TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Oppia ikä kaikki – vähän ehkä ärsyttävä, mutta sangen viisas sanonta. Mä ainakin koen, että iän myötä olen oppinut aivan älyttömästi. Elämästä laajalla skaalalla, mutta tänään keskitytään omaan itseeni ja siihen, että jos voisin kääntää kelloa ajassa taaksepäin kauneudenhoidon suhteen, niin mitä tekisin toisin. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta näin 44-vuotiaana täytyy sanoa, että parikymppisenä tehdyt laiminlyönnit näkyvät vasta nyt.

Aknevoiteiden käyttö koko kasvoille

Mulla alkoi pukkaamaan pikkunäppyä teini-ikäisenä. Teini-ikäiselle hammasraudat suussa olevalle rillipäälle tuo oli viimeinen niitti. Kävin taistoon kovin keinoin. Ensin käsikauppalääkevoiteilla, jotka olivat niin styrkkia, että saivat pyyhkeetkin laikullisiksi, mutta myöhemmin myös ihotautilääkärin määräämillä voiteilla ja muutamalla ab-kuurilla. Siinä missä ihoni voi välillä näin jälkeenpäin katsottuna erittäin hyvin, näin peilistä kuitenkin ihan liian monta näppylää.

Levitin tuhdin kerroksen sitä pyyhkeistäkin värit pois vievää rasvaa kasvoilleni iltaisin. Ihan koko kasvoille. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä ollut viisainta levittää sitä vain ongelma-alueelle. Usein nimittäin kasvojeni iho hilseili. Ei vain niistä näppyalueilta, vaan myös niiltä alueilta, joissa ei ollut tietoakaan näpyistä. Toivottavasti nykyajan nuoret ovat valveutuneempia…sillä tämä yhdistettynä tuohon alla olevaan mokaani ei tehnyt hyvää iholleni.

Kosteuttamisen laiminlyönti

Sain ihotautilääkäriltä aina reseptin Humektaniin, mutta enpäs muista, että sitä olisin käyttänyt. Ensimmäiset kunnolliset kosteusvoidemuistot mulla on yliopistoajoilta. Silloin päätin ottaa ihonhoidon suhteen itseäni niskasta kiinni ja alkaa käymään säännöllisesti kosmetologilla. Joka teki taikojaan ja rutikuiva, itse itseään kosteuttava ihoni alkoi elpymään. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, että silloin opintotuen varassa elävänä ja satunnaisesti töitä tekevänä mulla oli varaa käydä kosmetologilla neljän-kuuden viikon välein. Ehkä kävin sitten vain porukoilla syömässä ja satuin maitokauppaan samaan aikaan äiskän kanssa, mutta jotenkin sitä rahaa oli laittaa kosmetologin lisäksi myös hänen myymäänsä tuotesarjaan.

Muistan vieläkin tuon tuotesarjan (Sothys) yövoiteen tuoksun. Sen kuinka aamulla heräsin posket sileänä kuin vauvanpeppu. Ne kamalat kuivettavat aknevoiteet olivat jääneet historiaan ja sain ihoni kuntoon kosteuttamalla sitä.

Nykyäänhän mä läträän ihon kosteuttamisen kanssa monta kertaa päivässä. Mikään ei ole ihanamman tuntuista kuin kosteutettu ja kimmoisa iho. Ollakin, että näin parikymmentä vuotta vanhempana iho ei ihan tuohon vauvan peppu -tuntuun yllä 😉 Mutta kun illalla levitän seerumin ja yövoiteen, on aamulla iho pehmeä ja levännyt.

Silmänympärysvoiteen käyttämättä jättäminen

Silloin parikymppisenä sain neuvot ja oikean aineen silmänympärysihon kosteuttamiseen. Äh, mä tätä tarvitse. Ei ole ryppyjä, ajattelin. Voi kunpa olisin alkanut tuolloin jo käyttää silmänympärysvoidetta enkä reilut 15 vuotta myöhemmin. Tänä päivänä mulla on juonteet silmien alla ja viime vuosina ovat silmäpussitkin vaivanneet. Siihen silmäpussiasiaan tosin sain vahvistuksen yhdestä artikkelista jonka luin; meillä, jotka kärsimme bruksismista (narskuttelusta) on usein aamuisin silmäpussit, sillä kasvojen nestekierto (tai joku sellainen?) on häiriintynyt.

Mutta hei, neuvo teille samassa veneessä oleville: Guasha-lasta. Mä ostin tuossa syksyn kuluessa (kiitos sinä ihana IG:ssä vinkkaava) Katja Kokon Yin your skin -sarjaan lastan ja ah euforia. Tuolla käsittelen kasvojen alueen joka aamu. Ensin puhdistan kasvot ja levitän niille rutkalti öljyä. Sitten lastoitan ne huolella. Varsinkin nuo korvien edessä olevat kipeät kohdat ja siitä alas leukaluuhun ja solisluun kuoppaan. Myös sibeliusrypyt tykkäävät lastasta (tai pelkäävät sitä) niin, että yleensä käsittelyn jälkeen ovat madaltuneet.

Liiallinen auringonottaminen / aurinkosuojakertoimen vähättely

Ei kuulkaa silloin tullut mieleenkään käyttää kasvoilla aurinkosuojakerrointa, kun teini-ikäisenä ystävän kanssa Rodoksella vietettiin lomaa. Muu kroppa tuli ehkä just ja just rasvattua. Kerran päivässä ja sellaisella jollain porkkanan värisellä öljyllä, jossa oli suojakertoimia maksimissaan kuusi. Ensinnäkin ajattelin, että tuo aurinkosuojakerroin estää ruskettumasta kasvoilla. Toiseksi ajattelin, että koska mulla on näppyjä, niin se tukkii ihohuokoset vielä enemmän.

Ja hei voin sanoa, että kun on käyttänyt tuollaista kuorivaa finnivoidetta, niin ihohan on aika arka auringolle. Auringonottoa pitäisi välttää. Mutta mitä tekee teini-ikäinen minä? Kääntää kasvot aurinkoon ja ajattelee auringon kuivattavan näpyt. Oh Lord, anna lapsieni olla viisaampia.

Nykyään mulla on päivävoiteessa että tuossa värillisessä päivävoiteessa, jota käytän suojakertoimet. Ulkomaille mennessä vuoraan itseni SPF 50 omaavalla aurinkosuojalla ja oleilen pääosin varjon alla. 

 

Näin kahden tyttölapsen äitinä sitä ajattelee, että onneksi on viisastunut omista virheistään. Pystyy neuvomaan heitä, jos sattuu samanlaisia ongelmia ilmenemään iholla kuin äidillänsä. Paljon ollaan tyttöjen kanssa juteltu ihonhoidosta ja en tiedä kenen ihon ovat perineet, mutta ihot ovat loistokunnossa. Ei näpyn näppyä. Sellaiset siloiset kuin ne kuuluisat vauvan pyllyt. Voi kunpa säästyisivät näppyvaiheelta. Voin sanoa, että tuo on itselläni ollut suurin itsetuntoa madaltava asia.

Reilu pari vuotta sitten sain aikuisiällä yhtäkkiä näpyttymään alkaneen ihoni kuntoon Whamisan tuotteilla. Kunnes jotain tapahtui. Ehkä ihoni kyllästyi niihin, mutta siirryin kokeilemaan muita luonnonkosmetiikkasarjoja. Lopulta päädyin takaisin vanhaan tuttuun Excuvianceen. Sillä ollaan nyt menty pian vuosi ja ihoni voi hyvin. Nuo tuotteet sopivat iholleni ja siinä missä koin, että Whamisa ei loppupeleistä ollut tarpeeksi tehokas mun nelikymppiselle iholle, saa Excuviancen tuotteet ihoni hehkumaan. Pakko muuten tässä välissä kertoa mun lempparituotteesta; Excuviancen Bionic Oxygen Facial -kasvonaamio. Se on naamio, joka levitetään kostealle iholle. Se muodostaa iholle vaahdon ja kuplii pois. Ihan mieletön tuote. Vaikkakin aika arvokas, mutta riittoisa. Samoin toinen lempparini ihonhoitoon on saman sarjan all time favorite eli tuo Triple Microdermabrasion Face Polish –kuorintavoide.

Onko teillä tapahtunut mitään kauneusmokia ihonhoitoon liittyen? Miksi mulla alkoi nyt soimaan päässä Pauli Hanhiniemen ”Muutkin mokaa” -biisi? 😀 Mokaaminen on ihanaa. Mokista oppii. Ilman mokia sitä ei kehittyisi ihmisenä ollenkaan. Tämänkin olen iän myötä oppinut. Hyväksymään ne mokat osana elämää ja oppimaan niistä. Arvokas taito sekin ♥

TIISTAITERKKUSIN,