisen mielipiteisiin).
    Pahimmat erimielisyydet varmasti välttää, jos tietyt pelisäännöt on sovittu valmiiksi eikä revi stressiä toisen sukista :)

    Jokainen meistä määrittelee käsitteille tarkan sisällön ja nerkityksen, itselleni esim riitely ei missään nimessä ole huutamista, haukkumista tai mykkäkoulua, ne ovat jo (henkistä) väkivaltaa.

    Joku viisas joskus sanoi, että vanhempien parisuhde 8n lapsen koti, pitäkäämme sius oarisuhteista huolta!

    • Maria sanoo:

      Moikka Kata

      ja ei riidat varmastikaan edellytys ole, mutta aika moni artikkeli on pistänyt silmään, jossa on viitattu siihen, että parisuhteeseen kuuluu olennaisena osana myös räiskyminen ja sopimiset :) Erimielisyyksiä meilläkin on asioista (niitäkin kyllä harvoin :D), mutta ne keskustellaan asiallisesti ilman hiiltymisiä.

      Tuo oli muuten hyvin sanottu; huutaminen, haukkuminen ja mykkäkoulu ovat eräänlaista henkistä väkivaltaa.

      Just näin, vanhempien parisuhde on lasten koti ❤️

      Ihania kesäpäiviä ❤️

  3. anna sanoo:

    no meillä huudetaan, paiskotaan ovia enkä silti ahdistu. Omat vanhemmat tekee samoin ja eihän se kivaa ole, mutta aika raskasta on ollut elo oman vakavan sairauden myötä, autistisen lapsen, tai teinin, joka käy kierroksilla nollasta sataan, että ovet hajoaa eli ihanaa jos jollain on harmoniaa, mutta en koe itsenäni yhtään huonommaksi.

    Kieltämättä, että jos ei edes ääntä korota koskaan tunttuu tosi utopistiselta, mutta se on varmaan pitkälti ihmisluonteesta. JOllain on vieteri pidempi ja ehkä te hitaat hämäläiset siedätte enemmän. Tiedä häntä.

    • Maria sanoo:

      Moikka Anna

      ja ei suinkaan olekaan kyse siitä, että kukaan olisi huonompi ❤️ Vaan lähinnä kirjoituksellani kyseenalaistin, että eikö meidän parisuhde ole normaali, kun ei ovet pauku ja ärräpäät lentele :)

      Se on osin ihmisen temperamentistakin kiinni. Mä olen tällainen lehmänhermoinen ;D

      Ihania kesäpäiviä ❤️

  4. Outi sanoo:

    Me ollaan oltu kolmekymmentä vuotta yhdessä, niistä 26 vuotta naimisissa ja meillä on yksi 22 vuotias poika. Ja tunnustan että meillä välillä räiskyy, ovet (ne vähäiset) voivat paukkua, välillä huudetaan tai pidetään mykkäkoulua. Mutta meillä pyydetään ja annetaan anteeksi, suukotella ja halitaan, ja rakastetaan suurella ärrällä❤️. En pysty edes kuvittelemaan että olisin jaksanut ja kestänyt kaikkia vastoinkäymisiä ja menetyksiä ilman mieheni tukea ja olkapäätä, mutta samoin olen suunnattoman onnellinen että olen saanut jakaa elämän kohokohdat juuri hänen kanssaan❤️.
    Elämä on mutkainen ja mäkinen tie, koskaan ei tiedä mitä edessä odottaa mutta onneksi on rakas vieressä jakamaan tämä kaikki.

    Ja onnea hääpäivän johdosta!❤️

    • Maria sanoo:

      Moikka Outi

      ja tuo kuulostaa aivan normaalilta ja itse asiassa ihanalta ❤️ Mä olen joskus kanssa miettinyt, että pitäiskö opetella huutamaan, mutta kun en vain osaa. Ehkä se on tämä luonne :D

      Se on juurikin näin, onneksi on rakas vierellä jakamassa elämän polun ❤️

      Kiitos ja ihanaa torstaita sinne ❤️

  5. Taina sanoo:

    Hei,

    Mekin 2 tempperamenttista ja ei aina niin tasaista luonnetta omaavaa 3 lapsen vanhempaa vietettiin juuri 30-vuotis hääpöivää <3 Välillä on räiskinyt enemmän välillä vähemmän, mutta aina on sopu löytynyt ja rakkaus voittanut.

    Lapset ovat nähneet tai kuulleet myös erimielisyytemme, mutta toisaalta myös sovun ja tasapainon, ja sen että tunteet ovat sallittuja hyvässä ja pahassa.

    Toki vuodet ovat hioneet särmiä ja nyttemmin elo on aika rauhaisaa ja yksimielistäkin :)

    Paljon onnea hääpäivän johdosta <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Taina

      ja hei mun mielestä tuo on ihan älyttömän tärkeää, että lapset näkevät myös sen sovun. Ettei riidat ole maailmanloppu ❤️

      Meillä oli eka pari kuukautta särmien hiomista ja ehkä tuli hiottua niitä niin maan peijakkaasti, ettei sen jälkeen ole tarvinnut ;D

      Ihania kesäpäiviä ❤️

  6. Aava sanoo:

    Täällä yksi naantalilainen! Vaikka luulisi, että olen pikkukaupunkiin jo niin tottunut mutta silti rakastan paikkaa ja olen niin kiitollinen, että olen elämäni siellä saanut viettää.

    Mitä äänekkäisiin riitoihin tulee, luulenpa, että tämä ei ole kuin eroavaisuus kommunikointitavoissa ja luonteissa.Kaikki kommunikoivat parisuhteissa. Ainakin toivottavaa olisi. Eroja on vain tavoissa miten.

    Itselläni on tuttava, joka ei koskaan riitele parisuhteessaan. Joskus porukassa hän avoimesti kommentoi, etteivät ole käyneet tällaista tai tuollaista keskustelua kumppaninsa kanssa. ”En nyt viitsi tuollaisesta sanoa” on usein kuultu kommentti. Hän kuitenkin on helposti katkeroituva ja jää pahoillaan miettimään asioita, joissa on hänen mielestään häntä sorrettu.

    Vaikka huutaminen/ovien paiskominen/mykkäkoulu ei varmaan ole vastakohta puhumattomuudelle mutta ottaisin senkin mieluummin kuin puhumattomuuden ja katkeroitumisen.

    • Maria sanoo:

      Hei Aava

      ja voi että, sinulla on ihana kotikaupunki ❤️

      Se on just näin, kommunikointi on parisuhteessa erittäin tärkeää juurikin sen takia, ettei katkeroidu. Totta, mieluummin sitten huutaa asiansa, kun vaikenee, jos on sanottavaa :)

      Ihanaa alkanutta viikkoa ❤️

Kommentoi