keskiviikko 24. marraskuun 2021

Salaatti-idea joulupöytään

MOIKKA KESKIVIIKKOILTAAN!

Alkuviikko on tehty iltaisin vaihto-oppilasjuttuja ja vielä olisi muutama lomake täyttämättä tai lähettämättä täytettäväksi. Rokotuksia haettiin eilen apteekista ja enpäs ole aiemmin edes miettinyt, kuinka hintavia nuo ovat. Yhdysvallat vaatii sellaisiakin rokotuksia, joita meillä ei rokotusohjelmaan kuulu, joten ovat pakollisia. Eilen oli jälleen Teams-palaveri vaihtarijuttujen tiimoilta ja täytyy sanoa, että kerta kerralta tuo konkretisoituu, että se esikoinen on oikeasti sinne lähdössä. Viimeistään itsenäisyyspäivänä ollaan saatu tämä lähtöön liittyvä paperirumba numero 1 tanssittua loppuun ja sitten vain odotellaan. Vaikka tuntuu, että on paljon työtä, niin on se kaikki sen arvoista.

Ajattelin tulla vinkkaamaan teille superhyvästä salaatista, joka menee ihan sellaisenaankin, mutta näkisin myös joulupöytää koristamassa. Mä rrrrakastan salaatteja. Niin kuin te jo tiedättekin. Rakastan muuten paljon muitakin asioita kuin salaattia ja sain joskus siitä kommenttia, että ei kaikkea voi noin rakastaa 😀 No mä rakastan enkä peittele sitä.

Joten tänään juttua salaattirakkaudesta tai lähinnä tästä kyseisestä salaatista. Jos saisi valita yhden ruoan/kategorian, jota syödä loppuelämä, niin mulla se olisi salaatit (kakkosena olisi mediaseksikkäästi peruna). Kylmät ja lämpimät, täyttävät ja kevyet, raikkaat ja mausteiset. Salaatteja kun on niin helppo varioida.

Törmäsin Pinterestissä Half Baked Harvestin ruusukaalisalaattiin, jota oli pakko viikonloppuna samointein tehdä. Voi olla, että tästä tulee tämän vuoden joulupöytään kaveri Waldorfin salaatille. Niin maukasta! Ollakin, että ruusukaalien kanssa mulla on ollut vähän niin ja näin. Välillä maistuu, välillä ei. Tässä salaatissa maistui kyllä tosi hyvin!

Alkuperäiseen ohjeeseen tuli pekonia, mutta korvasin sen serranon kinkulla. Vuohenjuuston puuttuessa jääkaapista, valitsin tilalle fetajuuston. Ai niin, osaatteko te työstää granaattiomenaa siististi? Mä en. Pitäisi katsoa joku ohjevideo. Meillä oli keittiön seinä ja pienkoneet täynnä punaisia täpliä salaatin tekemisen jälkeen ;D

Ruusukaalisalaatti

400 g ruusukaaleja
4 siivua serranon kinkkua
2 rkl oliiviöljyä
2 dl granaattiomenan siemeniä
fetajuustoa

Kastike
0,5 dl hunajaa
2 rkl voita
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl rosepippureita murskattuna
sormisuolaa
2 tl raastettua appelsiinin kuorta

1. Pese ruusukaalit ja puolita ne, aseta uunivuokaan
2. Leikkaa serranon kinkku pikku paloiksi ja sekoita ruusukaalien kanssa
3. Lorota päälle oliiviöljy, sekoita
4. Paista 200 asteessa uunin alatasolla välillä sekoittaen noin 30 minuuttia tai kunnes ruusukaalit ovat ottaneet väriä ja kinkut rapsakoituneet
5. Valmista sillä aikaa kastike; pehmitä hunaja kattilassa (alkaa hieman poreilla), lisää pippurit, suola, appelsiinin kuori, voi ja valkoviinietikka. Hämmennä kunnes voi sulaa.
6. Kaada ruusukaalien päälle ja sekoita, lisää murusteltu feta ja granaattiomenan siemenet

Semmoisia keskiviikkoiltaan. Toivottavasti sielläkin on viikko sujunut mukavissa merkeissä! Pikkupakkanen on todellakin tehnyt hyvää. Ja ensi viikolla onkin jo joulukuu

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 09. marraskuun 2021

Joko joulustellaan?

HEIPPA

ja terkkuja winter wonderlandista! Ei, ei, ei Pyhältä, vaan Pirkanmaalta. Ollakin, että töistä kotiin lähteissäni Nokialla oli puutkin lumessa ja täällä meillä Tampereen puolella lunta on siellä täällä pikkuisen. Josko laittaisi sälekaihtimet kiinni ja näkisi vain ne Nokian lumiset puut mielessään 😉

Kyllähän se niin on, että lumi on joulufiiliksen tuoja #1. Ei siitä pääse mihinkään. ”Joulumieli tulee sisältä” sanotaan…tulee toki, mutta kyllä se jouluisempi fiilis tulee myös ulkoa. Tänään töissä ikkunasta näkyvät lumihiutaleet saivat mut kääntämään Spotifyn namikat joululaululistaan. Ei sillä, että vielä olisi edes tarvis, mutta kuten useat teistä tietää, niin mulle marras-joulukuun joulunalusfiilistelyt on jo ”puoli joulua”.

Jotenkin tänä vuonna olen kyllä tiedostamattani himmaillut joulujuttujen kanssa. Ei ole tullut ihan täysin sitä tiettyä fiilistä, paitsi viime viikolla kampaajan tuolissa joululehtien lukemisen lomassa. Joko siellä on joulujutut mielessä?

Viikonloppuna ostin ensimmäisen joulutähden ja leikkoamarylliksen. Yksi joululehtikin on tullut jo ostettua ja joulukranssi valoineen viriteltyä ruokatilaan. Joululahjoja meillä ei tänäkään vuonna paljoa osteta, mutta muutamat on jo ostettu. Tavoitteeni on, että kaikki olisi ostettu (ja paketoitu!) marraskuun loppuun mennessä. Glögiä ollaan juotu ja torttuja leivottu.

Eli vaikka tuntuu, että ei ole tullut vielä yhtään joulusteltua, niin onhan sitä joulusteltu! Ajatuksen tasolla vielä enemmänkin, nimittäin joulun ruoat on suunniteltu ja ostoslista ruokien osalta tehty. Vielä pitää odotella, että tuo joulunalusajan kalenteri aukeaa ruokakassien noudolle.

Postauksen kuvat ovat muuten viime vuosien marraskuilta. Silloin on todellakin joulusteltu ajoissa. Nyt joululeivonnaiset on vasta ajatuksen asteella. Toisaalta, se jouluinen leipominen ja askarteluhan ovat joulumielen nostattajia. Joten ehkä tänä iltana laitan essun päälle ja alan hommiin. Heti sen jälkeen, kun olen käynyt esikoisen kanssa talvisella vetisellä iltakävelyllä.

KIVAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Mikä on oikea aika joulustelun aloittamiselle? Se, mikä just susta tuntuu hyvälle ♥


keskiviikko 23. joulukuun 2020

Tunnelmallista joulua!

HEI IHANAA AATONAATTOA!

Musta tuntuu, että sain ennenaikaisen joululahjan eilen illalla. Sillä sekunnilla, kun kympin uutisten säätiedotuksessa sanottiin, että liki koko Suomi saa valkoisen joulun Meinasi ihan itku päästä, niin ihanaa! Sillä faktahan on se, että kyllä lumi tuo suuren osan joulutunnelmaa. Ainakin itselleni.

Täällä Pyhällä on herätty aatonaattoon reilun 10 tunnin yöunien jälkeen hissukseen. Poikkeuksellisen lämpimään ilmaan. Aamulenkillä koiran kanssa ollessani totesin, että pakkasta ei taida olla juurikaan. Sielu kaipaa paukkupakkasia ja onneksi sellaisia on luvattu parin päivän päähän. Tänä iltana vissiin jo pikkuisen pakastuu. Tekee hyvää hiihtoladullekin, lentokelejä tiedossa 🙂

Tässä kolmannen kahvikupposen lomassa olen muistellut, että missä asteessa se kinkku taas paistettiinkaan. Meidän kinkku saa olla kuiva ja rapsakka. Nämä ovat niitä makuasioita, joista ei sovi kiistellä. Kinkku pääsee ekana uuniin ja sen jälkeen lanttu- ja perunalaatikot. Sitten juuri ennen iltaruokaa kiehautan lipeäkalasopan. Tämä aatonaatto on tavallaan joulunodotuksen ohella mulle se juttu tässä ajanjaksossa, jota jouluksi kutsutaan. Koska tänään saa viettää aikaa keittiössä, ah!

Mutta sitä ennen vielä muutamat joulutervehdykset menemään sähköpostitse, tietokone kiinni ja hommiin. Celine Dionin joululaulut taustalle ja ehkä vielä yksi kuppi kahvia ja poroleipä hiukopalaksi. Nyt ei ole pariin viikkoon kiire minnekään. Ei aikatauluja eikä sovittuja menoja. Tiedossa ulkoilua, syömistä, päikkäreitä, syömistä, lautapelejä, hiihtoa, syömistä, kirjojen lukemista ja hei mainitsinko jo syömistä? ;D

TUNNELMALLISTA JOULUA TOIVOTELLEN,

 

 


maanantai 21. joulukuun 2020

Kohti tunturijoulua ♥

MAANANTAI-ILTAA IHANAT!
Huhheijakkaa, se olis joululoma nyt 🙂 Auto on pakattu ääriään myöden. Koira pitää vielä pestä joulukuntoon, mutta ensin pitää päästä juoksulenkille nollaamaan syksyn työrupeama. Ruokakassitilaus kahden viikon ajalle on tehty noudettavaksi ilman ihmiskontakteja Rovaniemeltä. Kyllä, tunturijoulu toteutuu oman perheen kesken omassa mökissä, vastuullisesti ja turvallisesti
Tai no, ei omassa mökissä, vaan veljen perheen mökin päädyssä. Mutta siellä, joka on tuttu ja turvallinen paikka. Jossa on paljon tehty joulumuistoja vuosien varrella.
Oma mökin päätymme oli vuokrattu jouluksi ennen kuin ehdimme tehdä siihen oman varauksen (asia on nyt hoidettu tulevia jouluja varten). Veljen perheen saapuessa Pyhälle pääsemme onneksi sitten tuonne omaan päätyymme. Emme viimeksi rymsteerausreissulla ehtineet juuri uusitusta mökistä nauttia, kun lähdimme heti rymstreerausta seuraavana aamuna aikaisin kohti kotia. Tälle joululomalle on tiedossa sohvalötköttelyä ja ulkoilua. Tutustumista tuohon meidän uusittuun mökkiin sekä pienoista pintaremppaa ja keittiörempan valmisteluita.
Lapissa pystymme pitämään turvavälit ja uskon, että ei ruuhkaa hiihtoladuilla synny. Tykkään noudattaa ohjeistuksia, joten pieni paino lähti sydämeltä, kun luin viime viikolla THL:n ohjeistuksen siitä, että pienessä porukassa vietetty mökkijoulu on ok. Veikkaan, että muutenkaan joulun aikaan Lappiin ei ryntää he, ketkä viettäisivät aikaa paikoissa (esim. after ski), joissa taudin tarttuminen olisi helpompaa. Uskon, että joulua pohjoiseen lähtevät viettämään he, ketkä haluavat rauhoittua juurikin pienellä porukalla. He, jotka kuitenkin haluavat tukea lappilaisia yrittäjiä. Muutamana iltana on tarkoituksena tilata mökkiin ruoat paikallisilta ravintolayrittäjiltä. Jotenkin sitä haluaa auttaa omalta osaltaan matkailualan yrittäjien ahdinkoa.
11 vuoteen en ole blogista pitänyt lomaa enkä nytkään varsinaisesti ole sellaista suunnitellut. Mutta uskoisin, että seuraavat pari viikkoa blogi päivittyy harvakseltaan. Tilanteen mukaan mennään 🙂 Jos blogissa on hiljaisempaa, niin At Maria’s -meiningit jatkuvat IG:n puolella (atmarias) ja ruoka-aiheiset jutut taas IG:ssä Bistron puolella (marianbistro).
Voi olla, että palaan vielä tunturin juurelta hyvän jouluntoivotusten kanssa blogiinkin, mutta jos en niin haluan toivottaa jo nyt
TUNNELMALLISTA & RAUHALLISTA JOULUA – KIITOS, KUN OLETTE ♥  

lauantai 19. joulukuun 2020

Jouluista kotia

TUNNELMALLISTA LAUANTAIHUOMENTA

Kuvatulvassa meidän joulukotia tänä vuonna. Perusmeiningillä mennään. Aidolla kuusella, jossa killuu ne tutut vanhat koristeet. Ripauksella punaista tasojen päällä. Hymyileviä tonttu toljantereita sekä tuo yksi isotissinen muori. Äiskän peruja.

Aina välillä haaveilen kaikkien joulukoristeiden uusimista kertaheitolla. Sellaisiin modernimpiin. Kunnes tajuan, että se on nuo vanhat nisset ja nasset, joissa piilee se joulun tuntu. Osa meilläkin esillä olevista tontuista muistuttaa lapsia taaperojouluista. Osa muistuttaa jouluista täällä mun lapsuudenkodissa. Niistä, kun vietettiin isolla porukalla joulua.

Vaikka joulut ei aina ole itselleni ollut niitä helpoimpia, niin lasten takia sitä on tullut laitettua joulua kotiin. Ja kyllä mun täytyy sanoa, että jopa näin nelivitosena löydän itsestäni jouluisin sen sisäisen lapsen. Kyllä se temmeltää vuoden aikana muutenkin, mutta varsinkin jouluisin se herää eloon ja löytää iloa ihan niistä pienistäkin jutuista. Tutuista ja turvallisista. Se iloitsee paketeista kuusen alla, mutta on sen verran fiksuuntunut, ettei enää tee niihin reikiä. Ja vaikka tekisikin niin ei ainakaan paikkaa niitä maalarinteipillä…

…niin kuin silloin yhtenä vuonna, kun äiskä ja iskä lähti haudoille käymään jouluaattona ja veljen kanssa luvattiin istua sohvalla sen aikaa tuijottamassa jouluohjelmia. Oli siinä selittelemistä, kun jok’ikisessä paketissa oli maalarinteippikoristus 😀

Hei, nyt toivottelen teille mitä ihaninta viikonloppua. Tiedän, että kiiruilta ei voi välttämättä välttyä, mutta muistakaahan jossain välissä rentoillakin, jookos? Ja jos oikein alkaa syke nousemaan ja ressiä pukkaan, niin muutama hengitys syvään esimerkiksi punaisissa liikennevaloissa tekee jo ihmeitä! Vaikka aina sanotaan, että muodosta arjestasi sellainen, että ei ole tarvetta lomaan, niin kyllä mun täytyy sanoa, että mä olen pikkuisen loman tarpeessa. Vielä maanantaina töitä ja sitten laskeudutaan siihen ihanan pehmeään tunnelmaan, jota jouluksi kutsutaan

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,