HEIPPAHEI IHANAT!

Jos eilisessä postauksessa oli kuvatulvavaroitus, niin nyt tänään on tekstitulvavaroitus 😀 Referointi tai tekstin tiivistäminen ei ole koskaan ollut vahvuuksiani ja sen kyllä huomaa. Joku ehdottikin mulle instan puolella podcastin tekoa ja voin sanoa, että juttua piisaisi. Aihealueet tosin voisivat olla vähän niin ja näin. Hömppä podcastit – ne olisivat kuulkaas se mun juttu. Mutta nyt pidemmittä puheitta vastailemaan teitä askarruttaviin kysymyksiin tuolta reissun päältä.

Lennot

Suora lento olisi ollut ihanteellinen, mutta koska sellaista ei ollut saatavilla Firenzeen, menimme yhdellä välilaskulla. Varasimme lennot Lufthansalta ja välilasku oli mennen tullen Munchenissä. Helsigistä lensi Muncheniin vähän reilu kaksi tuntia ja menomatkalla meillä piti olla vaihtoaikaa pari tuntia. Kone oli puoli tuntia myöhässä Helsingistä lähteissä ja Munchenistä lähteissä tunnin. Joten ehdimme syödä välilaskun aikana. Laskeuduimme tunnin lentomatkan jälkeen Firenzeen juurikin sopivasti Toscanan auringonlaskun aikaan. Ah, koko maisema oli kauniin oranssi.

Paluumatkalla vaihtoaikaa Munchenissä oli 40 minuuttia, mikä meni aika tiukille muutenkin, mutta bussikuljetusten takia vielä lisää. Laukut saapuivat kotiin seuraavalla koneella.

Lentojen hinnat vaihtelevat hurjasti, riippuen mihin vuorokauden aikaan lentoja on (aamulennot reilu 200,- menopaluu) ja mihin viikonpäivään lennot ovat. 300 eurolla saa menopaluulennon järkevillä vaihtoajoilla ja järkevään aikaan.

Auton vuokraus

Ilman autoa ei Toscanassa tule toimeen. Ellei sitten ole aikaa niin paljon, että luottaa julkisiin. Tosin pikkuiset kylät matkan varrella olivat matkan ehdotonta antia ja noihin kyliin emme olisi eksynyt ilman vuokra-autoa. Olisimme myös olleet taksien varassa, sillä villamme sijaitsi maaseudulla.

Vuokrasimme auton jo Suomesta käsin Hertziltä. Ystäväperhe käytti Sixtiä. Molemmat toimivat loistavasti. Firenzen lentokentällä on lyhyt ja ilmainen shuttle bus -kuljetus rakennukseen, jossa majapaikkaa pitävät kaikki autonvuokrausfirmat. Onneksi lentomme ei myöhästynyt enempää, sillä meillä jäi pelivaraa aika niukalti ennen kuin autonvuokraustoimistot olisivat sulkeneet ovensa (klo 23.30).

Pikkupikku-italialaisauton, Fiatin olisi saanut viikoksi satasella. Me vuokrasimme tarkoituksella vähän isomman auton, sillä tiesimme, että tulemme ajamaan aika paljon maantieajoa. Audin Q3 maksoi viikoksi 200,-. Tiskillä kuulimme, että olimme saaneet autoluokan korotuksen ja saimme allemme 18 kilometriä ajetun Range Rover Evoquen. Huh, uuden auton tuoksu on näemmä sama Italiassa ja Suomessa – rakastan sitä 🙂

Range Roveriimme sisältyi navigaattori, mutta aiemmista reissuista viisastuneina kehoittaisin selvittämään navigaattoriasian etukäteen. Jenkeissä toisella reissulla emme niin tehneet ja pulitimme navigaattorin vuokrasta saman verran kuin auton vuokrasta. Varsinkin, jos ei ole rajatonta mobiilidatayhteyttä käytettävissä, niin tuo navigaattori on ehdoton. Useissa navigaattoreissa on muuten myös se hyvä puoli, että saa nettiyhteyden jaettua autoseuralaisille (vinkvink, takapenkin ”me ei olla mitään historiallisten nähtävyyksien perässä juoksijoita” -lapsia ajatellen ;).

Bensatankki oli täynnä dieseliä auton noudettuamme ja auto piti palauttaa myös täydellä tankilla. Me ajoimme viikon aikana 600 kilometriä, joten lorotimme tankkiin dieseliä juuri ennen auton palauttamista. Bensa ja diesel olivat Suomen hinnoissa. Ai niin, turvaistuimen vuokraus onnistuu myös autonvuokrauksen yhteydessä. Ystäväperheemme vuokrasi istuimen pikkuiselle papupadalle ♥

Ruokailu & muutama ravintolavinkki

Ruoka oli taivaallista ja vaikka Suomessa saakin nykyään erittäin hyviä pastoja ja pizzoja, niin kyllä ne vielä tuolla Italiassa olivat herkullisempia. Tosin, ruokailukokemukseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin itse ruoka. Ehkä atmosfäärikin lomalla oli otollisempi. Aamupalat teimme aina villalla, poislukien ihan ekaa aamua, jolloin kävimme läheisen kaupungin kahvilassa croissanteilla. Lounaat söimme myös villalla. Ruokaisia salaatteja ja pastoja. Kolme kertaa kävimme ulkona syömässä läheisessä Montecatini Termen kylässä. Ensimmäinen ravintola oli hyvä, mutta en saa kuollaksenikaan sen nimeä mieleeni. Lisäksi ravintolan manageri kilahti aivan turhasta laskua maksaessamme (pyysimme kauniisti kahta eri laskua), joten en tähän hätään edes selvittänyt tuon ravintolan nimeä 😉 Mutta kaksi muuta ravintolaa Montecatini Termestä, joita voin lämpimästi suositella:

Ristorante De Lorenzo
Villan omistaja vinkkasi tästä ystävänsä ravintolasta. Vaikka ravintola on ns. valkoisten pöytäliinojen ravintola ja himpun verran kalliimpi kuin monet muut, niin voi jösses miten hyvää ruokaa söimme. Ja miten hyvää palvelua saimme. Parasta spagettia ja risottoa, mitä olen ikinä syönyt. Mehukkaimmat hunajamelonit ja pikkuisemman jälkkäriksi valitsema karamellijuustokakku veivät kielen mennessään. Hintataso, kuten totesin, oli Suomen tasoa. Pöytäliinamaksua tuli kolme euroa / hlö, mutta se sisälsi taivaalliset alkupalaleivät, öljyineen päivineen.

Bistrò del Corso
Pitkän nähtävyyspäivän päätteeksi mietimme, että syömmekö kotimatkan varrella, mutta veri veti takaisin Montecatini Termeen eli tuonne kotikulmille. Nälkä oli hirmuinen, olimme menneet aamupalan ja muutaman jäätelön voimilla. Kummemmin taustoja tutkimatta valitsimme ekan ravintolan parkkipaikan viereltä. Ja hei, ei mennyt hutiin tämäkään kokemus.

Lasagne oli taivaallista, kuten myös pitsatkin. Kolmen euron punaviinilasillinen sai kielen kannat hymyilemään ja poistuimme tyytyväisinä takaisin villalle. Täällä pöytäliinamaksua tuli 1,5 euroa / hlö ja jälleen siihen sisältyi alkuleivät. Jotka olivat ok nekin.

Ruokaostokset

Yksi ulkomaan reissujen kohokohtia on päästä ruokakauppaan. Vakkarikaupaksemme valikoitui Esselunga Montecatini Termessä, mutta vikana päivänä lähdimme Pesciaa kohden Coop mielessämme. Vaikka Coopiin ajoi muutaman minuutin enemmän, niin olisi se antanut kyllä viikon varrella paremmat ostosmahdollisuudet kuin tuo Esselunga. Hifistelin hevi-osastolla ja jopa superfoodeja löytyi hyllyllisen verran.

Kärryt täytimme hedelmillä ja vihanneksilla, spagetilla, vedellä, Mutti-purkeilla ja parmesanilla. Kauramaidolla ja gluteenittomilla herkuilla. Yksi seurueestamme on keliaakikko ja oli ilo huomata, että molemmissa näissä kaupoista oli kunnon hyllyt gluteenittomille tuotteille!

Hintataso oli noin 80% Suomen hintatasosta. Luonnollisesti paikalliset hedelmät ja lihat olivat paljon edullisempia kuin täällä. Viinipullo kaupassa maksoi halvimmillaan pari euroa, shamppanja tuontitavarana parikymppiä.

Emme säästelleet kuitteja tai pitäneet kirjaa menoista. Vuorotellen kävimme kaupassa ja uskon, että lopulta tilit menivät tasoihin 🙂

Nähtävyyksiä & autolla ajaminen

Villamme sijainti oli loistava; Firenzeen ajoi reilun puoli tuntia, Luccaan myös. Luccasta ajoi puolisen tuntia Pisaan, jossa kävimme katsomassa kuinka kallellaan se torni oli. Ja olihan se, ehkä vielä enemmän kallellaan kuin kuvista olisi päätellyt.

Autostradoja ja superstradoja pitkin oli erittäin helppo ajella (sanoo hän, repsikan paikalta :D) ja navigaattori ohjeisti aina oikeaan paikkaan. Itsehän olisin ajellut tyystin koko ajan pikkukylien kautta, mutta lopulta olisi hermot menneet ehkä jatkuvien liikenneympyröiden kanssa. Toisaalta, pikkykyliä pitkin ajellessa ei olisi joutunut maksamaan tietulleja.

Yhtenä päivänä teimme koko päivän kestävän kiertoajelun; suuntasimme heti aamusta 1,5 tuntia Sienaan. Ei pelkästään vain se päämäärä, vaan myös ne ihanat maisemat matkalla tekivät sen, että tuo matka kannatti ajaa. Sienaan tutustumisen jälkeen ajoimme lyhyen matkan takaisin kohti Firenzeä ja sitten poikkesimme pois tieltä kohti ihanaa San Gimignanoa (tästä tulossa vielä erillinen postaus). San Gimignanoon tutustumisen jälkeen jatkoimme jälleen Firenzeen. Mittari näytti 41 astetta ja suurkaupungin kuumuus tuntui hieman sietämättömältä. Katsoimme vain tärkeimmät nähtävyydet ja jatkoimme matkaa…

…tytöt olivat nimittäin jo vuosia halunneet Primarkkiin ja nyt vihdosta viimein sellaiseen pääsivät; vartin päässä Firenzestä kotiinpäin oli I Giglin ostoskeskus, josta löytyi Primarkin lisäksi vaikka sun mitä. Hollisteria, Zaraa ja OVS:ää. Meidän vanhempien pelisilmä oli kohdillaan, kun ajoitettiin Primark vasta iltapäivälle. Tytöt olivat nimittäin niin väsähtäneitä, että rahaa säästyi 😉

Kannattaa huomioida se, että aika monessa kaupungissa on osia, joissa on autolla ajamista rajoitettu. Lisäksi Sienassa ja Firenzessä otimme etukäteen selvää parkkipaikoista nähtävyyksien lähellä. Molemmissa veimme auton parkkihalliin, joka kustansi noin kaksi euroa tunnilta.

Vaikka niitä ns. kuuluisia nähtävyyksiä olikin kiva käydä katsomassa, niin itselleni paras nähtävyys oli nuo maisemat. Kukkuloita kukkuloiden perään. Ja auringonlaskut, joita vastaan apenniinit piirtyivät kauniiksi ja  jotka värjäsivät taivaan oranssiksi. Postauksen kuvat olivat noin 200 metrin päästä meidän villalta. Kirkon vierestä vikana iltana otettuja. Näin kotiinpaluun jälkeen olen miettinyt, että mikä Toscanassa kiehtoi eniten. Kyllä se ehdottomasti oli nuo maisemat, vehreä luonto ja se tavallaan yllätyksellisyys; vaikka maisemat olivatkin samankaltaisia, niin koskaan ei tiennyt mitä seuraavan kukkulan laelta löytää.

ILOISIN TIISTAITERKUIN,