tiistai 10. marraskuu 2020

Fiilistely on parasta

HEIPPA!

Vaikka aamuinen mielettömän kaunis kuurakeli on vaihtunutkin lonkeronharmauteen, niin tiedättekö että ei se haittaa. Ei se lähestyvä joulumieli ole tuolla ulkona, vaan se on jotain, mikä kumpuaa sisältä. Toki ottaisin lumipeitteen ja töppölumiset puut ihanjustnythetitänne. Mutta koska sellaisia ei ole nyt näköpiirissä, niin keskittykäämme niihin juttuihin, mitkä tekevät tästä ajasta niin hykerryttävän.

♥ Jouluvalot. Kyllä kausivalokausi on so passé – se on jouluvalokausi nyt! Eilen käytiin illalla ostamassa 24 metriä lisää valonauhaa ja viriteltiin se autokatokseen. Jo vain sanoin naapurin naiselle, joka ohi kulki, että tarvinnevat pian pimennysverhot ;D
♥ Glögi, mantelilastut ja rusinat. Meillä on tänä vuonna juotu pääasiallisesti sokeritonta glögiä, mutta seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa vaaleaa glögiä. Se on mun ihan suosikkiani. Se tuoksu, kun nostaa glögimukin tuohon nenän alle valmiina ottamaan hörpyn…ah.
♥ Piparit, homejuusto ja persimon. Pyhä kolminaisuus, jonka hiffasin viime joulun alla. Piparin puutteessa homejuustosiipale (kyllä, siipale) persimoninin siipaleen (ks. edellinen sulkumerkkien sisältö) toimii aina.
♥ Taljat sohvilla ja ruokapöydän tuoleilla. Havaitsin tuossa, että meillä onkin tänä vuonna ollut taljat läpi talven ruokapöytää ympäröivillä tuoleilla. Mutta sohvilta otin ne pois kesäksi. Taljat tuovat ihanaa pehmeyttä ja lämpöä sisustukseen.
♥ Huonekuusi valoilla. Mä en muuten periaatteessa ole mikään huonekuusen ystävä. Tai se näyttää vähän hassulta. Mutta silti joka joulu sellainen on saatava (vanha ehtii usein kuolla tammi-helmikuussa). Huonekuuseen laitetut minivalot tuikkivat kuin joulukuusen valot konsanaan.
♥ Joulukirjat ja -lehdet. Inspiraation imeminen silmillä on aivan parasta. Vaikkakin pyöritän pääasiallisesti samoja joulukirjoja ja joululehtiä vuodesta toiseen, niin aina sieltä löytyy jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Rakastan katsoa ihan vaan kauniita kuviakin, aina ei tarvitse lukea edes tekstiä.
♥ Pre Xmas -musiikki. Kuten Sian Snowman repeatilla soitettuna. Vielä en ole kokenut, että tarvetta oikein kunnon joululauluille olisi, mutta eiköhän se Michael Bublékin pian löydy soittolistalta :)

Jokos siellä fiilistellään? Huomaan, että viime päivinä on tullut myös fiilisteltyä taas ilman puhelinta ja IG:n päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Josko saataisiin taas stooreihinkin fiilistelymeininkiä myöhemmin :)

TIISTAITERKUIN,

 

 


perjantai 27. joulukuu 2019

Vuoden viimeisiä fredagsmys-tunnelmia

HIPSHEI, HELLUREI JA HELLÄT TUNTEET!

Ah, saatiinhan ne kunnon rapsakat kelit, joita peräänkuulutin. Ensi yönä pitäisi pakkasen mennä 20 paremmalle puolelle, mikä toki tietää sitä, että aamuinen hiihtolenkki taitaa siirtyä iltaan.

Täällä ollaan jo ihan sekaisin päivistä. Tosin tänään oli pakko avata reskontraohjelma ja päästä hetkeksi kartalle, että missä mennään. Ei sillä, sen jälkeen laskeuduin ihan vaivattomasti taas ”päiväni murmelina” -päivään. Päivän ehdottomasti yksi parhaimpia hetkiä on illalla se, kun saa monot pois jalasta ja pääsee tähän mökin sohvalle istumaan. Kuuman kahvi- tai kaakaokupin kanssa.

Vuoden viimeisen perjantain kunniaksi paistoin meille tänään pikkupitsoja. Pitsoihin tuli pippurituorejuustoa, poroa, viinirypälettä, sinihomejuustoa ja puolukkaa. Paiston jälkeen vielä bbq-kastiketta ja rucolaa. Tuc-keksit kuorrutin smetanalla, mädillä, punasipulilla ja tillillä. Lapsille toimi parhaiten perinteinen kinkku-ananaspitsa ja sekin tortillapitsana.

Pitsapohjan teen senkin mutu-tuntumalla. Miten muuten tuntuu, että mun elämässä toimii tuo mutu-tuntuma monella eri osa-alueella parhaiten? Leivonnassa, ruoanlaitossa, vapaapäivien kulussa yms :D Vaikka rakastankin rutiineja ja niiden tuomaa turvallisuutta, niin mutu- ja ex tempore – elämä ovat silti ne mun tapani elää. Elää ja tehdä just niin kuin hyvältä tuntuu.

Loppuilta kuluu uuden kirjan parissa ja ehkä aletaan katsomaan taas Boschia. Tälle joululomalle katsottiin jo Gåsmammanin kolmas ja neljäs kausi, joten nyt siirrytään Boschin uusiin kausiin. Ei olla ihan kartalla, mistä kaudesta jatketaan, mutta eiköhän se selviä. Näillä mennään siihen asti, kunnes päästään taas hurmaavan Mr. Reddingtonin ja Blacklistin pariin. Kausi kun jatkuu uusin jaksoin vasta maaliskuulla.

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 25. joulukuu 2019

Tunturijoulu

HEISSULIHEI!

Toivottavasti siellä on ollut levollinen joulu tähän asti Se on jännä juttu, miten tunturijoulu eroaa kotijoulusta omalla kohdallani niin radikaalisti. Tässä vaiheessa joulua kotona olisin jo karsinut kaikki nisset ja nasset kaappiin. Kotona punaisen värin yliannostus olisi tullut tappiin ja sielu halajaisi värittömyyttä.

Toista se on tunturijoulussa. Täällä saa ja pitää olla punaisia palloja kuusessa, tontun punaista pilkistämässä takan päältä ja valkoisten kynttilöiden sijaan vihreitä kynttilöitä. Kotona mulle riittää kerta jouluruokaa. Täällä tulee syötyä jouluruokaa vielä tänä iltanakin. Lanttu- ja perunalaatikot onnistuivat tänä vuonna yli odotusten ja en malta odottaa, että illalla katamme pöydän vielä kerran jouluisesti.

Alkuun söimme eilen toast skageneita ja taidanpa tuollaiset tehdä vielä tämän illan ruokailuunkin. Kinkkurullasta tuli just sopivan murea sinappihuntuineen ja kerrankin näyttää siltä, että saamme koko kinkun tuhottua. Graavisiika ja -lohi maistuvat taivaallisilta veljen vaimon tekemän saaristolaisleivän päällä ja muutenkin tuntuu, että jouluruoka on pitkästä aikaa jees. Ainut mitä tänä vuonna ei tehty on lipeäkalakeitto, mutta ehtiihän sitä vielä.

Tunturijouluun kuuluu myös ulkoilut pitkän kaavan mukaan. Jouluaattona sai laskea tyhjillä rinteillä, mutta tänään riitti ihmisiä hissijonoiksi asti. Levänneen näköisiä, hymyileväisiä ihmisiä tuli vastaan myös hiihtoladuilla.

Lapin taika ja tunturijoulu on sellaisia, joiden soisi kaikkien kokevan ainakin kerran elämänsä aikana. Tänään tunturin laelta sinistä taivasta ja matalalla roikkuvia pilviä ihastellessani mietin, että täällä elämä on jotenkin yksinkertaisen helppoa. Sitä unohtaa kaikki ne sellaiset maneerit, joita etelässä kantaa mukanaan. Hiukset eivät näe suoristusrautaa ja kasvojen ehostamiseen riittää usein pelkkä ulkoilman mukanaan tuoma terve puna. Kamera on pysynyt kokolailla laukussaan ja kännykkäkuvilla on menty. Vaatetuksena riittää päivällä kerrasto, illalla pyjama. Aina vain lisää vähän toppaa päälle, kun lähtee ulos.

Vaikkakaan en muista toista yhtä lauhaa tunturijoulua. Tänään sentäs saimme pikkupakkasen muodossa esimakua siitä, mitä se täällä pohjoisessa parhaimmillaan on. Mä tykkään rapsakasta pakkaskelistä ja eilisen nollakeli tuntui jotenkin ”ei asiaan kuuluvalta”.

Nyt tunturijoulu jatkuu päikkärein. Se, missä kotijouluissa harvoin nukun päikkäreitä saa vastapainoa tunturijouluissa. Täällä tulee torkahdeltua tämän tästä sohvalle. Ja silti unta riittää reilusti myös yöunille asti. Koti- ja tunturijoulujen yksi yhdistävä tekijä on erilaiset pelit. Tänä jouluna olemme pitkästä aikaa innostuneet yatzysta (lautapelit jäi yhtä lukuunottamatta kotiin), joten illalla jälkiruoaksi yatzy-turnausta!

IHANAA JOULUPÄIVÄN ILTAA,

PS. tämän joulun parhaat lahjat löytyivät lasten meille paketoimista paketeista. Vähän kotona jo mietin, että miten niitä onkaan niin paljon. Miten ovat menneet ja ostaneet niin monta lahjaa. Kunnes paketeista paljastui kaappien kätköihin unohtuneita juttuja; kolme pussia jouluteetä, jotka olimme unohtaneet viime vuodelta juoda ja lisäksi viinilasin jalkaan tulevat jouluiset merkit, jotka myös ovat jostain syystä jääneet käyttämättä. ”Aateltiin muistuttaa teitä, että tällaisiakin meiltä löytyy omista kaapeista.” :D Siinä on jouluajatus kohdillaan; ei aina tarvitse ostaa uutta.