torstai 30. joulukuun 2021

Vuonna 2021

❤️ Valmistuminen uuteen sydäntäni lähellä olevaan ammattiin. Ensimmäiset maksavat valmennusasiakkaat. Ihanat, joiden huikeilla muutospoluilla mulla oli kunnia olla mukana. Osan kanssa vielä jatketaan ensi vuonnakin.

❤️ Uusi toimenkuva perheyrityksessä. Hyppäys perheyrityksen puikkoihin ei ollut ajankohtana helpoin, mutta veljen loistavasti johtamaa yritystä oli helppo lähteä viemään eteenpäin. Samaan tapaan kuin aiemminkin, eli vahvasti yhdessä. Innostus ja palava halu näyttää, että aitona omana itsenäni annan myös muiden loistaa omina aitoina itsenänsä. Paljon naurua kahvitunneilla mun työperheen kanssa. Mahdottomuuksien raaka-ainesaatavuuksissa kääntämistä mahdollisiksi. ”Ei oiden” muuttamista ”juu, kyllä löytyyksi”. Milloin Barcelonasta, milloin Bernistä. Sama tahti jatkunee ainakin ensimmäisen ja toisen kvartaalin, mutta onneksi olen todennut, että paineen allakin on välillä ihan hyvä olla. Ratkaisukeskeisyys on vahvasti mulle selkärankaan piintynyt asia. Optimismi ja toivo ovat yrittäjälle myös elintärkeitä ominaisuuksia, joita on tullut vaalittua.

❤️ Sen uskomuksen kumoaminen, että piinkova businessmaailma ei ole mua varten. Businessmaailman ei tarvitse olla piinkova, vaan siellä pärjää – ei suinkaan olemalla teflonia – vaan olemalla ihan oma itsensä. Inhimillisyys, ilo, ihmisläheisyys, oikeudenmukaisuus, ystävällisyys ja yhdessä tekeminen ovat niitä asioita, joita haluan omilla toimillani tuoda enemmän yritysmaailmaan.

❤️Lifestyle-kulman mukaan ottaminen takaisin blogiin. Paluu juurilleni tuntui niin mahdottoman hyvältä ja tuntuu yhä. Uudemmat ja vanhat tutut kommentoijat. Ihan jopa sieltä vuoden 2009 lopulta asti. Ollaan kuljettu pitkä matka. Kasvettu yhdessä. Ja kasvetaan jatkossakin. Te annatte mulle niin paljon. ”Kuinka sä jaksat vielä kirjoittaa blogia päivätöiden lisäksi?” No ihan sen takia, että tämä on mulle rakas harrastus ja paikka, jossa saan jakaa ajatuksia maailman parhaimpien lukijoiden kanssa.

❤️ Syyn löytyminen pari vuotta jatkuneille ihmeellisille oireille. Pikkuisen ja vähän enemmänkin väsymystä. Sydämentykytyksiä ja töiden jälkeisiä päikkäreitä. Terveydestä huolta pitäminen on ollut mulle aina tärkeää, mutta tänä vuonna se konkretisoitui. Mieluumminhan sitä hoitaa terveyttä kuin sairautta, eikö? Omat valinnat ratkaisevat aika pitkälti, mutta aina nekään eivät auta. Itsemyötätunnon opetteleminen kantapään kautta. Sen, että aina ei tarvitse jaksaa. Saa olla heikko ja saa olla  väsynyt.

Vuosi 2021 ei ollut helpoimmasta päästä, mutta toisaalta se oli sieltä opettavimmasta päästä. En panisi lainkaan pahakseni, vaikka vuosi 2022 toisi mukanaan sellaista tietynlaista rauhoittumista muutosten sijaan. Sellaista elämää, että välillä saisi miettiä, että hitsit kun on tylsää. Ja kuitenkin siinä mittakaavassa, että osaisi tuosta tylsyydestä nauttia. Ja hei, jos jotain vielä ensi vuodelle toivoisin niin sitä, että maailman pandemiatilanne paranisi. Niin että voisi taas haaveilla löhölomasta palmun alla. Lähtöskumpista Helsinki-Vantaalla ja sitä tunnetta, kun koneen renkaat irtoavat kiitoradasta.

