HEISSULI!

Vitsit, että pisti kikatuttamaan tänään ruokiksella, kun netin syövereissä törmäsin Kodin Kuvalehden hulvattomaan ja pilke silmäkulmassa kirjoitettuun artikkeliin Kunnon ihmisestä. Artikkelissa oli esitetty 21 asiaa, joita kunnon ihmisen kuuluisi tehdä. Jos ei olisi parempaakin tekemistä. Kuinka monesti huomaankaan ajattelevani, että ”Juu, roskiskaappi pitäisi nyt puunata, mutta kun on vähän parempaakin tekemistä” 😀 Tuon 21 kohdan perusteella mä en olekaan ihan niin kunnon ihminen. Aina olen pitänyt itseäni kyllä ihan kelpo kansalaisena, mutta kunnon ihmiseksi musta ei ole. Jos on tuota listaa tiukasti tuijottaminen.

Kunnon ihmisenä vien toki vanhentuneet lääkkeet apteekkiin ja paristot kierrätykseen. Eivätkä meidän lattialistatkaan ole vielä pinttyneiden ketsuppitahrojen peitossa. Mutta hei, kerrottakoon että siihen se sitten jäikin 😉 Toissa päivänä laitoin IG Storyn videon, jossa kerroin että koti on juhannuksen jälkeen kuin pommin jäljiltä. Kuvasin pölypalloja ja epämääräisiä koiran leluja keskellä olkkarin lattiaa. Sohvatyynytkin olivat aivan jossain muussa kuin ojennuksessa.

Sain monta viestiä siitä, että voi kun meilläkin olisi joskus noin siistiä. Jutun juju on ehkä siinä, että koska meillä yleensä on siistimpää (päällisin puolin), niin jo tuo hieman vinksinvonkskin ollut olkkari tuntui kaatopaikalta. Keittiö oli vielä enemmän hujanhajan. Niin paljon kuin rakastankin siistiä kotia, jossa tavarat ovat järjestyksessä, niin varsinkin näin kesällä olen myös mestari katsomaan pölypalloja ja epäsiisteyttä sormien välitse. On katsokaas paikka jonne paeta kaaosta…takapiha. Tänään kun on vähän sateisempi ja koleampi ilta, niin otin itseäni niskasta kiinni; pyyhin pölyt ja näytin hieman imurille olohuonetta. Sohvatyynytkin ovat ojennuksessa.

Hetken aikaa tunsin itseni kunnon ihmiseksi. Kunnes muistin tuon 21 kohdan listan ja päätin, että mun on just hyvä olla näin. Epäkunnon ihmisenä. Pystyn hyvin olemaan sinut itseni kanssa, vaikken edes tällä hetkellä tiedä, minne olen laittanut osan kesävaatteistamme. Vaikkei peittoja ja tyynyjä ole pesty vähään aikaan. Vihanneslaatikostakin poimin juuri tuon artikkelin innoittamana ”jonkun” roskikseen. Ja ei, se imuri ei vahingosskaan eksynyt sohvatyynyjen väliin tai sohvan alle. Sohvien väliin jäävällä osuudella huomasin imuroimisen jälkeen yhden megalomaanisen pölypallon. Otin posket täyteen ilmaa ja puhalsin sitä niin paljon kuin keuhkoista lähti. Hokkuspokkus, nyt sitä ei enää näy 😀

Olen huomannut, että liika täydellisyyden tavoittelu, oli se sitten kodin siisteyden tai oman ulkonäön suhteen, on hyvin usein loppujen lopuksi vain esteenä hyvinvoinnille. Sen takia on ihan jees ottaa hyvällä omalla tunnolla löysin rantein. Höllätä hieman vaatimustasoa ja puhallella niitä pölypalloja sohvan alle ♥ 

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA,