MOIMOI MURUT!
Oma koti. Oma keittiö. Oma perhe. Josta kaksi pienimpää lähti tuliaisten jaon jälkeen takaisin tekemään sitä, mitä sitä ennenkin eli olemaan kavereidensa kanssa. Mies perinteisillä sunnuntaiskineillä golfaamassa. Jaloissa nyhjöttävä karvainen kaveri. Ämyreissä kaihoisasti laulava Melissa Horn. Liki täydellistä. Täydellisen tästä tekee vasta se, kun ollaan koko perhe saman katon alla. Eli ihan tuota pikaa.

Kolme päivää pois keittiöstä teki sen, että sitä oli jo tavallaan ikävä ruoanlaittoa (siis voitteko kuvitella? :D). Lapsille lupasimme iltaruoaksi noutohampparit ja miehen yllätän mehukkaalla valkosipulisella tomaattipiirakalla. Olen aiemminkin tehnyt vastaavaa piirakkaa ja hyvää on! Kotimaiset tomaatit ovat juuri nyt heikkouteni ja ne mehevöityvät entisestään uunissa. Vähän tuota aiempaa reseptiä muokkasin. Siinä missä vielä vuosi sitten ostin valmiin suolaisen piirakkapohjan pakastealtaasta olen viime kerrat tehnyt suolaisen piirakkapohjan itse. Taikina jo itsessään on niin hyvää, että pitää vähän varoa tuon taikinan syömisen kanssa. Että jää jotain piirakkaankin 😉
VALKOSIPULINEN TOMAATTIPIIRAKKA
Pohja
125 g pehmeää voita
2,5 dl vehnäjauhoja
n. 2 rkl kylmää vettä
-nypi voi ja jauhot keskenään
-lisää kylmää vettä maksimissaan 2 rkl
-laita jääkaappiin hetkeksi tekeytymään
-levitä joko voidellun vuoan reunoille ja pohjalle tai sitten kaulitse leivinpaperin päälle
niin kuin minä tein 🙂
-lisää täytteet
Täyte
kotimaisia tomaatteja
1/2 purkki valkosipulituorejuustoa
fetajuustoa
1 valkosipulin kynsi
timjamia
-viipaloi tomaatit
-levitä taikinan päälle tuorejuusto ja tomaattiviipaleet
-murustele päälle fetajuustoa
-pilko päälle valkosipulin kynsi sekä tuoretta timjamia
-paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia

Piirakan lisäksi meillä on tarjolla salaattipinaattisekoitusta, jonka kruunaavat siemenet sekä balsamico. Myös tomaateista jääneet kannat ja lopun valkosipulin käytin uunin kautta 🙂 Nyt sauna päälle ja pyykkikone pyörimään. Villasukat jalkaan ja kahvikupponen porisemaan. Ehkä pian päästään syömäänkin, kun mies tulee kotiin! Hei, piti vastaamani kommentteihin junamatkalla, mutta läppäri oli lentolaukussa hattuhyllyllä. Huominen blogityöpäivä alkaa siis kommenttisulkeisilla. Kiitos kun aina jätätte niitä, olette ihania ♥ Katsotaan, mitä huomenna keksitään. Ehkä kannattaisi verekseltään tehdä Tallinnan ravintolavinkkipostaus. Tai sitten ihan jotain muuta. Let’s see!
SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,
![]()
PS. se eilen mainostamani ”pasta bella carbonara” -luritus on vielä hetken aikaa kuuneltavissa Insta Storyssa 😀
Oi vitsit, mikä reissu! Saa kyllä hymyilyttämään vielä pitkän aikaa ♥





Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.





















Hei muistattehan te nauttia muuten tästä kesästä? Suomen ihanasta suvesta. Vaikkei sitä aurinkoa ja hellettä ihan joka päivälle riitäkään (better days are coming my friend…), niin onhan tää nyt ihmisen parasta aikaa. Sateenropina on ehkä ihanin ääni, minkä tiedän. Varsin rauhoittava. Kesällä kivointa on se, että elämä alkaa vasta tällain illalla. Itse olen armoton illan torkku yleensä, mutta kesäisin musta tulee illan virkku. Kello lähentelee usein yhtä yöllä, kun maltan lopettaa päivän askareet. Aika ohuilla yöunilla mennään, mutta ehtiihän sitä nukkumaan sitten syksyn pimeilläkin 🙂