Kiitos teille ihanat lukijat jälleen tästäkin vuodesta – 12 blogivuotta tuli täyteen joulukuun alussa ja ilman teitä blogivuodet olisivat olleet kovin tynkiä ja yksinäisiä ❤️

IHANIA VUODEN VIIMEISIÄ  HETKIÄ & ONNELLISTA ALKAVAA VUOTTA ❤️


keskiviikko 29. joulukuun 2021

Appelsiini-raakasuklaakakku

MOIKKAMOI

ja hitsivie; unohdin melkein laittaa teille tulemaan tämän kovin jouluisissa puitteissa kuvatun appelsiini-raakasuklaakakun ohjeen. Kakun tein jo pari kolme viikkoa sitten, mutta unohtui laittaa se tänne joulunalushässäkässä 🙂

Pidempään mukana olleet tietävätkin, että mulla oli taannoin parin vuoden pätkä, kun jätin kaikki normiherkut liki kokonaan pois ja keskityin raakaherkkuihin. Keskityin niihin siinä mittakaavassa, että söin itseni raakasuklaata sun muita täyteen. Eivät enää maistuneet. Tänä vuonna on tullut jälleen pikkuisen tehtyä raakaleivonnaisia ja kun maltillisesti niitä tekee, niin mikäs siinä. Ei kyllästy.

Yleinen harhakuva, johon olen törmännyt raakaleivonnaisten kanssa on ”No niitähän voi syödä mielin määrin, kun ovat niin terveellisiä.” Mitään ei kannata syödä ylenmäärin, ei edes raakaleivonnaisia. Usein ne sisältävät melkoisesti rasvaa (kookosöljy mielletään kovaksi rasvaksi, vaikka on suolistoystävällisempi kuin monet muut kollegansa) eikä hunaja tai muut makeutusaineetkaan liiallisena käytettynä hyvää tee.

Mutta silti raakaleivonnaisissa on usein puhtaita aineita, jotka ainakin itselleni tuntuvat sopivan. Mielelläni käyttäisin muitakin pähkinöitä kuin cashewpähkinöitä, mutta kurkku alkaa kutiamaan niin herkästi, että en juuri ole uskaltanut testailla.

Vaikka tämä appelsiini-raakasuklaakakku hivenen jouluinen onkin, niin se menee myös muutenkin. Halutessaan voi jättää esim. kanelin pois. Inspiraatioon kakkuun sain täältä.

Appelsiini-raakasuklaakakku

Pohja
1 dl cashewpähkinöitä
1,5 dl manteleita
7 medjool-taatelia kivet poistettuna
1 tl chiasiemeniä
1 rkl luomukookosöljyä (sulana)
1 rkl raakakaakaojauhetta
2 tl kanelia

Täyte
2,5 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
1 appelsiinin mehu
1 rkl luomukookossokeria
1 rkl luomukookosöljyä
0,5 rkl kurkumaa

Kuorrutus
2 rkl pehmennyttä luomukookosöljyä
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl luomukookossokeria

1. Surauta pohjan ainekset blenderissä sekaisin (huom. hyvin…ks mun pohjaa ja kokonaista mantelia :D)
2. Painele 18 cm irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, laita täytteen teon ajaksi pakkaseen
3. Blendaa täytteen aineet sekaisin kuohkeaksi ja nostele irtopohjavuokaan, laita tekeytymään pakkaseen
4. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja kaada appelsiinitäytteen päälle, laita tekeytymään pakkaseen noin tunniksi. Ota sulamaan noin 0,5 tuntia ennen tarjoilua

Nyt saunaan ja sitten iltaruoan valmistuksen pariin. Aikataulu on heittänyt vähän häränpyllyä, mutta ei haittaa. Ensi viikolla paluu tuttuun ja turvalliseen ❤️

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Muita raakaleivonnaisia vuosien varrelta löydätte täältä.


maanantai 27. joulukuun 2021

Hyvinvoinnin tyyssija

HEI IHANAT

ja hyvää joulun jälkeistä aikaa! Tiedän, että joulu jatkuu vielä, mutta mun jouluni loppuu yleensä 26.12. illalla, kun viimeisen kerran syödään jouluruokaa. Joulukuusi meillä vielä on pystyssä täällä ja saa ollakin siihen asti, kunnes suunnataan kohti kotia. Saatiin veljen perhe täksi jouluksi pyhälle ja ollaan vietetty paljon aikaa porukalla.

Etäisyys ja pysähtyminen on taas tehnyt tehtävänsä. Ihan vain neljässä päivässä. Ollaan nukuttu 11 tuntisia yöunia, päälle minipäikkäreitä, luettu joululahjakirjoja, lasketeltu, hiihdelty ja pelattu lautapelejä. Hyvin yksinkertaisista jutuista se jälleen koostuu. Hyvinvoinnin peruspilarit.

Parasympaattista hermostoa on hellitty puhelimen jättämisellä keittiön työtasolle illaksi, luonnon ihmeiden tuijottelulla ja luvan kanssa tylsistymisellä. Raikkaan pakkasilman hengittelemisellä ja ajatusten äärelle pysähtymisellä. Tänä aamuna heräsin jo noin tunti muuta perhettä aiemmin. Sen sijaan, että olisin tarttunut kirjaan tein kehoskannauksen ja sen jälkeen mietiskelin niitä näitä. Elämää ja sen moninaisuutta.

Näitä simppeleitä juttuja otan taas mukaan arkeeni. Hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole rakettitiedettä. Kunhan vain aina silloin tällöin muistaisi kysyä itseltään, että mitä mulle kuuluu ja muistuttaa mieleensä ne pienet jutut, joilla helliä hyvinvointiaan.

Ylipäätään ajatus siitä, että mieluummin hoitaa terveyttään kuin sairauttaan on vahvistunut jälleen. Eipäs tainneet äiskä ja iskä silloin 90-luvun lopulla tietää, kuinka arvokkaan sijoituksen tekivät täältä tunturin juurelta ei vain itselleen, vaan myös jälkipolvilleen, kun tämän keloparitalon ostivat. Tuntuu hyvältä, että se on sellaisessa käytössä, johon se aikoinaan ostettiin – hyvinvoinnin tyyssijana ❤️

Huomen aamulle onkin luvattu sen verran tiukkaa pakkasta, että suosiolla hämmentelen hernesoppaa parin tunnin verran. Saa kinkun jämätkin siihen hukattua. Nyt herneet likoutumaan ja sitten Suomen peliä katsomaan.

RENTOUTTAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ,


lauantai 18. joulukuun 2021

Joulu on kiitollisuuden juhla


HEI IHANAT!

Ja tunnelmallista lauantain alkuiltaa ❤️ Tiedän, että joulun aika ei ole kaikille se helpoin. Sydän voi olla raskas ja mieli vaellella murheissa. Huomenna tulee kahdeksan vuotta siitä, kun mun lapsen uskoa jouluun ja elämään horjutettiin kovalla kädellä. Kun jouduin luopumaan ihmisestä, kuka oli ensimmäisiä suuria rakkauksiani, tukeni ja turvani. Auktoriteetti, vanhempi jota kunnioitin enemmän kuin mitään muuta. Jonka sanaa uskoin ja joka oli silmissäni maailman viisain ihminen. Ihminen, jota ilman ajattelin olevani aivan tuuliajolla.

Tuolloin ajattelin, että joulu ei tule enää ikinä tuntumaan joululta. Luulin, että joulun aikaa tulee leimaamaan loppuelämäni suru ja kova ikävä. Mietin, että en saa enää ikinä kokea sitä joulun tunnetta, jota mulla jouluihmisenä oli yllättävänkin helppo tuntea. Aiemmin.

Ensimmäisenä jouluna joulu tuntui luonnollisestikin raskaalta. Ihan älyttömän raskaalta. En muista tuosta joulusta muuta kuin sen, että toivoin sen vaan olevan nopeaa ohi. Sekä sen, että Lapista tullessamme meillä oli kuusi kaatunut ja kaikki lasipallot olivat rikkoutuneet.

Mutta joulut tuon jälkeen saivat ihan uuden muodon. Joulusta tuli jotenkin arvokkaampi. Maadoittavampi. Juhlavampi. Sillä joulua leimaa se ajatus, että olen ihan himskatin onnekas, että mulla on ollut elämässäni jotain niin arvokasta, jota kaivata niin paljon. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

Kyllä, sen rintaa puristavan surun sijaan jouluna mut valtaa kiitollisuus. Toki ikäväkin, mutta sekin on sellaista kiitollisuuteen yhdistyvää ikävää. Kiitollisuutta siitä, mitä on ollut ja sitäkin enemmän kiitollisuutta sitä mitä on.

Tänään käytiin maailman parhaimpien anopin ja appiukon luona syömässä jouluruokaa pienen lähisuvun kanssa. Ei ole itsestäänselvyys päästä istumaan samaan pöytään ihmisten kanssa, jotka luen perheekseni, vaikkei verisukulaisia ollakaan.  Ei ole itsestäänselvyys, että juttu jatkuu aina siitä, mihin on jäänyt vaikkei niin usein olla aina kaikkien kanssa nähtykään.

Ne, jotka väittävät kiitollisuuden olevan hömppää ja jargonia, eivät ole tainneet kiitollisuutta oikeasti kokea. Ei ne kauniit sanat, vaan se tunne, joka rinnassa tuntuu. Se on se tärkein. Ei vain näin joulun aikana, vaan muutenkin. Teot, jotka kumpuavat tuosta tunteesta. Ja se, että kertoo sen ääneen tai kirjoittaa sen alas.

Jos sulla on tällä hetkellä pala kurkussa ja elefantti rinnan päällä, niin haluan lähettää virtuaalihalin ❤️ Kertoa, että kyllä se vielä helpottaa. Vaikkei tämä ajatus tällä hetkellä välttämättä todelta tunnukaan.

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 15. joulukuun 2021

Kasviskeskiviikko: Paahdettu bataatti-valkosipulisosekeitto

MOIKKA!

Tiedättehän te sen, että arvostan ihan älyttömästi meidän vuorovaikutusta? Varsinkin taas viime päivien aikana olen saanut teiltä niin paljon tukea, sparrausta, tsemppejä ja valoa liittyen tuohon maanantaiseen postaukseeni. Ootte huippuja

Tänään pitkästä aikaa kasviskeskiviikkopostausta. Aina välillä kuulen, että on niin kiire ettei ehdi tehdä ruokaa. Että kaupan valmisruoat toimivat ihan hyvin arjessa. Että ruoanlaitto ei ole kaikkien juttu. Ja tämä on varsin ok, ei sitä itsekään ihan aina ehdi tekemään ruokaa. Mutta saanko esitellä silti toisenlaisen näkökulman asiaan? 🙂

Jos on niin kiire, ettei ehdi tekemään ruokaa, niin mihin se aika menee? Kuinka hyvin on priorisoinut aikansa? Paljonko on ruutuaika päivässä? Yhden valmennettavan kanssa taannoin purimme tätä asiaa ja kävi ilmi, että hänen ruutuaikansa päivässä oli reilut kolme tuntia. Josta IG ja iltapäivälehdet veivät yli 2,5 tuntia. Kysehän on priorisoimisesta ja toisaalta arjen sujuvuuden kannalta ennakoimisesta (esim. ruokalistan tekeminen + viikkomaitokauppaostosten tekeminen). Itse näen, että monipuolinen ja ravitseva ruokavalio on niin paljon hyvinvointiani tukeva juttu, että siitä en ole valmis tinkimään. IG:n selaamisesta, pyykkien viikkauksesta ja paljon muusta kylläkin.

Kaupoissa on tätä nykyä onneksi saatavilla myös sellaisia valmisruokia, joiden ainesosaluettelo ei laita puuskuttamaan pituudellaan tai sisällöllään. Ja jotka ovat värikylläisiä houkutellen ulkonäöllään. Mutta siltikin. Kotona tehdyn ruoan etu on se, että loppupeleissä a) se tulee edullisemmaksi ja b) näet, mitä ruokaan laitat. Pystyt täysin siis valitsemaan ne ainesosat, mistä kokkaat. Kukaan muu ei ole tehnyt tätä valintaa puolestasi. Aika monen prosessoidun ruoan valmistamismenetelmä on myös sellainen, että lopputulema ei välttämättä tue tervettä suolistomikrobiomiaa. Puhumattakaan prosessoitujen ruokien usein korkeista transrasvaosuuksista, jotka käyvät suoliston lisäksi myös koko systeemimme hyvinvoinnin päälle. Kuten ollaan joskus juteltu, niin suolistohan on se meidän toinen aivot. Se missä sijaitsee suuri osa immuniteetistamme ja jonka hyvinvointi näyttelee merkittävää osaa meidän hyvinvoinnistamme ihan jo senkin takia, että kun suolisto on kunnossa, niin ruokien vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet imeytyvät paremmin. Tämän asian kanssa olen nyt yrittänyt skarpata, jotta tuo rauta imeytyisi paremmin.

Tänään jaan teille ruokavinkin, joka onnistuu myös heiltä, ketkä eivät pidä itsejään kokkikolmosina. Heiltä, ketkä eivät jaksa hämmennellä soppaa hellan äärellä (jep, mä lukeudun heihin).

Paahdettu bataatti-valkosipulikeitto
4-6:lle

2 isoa bataattia
6-7 valkosipulin kynttä
extraneitsyt oliiviöljyä
sormisuolaa
kuivattuja yrttejä (esim. timjami, rakuuna, basilika)
2 dl kookoskermaa, ruokakermaa tms
vettä

tarjolle
extraneitsyt oliiviölyä
chilirouhetta
kookoskermaa
tuoreita tai kuivattuja yrttejä

1. Kuori bataatit ja lohko ne
2. Levitä bataatin lohkot ja valkosipulin kynnet (voi olla kuorimattomina) leivinpaperin päälle uunipellille, lorauta päälle öljyä, sormisuolaa ja kuivattuja yrttejä
3. Paahda 220 asteisessa uunissa, kunnes bataatit ovat pehmenneet (varo, ettei ne ruskistu liikaa, valkosipuin kynnet voi kyllä ruskistua)
4. Lisää bataatit ja valkosipulin kynnet kattilaan, lisää kattilaan muutama desi vettä ja soseuta bataatit sauvasekoittimella
5. Lisää kookoskerma ja passaa keiton koostumus vedellä
6. Anna kiehahtaa, mausta tarvittaessa suolalla ja yrteillä lisää
7. Tarjoile oliiviöljyn, chilirouheen, pienen kermalorauksen ja yrttien kanssa

Niin helppoa ja hyvää! Mun makuuni bataatti maistuu välillä ruoissa liian makealle (ja tuo eittämättä mieleen vauva-ajat), mutta tässä tuo valkosipuli taittaa kivasti bataatin makeutta. Ja hei, bataattien uunissa oloaikana voi sitten tehdä jotain muuta itselleen mieleistä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,