HEI IHANAT

ja hyvää joulun jälkeistä aikaa! Tiedän, että joulu jatkuu vielä, mutta mun jouluni loppuu yleensä 26.12. illalla, kun viimeisen kerran syödään jouluruokaa. Joulukuusi meillä vielä on pystyssä täällä ja saa ollakin siihen asti, kunnes suunnataan kohti kotia. Saatiin veljen perhe täksi jouluksi pyhälle ja ollaan vietetty paljon aikaa porukalla.

Etäisyys ja pysähtyminen on taas tehnyt tehtävänsä. Ihan vain neljässä päivässä. Ollaan nukuttu 11 tuntisia yöunia, päälle minipäikkäreitä, luettu joululahjakirjoja, lasketeltu, hiihdelty ja pelattu lautapelejä. Hyvin yksinkertaisista jutuista se jälleen koostuu. Hyvinvoinnin peruspilarit.

Parasympaattista hermostoa on hellitty puhelimen jättämisellä keittiön työtasolle illaksi, luonnon ihmeiden tuijottelulla ja luvan kanssa tylsistymisellä. Raikkaan pakkasilman hengittelemisellä ja ajatusten äärelle pysähtymisellä. Tänä aamuna heräsin jo noin tunti muuta perhettä aiemmin. Sen sijaan, että olisin tarttunut kirjaan tein kehoskannauksen ja sen jälkeen mietiskelin niitä näitä. Elämää ja sen moninaisuutta.

Näitä simppeleitä juttuja otan taas mukaan arkeeni. Hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole rakettitiedettä. Kunhan vain aina silloin tällöin muistaisi kysyä itseltään, että mitä mulle kuuluu ja muistuttaa mieleensä ne pienet jutut, joilla helliä hyvinvointiaan.

Ylipäätään ajatus siitä, että mieluummin hoitaa terveyttään kuin sairauttaan on vahvistunut jälleen. Eipäs tainneet äiskä ja iskä silloin 90-luvun lopulla tietää, kuinka arvokkaan sijoituksen tekivät täältä tunturin juurelta ei vain itselleen, vaan myös jälkipolvilleen, kun tämän keloparitalon ostivat. Tuntuu hyvältä, että se on sellaisessa käytössä, johon se aikoinaan ostettiin – hyvinvoinnin tyyssijana ❤️

Huomen aamulle onkin luvattu sen verran tiukkaa pakkasta, että suosiolla hämmentelen hernesoppaa parin tunnin verran. Saa kinkun jämätkin siihen hukattua. Nyt herneet likoutumaan ja sitten Suomen peliä katsomaan.

RENTOUTTAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ,