torstai 09. heinäkuun 2020

Teinin viihtyisä oma mökki

8

HEIPPA!

Olin just saanut ruokakassit purettua mökin jääkaappiin ja kuivamuonakaappiin, kun esikoinen jo pyyteli mua mukanaan viemään hänen tavaransa vierasmökkiin. Ei kuulemma uskaltanut mennä sinne yksin, kun talven jäljiltä siellä olisi hiiriä ja mitä lie ihmiset nielemättä syöviä olentoja 😀

Lähdin mukaan vaihtamaan lakanoita ja siistimään paikkoja. Vierasmökki kun on ajanut talvet muutenkin varaston virkaa. ”Pitäiskö luopua tuosta kerrossängystä…” sanoin ääneen. Ja kuulkaa, mies kuuli sen. Puolta tuntia myöhemmin kerrossänky oli viety puuvajan luokse jatkokäsittelyyn, parisänky siirretty keskelle lattiaa, vierasmökki imuroitu, lakanat laitettu, tuotu matto saunakammarin sängyn alta, viritetty esikoisen saunakammariin viemät pallovalot vierasmökin seinälle, laitettu hylly seinälle ja tuuletettu ummehtunut haju pois.

Ja hei naulattu tuo löytö sängyn alta eli ihana rottinkihylly seinälle. Mä rakastan rottinkia ♥

Ei siinä kauaa nokka tuhissut ja nyt esikoisella on ihana oma soppi mökillä. Tähän asti on tykännyt nukkua saunatuvassa, mutta nyt kuopus majailee siellä ystävänsä kanssa. Valvovat sen verran myöhään, että eivät halua olla enää päämökissä. Tämä sopii meille loistavasti 🙂

Vierasmökin seinät maalasimme joitain vuosia sitten valkoiseksi. Esikoinen haaveilee katon ja lattiankin maalaamisesta. Josko katon vetäisi jonain sadepäivänä, lattia saa olla puulla.

ID

Mikäs tuolla on ollessa, viikonloppukarkki- ja sipsikippo käden ulottuvilla. Läppärille ladattujen sarjojen kanssa. Sähköpatterinkin kävin just laittamassa päälle, ettei yöllä tule kylmä.

Voipi olla, että itsekin suuntaan tuonne joku kaunis päivä lomalla päikkäreille. Sateen ropistessa huopakattoon ♥ Hei, huomisen jälkeen alkaakin kolmen viikon loma. Onneksi säätiedotuskin nyt näyttää himpun verran lämpimämpiä kelejä!

IHANAA TORSTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 17. toukokuun 2020

Toivepostaus: Mitä mukaan mökkikassiin?

2

HEI HELLUREISSAN!

Siinä missä mökillä oli eilen illan suussa varsin syksyinen keli on täällä Mansessa kesä. Jep, kesän kriteerit lienevät höllentyneen…enpäs ikinä ennen olisi kutsunut sellaista vuodenaikaa kesäksi, jolloin mittarissa on nafti kymmenen astetta. Mutta se tuntuu auringossa lämpimältä. Naapurin syreeniaita loistaa ihanissa väreissä. Siinä missä muu luonto heräilee vaaleanvihreänä, erottaa syreeniaidan nupuista liilan eri sävyjä vihreällä höystettynä. Luonnossa sävyt eivät ikinä riitele keskenään.

Sain postaustoiveen (kiitos ♥) koskien sitä, mitkä ovat niitä tavaroita, joita kuljetetaan saareen mukanamme ja mitä meillä vastaavasti löytyy saaresta.

Saaresta meiltä löytyy vaatteita, pyyhkeitä ja vuodevaatteita sen verran, että niitä harvemmin mukana roudataan. Paitsi silloin, kun ne ovat olleet pesussa mantereella. Meillä oli edellisten omistajien toimesta mökillä pesukone ja oli kyllä kätsyä pestä pyykkiä saaressa. Ja hei, tuulessa kuivatetun pyykin tuoksua ei voita mikään. Pieni ja pippurinen pesukone on investointilistalla tälle kesälle.

Saareen vien aina kesän ekalla reissulla myös kattavan kuivamuonavaraston. Sellaisen, että jos joutuisimme (hih, ihan väkipakolla pakotettaisiin ;)) jäämään saareen pidemmäksi aikaa, niin ruokaa riittäisi. Ollaan aika ex tempore -ihmisiä myös esimerkiksi ruokailujen suhteen, joten on hyvä olla valinnan varaa niillekin päiville, kun ei enää jaksa syödä grilliruokaa. Välillä kesälläkin tuo arjen pelastajaruoka, pestopasta, toimii yllättävän hyvin.

Meillä saaressa on myös aina juomavettä yksi kymmenen litran kanisteri, just in case. Mutta silti viedään mukanamme toiset mokomat vettä. Meillä kuluu juomavettä ihan älyttömästi. Saaren venerannan lähellä on lähde, josta juomavettä saa tarvittaessa tankattua mukaan.

Mökkikassiin pakataan useimmiten niitä kirjoja, joita luetaan. Kamerakalusto, kannettava ja lukemattomia lehtiä. Myös ruokakauppakassit (tuore ruoka) pääsee mukaan. Aika usein tyhjentelen kotoa jääkaapin, mutta silti käymme matkalla kaupassa vielä ostamassa puuttuvat ruoat. Saaressa on oppinut siihen, että sovelletaan. Lähimpään kauppaan on matkaa noin puolisen tuntia, niin yllättävän harvoin tulee lähdettyä mielihalujen perässä. Nimimerkillä kerran lapsille lettuja luvanneena ja niitä ilman kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja leiponeena – hyvin onnistui 😀

Välillä, jos mökillä tarvitaan esimerkiksi trimmeriä tai työkaluja, niin sellaisia otetaan mukaan. Meillä edelliset omistajat jättivät myös varaston pullolleen mökkityökaluja, joten siinäkin suhteessa olemme olleet onnekkaita. Eli periaatteessa mökille voisi lähteä vain yhden kauppakassillisen kera. Poikkeuksetta aina venelaiturilla venettä lastatessamme sanomme ääneen ”Miten meillä voi olla taas näin paljon tavaraa mukana!”.

Aina silloin tällöin saan kyselyitä, miten me ja tuo meidän mökki päädyttiin yhteen. Täältä voitte lukea, miten meistä tuli mökkihöperöitä ja miten tuolla mökillä osa mun iskän historiaa jatkaa elämäänsä ♥

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,


lauantai 02. toukokuun 2020

Just nyt on oikein hyvä ♥

8

HIPSHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olinkin jo melkein unohtanut, miten suloista on nukahtaa, kun sade ropisee huopakattoon. Miten ihanaa on yöllä kääntää kylkeä ja kuulla joutsenten yökonsertti. Kuinka aamulla ei voi kuin herätä hymy huulilla samalla kun yrittää laskea kuinka monen eri linnun laulun kuulee hirsiseinien läpi. Koiran lämmittäessä aivan kyljessä kiinni. Samalla, kun hamuaa yöllä pois potkittuja villasukkia takaisin jalkaan.

Olinkin jo unohtanut, kuinka taivaalliselle aamukahvi mökillä maistuu. Tuolla vanhalla vajaan parinkympin keittimellä keitettynä. Kuinka makeammalta pakkasesta sulatetut mustikat aamujugurtissa maistuvat. Miten ruisleivän maltaan maku hivelee kielenkantoja.

Olinkin jo unohtanut, kuinka kauan sitä viihtyy ihan vain tuijotellessaan yhteen pisteeseen. Samalla, kun miettii että harvoin tuulen suunta on tuolta idän puolelta saarta. Miltä pienet aallonpoikaset näyttävät kulkiessaan ulappaa kohden kalliorannan ohi. Tullakseen takaisin toiseen suuntaan seuraavan pohjoistuulen aiheuttaman tuiverruksen mukana.

Olinkin jo unohtanut, kuinka pilven takaa pilkahtava aurinko saa sisäisesti hymyilemään. Lämmittämään ikkunan läpi ja saamaan silmät sirrilleen. Kuinka se saa ikkunat näyttämään likaisilta. Ja kuinka sitä oppii katsomaan ikkunan läpi ulos ilman että huomioi ikkunan likaisuutta.

Olinkin jo melkein unohtanut riemullisen katseen koiran silmissä, kun pääsee vapaana aamutarpeilleen mökin pihaan. Sen hieman rehvakkaan olemuksen, kun viestittää eleillään, että ei aio sitten vähään aikaan tulla sisään. Kun kuitenkin pian oven takana kuuluu vaimeaa vinkunaa ja karvapallo haluaa häntä koipien välissä takaisin syliin.

Olinkin jo unohtanut, miten saaressa aika pysähtyy. Kuinka aamulla kiskaisee samat mökkivaatteet päälle kuin parina aiempanakin päivänä. Miten sitä voi mennä päiväkin ilman, että katsoo peiliin. Kuinka kaikki ylimääräinen karsiutuu pois.

Olinkin jo unohtanut, miten mökillä elämä yksinkertaistuu. Ei ole aikatauluja, ei kiirettä tehdä tai mennä. On vain vadelmamascarponepiirakan huumaava tuoksu ja moottorisahan ääni. Yksi hikinen työmies ei niin huumaavalla tuoksulla varustettuna ja iltapäiväsauna. Just nyt on oikein hyvä ♥

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 01. toukokuun 2020

Kesähuoneessa

10

HEIPPAHEI

ja mitä ihaninta toukokuun ensimmäisen päivän iltaa! Vaikka mun henkilökohtainen kevät on alkanut suurin piirtein siitä, kun korjasin joulukoristeet pois, niin nyt se viimeinen kevätkuukausi on virallisesti käsillä. Vahvasti kohti kesää mennään. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vaikka ulkona oli alle kymmenen astetta lämmintä, niin kesähuone otettiin tänään käyttöön.

Viriteltiin pikkuisen valosarjaa tuomaan tunnelmaa. Kynttilät pöydällä ja lämmittimet katossa tekivät sen, että ihan hyvin tuolla tarkeni syömään. Ollakin, että maasta hohkasi jalkoihin hieman kylmää. Kerroinkin IG:n puolella, että tein jälleen hutiostoksen nettiruokakaupasta. Mä en ymmärrä, miten ne määrät on välillä niin harhaanjohtavia…tai sitten en vain ymmärrä mitä tilaan 😀 Viimeksi tilasin 10 kg säilykepunajuuria yhden pienen purkillisen sijaan. Nyt tuli tilattua reilun kolmen kilon köntsä possun niskaa pienemmän määrän asemasta.

Noh, nyt on ainakin pulled porkia pakkaseen asti. Reilun kuusi tuntia tuota lihaa sai hauduttaa uunissa, jotta mureutui tarpeeksi. Nyhtöpossun lisäksi oli tarjolla nyhtöbroileria heille, ketkä eivät punaista lihaa syö. Nyhtökauraakin piti kattaa pöytään, mutta se jäi kaupunkiin.

Perinteisesti mentiin ja syötiin nyhtistä ciabattan, punasipulihillokkeen, bbq-ranskankerman ja salaatin kanssa. Tai salaatti ei perinteisesti kuulu valikoimiin, vaan coleslaw. Mutta nyt mentiin salaatilla, sillä mun valmispussi kaaliporkkanapurjosekoitusta, oli alkanut inhottavasti käymään ja haisi inhalle.

Vappupäivä on kulunut ruokailujen lisäksi rennoissa merkeissä; laiturin kasauspuuhissa, lautapelien äärellä, paljussa ja suupielet sokerissa. Ja hei, ne mun sunnuntai-iltana tekemäni simat eivät ole vieläkään valmiita. Noh, voihan sitä simaa juoda vielä vapun jälkeenkin…

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 19. huhtikuun 2020

Niin kovin pienestä kiinni

2

”Muistitko ottaa pelastusliivit?”
”Joo ja otin vettäkin pari kanisterillista.”
”Hyvä homma, mä pakkasin lakanakassiin myös saunapyyhkeet, niin voidaan saunoa.”

Tokavika mökkitien mutka. Se sellainen, josta näkyy jo järvelle puiden lomasta. ”Aivan umpijäässä…!” ”Niinpä!” Vika mökkitien mutka. ”Se on auki….kato nyt!!!” Saarimökkiläisen elämää part 103 😀 No olihan se auki. Suurelta osin. Venerannan ja mökkisaaren välissä oli noin 20 metrin levyinen jääkaistale. Uhkarohkea olisi laskenut veneen vesille ja hilannut sen rantaa myöden jäätä pitkin avovedelle. Vene kun ei ilman moottoria hirmuisen painava ole. Emme olleet uhkarohkeita.

Vaan tiedättekö, että jollain masokistisella tavalla tuntui ihanalle. Ihanalle, että odotus jatkuu vielä hieman. Odotus on ihanaa! Mökille pääseminen toki vielä ihanampaa. Mutta nyt on niin pienestä kiinni, että joku päivä viikolla töiden jälkeen hurautetaan laittamaan mökki kesäkuntoon. Sillain, että perjantaina mökille mennessämme kaikki on kunnossa. Että saa nauttia vuoden ekasta mökkiviikonlopusta täysillä. Saunoa puhtaassa saunassa, laittaa iltapalaa ja sujahtaa puhataisiin mökkilakanoihin.

Yksi mitä mökiltä kaipaan on juurikin hyvät yöunet. Niin monta kertaa olen tainnut sanoakin, että mökin rakennusvaiheessa on joku tainnut sujauttaa unihiekkaa hirsien väliin. Niin hyvin siellä tulee nukuttua. Ja se on jännä, miten mökillä aamukahvikin maistuu paremmalle. Ruoka on maukkaampaa ja mielikin levollisempi. Tuo mökin ruokatila, jonka kalustuksen uusimme viime vuonna kaipaa tuoleille pehmusteita, takkaan tulen ja yhden mökkihöperön istumaan pöydän ääreen. Sitten sekin on valmis kesään.

Lapset (jotka eivät ymmärrettävästi ihan niin kovin innoissaan mökkikauden alusta ole ;)) kysyivät tänään aamupalapöydässä, että mitäs jos sataakin koko kesä. No kuulkaa, ei haittaa yhtään. Sitten tehdään klapeja ja sellaisia sadepäivien juttuja. No mitäs jos onkin niin kylmä, ettei ulkona pysty olemaan? No kuulkaa, sit ostetaan kaikille pilkkihaalarit 😀

”Kato, kun tsuumaa kuvaa lähemmin, niin eihän se laituri näytäkään enää siltä, että jäät ovat murjoneet sen!” Perjantai-iltana, kun mökkijärven lahti oli vielä umpijäässä, näytti laituri aivan vinksahtaneelle. Niin vinksahtaneelle, että viikonlopun olemme tehneet suunnitelmia laiturin uudelleen kyhäämisestä. Plan b on valmis käyttöön. Mutta voi kuulkaa olla sittenkin, ettei sitä tarvitse ottaa käyttöön. Sen näkee sitten…ihan pian ♥

Nyt toisenlainen plan b käyttöön ja laittamaan terassille tuolit sun muut. Kesän ekat terassikahvit luvassa suklaajätskin kanssa. Ei huono vaihtoehto sekään!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »