maanantai 01. heinäkuun 2019

Ensitunnelmia Toscanasta

8

HEISSUN IHANAT!

Kamera on pysynyt visusti laukussa ja kannettava samoin. Tähän asti. Silmät ovat kuitenkin nauttineet näkemästään täydellä teholla; lauantai-iltana lentokoneen laskettua Firenzeen yhtä aikaa Toscanan kukkuloiden taakse laskevan auringon kanssa mietin, että tämä on juurikin se värimaailma, jollaiseksi olen Toscanan mieltänyt; oranssia ja utua. Puuterisia okran ja vanhan roosan sävyjä. Vihreällä kontrastilla.

Villaan päästessämme ei voinut kuin huokailla. Tämä oli vielä ihanampi kuin kuvissa. Reilun 12 tunnin matkustamisen jälkeen olo oli jokseenkin ryytynyt, mutta innostunut. En muuten voi ymmärtää, että miten Italiaan voi matkustaa noin kauan 😀  Klo 11 maissa lauantai-aamuna lähdimme kotoa ja kurvasimme villan pihaan 23.45. Toinen lento oli reilun tunnin myöhässä, mutta ei se silti selitä tuota kellon ympäri matkustamista…

Aamulla näkymä oli kuvien kaltainen; villamme sijaitsee hurmaavan pikkukylän Montecatini Termen lähellä olevilla kukkuloilla Massa & Cozzillessa. Vuokra-autot tulivat tarpeeseen. Firenzen lentokenttä on vain 45 minuutin ajomatkan päässä ja täältä käsin koko Toscana tuntuu helposti saavutettavissa olevalta. Eka päivä kului villan altaalla ja kylillä. Ensimmäinen italialainen pizza on tullut syötyä ja lounaaksi tehtiin maan tapaan spagetti bolognesea. Isossa keittiössä, ison perheen tavoin.

Huomenna vuorossa rentoilua ja illemmalla Luccaa. Myöhemmin viikolla myös Firenzeä ja Sienaa. Toscanan maaseutua ja vierailua viiniviljelmillä. Sekä kenties myös kuvankauniita kalastajakyliä Cinque Terressä. Vaikka blogissa voi olla tulevan viikon aikana hiljaisempaa, niin tallentelen tunnelmia IG:n puolelle. Loin kohokohtiin Toscanalle oman kansionsa, josta pääsee reissutunnelmiin mukaan jo heti alkumetreiltä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 26. kesäkuun 2019

Enkö olekaan kunnon ihminen?

6

HEISSULI!

Vitsit, että pisti kikatuttamaan tänään ruokiksella, kun netin syövereissä törmäsin Kodin Kuvalehden hulvattomaan ja pilke silmäkulmassa kirjoitettuun artikkeliin Kunnon ihmisestä. Artikkelissa oli esitetty 21 asiaa, joita kunnon ihmisen kuuluisi tehdä. Jos ei olisi parempaakin tekemistä. Kuinka monesti huomaankaan ajattelevani, että ”Juu, roskiskaappi pitäisi nyt puunata, mutta kun on vähän parempaakin tekemistä” 😀 Tuon 21 kohdan perusteella mä en olekaan ihan niin kunnon ihminen. Aina olen pitänyt itseäni kyllä ihan kelpo kansalaisena, mutta kunnon ihmiseksi musta ei ole. Jos on tuota listaa tiukasti tuijottaminen.

Kunnon ihmisenä vien toki vanhentuneet lääkkeet apteekkiin ja paristot kierrätykseen. Eivätkä meidän lattialistatkaan ole vielä pinttyneiden ketsuppitahrojen peitossa. Mutta hei, kerrottakoon että siihen se sitten jäikin 😉 Toissa päivänä laitoin IG Storyn videon, jossa kerroin että koti on juhannuksen jälkeen kuin pommin jäljiltä. Kuvasin pölypalloja ja epämääräisiä koiran leluja keskellä olkkarin lattiaa. Sohvatyynytkin olivat aivan jossain muussa kuin ojennuksessa.

