HEIPPAHEI!
Mitä kuuluu tiistai-iltaanne? Tänne kuuluu sitä perusarkea. Tortillatiistaita ja syömisen jälkeen molemmat lapset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Mitäpä siinä muuta kuin molemmat miehen kanssa tuumaamaan yhteen ääneen, että tehdäänkö vähän aikaa töitä. Hän työhuoneessaan ja mä ruokahuoneessa. Näppäimistön naputus taustaäänenä. Arkiromantiikkaa kerrassaan 😉 Päätin jo, että tänä iltana vastaan kommentteihinne ja jätän postauksen tekemättä. Mutta kun tuli kirjoittamisen tarve. Kyllä ne kommentitkin vielä tämän illan kuluessa saa vastaukset.
No niinhän siinä sitten kävi, että unohdin viime viikolla laittaa teille näiden lounasleipien ohjeen. Vaikka niin lupasin. Pahoitteluni. Täytyy sanoa, että rakastan tätä tunnetta, kun on monta rautaa tulessa, mutta yllättävän usein huomaan pohtivani, että onko jotain jäänyt tekemättä. Onneksi ei ole mitään sen vakavampaa jäänyt tekemättä. Marraskuu, kaikessa ihanuudessaan, on buukattu aivan täyteen; on blogitöitä, töitätöitä, ystävien treffausta ja kaikkea muuta kivaa. Veikkaanpa, että siinä yksi syy siihen, että marraskuu ei anna lannistaa. Pahinta on jäädä möllöttämään ja yksin ihistelemään pimeyttä eikö vain? 🙂
Liian raa’at kananmunat ovat olleet itselleni pienimuotoinen kammo. Veljen vaimon kahden minuutin munia töissä olen hieman karsastanut, kunnes kerran maistoin löysäksi jätettyä kananmunaa. Suolaa ripottelin päälle ja avot. Siitä syntyi ajatus näihin lounasleipiin. Helppoa ja herkullista, jälleen kerran. Niin kuin Marian keittiössä on tapana tehdä. Täyttääkin ihan mukavasti. Kuviin en näistä paistanut öljyssä, vaan laitoin paahtimen kautta. Mutta ehdottomasti suosittelen tuota öljyssä rapsakaksi paistamista.
LOUNASLEIVÄT KAHDELLE
2 isoa siivua maalaisleipää
öljyä
1 avokado
2 löysäksi keitettyä kananmunaa
sormisuolaa
pippuria
tuoretta persiljaa
-puolita leivät ja paista niitä pannulla öljyssä
-kuori avokado ja murskaa sitä hieman haarukalla
-lisää mustapippuria muutama pyöräytys
-lisää avokado leivälle
-puolita kananmunat ja lisää avokadososeen päälle puolikas/leipä
-ripsottele päälle sormisuolaa ja persiljaa
********************
Ja nyt niiden kommenttien kimppuun. Eikun ensin oven takana ulospääsyä vinkuvan koirulin kanssa ulos. Toivottelen sinne teille oikein tunnelmallista tiistai-iltaa 🙂
TIISTAITERKUIN,
Tiedättekö, sitä myskikurpitsakeittoa oli ihan joka paikassa. Sitä löytyy varmaan vielä aikojenkin kuluessa ihan joka paikasta. Vähän niin kuin joulukuusen neulasia 😀 Piti kattamani kauniisti kotitoimistokaverilleni ja mulle lounas. Sytyttää kynttilät ja fiilistellä maanantaita ja uutta viikkoa, Mutta tuon toisen ”keitot pitkin seiniä” -episodin jälkeen olin niin pahalla päällä, että loppujen lopuksi huusin miehen syömään. Itsepalvelun kautta. Leivän toiselle voitelin siinä missä omanikin 😉 Mutta niin jäi kuvat ottamatta. Senpä takia turvaudun vuoden takaisiin kuviini. Keitto näytti kyllä samalta. Kattaus vain uupui.
Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.
spaghettia
Yhtä kaikki, veljen vaimon sieniämpärillistä semisti kadehtien alkoi mieleni tekemään sienipiirakkaa. Onneksi sieniä löytyi myös tuolta ruokakaupan hevi-osastolta. Tänään pyöräytin lounaaksi syksyisen kanttarellipiirakan ja täytyy todeta, että hit spot. Koska aamupäivällä oli kiirusta, niin turvauduin pakastealtaan ruiskaurapiirakkapohjaan. Joka muuten sopi tähän piirakkaan ihan loistavasti!