Sain monta viestiä siitä, että voi kun meilläkin olisi joskus noin siistiä. Jutun juju on ehkä siinä, että koska meillä yleensä on siistimpää (päällisin puolin), niin jo tuo hieman vinksinvonkskin ollut olkkari tuntui kaatopaikalta. Keittiö oli vielä enemmän hujanhajan. Niin paljon kuin rakastankin siistiä kotia, jossa tavarat ovat järjestyksessä, niin varsinkin näin kesällä olen myös mestari katsomaan pölypalloja ja epäsiisteyttä sormien välitse. On katsokaas paikka jonne paeta kaaosta…takapiha. Tänään kun on vähän sateisempi ja koleampi ilta, niin otin itseäni niskasta kiinni; pyyhin pölyt ja näytin hieman imurille olohuonetta. Sohvatyynytkin ovat ojennuksessa.

Hetken aikaa tunsin itseni kunnon ihmiseksi. Kunnes muistin tuon 21 kohdan listan ja päätin, että mun on just hyvä olla näin. Epäkunnon ihmisenä. Pystyn hyvin olemaan sinut itseni kanssa, vaikken edes tällä hetkellä tiedä, minne olen laittanut osan kesävaatteistamme. Vaikkei peittoja ja tyynyjä ole pesty vähään aikaan. Vihanneslaatikostakin poimin juuri tuon artikkelin innoittamana ”jonkun” roskikseen. Ja ei, se imuri ei vahingosskaan eksynyt sohvatyynyjen väliin tai sohvan alle. Sohvien väliin jäävällä osuudella huomasin imuroimisen jälkeen yhden megalomaanisen pölypallon. Otin posket täyteen ilmaa ja puhalsin sitä niin paljon kuin keuhkoista lähti. Hokkuspokkus, nyt sitä ei enää näy 😀

Olen huomannut, että liika täydellisyyden tavoittelu, oli se sitten kodin siisteyden tai oman ulkonäön suhteen, on hyvin usein loppujen lopuksi vain esteenä hyvinvoinnille. Sen takia on ihan jees ottaa hyvällä omalla tunnolla löysin rantein. Höllätä hieman vaatimustasoa ja puhallella niitä pölypalloja sohvan alle ♥ 

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA,


tiistai 25. kesäkuun 2019

Luonnon helmassa

2

MOIKKAMOI!

Nyt voidaan ruksittaa kesäloma bucket listasta yksi kohta. Nimittäin se, että vie lapset luonnon helmaan katsomaan eläimiä. Siinä missä itse vietin lapsuuteni kesät kanojen, kissojen ja lehmien seurassa ovat nuo meidän jälkipolvemme sitä vuosikymmentä edustavaa urbaania citynuorta, jotka nyrpistelevät nenäänsä tallissa. Ei ole ollut paikkaa minne lapsia viedä luonnon helmaan eläinten pariin. Ja se oikeasti vähän surettaa.

Olen sitä mieltä, että eläimet ja luonto ylipäätään tekevät lapsen kasvulle ja kehitykselle hyvää. Saavat ainakin lapsen kunnioittamaan luojan luomia ja mitä enemmän turkkiterapiaa lapsi saa, niin uskoisin, että kosketus luontoon ja siihen johonkin aitoon ja alkuperäiseen säilyy. Tässä modernissa mobilisoituneessa maailmassa.

Lehmien, kissojen ja kanojen lisäksi mummulassa maalla tapasi kesällä sisiliskoja. Pihapiirin lipputangon juurelle ostettiin aina kesäksi lammas pitämään nurmikon siistinä. Pikkutyttönä en tajunnut, minne tuo lammas kesän päättyessä joutui. Näin vanhemmiten sekin on valjennut.

Sitten kun mummulassa ei enää ollut lehmiä tai kanoja, eikä sitä lammastakaan enää näkynyt asuin kesät hevostalleilla. Luonnon lähellä sekin. Ainakin maastossa ollessamme. Eläimen halaaminen ja hoitovastuu tekivät hyvää murrosiän kourissa kipuilevalle.

Haluan uskoa, että tämä yksi päivä teki hyvää myös noille kullannuppusille; intoa puhkuen lapset ihastelivat ihan perinteisiä possuja, lehmiä, pupuja, marsuja ja poneja. Kiviniityn Kotieläinpuistossa olemme käyneet pari kolme kertaa aiemminkin ja jotenkin tuntui, että ehkä aika oli ajanut meidän lapsista ohi. Lukuunottamatta pientä hurmurikummipoikaa. Monet laitteet ja aktiviteetit olivat nuoremmille tarkoitettuja. Mutta eipä tuo haitannut, pupujen sekä lampaiden syöttämisessä ja ihmettelemisessä hurahti monta tuntia.

Kyselin kotimatkalla mikä oli kivointa. Yhdestä suusta kuului takapenkiltä; eväiden syönti 😀 Luonnon helmassa syöminenkin on jotenkin moninverroin kivempaa ♥

TIISTAITERKUIN,

PS. jos teillä on vinkata sellaisia sisäänpääsymaksuttomia paikkoja Pirkanmaan alueella, johon voi mennä viettämään aikaa eläinten kanssa, niin saa vinkata 🙂


maanantai 24. kesäkuun 2019

Karamellisoitu nyhtöpossu ja -broileri

2

HEI HELLUREI!

Se on jännä, että vaikkei vielä virallisesti ole loma, niin tuntuu ihan kuin olisi lomalla. Tämän lomafiiliksen kun saisi tallennettua matkan varrelle myös niihin superkiireisiin syyspäiviin ja niihin talvisiin työputkiin, kun tuntuu että venyttää jaksamista ehkä hieman liikaa. Lomafiilis kun on pitkälti kiinni jälleen korvien välistä. Ajatuksesta, että kyllä ne hommat siitä hoituvat. Löysin rantein lopputulos on usein myös vertaansa vailla. Verrattuna hammasta purren tehtyyn.

Sain hurrrrjan monta kyselyä lauantaina IG-storyyn linkkaamastani ruoasta. Tuosta on ikäänkuin vakiintunut meidän juhannusruoka. Ekan kerran sitä syötiin varsin sateisena juhannuspäivänä vuonna 2015. Sen jälkeen sitä on tullut tehtyä kerran kesään, yleensä juurikin juhannuksen tietämillä. Siitä ihana ruoka, että miellän sen vahvasti sadepäivän ruoaksi; sellaiseksi, jonka äärellä jaksetaan odottaa leffoja katsellen, sateen ropistessa mökin huopakattoon. Nälkä kasvaa mitä pidempään ruoka on uunissa, nimittäin sieltä uunista tulevat tuoksut ovat aivan omaa luokkaansa.

Meillä on perheessä yksi henkilö, joka ei punaista lihaa syö, joten hänelle valmistin ihka ekaa kertaa nyhtöbroileria. Ja voi jösses, että tuostakin tuli niin hyvää. Nyhtöpossua meillä syödään aina ciabattan päällä. Coleslawn, BBQ-jugurttikastikkeen ja marinoitujen punasipuleiden kanssa. Mikäli sitä nyhtöpossua nyt sattuisi joskus jäämään yli, niin ajattelimme kokeilla sitä pitsaan.

Tällä hetkellä olen aivan koukussa nyhtökauraan…täytyykin kehitellä sen ympärille myös tällainen karamellisoitu versio. Nimittäin, nyt kun olen vähentänyt huomattavasti punaisen lihan syöntiä, on olo vieläkin jokseenkin tukala lauantaisen liha-annoksen jäljiltä.

Karamellisoitu nyhtöpossu

800g kassleria
Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 5-6 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

Nyhtöbroitsun (neljä maustamatonta rintafileetä) tein muuten samalla tavalla, mutta hieman marinadin ainekset sinne päin puolittaen. Lisäsin folion sisään yön yli marinadissa olleet broilerit ja ne olivat uunissa noin kolmisen tuntia. Samanlailla haarukalla nyhdin säikeiksi ja lisäsin inasen bbq-kastiketta. Samaan vuokaan meni rapsakoitumaan lopuksi nyhtöpossun kanssa.

Chilikastike

2 dl turkkilaista jugurttia
1 punainen chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
2 rkl bbq-kastiketta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
– sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa tovin

Marinoidut punasipulit

2 punasipulia ohuina renkaina
0,5 dl punaviinietikkaa
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
– kiehauta sipuli, etikka, sokeri ja suola kattilassa
– lisää öljy ja anna jäähtyä

Vaikka tämä viikko onkin letkeä lomanomainen työviikko, tulee se silti olemaan aivan aikataulutettu; töiden lisäksi pitää saada koti putsplankoksi. Saamme ihanan hoitajan Tobylle kotiin ensi viikon reissua varten enkä millään muotoa voi päästää vierasta ihmistä kotiimme asumaan viikoksi, ennen kuin uuni ja -pellit kiiltävät, ennen kuin roskiskaappi on järjestyksessä ja saunan lasista näkyy läpi 😀 Heh, nämäkin teen kuitenkin letkeästi. Löysin rantein.

Niin löysin rantein, että huominen kotitoimistopäivä kuluu osin kesäretkellä veljen vaimon ja veljen lasten kanssa. Mennään verestämään vähän sellaisia meidän lapsille tärkeitä lapsuusmuistoja. Pois mobiililaitteiden ja kannettavien luota. Eläinten ja luonnon pariin ♥

IHANAA ALKANUTTA KESÄVIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 23. kesäkuun 2019

20 x kuvamuisto juhannukselta

2

MOIKKAMOI IHANAT!

Hei, viimeksi ollaan oltu kuulolla blogin puolella torstaina – huh, koska viimeksi on mennyt pari päivää tyystin ilman koneen avaamista? 🙂 Mutta tiedättekö, että se teki ihan gutaa. Olla vailla konetta. Oli se mukana mökillä, mutta ei sitä kertaakaan avattu. Juhannus oli ihana, toivottavasti sielläkin ♥ Tämän postauksen kuvituksen 20 räpsyä juhannukselta.

Se, mitä kuviin ei saa taltioitua on ne tuoksut, joita juhannus pitää sisällään. Saunavihdan tuoksu, kun sillä lempeästi löyhyttelee kiuaskiviä. Savustetun kalan tuoksu. Tai kuusi tuntia uunissa muhineen chilillä ja valkosipulilla valellun kasslerin tuoksu. Kesätuulen mukanaan tuomat tuoksut vastarannalta. Järven tuoksu.

Kuviin ei saanut tallennettua myöskään kikatusta. Leikkimielistä möksötyspuhinaa korttipelin häviöstä. Tunnetta käden alla, kun silitti juhannussaunassa viihtyvän koiran pehmeää turkkia. Sitä tunnetta, jonka käsi tunsi porkkananväristä parransänkeä kutittaessaan. Saatikka parransängen tuntua poskea vasten. Järviveden jälkeistä pistelyä iholla. Illan viiletessä kylmien varpaiden villasukkiin sujauttamisen ihanuutta.

Makumaailmaa, joka oli jälleen ihana. Juhannus on yksi ihana ruokajuhla. Siinä missä vuoden kaikki muutkin päivät. Juhannus maistui mansikalle, silleille, silakoille, uusille perunoille ja tillille. Kombuchalle ja kuplille. Aamupala croissanteille ja paahdetun ruisleivän rapeudelle. Kahville, jollaista saa vain mökillä.

Edes eilinen hieman hukille mennyt flunssapäivä ei oikeastaan mennyt hukille, vaan oli parasta mahdollista juhannuksen viettoa; tuuli toi mukanaan sadetuulia ja sytytettiin vieraiden lähdettyä kynttilät palamaan. Otettiin peitot ja tyynyt olohuoneeseen ja katseltiin sarjoja telkkarista. Välillä käytiin valmistelemassa iltaruokaa ja pelailemassa scrabblea. Lepo tuli tarpeeseen, sillä tänään flunssasta ei ole jäljellä kuin niistetyt nenänpielet.

Kolme yötä, kolme päivää. Kolmekymmentä tuntia yöunia ja kaksi tuntia päikkäreitä. Viisi tuntia saunottelua ja pari tuntia paljuttelua. Seitsemän jaksoa Blindspottia ja kolme tuntia äänikirjaa. Tuntuu kuin olisi ollut kaksi viikkoa lomalla ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKKUSIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »